sunnuntai 23. elokuuta 2015

Mä olen niiiiiiin rakastunu

Nyt kerkeen tännekki taas päivittää vähän jotain noitten perhanan työkiireitten takia.
Mutta voi tuota Sikkaa!!!!! Se on niiin ihana tapaus että oksat pois. Näin viikon yhteiselon jälkeen oon niin myyty tolle pikku-paskiaiselle.

JOs ny alotetaan siitä, että kaveri on todella ahne ja syö kaiken ruuan mikä vaan eteen tulee. Ekoina päivinä se juoksu oman ruuan syötyään suoraa Aavan ruokakipolle ja Aava jäi vaan kattomaan että "Mamma, se syö mun ruokaa, auta mua". Nykyään Aavaki jo osaa sanoa Sikalle ja sen verran menny perille että enää vaan kyttäilee vieressä, mutta ei mee kovin lähelle Aavan ruokakuppia. Mutta kaveri kyllä hotkii ruokansa sen verran nopiaa, että mietinki jo täs että pistäskö ostaa se sokkelo-ruuokakuppi-hässäkkä. Katotaan mihin tuo tuosta menee. Nyt omien töitten takia siirryin kolmeen ruokaan päivässä (ennen sai neljä), nii penskanen on saanu yhen ruuista nurtsilla, eli oon tehny sille vähä niinku namiruutua. Ja voin sanoo, että käyttää ikäisekseen todella hyvin nenäänsä. Joten kyllä siitä vielä jälkikoiruuden saa.
Luonnetta kaverista kyllä löytyy: jos otat siltä jotain pois , mitä se ei saisi kantaa/syödä, nii kaveri käy kahta kauhiammin päälle että "perkele, se oli mun". Ja tuun veikkaamaan että se perkele tulee vielä mullekki hyvin tutuksi tuon naskalihampaan kanssa, Aavan kans ku sitä ei tartteta.
 Kotona pikku-neiti kantaa aivan kaikkee mitä vaan saa irti ja nyt viikon jälkee ymmärtää että niissä mun housunlahkeissa ei saa roikkua/repiä, toki muitten nilkkoihin kyllä käydään vielä kiinni.
Toinen asia missä varmaan voi tulla ongelmia, on tuo kun kaveri vain kiipeis joka paikkaan. Ja nukkumaanki se kipee mahdollisimman korkeelle mihin vaan pääsee (mullaki on suht matala rahi, nii sen päällä nukutaan kaikki yöt). Lenkeillä kaveri saa melkosia hepulikohtauksia ku on kiviä minkä päälle kiivetä tai sitte juostaan ojaan ja ylös, ojaan ja ylös. Hirmu hyvin se jo ikäisekseen hahmottaa itteensä, että ei mennä aiva jatkuvasti mukkelismakkelis.

Aava on ottanu uuden tulokkaan kyllä super-hienosti vastaan. Aava jo tietää että sisällä ollaan rauhassa eikä leikitä, mutta jappajee ku päästään ulos nii sitte kyllä painitaan ja juostaa ja touhutaan sen minkä kerkee. Aava kyllä sanoo, ku Sikka roikkuu ja repii poskikarvoissa, jaloissa tai hännässä, mutta tuo kirppunen ei oo moksiskaa. JOten vaikka oon ollu töis nii ei oo tarttenu eristellä koiria toisistaan millään lailla. Eli kyllä nuo kaksi rupee olemaan jo hyvät kaverit keskenään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti