Viime viikolla käytiin pikavisiitti taasen Ilmajoen-kylässä, eli pääsi tytöt nauttimaan kunnon mettälenkeistä. Niin paljon saattin treenirintamalla aikaseksi, että menin siskolle ja Ele-sheltille toimimaan etupalkkana Hurtta-hallille (okei se muutti nimensä Hau-Hau Champion-areenaksi, mutta mulle se tulee olemaan aina Hurtta-halli). Samalla otin Aavalaisen mukaan ja pääsi karvakasa vähä hyppimään esteitä. Tehtiin muutaman kerran keppejä: meni hyvin molemmilta puolin ja pystyin nyt hyvin jätättää itteni taakse. Otettiin muutamia eteen lähetyskin ja hitsi ku kaveri paahtoi menemään. Olin super tyytyväinen kuinka neitokainen irtos. Loppuun muutamat keinut.
Lauantaina käytiin heittääs aamusta pikaset aksat Ojangossa, koska oltiin taas kotiuduttu reissusta. Tällä kertaa Sikkakin pääsi aksailemaan: tehtiin ihan perusohjauskuvioitten alkuja eli valsseja, takaakiertojen alkuja ja sokkareita, ja takaaleikkauksia. Ihan hyvin tuo rupes pääsemään jutun juonesta kiinni. Ja jaksoi jollain lailla jopa keskittyä mitä teki, oho!
Aavan kanssa hinkatttiin 2on-2off .
. Eileen tytöt pääsi taas hommiin. Aamusta käytiin heittääs tokotreenit viereisellä koulun parkkiksella. Tarkotus oli tehä aavalle ruututreeniä, mutta tuo lumen tulo vähä vaikeutti mun suunnitelmaa: eihän kukaan käy auraamassa koulun kenttiä sunnuntaina aamusta. Joten tein molemmille tytöille saman treenin: häiriötä ja kehään menemisiä. Molemmille tuommoset treenit on jääny vähälle... Eli pisti parkkiksen täyteen leluja, namirasioita, merkkejä, yms. roinaa. Ekana otin Sikan, ja painattihan se tutkimaan että mitä maassa oli. Ite odotin että tuli sivulle. Riitti yllättävästi kunniakierros jokasen lelu/esinen luona ennen ku tuli vauhdilla sivulle. Eli nyt treeniä että saatais se kunnia kierros pois. Aavan kans ihan sama homma: eka kunniakierros jokasen asian/esineen luona ja sitte jättiloikalla perusasentoon. Kerkes Aava vielä noutokapulan noutaa siinä jossain välis. Eli Aavallekki treeniä. Pyrin kuitenki molempien kans siihen että MÄ en sano mitää vaan koira itte vapaaehtoisesti tulee mun työ = eli itse vapaaehtoisesti jättää lelut ja muut ja tuleekin mun työ. Eli mennään ja tehdään yhdessä.
Sikan kans otettiin samalla sivulletuloja häiriöesineet maassa. Kertaakaa pikku-apina ei kattonu , eikä yrittäny ottaa maassa olevia asioita. Jotain on siis saatu taottua tun apinan päähän perusasennoissa. Aavan kans tehtiin samaa, mutta Aava ku ajattelee vähä enemmän nii ei ollukkaa ihan nii helppo homma. Aava tietää että niihin ei kosketa, ja sen takia väistää asioita voimakkaasti. Seuruuttelin noutokapulan vierestä nii neiti yritti väistää, meni epävarmaksi ja muutenki siitä tuli ihan hassun tuntunen mutta vire pysyi silti. Aava oli sen ilonen että entäs jos tuo noutokapula liikkuu ittekseen ja se osuu mihin ja se ei oo hyvä. Ku oltiin pyöritty kymmenen kertaa yhen kapulan ympärillä rentoutui hieman mutta silti oli varpaillaan. On se hienoo ku koira ajattelee liikaa. Otettiin vielä loppuun 2 luoksaria esineitten välistä. Voi mikä S-mutka luoksari se oli. Otettiin uudestaan, joka oli vähä suorempi mutta tartti toisen käskyn että lähti tulemaan. Olipas karvakasan elämä taas hankalaa....
Tänään aamusta käytiin tekees Ojangossa pelkkää hyppytekniikkaa molemmille. Oli muuten Sikan ekat treenit. Sikalle tein eka perussarjaa. Ekalla hyppäs kahden viimeisen yli kerralla. Sen jälkee meni tosi hyvin, vaikka muutaman kerran kolautteli neljättä rimaa , joissa selkeesti meni liika lähelle. Loppuun otettiin vielä muutama pitenevä sarja joissa ei ollu mitää ongelmaa. Olin ihan varma että näissä saadaan takuta. Sen vaan huomasin että Sikka laski päätään ja ihan oikeesti keskittyi mihin pisti jalkansa!! Hyvä. Aavalle tein alkuun muutaman perussarjan jonka jälkeen tehtiin korkeuden arviointia. Tein tietosesti isoillaeroilla että sen vähä karrikoidusti miettimään hyppykorkeuden. Korkeudet oli 35-45-65-50-35. Nätit hypyt hyvällä tekniikalla ja vaikka laskin korkeutta nii ei tullu mitää jättiloikkia vaan meni supernätisti :)
maanantai 25. tammikuuta 2016
tiistai 19. tammikuuta 2016
Paljon kaikkee positiivista
Alotetaan kaikesta kivasta mitä viime viikon loppuviikko on tuonu tullessaan ekaksikin
A = Yskät on yskitty ja nyt taas jo voidaan mennä minne halutaan (saakelin karenssi....mur..)
B = Hommasin loppu kevääksi vapaaharjoittelu vuoron Ojankoon, eli ihan oikesti pääsee sisälle treenaan kunnolla
C = Mulle tuli I-HAHilta vistiä että ollaan päästy Aavan kanssa treeni ryhmään, (ja on vielä semmonen päivä että pääsen mukaan suht usein) eli aksa kentät kutsuu Aavalaisen kanssa
Ja jottei elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista nii voisin todeta että huomaa että Aavall rupeaa juoksut tekemään tuloaan (pitäis juosta about kk päästä), nääs jonku verran on ollut laamailu-ilmettä havaittavissa. Mutta että saan tämänki käännettyä positiiviseksi nii päätin että tän kevään/alkukesän aikana tuun strekkaamaan tuon laamailijan nii sitte ei oo enää sitäkään , kuten montaa muutakaa , ongelmaa meijän arjessa. Okei paljastetaan sen verran että tää päätös tuli kyllä hieman ärsyyntyneessä mielentilassa, että se siitä positiivisesta. No, joka tapauksessa sterkkaus on ollu to do-listalla, mutta nytte Sikkaki jo rupee olemaan niin iso että voin pistää toteutukseen.
Sitte jatketaan tätä mun positiivista zen-tilaa. Käytiin tänää epk:n vuorolla taasen Kennelliiton hallilla treenailees. Täytyy myöntää että sielä oli yllättävän paljo porukkaa joten päätin ottaa sen takia kunnon häiriö treenit tytöille. Ekaks touhusin Sikkasen kanssa: tehtiin edelleeeeeeeeen perusasentoja = tarjoo jo yllättävän hyvin ja korjailee jo ittekseen jos on vino. Vasemmalle käännökset on superit, oikeelle pitää vielä treenata (myönnän jää vähemmälle vaikka onki helpompi puoli) . Tehtiin myös jäävien erottelua, eli pyöräytin ympäri ja asento. Seisomiseen jouduin vielä antaa pienen käsiavun mutta tekniikaltansa hyvää settiä, sama maahanmenojen kanssa. Istumiset oli nopeet ja neki meni hyvällä tekniikalla että eiköhän nuosta jotain saada aikaan . Siis jos mä en ryssi mitää.... Sikka oli kyllä melkoisen super-sessu; vaikka kentällä oli meijän lisäksi 5 koirakkoa nii ei mitää elettäkää muitten suuntaan vaan teki hyvin töitä mulle. Siis mulle. Ei paieistumista , ei ahistumista, ei reaktiivisen koiran jokaikisen asian huomiointia. Wow, on kuulkaa pikkusen hienoo!!! Ainoo mikä oli pikkusen liikaa pienelle malille, kun vieressä treenattiin noutoja. Kahdella ekalla kertaa meinas singota noutokapulan perään, mutta korjasin molemmista ja jälkeen malttoi pysyä paikallaan vaikka kontakti tipahti ja oli vähä semmonen että sinkooko vai ei. Tais olla piikusen liikaa, mutta korkeelta on hyvä alottaa.
Aavan kanssa suunnitelmat meni sen verran uusiksi, ku meitä pyydettiin paikkis kaveriksi (toko-tyylillä). Ja koska itte toimin myös liikkurina nii tein niin että paikkislaisten taakse jäi muut koirat treenaamaan -> testasin kuinka pahasti ahistuu. No kyllähän se ahistui, mutta ei mitenkää super pahasti. Sen jälkee tehtiin seuruuta, ei mitenkää hinkkaamalla vaan että saan sen taas tekemään töitä mulle vaikka oli ahistunu. Täytyy myöntää että yllätyin kuinka hyvällä vireellä neiti teki töitä ja jopa tarjos mulle perusasentoo ja muita temppuja mitä oon opettanu ny pakkasilla o.O Eli nyt saan ruveta työstämään niitä liikeitä mikkä ei oo mun vieressä, varsinki niitä missä joutuu irtoamaan.
sunnuntai 10. tammikuuta 2016
Ei meitä paukkupakkaset haittaa
Täytyy myöntää että nää kovat pakkaset tuli kyllä hyvään saumaan, koska tytöillä oli tuo kennelyskä. Aava yski neljä päivää, välillä todella raakastikkin: tuntui että nyt tuo koira tukehtuu samalla sekunnilla. Ja yllätyyyyyys, kun Aava lopetti nii Sikka alotti. Onneks Sikalle yskä ei tullu läheskää noin pahana mitä Aavalle. Mutta yski se silti viikon. Ja voin sanoo että pikku-malille tuli naurettua muutamanki kerran ku neiti menetti äänensä oikeen kunnolla. Uskottavuus hieman kärsi :D
Aavan sairastaessa tuli Sikan kans touhuttua paljo kaikenlaista kaksisteen. Ja voin sanoo, että on se niiiin ihana ku ei oo Aavaa: jonku verran tasasempi ja muutenki paaaaaaaljo mukavempi treenikaveri = ei sählää, eikä sähellä ja jopa malttaa kuunnella. Onneks Aava on niin helppo että sen on voinu hyvin jättää yksin . Sikan kans semmosesta ei oo puhettakaa....
Ollaan tehty ny pakkasilla jonki verran olkkaritreeniä. Aavan kaa en oo ku hömpötelly ja opettanu uusia (turhia) temppuja.
Sikan kaa oon yrittäny pitää jonkulaisen punasen langan, osaksi siinä oon onnistunu: ollaan tehty pitotreeniä noutokapulalla. Pidot onki ihan hyvällä mallilla, mutta ongelmana on että Sikka pitäis kapulasta vaikka mä pidän siitä kiinni samaan aikaan. SIkalle on jotenki itsestään selvyys että jos mä otan jostain kiinni (oli esine mikä tahansa) nii Sikka ei siihen silloon koske. Okei narupallo on tässä asiassa poikkeus. No ku taas pääsee pihalle kunnolla treenaan nii pitää ruveta treenaan sitä liikkeessä vaikka pidänki kiinni. Pienes olkkaris sitä ei viitti tehä.
Sitte ollaan tehty maahanmenoihin tekniikkaa ja vauhtia. Näihin rupeen olemaan tyytyväinen. Nyt on vaan ongelmana tuo istumisen ja maahan menon erottelu, sillä tuntuu että Sikka heittää arpanoppaa ku teen erottelutreeniä. Ja asiaa ei helpota yhtää, että ku kaveria ei kuuntele vaan arpoo nii eihän se saa palkkaakaan ja Sikkahan on tunnetusti turhautuu hyvin helposti. Meinaa siinä ittelläki palaa päreet. Ja pikku-malilla on sen verran terävyyttä nii nyt oon taaaaaaaaaas muutamaa mustelmaa rikkaampi :D
Targettia ollaan ruvettu tekemään. Se rupee olemaan ihan hyvällä mallilla: lyhyeltä matkalta se on vähä semmonen niin ja näin; Sikka kerkee miettiä liikaa kaikkee, eikä oo vauhtia ja selvää päämäärää. Kun kymmenestä metristä lähettää nii on huomattavasti parempi: menee lujaa ja määrätietosemmin, Näitä oon palkkaillu paljo pallolla -> toimii.
Perusasento treeni etenee: Sikka pyörii kyllä hyvin ku pyörin ympäri nii vasemmalle ku oikeellekki. Käyttää superhyvin takapäätään. Edelleen sais paremmin tarjota perusasentoa, mutta eiköhän se sieltä vielä tuu varmuuden myötä :)
Nuo kovat pakkaset ei oo kyllä haitannu tyttöjen menoa millään lailla! Ollaan hyvin tehty tunnin lenkkejä, eikä kumpikaa nostele jalkoja tai mitää.
Aavan sairastaessa tuli Sikan kans touhuttua paljo kaikenlaista kaksisteen. Ja voin sanoo, että on se niiiin ihana ku ei oo Aavaa: jonku verran tasasempi ja muutenki paaaaaaaljo mukavempi treenikaveri = ei sählää, eikä sähellä ja jopa malttaa kuunnella. Onneks Aava on niin helppo että sen on voinu hyvin jättää yksin . Sikan kans semmosesta ei oo puhettakaa....
Ollaan tehty ny pakkasilla jonki verran olkkaritreeniä. Aavan kaa en oo ku hömpötelly ja opettanu uusia (turhia) temppuja.
Sikan kaa oon yrittäny pitää jonkulaisen punasen langan, osaksi siinä oon onnistunu: ollaan tehty pitotreeniä noutokapulalla. Pidot onki ihan hyvällä mallilla, mutta ongelmana on että Sikka pitäis kapulasta vaikka mä pidän siitä kiinni samaan aikaan. SIkalle on jotenki itsestään selvyys että jos mä otan jostain kiinni (oli esine mikä tahansa) nii Sikka ei siihen silloon koske. Okei narupallo on tässä asiassa poikkeus. No ku taas pääsee pihalle kunnolla treenaan nii pitää ruveta treenaan sitä liikkeessä vaikka pidänki kiinni. Pienes olkkaris sitä ei viitti tehä.
Sitte ollaan tehty maahanmenoihin tekniikkaa ja vauhtia. Näihin rupeen olemaan tyytyväinen. Nyt on vaan ongelmana tuo istumisen ja maahan menon erottelu, sillä tuntuu että Sikka heittää arpanoppaa ku teen erottelutreeniä. Ja asiaa ei helpota yhtää, että ku kaveria ei kuuntele vaan arpoo nii eihän se saa palkkaakaan ja Sikkahan on tunnetusti turhautuu hyvin helposti. Meinaa siinä ittelläki palaa päreet. Ja pikku-malilla on sen verran terävyyttä nii nyt oon taaaaaaaaaas muutamaa mustelmaa rikkaampi :D
Targettia ollaan ruvettu tekemään. Se rupee olemaan ihan hyvällä mallilla: lyhyeltä matkalta se on vähä semmonen niin ja näin; Sikka kerkee miettiä liikaa kaikkee, eikä oo vauhtia ja selvää päämäärää. Kun kymmenestä metristä lähettää nii on huomattavasti parempi: menee lujaa ja määrätietosemmin, Näitä oon palkkaillu paljo pallolla -> toimii.
Perusasento treeni etenee: Sikka pyörii kyllä hyvin ku pyörin ympäri nii vasemmalle ku oikeellekki. Käyttää superhyvin takapäätään. Edelleen sais paremmin tarjota perusasentoa, mutta eiköhän se sieltä vielä tuu varmuuden myötä :)
Nuo kovat pakkaset ei oo kyllä haitannu tyttöjen menoa millään lailla! Ollaan hyvin tehty tunnin lenkkejä, eikä kumpikaa nostele jalkoja tai mitää.
 |
| -28 astetta pakkasta ei haittaa menoa |
torstai 31. joulukuuta 2015
2016
Ihan ekana , koska joulu meni jo niin: KOIRAMAISEN MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!!!! Toisekseen: onpas luksusta ku omistaa nuin hyvä päiset koirat ettei niitä mikkää raketit hetkauta. Enempi Sikka säikähti pikkupoikaa joka seisoi mustissa vaatteissa jonku pensaan vieressä näin pimeellä....
Mutta päivitetään tänne taas tietoa missä maailma makaa, kun en ennen joulua kereenny päivitellä. Elikkäs Aava kävi joulukuun 15. päivä jäsenkorjaaja-Jaanalla. Yks syy oli selkä ku on ollu jäykkä ja pari päivää ennen käsittelyä rupes varomaan oikeeta etusta. Ei se ny virallisesti ontunukkaa, mutta kevensi selkeesti. Jaana sen kattoi läpi ja olise jonku verran paisunu ranteen takapuolelta, mutta kunnollista vikaa vikaa siitä ei löytyny. Selästä taas löytyi pieni patti mikä jouhtui siitä että ilmeisesti Aava on tehny totaali äkkipysähdyksen (Sikan kanssa juostessa tai pallon heittelyssä) nii että selkä ranka on mennyt A:n muotoon . Korkeimman "huipun" kohtaan oli vähä keränny nestettä mutta saatiin seki sieltä tasaantumaan ja selkä taas kuntoon :) Mutta siihen etuseen, nii totta kai ku sitä ronkittiin nii Jaanakin sanoi että lepoo pari päivää ja syötä kipulääkkeitä. NO näin tehtiin, mutta multa loppui Rimadyli omista varastoista ja muutenki ei meinannu jalka antaa periksi nii olisin itte halunnu että ranteeseen olis pistetty kortisonipiikki, mutta lääkäri antoi vaa vanvemmat kipulääkkeet ja edelleen koira lepoon (enpä mee enää sille lääkärille). Syötin vielä melkeen viikon nii sitte rupes antaa periksi (eli kyllä viikon kipulääkkeet olis kuitattu sillä yhellä kortisonipiikillä, mutta ei). Eli mulla oli Aava melkeen 1,5 vk saikulla, ja sen näki koirasta.....
Joulu meni niinku normaalisti, syöden ja syöden ja syöden ja syöden. Sikkaki söi pipareita enemmän ku minä, koska äiti ei oikeen muistanu siirtää niitä pois pöydiltä (kuinka nii mun koiruus hyppii pöydille??). Samalla tuli ittelle täytettyä jälkikeppi varastot :)
JOululahjaksi ostin tytöille (ja ehkä vähä mullekki) Gappayn nahkaisen jälkivaljaan. Itteltä on menny niiiiin käpy ku mikkään valjaat ei meinaa istua noitten belgien päälle, mutta nyt on valjaat mikkä saa säätää joka paikasta ihan kuinka lystää :)
Viikko sitte ku olin tyttöjen kanssa mettälenkillä nii autolle palattua rupesin kattomaan että nyt joku vuotaa verta, ni ylläri Aavalta toisesta etujalasta kynsi hienosti halki keskeltä. Ei se mitenkää ihan pahasti menny, muttei mitenkää pienestikkää, joten Aavalle taas muutama saikkupäivä kynnen takia.
Tiistaina käytiin EPK:n omalla vuorolla Kennelliiton hallilla treenailees (ihan vaan niitten hyvien peilien takia), nii jippijii eileen illalla /yöllä Aava rupes yskimään oikeen huolella. Eli saattiin kaiken lisäksi nyt kennelyskä tähän talouteen. Nyt mä vaan oottelen koska Sikka rupee yskimään. Eli kyllä meni treenisuunnitelmat aikas mukavasti uusiksi.
Sikka se kävi ajamassa Luukin pellolle taas jäljen, jonka Laura talloi: 200m pitkä vanheni 1h. Eli taas yks nami jälki josta tehtii tarkotuksella piiiiiiitkä että saan sen rauhottumaan edes lopussa jäljelle. No ku jälki oli tallattu nii käytiin tekees kaikille kolmelle koiruudelle esineet mettää. Sikka toimi super hyvin, hyvin tekee töitä, nyt vaan varmuutta lähtee ettimään toista esinettä (vielä vähä kyselee ku lähettää uusiksi). Mutta ekana ajettiin Sikan jälki, ja taas, helvetin harakat oli syöny joka ikisen nakin palan jäljeltä o.O . Täytyy myöntää että ekan 10 metrin jälkee meinas tulla pieni epäusko ittelle: oli muuten semmosta kaahottamista ja sähellystä ja Sikkaki oli ihan kummissaan että kyllähän täälä ruoka haisee mutta mitää ei oo. Onneks mulla oli jääny esineitten takia taskuun puolikas nakin pätkä. Annoin sen Lauralle ja Laura kävi heittelees sinne tänne paljo, että saan neidin palkattua ees jostain. No sen jälkee siitä ei mitää tullu ku Sikka näki että herkkuja lentää, ja kaveri jo meni kahdella jalaalla ja ittekki sai oikeen oikeesti tehä töitä ettei se lähteny mihinkää vaan vaadin että lähtis työstää jälkee. Herkkujen heittelyn jälkee odotettiin varmaa likemmäs 5 min, mutta kyllä sitte rupes nenä hyvin toimimaan ja päästiin jatkaa matkaa. Alku oli taas hieman kaahotusta , mutta voi pojat kuinka hienosti Sikka ajoi vikat 100 m: ei kaahottanu ja teki törkeen hyvin töitä. Siihen vaan kiinnitin huomiota että herku jälkeen tarkisti 5-6 askelta oikeen mallikkaasti, mutta sen jälkeen, jos herkku oli oikeen jalan kohdassa nii meni vain tarkistaen oikeen jalan kohdat tai vasemman, nii sama juttu. Eli pitää ruveta pitstää namppoja 5-6 askeleen välein ja siitä ruveta pidentämään ja vaatimaan että tarkastaa joka askeleen. Naurettiin vaan jäljen lopussa että tästä tuliki melkonen taitojen mittaus jälki, mutta tietää mitä treenaa :)
Mutta vedetääs vuosi 2015 nippuun: kaikenlaista on kereenny tapahtua!!! Niin iloja ku surua. Muutamat tokokokeet ja hyväksytty BH-koe, Sikan tulo, muutto, isän kuolema ja nyt tää loppuvuosi ei menny Aavan kannalta ihan putkeen. Mutta mikä parasta, vuosi on ollu täynnä supereita-treenejä, supereita treenikavereita , uusia supereita ihmisiä mihin on saanu tutustua ja paaaaaaljon kaikkeia koiramaisia tempauksia. Eli tästä on hyvä lähtee kohti uutta vuotta 2016 ihanien ihmisten ja ihanien karvakorvien kanssa :D :D
Mutta päivitetään tänne taas tietoa missä maailma makaa, kun en ennen joulua kereenny päivitellä. Elikkäs Aava kävi joulukuun 15. päivä jäsenkorjaaja-Jaanalla. Yks syy oli selkä ku on ollu jäykkä ja pari päivää ennen käsittelyä rupes varomaan oikeeta etusta. Ei se ny virallisesti ontunukkaa, mutta kevensi selkeesti. Jaana sen kattoi läpi ja olise jonku verran paisunu ranteen takapuolelta, mutta kunnollista vikaa vikaa siitä ei löytyny. Selästä taas löytyi pieni patti mikä jouhtui siitä että ilmeisesti Aava on tehny totaali äkkipysähdyksen (Sikan kanssa juostessa tai pallon heittelyssä) nii että selkä ranka on mennyt A:n muotoon . Korkeimman "huipun" kohtaan oli vähä keränny nestettä mutta saatiin seki sieltä tasaantumaan ja selkä taas kuntoon :) Mutta siihen etuseen, nii totta kai ku sitä ronkittiin nii Jaanakin sanoi että lepoo pari päivää ja syötä kipulääkkeitä. NO näin tehtiin, mutta multa loppui Rimadyli omista varastoista ja muutenki ei meinannu jalka antaa periksi nii olisin itte halunnu että ranteeseen olis pistetty kortisonipiikki, mutta lääkäri antoi vaa vanvemmat kipulääkkeet ja edelleen koira lepoon (enpä mee enää sille lääkärille). Syötin vielä melkeen viikon nii sitte rupes antaa periksi (eli kyllä viikon kipulääkkeet olis kuitattu sillä yhellä kortisonipiikillä, mutta ei). Eli mulla oli Aava melkeen 1,5 vk saikulla, ja sen näki koirasta.....
Joulu meni niinku normaalisti, syöden ja syöden ja syöden ja syöden. Sikkaki söi pipareita enemmän ku minä, koska äiti ei oikeen muistanu siirtää niitä pois pöydiltä (kuinka nii mun koiruus hyppii pöydille??). Samalla tuli ittelle täytettyä jälkikeppi varastot :)
JOululahjaksi ostin tytöille (ja ehkä vähä mullekki) Gappayn nahkaisen jälkivaljaan. Itteltä on menny niiiiin käpy ku mikkään valjaat ei meinaa istua noitten belgien päälle, mutta nyt on valjaat mikkä saa säätää joka paikasta ihan kuinka lystää :)
Viikko sitte ku olin tyttöjen kanssa mettälenkillä nii autolle palattua rupesin kattomaan että nyt joku vuotaa verta, ni ylläri Aavalta toisesta etujalasta kynsi hienosti halki keskeltä. Ei se mitenkää ihan pahasti menny, muttei mitenkää pienestikkää, joten Aavalle taas muutama saikkupäivä kynnen takia.
Tiistaina käytiin EPK:n omalla vuorolla Kennelliiton hallilla treenailees (ihan vaan niitten hyvien peilien takia), nii jippijii eileen illalla /yöllä Aava rupes yskimään oikeen huolella. Eli saattiin kaiken lisäksi nyt kennelyskä tähän talouteen. Nyt mä vaan oottelen koska Sikka rupee yskimään. Eli kyllä meni treenisuunnitelmat aikas mukavasti uusiksi.
Sikka se kävi ajamassa Luukin pellolle taas jäljen, jonka Laura talloi: 200m pitkä vanheni 1h. Eli taas yks nami jälki josta tehtii tarkotuksella piiiiiiitkä että saan sen rauhottumaan edes lopussa jäljelle. No ku jälki oli tallattu nii käytiin tekees kaikille kolmelle koiruudelle esineet mettää. Sikka toimi super hyvin, hyvin tekee töitä, nyt vaan varmuutta lähtee ettimään toista esinettä (vielä vähä kyselee ku lähettää uusiksi). Mutta ekana ajettiin Sikan jälki, ja taas, helvetin harakat oli syöny joka ikisen nakin palan jäljeltä o.O . Täytyy myöntää että ekan 10 metrin jälkee meinas tulla pieni epäusko ittelle: oli muuten semmosta kaahottamista ja sähellystä ja Sikkaki oli ihan kummissaan että kyllähän täälä ruoka haisee mutta mitää ei oo. Onneks mulla oli jääny esineitten takia taskuun puolikas nakin pätkä. Annoin sen Lauralle ja Laura kävi heittelees sinne tänne paljo, että saan neidin palkattua ees jostain. No sen jälkee siitä ei mitää tullu ku Sikka näki että herkkuja lentää, ja kaveri jo meni kahdella jalaalla ja ittekki sai oikeen oikeesti tehä töitä ettei se lähteny mihinkää vaan vaadin että lähtis työstää jälkee. Herkkujen heittelyn jälkee odotettiin varmaa likemmäs 5 min, mutta kyllä sitte rupes nenä hyvin toimimaan ja päästiin jatkaa matkaa. Alku oli taas hieman kaahotusta , mutta voi pojat kuinka hienosti Sikka ajoi vikat 100 m: ei kaahottanu ja teki törkeen hyvin töitä. Siihen vaan kiinnitin huomiota että herku jälkeen tarkisti 5-6 askelta oikeen mallikkaasti, mutta sen jälkeen, jos herkku oli oikeen jalan kohdassa nii meni vain tarkistaen oikeen jalan kohdat tai vasemman, nii sama juttu. Eli pitää ruveta pitstää namppoja 5-6 askeleen välein ja siitä ruveta pidentämään ja vaatimaan että tarkastaa joka askeleen. Naurettiin vaan jäljen lopussa että tästä tuliki melkonen taitojen mittaus jälki, mutta tietää mitä treenaa :)
Mutta vedetääs vuosi 2015 nippuun: kaikenlaista on kereenny tapahtua!!! Niin iloja ku surua. Muutamat tokokokeet ja hyväksytty BH-koe, Sikan tulo, muutto, isän kuolema ja nyt tää loppuvuosi ei menny Aavan kannalta ihan putkeen. Mutta mikä parasta, vuosi on ollu täynnä supereita-treenejä, supereita treenikavereita , uusia supereita ihmisiä mihin on saanu tutustua ja paaaaaaljon kaikkeia koiramaisia tempauksia. Eli tästä on hyvä lähtee kohti uutta vuotta 2016 ihanien ihmisten ja ihanien karvakorvien kanssa :D :D
maanantai 14. joulukuuta 2015
Jälkikauden päätös
Nyt on taas tullu ajettua kolme jälkeä että totesin että nyt on hyvä pistää jäljet hetkeksi tauolle, ainaki Aavan osalta. Aavan epävarman jäljen jälkeen oli pakko heti käydä Siikajärvellä tekemässä helpompi, että saisin tuon epävarmuuden pois. Jälki oli loppupeleis suht vaikee, sillä tuuli kovaa ja jälki meni lopussa avokallioiden yli. Pitutta oli 673m ja keppejä 7, vanheni reilun tunnin. Muuten ihan jees mutta oli silti epävarma. Sikalle meinas kans tuuli tehä tepposensa, ja into meinaa pikkusen kiilata liikaa, mutta selvittiin hengissä.
Eileen käytiin Lauran ja Selman kanssa ajamassa jäljet. Laura tallas Aavalle n. 550 m pitkän, 6 keppiä ja vanheni reilun tunnin. En ottanu janaa , koska se(kin) tekee epävarmuutta. Alussa Aava oli taas hirmu epävarma ja meni kauheeta sik-sakkia varmistellen jäljen kanssa, eli ei todellakaan mitää nättiä menoa. Sikkanen sai oman jälkensä metsään kans, minne kylvin sinne tänne nameja. Tämmönen toimi ihan sika hyvin: meni nätisti matalalla nenällä ja keskittyi hyvin vaikka alut meinaaki olla melkosta koheltamista.
Tänään käytiin Heidin, Pojun ja Lukan kanssa Luukissa tallomassa jäljet. Heidi talloi Aavalle 650m pitkän helpohkon 6 kepin jäljen joka vanheni 1,5 tuntia. Taas tein ilman janaa. Ja nyt (vasta) oli taas Aavan itseluottamus palannu jäljelle: kaveri meni ku katujyrä. Heti alussa totesin että nyt on vanha Aava takasi nii sai ajaa jäljen ekan kepin jälkeen vapaana, me vain käveltiin perässä (onneks vauhti on niin hyvä että näin voi tehä), vaikka kulmia oli 6 + 1 piikki, oli hiekkamontun ylitys . Naureskeltiin vaan Heidin kans aavan ilmeelle, ku hiekka montun ylösmeno reuna oli jyrkkä, ku me yritettiin könytä sitä ylös (minkä aava meni vaan muutamalla loikalla) nii Aava katteli meitä sinne alas, että tulkaa jo penteleen akat,. On tuo otus vaan nii hupaisa. Mutta, tuo jälki oli niin hyvä nii totesin samantein että nytte saa jäljet jäädä talvitauolle, jatketaan sitte keväällä . Siis lue: jos mä maltan olla tallomatta jälkiä.
Sikka sai samanlaisen sielä täälä-namijäljen, joka oli täynnä ässä-mutkia. Hyvin neiti sen ajoi. Sikan kanssa kyllä tullaan vielä jatkaan jälkiä, niin kauan ku vaan kelit sallii.
Kaikkina kolmena kertana on tullu samalla tehtyä esineet. Kaks ekaa oli leveitä, muttei kovinkaa syviä ruutuja, että saan tehtyä Aavalle niitä hemmetin etuesineitä. Ja yllätyyyyyys, juoksihan ne kaikista yli niin puhtaasti ku olla ja voi. Sikka se eileen taas nauratti oikeen huolella. Laura kävi näyttämässä esineet (2 kpl) ja vei yhtäaikaa, jokka molemmat oli jossain 10 metris mutta väliä oli jonki verran leveys suunassa. No päästin Sikan.... kaveri ampui niin nätisti 60 metriin ja rupes ettiin sielä o.O Kutsuin takasi ja uus lähetys: no kyllähän ne sieltä nousi. Eipä oo ongelmaa tuon irtoomisen kanssa :)
Tänään esineet tehtiin pellolle. Ja kyllä muuten huomas taas kuinka tuo lumi hankaloittaa tuota touhua: vie ihan kaiken hajun. Sikalle taas näkölähdöllä 2 esinettä. Ekan näki heinikosta paremmin nii nousi superisti, mutta toista joutui ettimällä ettiä,ja vaikka juoksi yli nii ei meinannu saada hajua. Okei kaikilla muillaki oli ihan sama ongelma. Aavasta ei jälki polville ookkaa kerrottavaa, muutaku sen verran että pitää ruveta ihan oikeesti treenaamaan joillain idealla noita esineitä. Aava vaan säntäilee sinne tänne ja se ei selvästikkää tajua, että pitäis pysyä tallatulla alueella. Ja ku intoo on nii ohjattavuus kärsii ja pahasti.... Sen verran joudun kyllä antaa rispektiä tolle koiruudelle että se nosti muutaman metrin ruudusta sivussa olleen jonkun vanhan jälkikepin. Se, kauanko se on ollu sielä on hyvä kysymys (kepistä päätellen veikkaisin paria viikkoa). Tää oli jo toinen kerta ku Aava nostaa jonkun muun vanhan kepin.... Ei huono, mutta kummallista.
Eileen käytiin Lauran ja Selman kanssa ajamassa jäljet. Laura tallas Aavalle n. 550 m pitkän, 6 keppiä ja vanheni reilun tunnin. En ottanu janaa , koska se(kin) tekee epävarmuutta. Alussa Aava oli taas hirmu epävarma ja meni kauheeta sik-sakkia varmistellen jäljen kanssa, eli ei todellakaan mitää nättiä menoa. Sikkanen sai oman jälkensä metsään kans, minne kylvin sinne tänne nameja. Tämmönen toimi ihan sika hyvin: meni nätisti matalalla nenällä ja keskittyi hyvin vaikka alut meinaaki olla melkosta koheltamista.
Tänään käytiin Heidin, Pojun ja Lukan kanssa Luukissa tallomassa jäljet. Heidi talloi Aavalle 650m pitkän helpohkon 6 kepin jäljen joka vanheni 1,5 tuntia. Taas tein ilman janaa. Ja nyt (vasta) oli taas Aavan itseluottamus palannu jäljelle: kaveri meni ku katujyrä. Heti alussa totesin että nyt on vanha Aava takasi nii sai ajaa jäljen ekan kepin jälkeen vapaana, me vain käveltiin perässä (onneks vauhti on niin hyvä että näin voi tehä), vaikka kulmia oli 6 + 1 piikki, oli hiekkamontun ylitys . Naureskeltiin vaan Heidin kans aavan ilmeelle, ku hiekka montun ylösmeno reuna oli jyrkkä, ku me yritettiin könytä sitä ylös (minkä aava meni vaan muutamalla loikalla) nii Aava katteli meitä sinne alas, että tulkaa jo penteleen akat,. On tuo otus vaan nii hupaisa. Mutta, tuo jälki oli niin hyvä nii totesin samantein että nytte saa jäljet jäädä talvitauolle, jatketaan sitte keväällä . Siis lue: jos mä maltan olla tallomatta jälkiä.
Sikka sai samanlaisen sielä täälä-namijäljen, joka oli täynnä ässä-mutkia. Hyvin neiti sen ajoi. Sikan kanssa kyllä tullaan vielä jatkaan jälkiä, niin kauan ku vaan kelit sallii.
Kaikkina kolmena kertana on tullu samalla tehtyä esineet. Kaks ekaa oli leveitä, muttei kovinkaa syviä ruutuja, että saan tehtyä Aavalle niitä hemmetin etuesineitä. Ja yllätyyyyyys, juoksihan ne kaikista yli niin puhtaasti ku olla ja voi. Sikka se eileen taas nauratti oikeen huolella. Laura kävi näyttämässä esineet (2 kpl) ja vei yhtäaikaa, jokka molemmat oli jossain 10 metris mutta väliä oli jonki verran leveys suunassa. No päästin Sikan.... kaveri ampui niin nätisti 60 metriin ja rupes ettiin sielä o.O Kutsuin takasi ja uus lähetys: no kyllähän ne sieltä nousi. Eipä oo ongelmaa tuon irtoomisen kanssa :)
Tänään esineet tehtiin pellolle. Ja kyllä muuten huomas taas kuinka tuo lumi hankaloittaa tuota touhua: vie ihan kaiken hajun. Sikalle taas näkölähdöllä 2 esinettä. Ekan näki heinikosta paremmin nii nousi superisti, mutta toista joutui ettimällä ettiä,ja vaikka juoksi yli nii ei meinannu saada hajua. Okei kaikilla muillaki oli ihan sama ongelma. Aavasta ei jälki polville ookkaa kerrottavaa, muutaku sen verran että pitää ruveta ihan oikeesti treenaamaan joillain idealla noita esineitä. Aava vaan säntäilee sinne tänne ja se ei selvästikkää tajua, että pitäis pysyä tallatulla alueella. Ja ku intoo on nii ohjattavuus kärsii ja pahasti.... Sen verran joudun kyllä antaa rispektiä tolle koiruudelle että se nosti muutaman metrin ruudusta sivussa olleen jonkun vanhan jälkikepin. Se, kauanko se on ollu sielä on hyvä kysymys (kepistä päätellen veikkaisin paria viikkoa). Tää oli jo toinen kerta ku Aava nostaa jonkun muun vanhan kepin.... Ei huono, mutta kummallista.
torstai 10. joulukuuta 2015
Tavoitteet vuodelle 2016
Se rupeaa olemaan tämä vuosi pulkassa nii on hyvä miettiä mitä sitä on saanu aikaan ja mitä sitä asettaa tavotteeksi ittelle seuraavalle vuodelle. Piti oikeen käydä lunttaamassa mitä sitä tuli luvattua viime vuonna tähän aikaan.... Mutta tällästä tuli suunniteltua:
Aavan vuoden 2015 tavoitteet:
Toko:
Saada alo1 ja avo1. Ehkäpä jopa koularit (TK1 ja TK2). Ja jos saatais nuo tokon uudet säännöt jollain tavalla haltuun
PK
Jäljen osalta jos päästäis ekoihin kisoihin. Toki sitä ennen pitää suorittaa vielä BH. Joten siinäpä on tavotetta (muttei todellakaan mahdottomuus)
Agility
Ekana nuo kontakti esteet. Tokana oma ohjaus kuntoon. Jos kisoja rupeis miettimään ehkä loppuvuoteen 2015 tai vuodelle 2016 (riippuen kuinka on aikaa panostaa lajiin).
Näyttelyt
Iso kysymys merkki. Eipä oo meijän juttu, niin voi olla että jää ne kekkerit välistä....
Joten joulu kuu on tullut kyllä niin pahasti lusmuiltua tuon treenamisen suhteen joten nyt on hyvä aika ottaa ittiä niskasta kiinni!!
Ja toteutuma:
Toko: Uudet säännööt on jo jollain tavalla hanskassa mutta muuten eipä näillä saavutuksilla pääse kehumaan: muutama tokokoe ja yks ykköstulos. Tuon ahistumisen kanssa ku painitaan....
PK: BH tuli suoritettua , mutta kisoihin asti ei päästy, ja aika paljo tuli tehtyä peltojälkee
Aksa: Tässä ollaan saavutettu helpostikki tavotteet, ja muutamissa möllikisoissa tuli käytyä. Tästä on hyvä jatkaa ens vuoteen.
Näyttelyt: No eipä käyty, eikä harmita yhtää :)
Yleisesti vähän tuntuu että ollaan jääty junnaamaan paikoilleen, mutta jossain asioissa ollaan menty huimasti eteenpäin. Ja tulihan mulle tuo Sikka-apinaki :)
TAVOITTEET 2016:
Sikka:
Sikalle en tuu suuremmin tavoitteita laittamaan, sillä me edetään sitä mukaa miltä tuntuu. Sikka on kehittyny jotenki tosi hitaasti ( siis jos vertaa Aavaan tai Nipsuun). Ihan loppuvuoteen vois haaveilla BH-koetta tai tokon alokaan korkkausta, mutta suurella kysymysmerkillä.
Mettälajien puolella jos saatais jälkeen pituutta (peltojälki) ja esineet, ja varmuutta.
Ja nyt kun sain Sikkaselle maalimiehen (Iso kiitos siitä Riikalle ja Aarnelle) nii katotaan mitä sillä puolella saadaan aikaan
Aava:
Toko: Ihan ekana mun pitää tehä jotain tolle mielentilalle, ettei ahistu kokeessa niin pahasti. Kun saan sen jollekki tasolle nii rupeen miettiin sitte vasta kokeita.
PK: Kisaamisen suhteen sama mikä tokossa! Mettien puolesta koiruus olis ny jo valmis mutta... FH, no no no no,vois kyllä mennä kokeeseen ens kesänä (ilmasun vaihtaminen vaan)
Aksa: Jos pääsis kunno seuraan nii vois viedä koiraa eteenpäin, jos ei nii sitte touhotetaan ittekseen ja käydään mölleissä. Muuten veikkaan että päästäis kisaamaan.
Eli ihan taivaita en rupee tavottelemaan. Toki moni asia riippuu kuinka jaksan treenata ja kuinka ensinnäki työt antaa periksi että pystyn treenaamaan. Mutta let´s see :)
Aavan vuoden 2015 tavoitteet:
Toko:
Saada alo1 ja avo1. Ehkäpä jopa koularit (TK1 ja TK2). Ja jos saatais nuo tokon uudet säännöt jollain tavalla haltuun
PK
Jäljen osalta jos päästäis ekoihin kisoihin. Toki sitä ennen pitää suorittaa vielä BH. Joten siinäpä on tavotetta (muttei todellakaan mahdottomuus)
Agility
Ekana nuo kontakti esteet. Tokana oma ohjaus kuntoon. Jos kisoja rupeis miettimään ehkä loppuvuoteen 2015 tai vuodelle 2016 (riippuen kuinka on aikaa panostaa lajiin).
Näyttelyt
Iso kysymys merkki. Eipä oo meijän juttu, niin voi olla että jää ne kekkerit välistä....
Joten joulu kuu on tullut kyllä niin pahasti lusmuiltua tuon treenamisen suhteen joten nyt on hyvä aika ottaa ittiä niskasta kiinni!!
Ja toteutuma:
Toko: Uudet säännööt on jo jollain tavalla hanskassa mutta muuten eipä näillä saavutuksilla pääse kehumaan: muutama tokokoe ja yks ykköstulos. Tuon ahistumisen kanssa ku painitaan....
PK: BH tuli suoritettua , mutta kisoihin asti ei päästy, ja aika paljo tuli tehtyä peltojälkee
Aksa: Tässä ollaan saavutettu helpostikki tavotteet, ja muutamissa möllikisoissa tuli käytyä. Tästä on hyvä jatkaa ens vuoteen.
Näyttelyt: No eipä käyty, eikä harmita yhtää :)
Yleisesti vähän tuntuu että ollaan jääty junnaamaan paikoilleen, mutta jossain asioissa ollaan menty huimasti eteenpäin. Ja tulihan mulle tuo Sikka-apinaki :)
TAVOITTEET 2016:
Sikka:
Sikalle en tuu suuremmin tavoitteita laittamaan, sillä me edetään sitä mukaa miltä tuntuu. Sikka on kehittyny jotenki tosi hitaasti ( siis jos vertaa Aavaan tai Nipsuun). Ihan loppuvuoteen vois haaveilla BH-koetta tai tokon alokaan korkkausta, mutta suurella kysymysmerkillä.
Mettälajien puolella jos saatais jälkeen pituutta (peltojälki) ja esineet, ja varmuutta.
Ja nyt kun sain Sikkaselle maalimiehen (Iso kiitos siitä Riikalle ja Aarnelle) nii katotaan mitä sillä puolella saadaan aikaan
Aava:
Toko: Ihan ekana mun pitää tehä jotain tolle mielentilalle, ettei ahistu kokeessa niin pahasti. Kun saan sen jollekki tasolle nii rupeen miettiin sitte vasta kokeita.
PK: Kisaamisen suhteen sama mikä tokossa! Mettien puolesta koiruus olis ny jo valmis mutta... FH, no no no no,vois kyllä mennä kokeeseen ens kesänä (ilmasun vaihtaminen vaan)
Aksa: Jos pääsis kunno seuraan nii vois viedä koiraa eteenpäin, jos ei nii sitte touhotetaan ittekseen ja käydään mölleissä. Muuten veikkaan että päästäis kisaamaan.
Eli ihan taivaita en rupee tavottelemaan. Toki moni asia riippuu kuinka jaksan treenata ja kuinka ensinnäki työt antaa periksi että pystyn treenaamaan. Mutta let´s see :)
tiistai 8. joulukuuta 2015
Tekemättömiä töitä ja super-treenausta
Ensinnäkin harmittaa etten päässy messariin käymään töitten takia, toki mä toimin siskolle ja sen afkaanille hovi-kuskina ja viiden tähden hotellina ku ne tuli tänne päin. Noo , jos sitä ens vuonna kerkeis. Viime viikonloppuna olis ollu paljo kaikkee muutaki mutta nää työt haittaa pahasti tätä harrastustoimintaa, pentele. Muutenki mulla loppuu tänää 12 päivän työputki ja kaikki aamuja, paitsi kaks vimppaa. Nii sanoittaisko että on "hieman" vaatinu pientä ponnistelua lähtee työvuoron jälkee tuonne pimeeseen ja vesisateeseen lenkittään, saati sitte treenaamaan. Mutta sen verran oon masokisti että kun on tytöt treenattu, vaikka sormet on umpijäässä ja muutenki koko nainen jääkalikkana , märkänä semmosena, nii aina on tullu ihan super-fiilis ku on saanu jotain aikaan. Ja totta kai tytöt on ihan supereita!!
No mitäs me ollaan tehty:
Aavan kanssa otettiin/otetaan uusia kikkoja että saisin sen joskus toimimaan kokeessa. Sain Minnalta idean että koska mulla on koira joka kyllä tekee, ja nauttii siitä nii minkä takia mä hillun koiran kanssa lu palkkaan (okei, en mä ny hypi-riehu-huuda, vaan nostan kädet kämmenet ylöspäin ja otan askelia taaksepäin samalla ku kehun koiraa = tokotyyli) nii jätän kaikki tämmöset pois eli rupeen palkkaamaan puhtaasti pk-puolen palkkaukseen, eli pieni kehu ehkä taputan koiraa. Eniten tää tekee ongelmia mulle koska se vanha palkkaustyyli tulee niin luonnostaan.... Noooo, eikös se siitä. Muutenki ollaan keskitytty siihen että Aava rupee tarjoamaan asioita paljo enempi. Nytte palkan jälkee (nami tai lelu) tulee nätisti ittekseen vauhdilla perusasentoon. Nyt pitäis ruveta että saisin sen tarjoomaan huomattavasti nopeemmin/varmemmin myös liikkeitäni välissä, siis jos ei saa ku kehu-palkan.
Noutojen puolella ollaan tehty paljo vaan vauhtinoutoja, pointtina että saisin palautuksen mielentilan paremmaksi = neitiä ahistaa loppu ku jos pitää huonosti nii tietää että se tekee väärin.
Kerran tehtiin ruutu, ei siitä sen enempää. Se oli hirveä... Huomaa ettei olla tehty mitää toko hommia :/
Eileen ja tänää kävin aamulla Ojangossa tekees pikaset tottikset nii kokeilin ihan piruuttaan taas aksaa ku kentälle oli jätetty muutama este, putki ja kepit. Mitä hittoo meijän kepeille on tapahtunu!!!! Ne osataan ku vettä vaan o.O Okei, vaikeempi puoli ei menny ihan nii hyvin mutta ku saadaan siihen itsevarmuutta nii hyvä tulee. Ainoo että jos Aava meni putkesta kepeille nii meinas olla liikaa vauhtia, mutta pienellä himmauksella toimi hyvin, esteen kans ei ollu tätä ongelmaa . Muutenki Ku tein jonkin sortin radan pätkää missä normi ohjauskuvioita nii Aava oli ihan super-super: lukittu esteet Aavaksi jo kaukaa, pakkovalssit, persjätöt, takaa leikkaukset (jopa mä olin ajjoos) meni niin ku oppi kirjasta. Ainoo mikä ei menny ihan nii hyvin oli takaakierrot: niis jouduin auttaa ja mennä hirmu lähelle estettä että meni. Mutta ne ei oo koskaa ollu meijän vahvuuksia, joten treenilistalle. Muutenki tuli taas semmonen aksa-kipinä. Koirassa on kyllä potentiaalia että jos sitä rupeis ihan oikeesti treenaamaan.
Muutamat esineruudut ollaan tehty, edelleen ei mitää ihmeellistä. Edelleen etuesineistä juostaa lujaa yli :/
Kävin tuos yhen mettäjäljenki tallomassa: pituutta 900m , 4 keppiä, 5 kulmaa ja vanheni puol tuntia. Maastollisesti helppoo, mutta harjoja sitäki enemmän. Harmittaa että oli niin vähä keppejä sillä meinasin tehdä vanhemman jäljestä, mutta sen puolentunnin aikana jäljen päältä kulki jo 5 eri ihmistä, joista kahdella oli koira. Yllättävän hyvin Aava ajoi mutta ku oli pitkät välit kepeille nii meinas mennä epävarmaksi. Kepeiltä lähti hyvin mutta .... pitää tehä ens kerralla (siis huomenna) parempi jälki.
Ja Sikkuriini: tottiksen osalta Sikalla on totaalisesti syttyny lamppu ton perusasennossa suhteen ja tarjoo sitä nytte jo kivasti. Ollaan tehty tähän asti vaan nameilla, mutta vikat parikertaa oon tehny lelulla. Se meinas olla aluksi super-vaikeeta sillä Sikka jää kiinni pahasti leluun. Nyt rupee pikku hiljaa päästään irti, mutta vaikeeta on. Baby's steps. Muutenki ollaan nyt leikkimisen yhteydessä ruvettu kunnolla rakentamaan rauhaa. Tuntuu hassulta ku se pitää opettamalla opettaa, Aavalle ja Nipsulle se on tullu ittekseen. Mutta, kestää jo ihan kiitettävän pitkiäki aikoja. Joten siinä edistymistä.
Mettälajien puolella ollaan tehty paljo esineruutua ja sen motivaatiota. Tällä hetkellä oon vieny 2 esinettä yhtäaikaa. Ja vitsit tuon apinan nenää ja voin sanoo että ei muuten luovuta hevillä. Ja motivaatioki on kohdillaan: viimeks jätin molemmat tytöt puuhun kauemmas ku vein esineet. nii vaikkapuu oli käsivarren paksuinen nii rupes puu taipumaan sen verran pahoin että oli pakko vaihtaa isoon mäntyyn koirat kiinni...
Tänään aattelin että testataan sitte noita nenätaitoja ja tein ekan metsäjäljen: maastollisesti helppo , pelkkää sammalpohjaa missä ei ollu juurikaan aluskasvillisuutta, pituutta 50 m , ja jätin jäljelle vaan 6 namirasiaa, ei muita herkkuja. Hitto kaveri meni ku katujyrä. Ekalle rasialle pysähtyi, seuraavista olis vaan menny yli mutta pysäytin. Ja totesin että tää oli aiva liika lyhyt pikku-neidille. Joten ny vaan pituutta kehiin.
Tästä tuli ny samalla mulle ittelle pieni tilanne katsaus nii tietää mitä ruveta tekemään :)
No mitäs me ollaan tehty:
Aavan kanssa otettiin/otetaan uusia kikkoja että saisin sen joskus toimimaan kokeessa. Sain Minnalta idean että koska mulla on koira joka kyllä tekee, ja nauttii siitä nii minkä takia mä hillun koiran kanssa lu palkkaan (okei, en mä ny hypi-riehu-huuda, vaan nostan kädet kämmenet ylöspäin ja otan askelia taaksepäin samalla ku kehun koiraa = tokotyyli) nii jätän kaikki tämmöset pois eli rupeen palkkaamaan puhtaasti pk-puolen palkkaukseen, eli pieni kehu ehkä taputan koiraa. Eniten tää tekee ongelmia mulle koska se vanha palkkaustyyli tulee niin luonnostaan.... Noooo, eikös se siitä. Muutenki ollaan keskitytty siihen että Aava rupee tarjoamaan asioita paljo enempi. Nytte palkan jälkee (nami tai lelu) tulee nätisti ittekseen vauhdilla perusasentoon. Nyt pitäis ruveta että saisin sen tarjoomaan huomattavasti nopeemmin/varmemmin myös liikkeitäni välissä, siis jos ei saa ku kehu-palkan.
Noutojen puolella ollaan tehty paljo vaan vauhtinoutoja, pointtina että saisin palautuksen mielentilan paremmaksi = neitiä ahistaa loppu ku jos pitää huonosti nii tietää että se tekee väärin.
Kerran tehtiin ruutu, ei siitä sen enempää. Se oli hirveä... Huomaa ettei olla tehty mitää toko hommia :/
Eileen ja tänää kävin aamulla Ojangossa tekees pikaset tottikset nii kokeilin ihan piruuttaan taas aksaa ku kentälle oli jätetty muutama este, putki ja kepit. Mitä hittoo meijän kepeille on tapahtunu!!!! Ne osataan ku vettä vaan o.O Okei, vaikeempi puoli ei menny ihan nii hyvin mutta ku saadaan siihen itsevarmuutta nii hyvä tulee. Ainoo että jos Aava meni putkesta kepeille nii meinas olla liikaa vauhtia, mutta pienellä himmauksella toimi hyvin, esteen kans ei ollu tätä ongelmaa . Muutenki Ku tein jonkin sortin radan pätkää missä normi ohjauskuvioita nii Aava oli ihan super-super: lukittu esteet Aavaksi jo kaukaa, pakkovalssit, persjätöt, takaa leikkaukset (jopa mä olin ajjoos) meni niin ku oppi kirjasta. Ainoo mikä ei menny ihan nii hyvin oli takaakierrot: niis jouduin auttaa ja mennä hirmu lähelle estettä että meni. Mutta ne ei oo koskaa ollu meijän vahvuuksia, joten treenilistalle. Muutenki tuli taas semmonen aksa-kipinä. Koirassa on kyllä potentiaalia että jos sitä rupeis ihan oikeesti treenaamaan.
Muutamat esineruudut ollaan tehty, edelleen ei mitää ihmeellistä. Edelleen etuesineistä juostaa lujaa yli :/
Kävin tuos yhen mettäjäljenki tallomassa: pituutta 900m , 4 keppiä, 5 kulmaa ja vanheni puol tuntia. Maastollisesti helppoo, mutta harjoja sitäki enemmän. Harmittaa että oli niin vähä keppejä sillä meinasin tehdä vanhemman jäljestä, mutta sen puolentunnin aikana jäljen päältä kulki jo 5 eri ihmistä, joista kahdella oli koira. Yllättävän hyvin Aava ajoi mutta ku oli pitkät välit kepeille nii meinas mennä epävarmaksi. Kepeiltä lähti hyvin mutta .... pitää tehä ens kerralla (siis huomenna) parempi jälki.
Ja Sikkuriini: tottiksen osalta Sikalla on totaalisesti syttyny lamppu ton perusasennossa suhteen ja tarjoo sitä nytte jo kivasti. Ollaan tehty tähän asti vaan nameilla, mutta vikat parikertaa oon tehny lelulla. Se meinas olla aluksi super-vaikeeta sillä Sikka jää kiinni pahasti leluun. Nyt rupee pikku hiljaa päästään irti, mutta vaikeeta on. Baby's steps. Muutenki ollaan nyt leikkimisen yhteydessä ruvettu kunnolla rakentamaan rauhaa. Tuntuu hassulta ku se pitää opettamalla opettaa, Aavalle ja Nipsulle se on tullu ittekseen. Mutta, kestää jo ihan kiitettävän pitkiäki aikoja. Joten siinä edistymistä.
Mettälajien puolella ollaan tehty paljo esineruutua ja sen motivaatiota. Tällä hetkellä oon vieny 2 esinettä yhtäaikaa. Ja vitsit tuon apinan nenää ja voin sanoo että ei muuten luovuta hevillä. Ja motivaatioki on kohdillaan: viimeks jätin molemmat tytöt puuhun kauemmas ku vein esineet. nii vaikkapuu oli käsivarren paksuinen nii rupes puu taipumaan sen verran pahoin että oli pakko vaihtaa isoon mäntyyn koirat kiinni...
Tänään aattelin että testataan sitte noita nenätaitoja ja tein ekan metsäjäljen: maastollisesti helppo , pelkkää sammalpohjaa missä ei ollu juurikaan aluskasvillisuutta, pituutta 50 m , ja jätin jäljelle vaan 6 namirasiaa, ei muita herkkuja. Hitto kaveri meni ku katujyrä. Ekalle rasialle pysähtyi, seuraavista olis vaan menny yli mutta pysäytin. Ja totesin että tää oli aiva liika lyhyt pikku-neidille. Joten ny vaan pituutta kehiin.
Tästä tuli ny samalla mulle ittelle pieni tilanne katsaus nii tietää mitä ruveta tekemään :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)