Aksakisoja ja kuuntelutreeniä

Viime viikolla tuli jonku verran tokoiltua molempien tyttöjen kanssa. Tulipahan todettua että oon saanu jotenki pilattua myös Aavan ruudun. Hyvä minä!!! Sain pilatuksi molempien tyttöjen ruudun.  Sikasen kanssa ollaan jatkettu meidän ruutuprojektia: eka tein targetin kanssa, mutta nyt mali-neiti on jääny aikas pahasti kiinni siihen joten oon nyt vaan tehny pelkkiä näyttöjä ja lähettäny sitte. Tää versio tuntuu toimivan kaikkista parhaiten putkiaivolle.

Sunnuntaina kävin eka aamusta hiihtämässä järven jäällä tyttöjen kans. Oli muuten Sikasen eka hiihtolenkki . Kyllä siitä saa mitä mahtavimman hiihtokaverin. Tosin neiti yritti syödä mun sukset ensimmäiset 200 m :) . Aava se ei edeelleenkään arvosta suksia, vielä vähemmän sauvoja, eikä tuu 10 metriä lähemmäs mua.
Iltapäivästä käytiin kisaamassa Aavan kanssa kolme starttia Ojangossa. Tuomarina oli Seppo Savikko. Eka rata agirata. Ihan mukavan olonen rata. Tehtiin sangen siisti rata, mutta. En tiiä mikä jäätävä arviointi virhe Aavalle tuli ku hyppäs ihan täysin ekan riman päälle. Ihan kummallista ku Aava normaalisti on niin erityisen tarkka rimojen suhteen.
Toisena hyppäri. Sieltä haettiin Aavan kanssa nollalla voitto kotiin. Okei, se oli kaukana siististä nollasta: pientä pelastelua ja huonoja linjoja. Mutta nolla on aina nolla. Ja saatiin samalla meidän toinen luva.
Vika rata, oli hieman hankalampi, mutta siitä ei jää jälkipolville kerrottavaa: Aava porsasteli huolella kontaktit, ja mä oli välillä pahasti hukassa kartalta.  Mutta saatiin silti 15 vp.
Oikeitten kisojen jälkeen oli vielä epikset, mihin jotenki kummasti oilin ilmottanu Sika-possun niihin supermölleihin. Suuria odotuksia mulla ei ollu ja toisaalta halusin vaan nähdä kuinka malinaattori toimii kisatilanteessa. Täytyy myöntää että olin sangen positiivisesti yllättyny, sillä Sikanen odotteli sangen nätisti, eikä vetäny mitää ihan jäätäviä kierroksia. Ohjauksiin tuli sangen hyvin , eikä ampunu läpi (niin ku kuvittelin). Mutta hyvää kokemusta saatiin.
Ja Aavan hyppäristä video (oli siinä ja siinä kehtaako ees julkasta ;) )

Ma oli taas Saijan treenit. Tällä kertaa mulla oli Aava treeneissä. Rata oli tällä kertaa sangen mukava, ja huomattavasti vauhdikkaampi. Ei mitään kauheeta tekniikkarataa. Mut hei saatiin tehtyä nollana rata läpi. Ainoo missä piti vähä enemmän hinkata oli tuo aa. Sillä Aava ei meinannu vaihtaa laukkaa millään ja sen takia hyppi aina kontaktin yli. Mutta parin kerran jälkeen ku kerroin että vaihda se laukka nii johan rupes kontaktitki osumaan kohdalleen.

Maanantaina oli myös meidän tottisvuoro akatemialla. Sikanen pääsi tekemään kunnon kuuntelu- ja luopumis treenin. Ekaks tein kuuntelutreeniä noutokapulan kanssa. Nyt kuunteli hyvin nouda-käskys, vaikka sanoin vääriä käskyjä. Sitte jätin kapulan ja pallon maahan ja seurrutin niiten vierestä , kiusasin pallolla ku Sikka oli seiso-käskyn alla yms. yllättävän hienosti Sikanen skarppas.

Tiistaina oli omat treenit mihin menin Sikasen kanssa. Teemana oli takaaleikkaukset. Todellaki takaaleikkaustreeni: esteitä tais olla 19 ja niistä tais olla vain 2 estettä mihin ei tehty takaaleikkausta. Voin sanoo että se oli sangen painajainen meille. Sikalla on muutenki eikas heikot takaakierrot, mutta sitte ku niitä on noin monta peräkkäin. Joten kyllä takaakierrot menee treeniin, mutta ei tuolla tavalla.

Tänään kävin treenaamassa halilla. Niin mahtavaa ku sielä on peilit nii oli hyvä treenata tokoa. JOten hinkattiin molempien tyttöjen kans seuruuta peilien edessä. Niin luksusta ku voi pitää pään suorassa! Toki huomas että molemmilla tytöillä paikka siirtyy liika eteen. Mutta aikas nopeesti sai molemmilta korjattua. Tehtiin myös ruutua toki Sikalla paremmalla menestyksellä mitä Aavalla. Joten töitä riittää sillä saralla.

Kansainvälistä settiä

Tänään oli tietyllä tavalla odotettukkin saksalaisen Peter Scherkin tottis-seminaari Riihimäellä. Joten nyt on niin sanotusti takki tyhjä, ja saanu (jälleen kerran) todeta kuinka väärin onkaan kouluttanu koiransa , että tehdään sitte seuraavan koiran kanssa oikein. Paljon äärettömän hyviä juttuja taas on paljon vinkkejä.

Alotetaan ihan vaan siitä, että kuka Peter edes on. Näin pienesti sievästi sanottuna, hän on kolmin kertainen maailmanmestari ipossa, Saksan mestaruuksia jäätävänmoinen kasa, edustanu Saksan joukkuetta monen monena vuotena, ja harrastanu koiraurheilua yli 30 vuotta. Eli lyhyesti tiivistettynä: ei ollenkaan paskempi kaveri. Peter kouluttaa hyvin vahvasti positiivisen kautta ja menee puhtaasti mielentila edellä, ei käytä kovinkaan suuresti suoranaisia pakotteita (tästä olin yllättyny sillä olin kuvitellu että saksalaiset menis vähä kovemman käden kautta, mutta tässäkin suhteessa näyttää koulukunta muuttuvan).
Koska tottis on niin laaja käsite jossa on niin paljon elementtejä, että menis monta päivää aikaa , joten Peter oli valinnut meille aiheeksi kaks tärkeintä: seuruu ja noudot, sillä melkeen kaikki pisteet tulee niistä. Vaikka aikaa oli näihinki varattuna 7 tuntia, nii ei se riittäny millää. Itse jouduin valitettavasti lähteä vähä kesken koska olin luvannu mennä illasta kouluttamaan yhen yksärin, joten veikkaan että seminaari venyi aikataulusta n. 3 tuntia. Peterin tyylistä seminaarissa, niin hän käytti hyvin plajon videoita tukenaan, ja selitti hyvin selkeesti ja yksityiskohtasesti asiat, ja antoi esimerkkejä elävästä elämästä. Eli niin että varmasti kaikki ymmärsi mitä hän ajoi takaa. Kirjottelen tästä jonkin näkösen tiivistelmän ranskalaisilla viivoilla mitä tuli taas opittua.

- Ihan ensimmäisenä: meistä kaikista ei oo maailmanmestareiksi, mutta meilla silti voi olla kivaa, ja me pärjätään sillä tasolla mitä me osataan. Eli esimerkkinä: ei meistä kaikista oo viiden tähden kokeiksi, mutta kun me noudatetaan oikeeta reseptiä, niin me saadaan siitä ruuasta hyvää että sitä voi syödä. Ja se riittää. Sama pätee koiraurheilussa
- Suurimmalla osalla (oikeestaan kaikilla) on yks suuri ongelma kouluttamisessa: kun koira tekee töitä (esim. seuraa) nii me ollaan usein hiljaa tai sanotaan silloon tällöön vain jotain, mutta kun me annetaan palkka niin ruvetaan hihkumaan. Ei näin. Vaan meidän pitäis kehua koko ajan kun koira tekee töitä, mutta kun koira saa palkan, meidän pitäisi vaieta kokonaan. Tää perustuu sosiaaliseen palkkaan: kun me kerrotaan koiralle eetä nyt sä teet oikeen se vahvistaa tekemistä (eli koiran aktiivisuutta esim. seuruu), mutta jos me ruvetaan hihkumaan palkan jälkeen se ei vahvista niin vahvasti sitä yhdessä tekemistä. Tähän palataan myöhemmin tekstissä.
- Peter opettaa jo pennun heti uuteen kotiin tullessa että ruuan saa tekemällä vaan töitä. Ja ensimmäiset 2 kk pentu saa ruuan vain omistajan kädestä.
- Mitä parempi on koiran mielentila ja halu tehdä töitä niin sitä vähemmän joudut käyttää pakotteita. Eli jos ajatellaan kellon viisareita se paras, turvallisin ja mahtavin juttu on se kello ysin kohdalla ja se pakotteitten paskin on kolmen kohdalla. Se kohta/sektori missä koira tekee töitä on aina vakio. Eli jos koiran mielestä parhaita os sielä kello ysissä nii koiran oman sektorin huonoin on klo yhdessä jolloin ei joudu käyttää kovinkaan paljoo pakotteitä. Mutta jos koiran motivaatio on suurimmillaan esim kello yhdessätoista on huonoin kello kolmen kohdalla, eli vaatii paljon pakotteita. Eli koiran motivaatio sektori pysyy samana mutta sä voit itte valita missä kohtaa se on ysin ja kolmen välillä. Hieman hankala selittää.

SEURUUN OPETTAMINEN:
- STEP 1:Heti ekana päivänä ku pentu tulee uuteen kotiin hän aloittaa mielentila treenin seuruuseen ruuan avulla. Hän ottaa yhden nappulan, pistää sen peukalon ja etusormen väliin sanoo että tehdäänkö tottista ja seuruuttaa imuuttamalla max. 2 askelta -> palkka koko ajan hyvin vahvasti kehuen. Kun koira sai namin hän kävelee hiljaa takasi ruokakipolle ottaa uuden nappulan, kun pentu tulee luokse kysyy taas tehdäänkö tottista ja taas sama max. 2 askelta hyvin vahvasti kehuen -> palkka ja hiljaa kävelee ruokakipolle ja toistaa tätä joka ikisellä ruualla. Muutaman päivän päästä koiralla on se halu että tehdään tehdään ja askelmäärää pitennetään. Peter painotti siihen että koiralla pitää nimenomaan olla halu tehdä töitä = me ei kysytä koiralta voisikko tulla, vaan koiralle annetaan lupa tehdä töitä. Samoin Peter painotti siihen kehumiseen: hoe kokoajan vaikka hyvä hyvä hyvä hyvä, jolloin koira saa jo rytmin seuruuseen. Eli hyvä rytmi tulee siinä samassa "vahingossa". Jos koira lähtee haahuilemaan muualle esim. toiseen huoneeseen, pistetään ruoka pois -> se pennun päätös ja ongelma, ei ohjaajan. Eli palkitaan siitä että koira on jo aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Älä koskaan näytä koiralle eetä SÄ haluat sen luoksesi (vaikka kuinka vaikeeta se onki) vaan koiran pitää ite haluta tulla sun työ ja sit tehdään jotain kivaa (=seuruu).
Tällä tyylillä pentu saa juuri ne ne asiat mitä pentu tarvitsee elääkseen: ruoka ja sosiaalinen kanssakäyminen (positiivinen). Eli tässä vahvistetaan että sitä yhdessä tekemistä nimenomaan liikkeessä-> seuruu on pennun mielestä maailmasta parasta -> sen pitäisi olla pennun päivän highlight-kohta. Mitään hyvää ei tapahdu ku ei tehdä mitään -> neutraalia.
- STEP2: Kun pentu rupee syömään / tuhoomaan siirrytään vaiheeseen 2. Eli kun koira syö esim. tuolin jalkaa sille sanotaan napakasti ei (ja vaikka kevyesti ravistetaan sitä niskasta) eli tehdään asiasta epämiellyttävä, sen jälkeen sanotaan tehdäänkö tottista ja seuruutetaan niinku tähänki asti. Eli aina korjauksen jälkeen tehdään töitä. Tää auttaa tulevaisuudessa että jos joudut korjata koiraa treeneissä esim edistämisestä nii korjauksen jälkeen koirasta tulee erityisen aktiivinen tekemään töitä (ei passivoidu vaikka sanotaan)
- STEP3: ruvetaan häivyttämään käsiapua: ensin suljetaan kättä sormi kerrallansa jolloin koiran nenä ei oo kiinni kädessä, sen jälkeen ruvetaan nostamaan kättä nopeesti ja siitä pidennetään aikaa. Kun koira kestää käsi ylhäällä 3 sekuntia niin että seuruun rytmi pysyy ja koira tekee silti hyvää seuruuta (kädestä huolimatta) siirretään käsi pois. Ensin koira perusasentoon, siirrä käsi ylös ja pistä se kylkeen kiinni -> kontaktista palkka Kun koira kestää hyvin että sun käsi käy kyljessä kiinni nii siirretään se alas = normaaliasentoon. Mutta tää tehdään aina ropottina takasi käsi ylös- kylkeen alas-kylkeen-ylös -palkka eli palkka tulee silti aina samasta paikasta mistä tähänki asti. Sen jälkeen opetetaan häiriöt vahvasti, jonka jälkeen ruvetaan ottamaan seuruuasekelia. Samalla opetetaan rytmin vaihtelut. Tärkeää tässä vaiheessa: 1. Kun koiran nenä on vielä kiinni kädessä omalla rintamasuunnalla ei oo väliä, mutta kun käsi irtoaa koiran nenästä pidä rintamasuunta suorana!!!2. kun koira on suora se pystyy pitää rytmin. Jos koira rupee poikittamaan jompaan kumpaan suuntaan SIIRRÄ PÄÄTÄ!!! Eli älä rupee korjaamaan takapäätä, vaan kaikki riippuu koiran pään paikasta!! 3. Kun koira seuraa imuuttamalla nenä kädessä kiinni niin älä vaadi tässä vaiheessa minkäälaista vartalokontaktia! Siinäkohtaa tulee ongelmia kun häivytetään kättä jolloin koira automaattisesti tiivistää vartalokontaktia (rupee painamaan). On epäreilua koiralle ensin opettaa että koske mun jalkaan, sitä tehdään useempi kk, ja sen jälkeen sanotaan että älä koskekkaan.
-STEP4: käännökset. Ensin koira opetetaan peruuttamaan sillä pyrkimys on että käännöksessä koira painaa päätä alaspäin-> painopiste siirtyy etutassuille jolloin takapään on helpompi heittää käännös. Käännöksissä EI istuta koskaan!! Eli periaate on peruutus + nopee sivulletulo = nopea käännös. Anna koiralle jokin signaalikäännöksestä jolloin koira voi ruveta ennakoimaan käännöstä ennen ku itte teet mitää jolloin käännöksistä tulee erittäin nopeat ja näyttävät. Vasta kun koira osaa täydellisen hyvät käännökset , sen jälkeen rupee treenaamaan täyskäännöksiä

Älä koskaan käytä palloa kanalossa!!! Koska
1. pallon odotus on aivan liian iso
2. se kyttää sun kainaloa, ei kasvoja. miten saat koiralle signaalin esim käännöksestä!!
Sen takia Peter käyttää AINA magneetti palloa joka on selän takana

Yleisesti vielä muutama juttu: Peter ei koskaan käytä palloa alle vuotiaalle seuruun treenaamisessa, ei koskaan. Tämän hetkinen koira oli jo yli 2 vuotta, eikä koskaan tehty vielä seuruuta pallopalkalla. Eli se kaikki mielentila ja tekniikka tehdään puhtaasti nameilla. Tästä hyvä käytännön esimerkki miksi: eli jos lapsi piirtää piirrustuksen ja tuo sen vanhemmille näytille sitä kehutaan että onpa hieno. Lapsen kehuminen innostaa lasta piirtämään lisää ja taas kehutaan , jolloin innostus kasvaa lisää. Tätä vaan jatketaan nii piirrustuksia vaan kertyy melkoinen kasa. Kun lapsi tekee jonku oikeen hienon spessu-piirrustuksen saa hän palkaksi suklaanpalan. Eli saa lisä palkkion. Toiselle lapselle näytetään suklaan palaa ja annetaan kynä ja paperia, että piirräppä niin saat tän suklaan. Lapsi piirtää vähän ja kysyy riittääkö, saanko suklaan?, Ei vaan pitää piirtää lisää ja taas kysyy saako nyt suklaan palan. Eli pointti on siinä että ensimmäisellä lapsella on JO se innostus piirtämistä kohtaan (kehut) ja suklaa on vaan lisämotivaatio innostuksen päälle, extraa. Kun taas toiselle lapsella on motivaatio vaan se suklaa mutta sillä ei oo innostusta itse piirtämiseen. Ku tää siirretään koiraurheiluun se lapsi on se koira ja suklaa on se pallo. Eli meidän pitäisi koulutta koira niin että koiralla on se innostus sitä itse töitten tekemiseen (seuruuseen Peterin tyylillä) ja se pallo on extraa. Mutta jos sen pallon otta liian aikaisin käyttöön koira kysyy joka mä saan pallon, joko, joko joko joko. Ei sillä oo innokkuutta läheskään niin paljoo itse työn tekoon!

Tästä tuli sen verran pitkä sepustus että en viitti kirjottaa perään noudoista, joten teen siitä täs joku päivä uuden postauksen :)

Mutta toivottavasti valkeni jotain. Itte tykkäsin kovasti ja koin todellaki uusia asioita!!

Aksaa ja tokoa, muuhun ei ookkaa aikaa

Aika vaan taas juoksee nii ei oo ollu tänne aikaa päivittää. Mutta tehdään pientä kertausta mitä ollaan saatu aikaseksi. Aksapuolella Sikan kanssa on ollu pientä ongelmaa. Välillä pienen mali-nulikan viretila on niin sfääreissä ettei Sikapossu kykenen   y h t ä ä n  mihinkään, juoksee hullun lailla. Ja välillä neiti toimii ku unelma. Ja ittellä ku menee mieli sen mukaan: välillä tekis mieli lopettaa koko saakelin aksa tuon malinöössin kanssa. Mutta välillä, hitto ku se onki hienoo. Eli hieman ristiriitaista. Viime Saijan treeneissä neiti oli taas sillä tuulella että hohhoijaa. Ei vaan tullu mitää, sitä edellis kerralla Sikanen oli ihan super. Suurn ongelma on siinä, että mä en tiiä koska se on ja milläki päällä. Tuosta koirasta vaan ei sitä näe. Oon yrittäny miettiä pääni puhki, johtuuko se joistain tietyistä asioista, mutta meillä on jo tietyt rutiinit. Ja niillä ei oo välilä. Eli siis siinä vesiperä että tietäsin millä päällä tuo hunsvotti on. Sen verran mäki oon jo oppinu, että jos hinkataan jotain teknistä juttua, tai mitä vaan missä tulee epäonnistuminen, nii siinä kohtaa Sikka iskee kutosen silmään ja juoksee niin lujaa eikä meinaa tulla ohjauksiin millää. Sitte taas ku saadaan hyvä rytmi meidän tekemiseen niin homma menee ku siivillä. Eli mitenkä viet koiraa eteenpäin ilman virheitä, mission impossible...

Aavan kanssa aksailu on jääny vähemmellä, mutta sen kanssa ei oo ollu mitää ongelmaa. Vielä toistaiseksi.

Tokopuolella ollaan nytte käyty välillä ittekseen treenailees ja välillä Katrin ja Unon. Sikan kanssa ollaan hinkattu seuruuta, joka taas on saatu kuntoon. Mutta ruudun kans onki nyt tekemistä. Oon nimittäin jotenki tyyllikkäästi saanu sen epävarmaksi paikasta ruudussa. Ollaan tehty sillee että jätän Sikasen ruudun sisällä johonki nurkkaan tai ihan reunaan ja siitä ruutu-käsky niin että korjaa keskelle. Eipä oo ennemmin tullu mieleen että jättää koiran ruudun sisään. Sitä varte on mahtavat treenikaverit :).  Ohjattuun ollaan saatu jonkuverran varmuutta, mutta siinä on vielä paljo tekemistä. Ihan ei vielä Sikanen luota että löytää kapulan

Aava on päässy kans jotain tekemään, mutta ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Ollaan tehty zetaa, missä se ei oo mukannu kertaakaa. Ollaan tehty myös maahan menoihin vauhtia ja kakeja.

Marin valmentajakurssin harkkaporukkaan liittyen saatiin muutama kotiläksy. Meidän piti opettaa sheippaamalla koiralle joku temppu. Mä opetin saman minkä Aavalle ja Nipsuki sen jossain vaiheessa osas.  Eli opetin Sikan kattomaan molempien olkiensa yli taaksepäin. Alapuolella videolla joutuu kattomaan molempiin suuntiin ennen ku saa palkan, mutta opetin myös Sikasen erottelemaan oikeen ja vasemman.

Toisena tehtävänä oli tehdä oma rata ja meille annettiin kolme mahdollisuutta saada nolla omasta radasta. Käytiin tänään tekemässä se kotiläksy. En viittiny tehä mitää maailmasta hankalinta rataa, sillä onnistumisia me tarttetaanki Sikasen kanssa. Mutta ihan mitää putkiralliakaa en viittiny tehä. Joten pistän tänne vielä kuvan meijän radasta ja videon. Ekalla toistolla saatiin melkeen nolla, mutta tokalla onnistuttiin :)   Okei ja sanon jo suoraa että tuo kuva radasta on tehty erittäin nopeesti joten mittasuhteet ei täsmää ihan taydellisesti. Mutta saa jotain osviittaa. Mutta täytyy hehkuttaa että molemmilla kerroilla meni kepit. Niihin oon supertyytyväinen, ja samoin otti hienosti mun putkijarrun ysiputkelle :)

Vuoden 2016 niputus ja tavotteet vuodelle 2017

Niin on taas vaan yks vuosi taputeltu ja on aika sanoa tervetuloa uudelle vuodelle. Joten niin ku moni muu (siis oikeestaan kaikki) tekee tän perinteisen vuoden kertauksen ja samalla annetaan uudelle vuodelle tavotteet, niin teen sen myös itte.

Vuodessa on taas kereenny tapahtua vaikka ja mitä, mistä vois yhtäkkiä nostaa Aavan loistavan aksa-uran korkkauksen, Sikan BH-koe, ja maligaattorin lonkka- ja kyynärkuvat. Sikkanen vietti vielä sen yhen yön eläinsairaalassa.

Kuinkas meijän tavotteet onnistui:
Sikka:
Sikalle en tuu suuremmin tavoitteita laittamaan, sillä me edetään sitä mukaa miltä tuntuu. Sikka on kehittyny jotenki tosi hitaasti ( siis jos vertaa Aavaan tai Nipsuun). Ihan loppuvuoteen vois haaveilla BH-koetta tai tokon alokaan korkkausta, mutta suurella kysymysmerkillä. 
Mettälajien puolella jos saatais jälkeen pituutta (peltojälki) ja esineet, ja varmuutta.
Ja kuinka kävi. 
Toko: Yritin nytte loppuvuodesta saada Sikasen tokokokeeseen mutta valitettavasti ei päästy mihinkään, mutta yritystä ens vuodelle. Muuten liikkeitten osalta päästiin pitemmlle ku osasin odottaa (suurin osa jo voittajan liikkeistä on hallussa).
Pk: BH käytiin suorittamassa hyväksytysti Lahdessa. Tottisten osalta päästiin hyvälle mallille ja sen suhteen voitais oikestaan jo kisata. Peltojälki vähä jäi heikommalle, eikä kovinkaa montaa jälkee pellolla ajettu. Mettäjäljen suhteen asiat on huomattavasti paremmin. Aikas monta jälkee kereetti tallaamaan, kepit nousee hyvällä prosentilla, janatki on jo hyvällä mallilla. Esineruutu on kans hyvällä mallilla, Snikkersson irtoo nätisti kauas ja tekee hyvin töitä, ja jopa se nenäki on yllättävän hyvin auki.
Aksa: Ollaan kehitytty yllättävän paljon, vaikka oikeestaan sen treenaaminen ollaan oikeen kunnolla alotettu vasta syksyllä. Sikka hakee treeni määrään ja ikäänsä nähden hemmetin hyvin esteitä, kepit on erittäin hyvällä mallilla. Ja jopa mä oon oppinu ohjaamaan mun kengurua.
Muuta: Sikka kävi kuvissa, josta tuloksena oli lonkat B/B ja kyynärät 0/0, samalla silmät peilattiin terveeksi.

Aava:
Toko: Ihan ekana mun pitää tehä jotain tolle mielentilalle, ettei ahistu kokeessa niin pahasti. Kun saan sen jollekki tasolle nii rupeen miettiin sitte vasta kokeita. 
PK: Kisaamisen suhteen sama mikä tokossa! Mettien puolesta koiruus olis ny jo valmis mutta... FH, no no no no,vois kyllä mennä kokeeseen ens kesänä (ilmasun vaihtaminen vaan)
Aksa: Jos pääsis kunno seuraan nii vois viedä koiraa eteenpäin, jos ei nii sitte touhotetaan ittekseen ja käydään mölleissä. Muuten veikkaan että päästäis kisaamaan
Ja kuinka kävi:
Toko: Ei kyllä kisattu, mutta mielentila on aiva täysin eri mikä vuosi sitte. Mutta loppuvuodesta jo suunnittelin että oltais menty kokeeseen, mutta täs oli sama ongelma ku Sikalla, eli ei päästy (toki en niin aktiivisesti yrittänykkää kokeeseen)
PK: maastot edelleen kunnossa, Aava on jälkien suhteen tehny hemmetin hyvää työtä ja ajoi jopa 2,5 km jäljenki kesällä. Mielentila on ihan eri tottisten suhteen, että pitäis testata rupeisko se kestämään ampumisen. 
Aksa: päästiin seuraan ja sillä saralla ollaan menty iiiisssssoooooooooiiiiinnnnn harppauksin eteenpäin. Alotettiin meidän aksaura lokakuussa, viisissä kisoissa Aava nousi kakkosiin ja kakkosistaki meillä on jo yks serti. Ja saldona oli myös huimat kaks tuplanollaa. Eli ihan jäätävn hieno saavutus Aava-koiruudelta.
Näyttelyitten puolella käytiin ainoastaan erkkarissa josta saatiin ERI.

Tavotteet ei ollu mikkää suuret, tai kummoset. Mutta hyvin realistiset. Ja aika hyvin saatiin ne toteen. Hienoja tuloksia, paljon iloa, ihan supermahtavia treenikavereita, paljon uusia tyyppejä, jokka on niin huippuja!!! Saanu tavata ihan supereita kouluttajia, ja taitavia koiria. Pääsin niiin maailmasta parhaaseen seuraan mistä tykkään hurjasti, ihan parhautta. En voi olla ku suuresti kiitollinen kaikesta, siis ihan kaikesta, joittenka kanssa oon saanu jakaa viime vuoden!!

Ja sit tavotteet vuodelle 2017!!

Sikka:

Toko: Nyt alkuvuodesta mennään starttaamaan meidän kisaura alokkaassa. Ja vielä kisata avoimessaki. Tavotteena olis myös päästä edustamaan seuraa tokon sm-kisoihin joukkuekisaan.
PK: Tarkotus olis saada JK1-koulari alkukesästä, loppukesästä vois käydä tetstaamassa jo jopa JK2:sta. Jos myös ajeltain peltäjälkiä vähä enemmän mitä viime kesänä. Hakua olis kiva testata jos löytäis porukan missä treenailla.
Aksa: Ekana kontaktit kuntoon ja sitte kisaamaan, eli jossain kohtaa olis Sikan kanssa kisauran korkkaus tällä saralla. Tulos tavotteita en viitti laittaa sillä Sikka on Sikka, ja mulla ittellä on vielä huiman paljo opittavaa Sikan kanssa aksailusta
Muuta: Ku neiti täyttää 2 vuotta nii käydään hakees selkäkuvat. Näyttelypuolella jos yritetään mettästää sitä pakollista H:ta, mutta sitä ennen pitää varmaan käydä joissain mätsäreis että ei aiheuteta kovin paljoo paheennusta :D

Aava:

Toko: Kovin suuria tavotteita en aseta Aavan kanssa, mutta nyt ku on saatu mielentila kuntoon niin semmonen pienen pieni haaveen häivähdys siitä että saisin Aavan vielä tva:ksi nostaa päätään. Joten kiirettä ei pidetä mutta sitä kohde mennään.
PK: Niin ku jo ylempänä mietin nii pitäis testata jos sais Aavan vielä kestämään ampumisen. Jos se onnistuu nii sitte vois kokeilla JK1:stä. Tässäkään en aseta suuria tavtteita vaan mennään ihan puhtaasti Aavan mukaan. Jos ei kestä nii saa karvakasa ajella jälkiä hötsäily-tyyliin.
Aksa: Ehdottomasti kolmosiin nousu!! Tänä vuonna ei vielä millää sm-kisoihin päästä, mutta jos yrittäis saada ees osan vuoden 2018 sm-kisanollista kasaan. Eli jos tavotteksi pistetään vuoden -18 sm-kisat nii sen mukaan treenataan ja kisataan.
Muuta: Aavan kanssa vois kans käydä pyörähtämässä muutamissa näyttelyissä, mutta en ota siitä sen suurempaa stressiä. Tarkotuksena olis myös (kunhan kelit antaa periksi) käydä Aava sterkkaamassa.

Muuten toivotaan että molemmat pysyy terveenä, eikä mitää suurta ja ihmeellistä satu. 

Muuten haluan toivottaa ihan kaaaaaikille super loistavaa ja menestyksekästä vuotta 2017!!!

Pääkopan tonkimista

Eileen meillä oli oman seuran järjestämä Anne Talvitien menttaali valmennuksen luento. Voin sanoo, että näin parin mettälenkin jälkeen ku on saanu mietiskellä ja pohdiskella, nii taas oon saanu melkosia ahaa-elämyksiä. En rupee mitenkään referoimaan kyseistä luentoa, vaan tää on taas mun omaa pohdintaa musta ittestäni.

Aluksi puhuttiin omasta jännittämisestä kisatessa. Mä oon siitä onnellisessa asemassa, että aksa puolella en oo mitenkään kaaottinen jännittäjä. Mulla on aina semmonen hyvällä tavalla pieni jännitys joka tekee musta skarpin. Eli en todellakaan mee mihinkään paniikki paniikkiin , mutta en oo kyllä lahnakaan. Näin ku rupesin tätäki miettimään, niin mä kestän jo omassa työssäni stressiä ja painetta hyvinki paljon. Totta puhuakseen, mä en voisi tehä työtäni jos mä en kestäisi. Eli siis, kestän painetta ja stressiä "normi-ihmistä" selkeesti paremmin. Mikä on yks positiivinen asia. Vaikka Aava on tommonen herkkis nii tää os vielä sen asteista jännitystä, että myös Aava sen kestää hyvin, eikä se ahdistu ja paineistu vielä tästä. Sitte taas tokopuolella mä jännitän kisoissa huomattavasti enemmän, joka näkyy Aavassaki jo huomattavasti selkeemmin. Silloon siitä tulee ahddistunu ja paineistunu ja juoksis vaan pois kehästä. Eli ensimmäinen asia to do-listalle: se että mä saisin itteni rennommaksi tokokokeissa (sinne aksakisoijen hyvän jännityksen tasolle). Siinä mulla on vielä paaaaaaljon työ sarkaa, mutta  tätä on hyvä ruveta työstämään. Sikkaan en osaa vielä sanoa sillä en oo vielä kisannu sen kanssa, mutta veikkaan että mun pitäis ollaa Aavasta vielä rennompi sillä jos mä rupeen jännittään niin Sikalla vieterit jalkojen alla kiristyy entisestään. Mutta Sikan kans aika näyttää mimmonen se on ja mitä mun pitä sen kans tehä. Nyt mulla ei oo vielä käsitystä mikä sen kanssa toimii, mikä ei.

Luenon jälkeen kävin vielä tyttöjen kanssa mettälenkillä, missä vasta sielä koin ehkä kaikkista suurimman oivalluksen. Koska me ollaan kerättä Aavan kanssa kisatessa vitosia ihan kiitettävästi. Itseasiassa laskin ne. Me ollaan saatu kaikista starteista yhteensä 76%. Hitto ihan oikeesti!!!! Seiskyt kuus prossaa on jäätävä määrä. Ja ku kävin ne läpi (onneks ei olla kisattu ku muutama kk nii ei ollu niin hirveesti läpi käymistä), niin kaikissa oli yleensä MUN OMA TYHMÄ VIRHE . Rupesin sitä miettimään mistä se johtuu. Mulla oli eileen myös kehityskeskustelu mun ylemmän esimiehen kanssa, ja sain siltä palautetta että mulla on välillä vähä tapana että kun mulle annetaan joku homma niin mä pistän vitosen silmään ja lähden tekemään sitä. Mä en mieti lopputulosta vaan lähden päätä pahkaa hommiin, jonka seurauksena jolloin lopputulos on hyvä. Mutta mun työtehokkuudella ja tietotaidolla (=ammattitaidolla) vois lopputulos olla täydellinen, kunhan mä vaan alussa ottaisin vaihteen pois vitoselta ja pistäisin sen kolmoselle ja miettisin mitenkä mä pääsisin mahdollisimman täydelliseen lopputulokseen, niin pystyn sen toteuttamaan. Totesin että mulla on ihan sama ongelma myös aksapuolella. Eikö tuo 76 prossaa oo täydellinen todiste siitä!!!!! Eli ne on hyviä, mutta ei täydellisiä, mihin kuitenki pyritään aksapuolella. Kun asiaa rupesin lisää miettimään, nii viime kesänä ku treenasin Marin ryhmässä nii aikas monta kertaa nii mari kysyi hyvin uskein että juoksinko ihan täysiä, tai teinkö asian ihan sata prossasesti. Voin rehellisesti sanoo että en. Sen jälkeen ku mulle sanottiin niin sitte kyllä. Ja ku vielä rupesin ajattelemaan tätä, nii totesin että mä lähden starttiin ku soitellen sotaan. En mä mieti mikä olis täydellinen suoritus, vaan meen hyvin vahvasti fiilispohjalta ajattelematta mitää. Vaikkaan että tää on tällä hetkellä mun isoin ongelma. Jonka mä tosiaan vasta nyt tajusin. JOten nyt on hyvä aika tehdä tällekki asialle jotain. Uskon että kun mä oikeesti rupeen miettimään kuinka pääsen siihen täydelliseen lopputulokseen niin on huomattavasti paremmat tsäänssit saadakki niitä nollia.

Kuten tuossa jo ennemmin sanoin niin meen usein fiilispohjalla, enkä oikeesti mieti niin tarkasti mitä teen. Niin totesin että mä olen myös hemmetin huono analysoimaan varsinkaan itteeni. Jos näen toisten videoita tai jos joku kysyy vinkkejä tai mitä vaan niin mietin hyvinki paljon (niin tokossa, aksassa  ku pk-puolella). Mutta sitte ku on kyse musta, niin en mä koskaa mieti mitä tein, miten voisin kehittää itteeni. Sen takia ei tuu koskaan kuvattua itteeni. Eli jos mä haluan oikeesti tulla huomattavasti paremmaksi nii tässä on kans suuren suuri oppimisen paikka. Mutta tää ongelma mulla on enempi aksan puolella ku taas tokon puolella. Tokossa (ja pk-puolella) mä mietin paljoki mistä mikäki johtuu ja analysoin. Jotenki hassua kuinka paljon eroa on teenkö aksaa vai tokoa. Kuvittelis että sama ihminen, samat tavat. Ei mun tapauksessa.

Luennolla oli puhetta myös noidan kehässä pyörimisessä. Nostan taas käden pystyyn merkiksi että harrastan myös tätä. Joissain asioissa en oo lähellekkään niin paha ja huomaan kyllä itte ku jään junnamaan paikoillani . Silloon jo tajuan ottaa itteeni niskasta kiinni ja mennään taas eteenpäin. Silti tässäkin on kyllä petrattavaa. Mutta joissain asioissa oon kyllä pinttyny omiin kaavoihini: hyvä esimerkki on tuo Aava ja sen  mielentila. Koska tiiän mimmonen herkkis se oli esim. vuosi sitte, en uskaltanu kovin hirveesti vaatiakkaan siltä. Nykyään joku vois sanoo että Aava on eri koira ku vuosi sitte. Nykyään mä voin (tai siis mun jo pitää) vaatia siltä. Mutta silti mä käsittelen sitä silkkihansikkain. En vaan tietyssä mielessä uskalla vaatia.
 Tää on myös samalla semmonen asia, missä huomaan että pysyn hyvin helposti omalla mukavuusalueellani -> helposti jää junnaamaan paikoilleen. Mukavuusalueella pysymisestä hyvän tekstin kirjotti Johanna blogiinsa. Suosittelen käydä lukemassa. Se löytyy täältä: http://tyokoiriajakoiraurheilua.omablogi.fi/moka-on-lahja/

Näillä mietteillä mennään eteenpäin. Vielä on paaaaljon mietiskeltävää ja prosessoitavaa tuola pääkopassa, mutta uus vuosi on ovella joten samalla näistä kehityskohteista saa hyviä uuden vuoden lupauksia.

Aksaa, aksaa , aksaa ja vielä aksaa . No okei. Vähä tokoaki

Hitsit ku nää päivät vaan menee nii ei kerkee tänne kirjotella mitää... Noh, meillä töissä pikkujoulukausi alkaa pikku hiljaa olla purkissa nii jos sitte jäis enempi aikaa taas kaikelle muulle. Mutta tehdään taas pieni pikakertaus mitä ollaan tehty ja touhuttu:

Viime viikon maanantaina oltiin Sikkasen kanssa Mustosen Saijan treeneissä. Sikka oli ihan mahottomalla päällä eikä meinannu toimia, ei sitte millää. Ja sen takia ku ei tullu onnistumisia nii pikku-neiti turhautuu ja sitte siitä ei ainakaa tuu mitää. Joten siitä treenistä ei itsestään jääny jälkipolville kerrottavaa. Ne oli muuten mun ekat Saijan treenit, ja voin sanoo että tykkäsin kovasti. Ihan loistava kouluttaja!! On kerranki semmonen kouluttaja joka oikeesti osaa auttaa meitä ja tietää kuinka tommosta tikittävää pommia käsitellään ja ohjataan (itte oon todennu että monet ei vaan osaa kouluttaa/auttaa juuri tuommosen koiran kanssa). Ja itte asias Saija rakastui Sikkaan oikeen toden teolla. Hän kertoi kuinka hänellä on ennen ollu maleja ja ne on vaan hänen ykkösrotunsa, aina ja ikuisesti: bc:t on semmosia söpöjä hali-puudeleita, mutta malit. Niissä on kuulemma se voima ja tietty raivo mitä Saija kaipaa kovasti. 2
Mutta eipä ollu rata mistää helpoimmasta päästä:

Ittepäisyyspäivänä käytiin Aavan kanssa heittämässä kaks starttia HSKHn kisoissa Ojangossa. Eka rata oli agirata jossa tuomarina toimi Seppo Savikko. Ihan hauska rata mistä itte kyllä tykkäsin. Itte olin vähän väliä "pikkusen" hukassa kartalta että ei mikää siistein rata. Mutta tuloksena 5, koska yks perkeleen keinun kontakti!!! Hitto vuos sitte en saanu Aavaa viittä metriä löhemmäs keinua ja nyt kaveri oli sangen porsas... muuten olis tullu nolla.... Täytyy myöntää , että en oo kovin hirveesti viittiny vaatia herkkikseltä mitää koska ollaan tehty jo muutenki nii saakelin moinen työ ja keskitytty mielentilaan keinun kanssa. Ja Aava on tähän asti ollu hirmu varovainen. Mutta pitää ruveta vaatimaan siltä jo keinullaki. Nyt varmaan jo kestääki sen.
Toisena ratana oli hyppäri, jolla tuomarina Jari Suomalainen. Alussa Aava varasti taas oikeen kunnolla, jonka takia meni itteltä pasmat sekasi. Taas.  Kutosen takaakiertoon neiti ei meinannu mennä sitte millää ja piti jo sanoo sille että nyt perkele. Muuten hyvä rata ja kesti hyvin takaaleikkauksen kepeille. Eli tuloksena hylly. Toisaalta harmittaa jättää kisat tommoseen ei-niin-kovin-hyvään rataan. Samalla sai Aava jäädä loppu vuodeksi aksa-vapaalle.
Kisakirjojen saannissa meni jotenki saakelin kauan nii pääsi Sikkanen tottistelemaan samalla keskelle kisahälinää. Ei tuota malia kyllä haittaa sitte yhtää mikää!! Vaikka vieressä pyöri molemmilla puolilla radat ja ihmiset hetsas koiria (vieressä joku otti parsoninsa kanssa lämpöä ja juoksi molemmat pallon perässä) nii kerran huomautin ku kontakti tipahti. Muuten napitti mua koko ajan. Tehtiin muutamat jäävät ja peruutusta.

Loppuviikosta jäi treenit vähä vähemmälle , ku tuo liukkaus tuli häirittemään. To meinasin mennä treenaileen, mutta eipä siitä mitää tullu. Sen takia ollaan vaan hömppäilty olkkaritreenien merkeissä. Onpahan Sikanenki päässy turhien temppujen makuun ;)

Viikonloppuna oli myös messari. Mirva-sisko se kävi mun työnä ja pikasesti kävin juoksasemassa messarin kojut lävitte lauantaina iltapäivästä töitten jälkeen. Kehistä näin vaan muutamat ryhmä kehät, ja vetskut. Mutta shoppailu-puolella mukaan tarttui iso kasa luita tytöille, Sikka sai uuen vihreen geelipallon ja mukaan tarttui vielä uudet (astetta söpömmät) pinkit merkit, 4 kappaletta. Siinä oli mun suuri messari panostus :P

Maanantaina oli Saijan vikat treenit ennen joulutaukoa. Tällä kertaa Sikanen oli sangen hyvässä moodissa, kuunteli ja teki hyvin töitä. Rata oli sangen mukava, ei mitää pientä piperrystä. Ekalla kertaa tehtiin ihan hyvä pätkä esteillä 1-8, tuli tosi nätisti ohjaukseen nelos putkeen. Seiska hypyllä lähdin hieman liikaa putkea kohti mutta muuten. Otin uusiksi, missä oma rytmitys kusi ja Sikka tiputteli rimoja (en ees huomannu että tiputti ekan riman, mistä saatiin sapiskaa: koskaan ei oo niin kiire ettei voisi kattoo ekaa hyppyä. harmittaa jos tiputtaa sen ekan ekan riman jos muuten on puhdas rata), joten otettiin uusiksi, nyt oli taas hyvä (myös ohjaus seiska-hypyllä).
Kepeille ei kyllä hae vielä toki vauhtiaki oli sangen paljo, joten ne menee nytte treeniin.
13-16 välistä oli hyvä, vähän arvoi kumman kautta pistän takaa kiertoon hypylle 15. Kierrätin oikeen kautta mikä toimi meillä. 16-19 väliä sitte hinkattiinki, Saija sanoi että sen verran nuori ja fysiikka ei oo vielä "riittävä" niin pistä 6 putkeen. No ihan ei päästy siihen sillä, meinas olla ongelmaa että sain Sikan kääntymään hypylle 18. Tai oikeestaan en itte tajua kuinka saakelin aijjoos mun pitää olla. Ja asiaa ei helpottanu että 16-17 esteväli oli likemmäs 10 metriä että sitä vauhtia oli. Mutta lopussa saatiin onnistuminen siihenki!! Tässä vielä video, mitä en jaksanu ruveta editoimaan ... olin laiska...

Ti ja Ke käytiin Talissa heittämässä tottistreenit molempien kanssa. Sikalla oli metrisen hyyn sulkeiset, samoin tehtiin tiistaina jääviä ja keskiviikkona myös liikkeitten väliä ja keskityttiin myös siihen ettei pääsisi ääntä (mikä on sangen herkässä) liikkeitten välissä. Ihan hyviä toistoja saatiin, mutta treeniä se vaatii.  Ja paljon. Sikan hypyt oli osa ihan hyviä, rentoja hyvällä tekniikalla niin että suoristi nätisti takajalkansa. Mutta mukaan mahtui niitä ei-niin-nättejä, missä jätti takajalat mahan alle. Niitä en tietenkään palkannu. Hinkattiin myös seuruuta, sillä ku oon viimeaikoina treenaillu jääviä ja keskittyny nimenomaan jäävään liikkeeseen on seuruu menny alamäkeä: taas on paikka vähä liukunu liika eteen. Hitto voi olla hankalaa olla tarkkana joka asiassa että homma toimii. Ei mun aivokapasiteetille...
Aava se vaan pääsi höntsäilemään: tehtiin kahden lelun leikkiä , seuruuta ja pääsi Aava muutaman eteentmenon tekemään. Ja muutaman metrisin. Huoh. Niissä meillä tuliki uus ongelma vastaan: ollaan tehty sen verran aksaa että ku mä jäin taakse ja lähetin hyppäämään niin Aava kasas ittensä hypylle voimakkaasti (niin että vauhti oli lähes nollassa) , hyppäs, ja kääntyi . Sitte jos itte olin selkeesti edelle hypyn kohdalla nii teki sangen nätit hypy ja vauhti pysyi. Niin ku aksassa pitääki. Ei ehkä parhain idea ku ajattelee kiinteetä metrin korkeeta hyppyä. Rikkoo vielä ittensä. Joten me taidetaan ottaa etupalkka käyttöön metrisellä....

Kilju-kaula aksaa

Tehdäänpä taasen pikakertausta ku en oo ennemmin kereenny tänne päivittää. Viime lauantaina meillä alkoi odotetun Marin valmennusryhmän treenit. Heti alussa otettiin luulot pois sillä koko homma alotettiin perinteisellä klassisella piip-juoksulla. Joudun myöntää, että mä oon juossu piippin viimeks yläasteella. Siihen nähde se meni yllättävän hyvin. Juoksun jälkeen tehtiin muuta fysiikkatreenia askelkyykyistä keskivartalon-treeniin. Kunnon ohjaajan treenin jälkeen pistettiin koirat asialle. Rata oli mukava missä oli ihan perusjuttuja. Ja ite käytin aikani siihen että testailin mikä ohjaus sopii meille Sikan kanssa. Sillä rehellisesti sanottuna, mä en todellakaan tiiä vielä. Alun 1-4 testasin molemmilta puolilta, mutta kyllä meille toimi että olin suoran putken puolella, sillä Sikka hakee paremmin. Samoin testasin 4-6 välille eri ohjauksia. Parhaiten kuitenki toimi takaaleikkaus kutos-hypylle.

Maanantaina käytiin tokoilemassa, mutta kova levy huutaa erroria enkä muista yhtää mitä tehtiin.... Tiistaina oli omat ohjatut treenit aksassa mihin otin Sikkasen . Tehtiin tekniikkatreeniä aiheena valssit ja pakkovalssit. Tehtiin yhdistelmiä: pakkovalssi-valssi, pakkovalssi-takaakiertovalssi, pakkovalssi-valssi-jaakotus yms. yhdistelmiä. Sikka tuli sangen hyvin noihin pakkovalsseihin ja oli muutenki sangen pätevä agility-eläin.

Keskiviikkona ja torstaina sai tytöt viettää vapaapäivää. Perjantaina kövin tokoilemassa molempien kanssa. Sikka sai tehä seuruuta, ruutua ja noudo kuuntelutreeniä. Seuruu oli ihan semi jees, mutta jotenki en ollu tyytyväinen . Ruudussa pistin pienen malin miettimään ja lähetin sen kohti suoraa kulmasta. Samoin jätin sen etumerkin viereen kirjaimellisesti oli ruudun kulmassa (ruudun ulkopuolella) ja lähettelin ruutuun. Ne oli Sikalle super-vaikeita. Joutui oikeesti neiti tehä töitä. Eli nääki menee vielä treenilistalle. Noutoje kuuntelutreenissä ei ollu mitää ongelmaa. Kuunteli hyvin ja teki hienoja noutoja.

Eileen lauantaina pääsi Sikanen taas aksaamaan. Sillä Viime lauantain treeneistä puuttui yks koirakko työmatkan takia, joten heillä oli treenit eileen. Ettei niitten olis tarttenu yksin treenailla nii mentiin Sikan kanssa myös treenaamaan. Sikan kanssa keskityttiin käännöstreeniin. Nelosputkeen haki sangen hienosti vaikka tuli niitäki toistoja jolloin vaan juoksi suoraa päätä väärään putken päähän. Kutoselle tein vastakäännöksen , joka toimi hyvin. Hieman vaan oli vähä onngelmaa mun paikan suhteen mihin teen sen vastakäännöksen.  7-10 väli oli sangwn nätti. Mutta se mitä hinkattiin oli 10-13 väli. Sillä vaikka merkkasin hyvin hypyn 11 nii silti hyppäs tosi pitkänä jolloin ei meinannu millää kääntyä mun ohjaukseen. Nyt otetaan tehotreeniin tiukat käännökset eli pääsee maligaattori hyppeleen kahdeksikkoon että oppii kääntymään....

Tänään käytiin Aavan kanssa JAUlla kisaamassa kolmen startin verran. Ja voi pojat mitä kaaos hyllyjä tehtiin... tähän asti mulla on ollu on ollu kiltti belgi joka ei oo ihan nopeimmasta päästä, joka tulee myös nätisti ohjaukseen ku ohjaukseen. Nykyään mulla on semmonen normaali agility-belgi = kiljuva reikäpää joka varastaa lähdöstä, ei ota kontakteja ja menee ku holtiton radalla. Ekalla radalla, mikä oli hyppäri, oli tuomariharjoittelija. Rata oli sangen mukava vaikkaki täynnä takaakiertoja ja välistävetoja. Muuten siisti rata mutta kepeillä lähin hieman liikaa edelle jolloin Aava jätti vika välin menemättä. Tajusin sen vasta siinä kohtaa ku oli jo alkamas hyppäämään seuraavaa hyppyä joten en korjannu -> hylsyhän sieltä tuli. Muuten olis tullu nolla. Ja voin sanoo että nyt harmittaa etten malttanu kepeillä....
Toinen rata oli agirata tuomarina  oli Sami Topra. Jo tutustumisessa mietin 3-5  ohjausta. Päätin kuitenki tehä perinteisen "mummopyöräytyksen" mikä oli hyvä idea. Mutta muuten Aava varasti lähdössä ihan törkeesti, teki jäätävän hazardi-loikan aalle. Kepeille meni vasta kolmannella kerralla oikein sisään. Eli sangen hehkee alku...  muuten keskipätkä oli ihan suht hyvää vaikka Aava meinas lähtee välhä lapasesta. 17 putken sijaan Aava olis väkisten menny puomille vaikka kuinka ohjasin. Mutta joo. Se oli jäätävä kaaos rata.....
Vimppa oli kans agi-rata. Rataan tutustumises eniten mietitytti elämä keppien jälkeen, sillä tiedän että mun pitää ohjata kepit loppuun asti (ainaki ku kahella ekalla rafalla oli kepit kussu nii en viitti ottaa riskiä että pystyisin irtoomaan) joten kiire tulee. Että pääsen ohjaamaan 18 hypylle. Samoin 19 putken jälkee rengas oli kyllä niin tyrkyllä siinä. Mutta. Lähdössä ei nytte varastanu mutta sanoin kyllä sangen tiukkaan sävyhn että pysyi lähdössä. Ei ottanu aan alasmenoo, mutta oli siistimpi mikä tokalla radalla. Tein ennen keinua valssin ja takasleikkauksen kepeille (missä ei oo ollu ongelmaa) . Ja taas vasta kolmannella meni oikein kepit. 18 hypylle kerkesin yllättävän hyvin (olis voinu olla ennemmin ohjaamassa mutta en ollu ku himpun verran myöhässä) . Itte keskityin liikaa soihen kasitpistasen ohjaukseen joten en ohjannu kunnolla putkea jolloin Aava meni väärään päähän putkee. Eli hylly. Vaikka Aava oli tällä radalla kaikkista pahin reikäpää nii silti tais olla meijän siisyein rata.  Mutta kokemusta saatiin.

Ittepäisyyspäivänä mennään vielä Ojankoon kisaamaan kaks rataa ja sen jälkeen saa Aava jäädä kisatauolle :)