Mielentilatreeniä

En taaskaan rupee erittelemään meijän treenejä mutta tokon suhteen ollaan Sikan kans paljo tehty töitä mielentilan suhteen. Sikkahan on tarpeeks korkeella, mutta keskittyminen välillä on mitä on. Ja sen takia myös yliyrittää mahottomasti. Usein Sikka myös tärisee hullun lailla ku neiti haluais vaan tehä töitä (totesin että se ei jouhdu palkan odotuksesta vaan ihan vaan siitä että saa tehdä jotain). Joten nyt oon vaan palkkaillu hyvin paljo mielentilasta perusasenossa: rauhallinen, rento mutta silti hyvin keskittyny. Yllättävän nopeesti Sikka on ottanu treenin ja vaikka on taas tärinä-moodissa, nii rauhottuu tosi nopeesti perusasennossa. Nyt ruvetaan pikkuhiljaa siirtämään tuo mielentila kaikkeen muuhunki tekemiseen. Ei oo helppo homma, mutta kyllä se siitä. Hitto ku en oo ennemmin tehny asialle mitää. Mutta eikös treenaaminen oo , lajista riippumatta, omien virheitten korjailua ;D Muuten, me painitaan edelleen tuon ruutu-ongelman kanssa, argh. Välillä treeneissä tekee nättejä ruutuja, välillä ei sitte millä, ei piru vie millää. Sangen turhauttavaa. Ollaan me jatkettu työstämistä myös irti kapulasta -projektia. Se alkaa oikeesti teettämään tulosta!!! Yllättävän nopeesti on saanu tuloksia aikaseksi, mutta tää projekti ei lopukkaan koskaan. Ikinä milloinkaan. Onpas lohduttavaa ;D
Aksan suhteen Sikasen kanssa vihdoin ja viimein on meijänpuomi hyvällä mallilla. Juoksarit unohdin jo kokonaan ku ei ne vaan sovi tuolle pienelle malinoissille, ei se vaan tajua että pitäis osua , saati sitte kasata itteensä koska pieni mali voi myös juosta täysiä... mutta pysärit niin aalla uin åuomilla toimii. Hitto niitten kans tehtiin töitä. Ollaan herätty tyttöjen kans aamulla ennen viittä että ollaan käyty hallilla ottamas Sikaselle nopee kontakti treeni ennen töihin lähtöä, aikas saakelin monena aamuna. Mutta se on kannattanu. Eli voisko sanoa: rakkaudesta lajiin ....

Aavan kans ei oikeestaa mitää ollakkaa tehty.... se on vaan päässy tokossa höntsäilemään. Aksassa, ollaan jatkettu takaakiertojen käskyteeniä, joka pikkuhiljaa rupee onnistumaan. Ja mitä oikeen kunnon treeneihin tulee nii Aava on päässy kahteen kertaan Saijan treeneihin. Aava on ollu sangen hieno, minä en. Yleensä mulla ei oo ollu ongelmia muistaa rataa, mutta en käsitä miten noilla kerroilla on ollu nii saakelin hankala muistaa yhtä 30 estettä.... itteeki naurattaa. Saijaki mulle totes että olisitte tehny helposti hienon nollan jos vaan olisit muistanu radan.  Keskiviikkona käytiin tuuramassa Niinun treeneissä ku Mimi oli saikulla. Kummasti nyt muistin nytte kaikki 40 estettä ;) Tehtiin Aavan kans tosi hienoja paikkoja. Ainoo missä jouduttiin ottamaan uusiksi oli 8-10 väli. Myönnän oli pakko testata ja todeta että en kerkee persjättöön. Eikä päälle juoksukaan toiminu nii tein sitte takaaleikkauksella. Mutta sen kanssaki oli ongelmia. Vaikka itte rytmitin hyvin nii Aava jäi vaan esteen eteen. Kun jätin hyvin hyvin paljon tilaa ja pidin ohjauksen normaaliin nähde huomattavasti kauemmin nii sitte rupes homma toimimaan. Lopuksi mentiin vielä koko rata läpi, sieltä tuli muutama rima alas, mutta ne meni puhtaasti Aavan väsymyksen piikkiin (rimat oli 60)

Käytiin tänään aamusta kameran kanssa pellolla joten muutama kuva tytöistä siltä reissulta:

Pitää pitää Aavaa silmällä ettei se varasta pienen malinoissin palloa :)

Tokokokeitten korkkaus ja pohdintaa

Viime lauantaina pääsi Sika-possu korkkaamaan oman tokouransa Pieksamäellä. Lähempänä ei yksinkertasesti ollu kokeita joten tehtiin kaks kärpästä yhdellä iskulla: käytiin Pieksamäellä kokeessa ja Jyväskylässä sukulaisissa. Tuomarina kokeessa oli Marjo Halmiala, joka oli mulle ihan uus tuttavuus. Tykkäsin kyllä kovasti!! Aikas tiukka mutta hyvin oikeudenmukanen tuomari. Ja näki kyllä arvostelussa jos tykkäs koirasta. Mutta näin yleisesti ottaen voisin todellaki mennä uusiksi kyseisen tuomarin kisoihin. Mutta itte kokeeseen. Ihan parasta suoritusta ei kyllä tehty mutta pisteet riitti silti hyvin ykköstulokseen. Pisteitä kokeesta 169,5. Liikkeet tehtiin normaalissa järjestyksessä:

Paikalla makuu: 9  Sikka meni hyvin nätisti omalla käskyllä maahan (mistä tuomarikin sanoi että erittäin napakka hyvä maahanmeno) mutta Sikanen jäi vähä lysyyn maahan, ja just ennen ku aika loppui korjas oman asentonsa. Tuomarin mielestä Sikka oli tämän takia levoton ja siitä pistemenetys.
Seuruu: 8  Alussa vähä vilkuili ja muutama piippaus sieltä kuului. Vimppa pa oli vino
Liikkeestä maahan: 8  Alussa vilkasi liikkuria mutta teki muuten hyvän normaalin napakan maahanmenon.
Luoksari: 8,5  Jätössä jonki verran levoton, mutta muuten nätti hyvä luoksari, tuli suoraan eteen ja sivulle (tais jäädä aavistuksen vajaaksi)
Kapulan pito: 9 vähä hyökkäs kapulaan kiinni ku annoin. Taas vilkas liikkuria muuten hyvä ja rauhallinen pito . Siis Sikaksi
Kaket: 8   Jäi kiinni kapulaan (minkä arvasinki). Tartti muutaman käskyn että sain Sikasen ees perusasentoon. Muuten liikutti toista etujalkaa , mikä meillä on nyt ollu ongelmana -> toinen pysyy hyvin paikoillaan , toinen ei. Mutta mielentilaan oon suht tyytyväinen!!
Estehyppy: 9 Perus hyvä nätti, tuli hyvin suoraan eteen ja siitä sivulle
Kokonaisvaikutus: 8

Niin. Tuomari rokotti aikas raakasti sillä Sikka on sangen reaktiivinen  ja pälyili jonku verran ympärillensä. Sen takia sanoi suoraa, että se on aivan liian rauhaton, että mulla on paljo töitä sen kanssa. No joo, tiesinki tämän. Koepaikkana ei ollu mitenkään meille sopiva, sillä hallissa ei ollu ku vain pelkkä kehä, eli virittelyt ja kaikki muu mitä teit kehän ulkopuolella piti tehdä ulkona. Ei ihan parhain mahdollinen meille, tai ylipäätään nuorelle kokemattomalle koiralle. Muuten olin kyllä Sikaseen hyvin tyytyväinen: oli vireellisesti hyvällä tasolla, teki niinku käskin ja neiti teki töitä häntä heiluen.
Mitä itteeni tulee nii paljon jäi parannettavaa. Olisin voinu olla vielä asteen verran rauhallisempi helpottaakseni Sikkaa ja olisin voinu olla tietyllä tavalla enemmän koiran tukena. Kun kehästä tulin pois nii oli semmonen fiilis että se oli varsinki omalta osalta semmonen vasemmalla kädellä huitastu koe. Mutta jos muistais nämä asiat sitte seuraavalla kerralla. Sen verran vielä voin lisätä että mä en kyllä jännittäny oikeestaa ollenkaa, semmonen pieni hyvä jännitys. Tää on multa edistystä sillä tähän asti oon poikkeuksetta aina ollu jäätävän moinen rautakanki ja kuset housuissa...

Tuossa ajellessa oli aikaa taas pohtia kaiken näköstä. Niin aksan ku tokon osalta. Tokon suhteen Sikka on kehittyny viimeaikoina hurjasti koska nyt oon ollu huomattavasti suunnitelmallisempi treenaamisessa. Ja Sika on myös kehittyny hurjasti kisaamisessa. Nyt oikeen ittee ottaa päähän että miks hitossa kävin niin aikasi suorittamassa sen bh:n??!!!?? Tuo pieni malinoissin-kutale kehittyy tosi hitaasti, ja se ei silloon ollu todellakaan valmis. Nytte koe osoitti että neiti on kasvanu hurjasti yällä saralla. Mutta silti annan Sika-possun kasvaa vielä kisaamisen suhteen. Mulla ei kuitenkaa oo mikää kiire tuon adhd:n kanssa, joten antaa kasvaa. Turhaa mä hakkaan päätäni seinään ku neiti ei vielä oo valmis. Aksan sihteen päätin että nyt otetan askel taaksepäin ja keskitytään vireeseen ja tehdään helppoja pätkiä missä saadaann mahollisimman paljo onnistumisia. Ruvetaan tekemään perushallintaa radalla . Aa-projeltin jätän pariksi kuukaudeksi tauolle että saa Sikka siinäki kasvaa vielä pääkoppallisesti. Joten näillä mennään nytte Sikasen kanssa. Mutta jos jotain posiviitista nii kokeen jälkeen saatiin taas paljon treenaamisen aihetta ja paljon hyviä suunnitelmia. Joten nyt vain kääritään hihat ja ruvetaan töihin.
Mitä Aavaan tulee nii nyt vaan yritän saada sen vikan luvan ja sitte sterkkaan karvakasan. Sen suuremmin en oo Aavaa ajatellukkaa.

Vitosten keräilyä ja mielentila ongelmia

Viime lauantaina käytiin Aavan kanssa Ojangossa Batin kisoissa hyppimässä kolmen radan verran. Tuomarina oli Henri Luomala. Ihan ei kaikki taaskaan menny ku oppikirjoissa. Sillä olin aamun töissä ja mulla työpäivä vähä venähti, joten olin myöhässä aikas paljon kisoista. Mutta meikäläisen onneksi niin oli kisatki. Töitä päästyä nappasin vaan tytöt vauhdilla mukaan ja tukka putkella Ojankoon. Kävin ilmottautumas ja juoksin siitä täysiä rataantutustumiseen, heitin vaan repun pois ja sinne vaan. Kävin radan vaan hyvin pikasesti läpi ja lämppäämään koiraa. Onneks oltiin loppupääs nii kerkesin lämpätä jollain lailla koiran ja sit vaan radalle. Noh ihan ei ollu oma aivokapasitetti mukana. Kolmannen esteen pakkovalssilta tuli rima alas, joten siihen loppui mun ohjaus. Jotenki kummasti saatiin siltä radalta 10 aikaseksi. Ihan rehellisesti sanottuna, en suosittele kenellekkää mennä tuolla tyylillä radalle, mutta tulipahan seki testattua :D
Toisna ratana hyppäri, joka oli kyllä sangen mukava. Yks kohta oli vähä vaikeempi: kolme hyppyä suoralla linjalla ja totta kai vimppaan oli pistetty takaakierto. Sen olis voinu tehä vippauksella mutta ei oola treenattu niitä piiiiiiiiiiiitkään aikaan joten MINÄ joka en tee koskaan persjättöjä tiukkoihin väliin niin tein sen!!! Ja vielä rytmitinki sen hyvin. Hitto olin tyytyväinen. Mutta toisaalta , tuolla hyppärillä ei ollu meijän kannalta väliä, sillä meillä on jo hyppäriltä luva. Sen takia ohjauksissa en varmistellu ja lähettelin huomattavasti rohkeemmin. Muuten hyvä rata mutta saatiin radan helpoimmassa kohtaa kielto, joten 5.
Vimppaan rataan olin päättäny skarpata ja yrittää tosissaan sitä vimppaa luvaa. Rata oli taas sangen mukavan oloinen. Eniten mietitytti takaaleikkaus kepeille, sillä edelleen sen vanhan virheen takia Aava on epävarma kepeille mentäessä. Kepit onnistui hienosti ja muutenki hyvä rata, linjat oli hyvät, mutta perhanan aan alastulolta vitonen. Voin sanoo että harmitti ja pirusti. Näin jälkikäteen ei harmita yhtää, sillä tehtiin erittäin nättejä pätkiä.

Maanantaina oli taas Saijan treenit mihin mukaan pääsi vaan Sikanen. Tällä viikolla oli ratana selkeesti teknisempi rata. Mutta Sikkalaisella oli kierrokset taas niin tapissa ku vaan pystyy, ettei koko aksaamisesta meinannu taas tulla mitää. Ei ollu aivot ihan ihan mukana maligaattorilta. Oli muuten lähellä ettei Sikasta tullu lapasia!! Useesti. Saatiin muutama ihan hyvä pätkä, mutta silti.Meinas mennä itteltäki hermo. Rupes oikeen ärsyttämään ku nyt viimeaikoina Sikanen on ollu sangen hyvässä moodissa, mutta nyt jotenki kiehu yli. Ku tietäsinki mistä nää johtuu, sillä rutiinit oli samat vanhat eli ne ei oo muuttunu. Pitää vissiin ruveta pitää tarkkaa kirjaa rutiineista ja kaikesta mitä tehään josko sillä olis joku asia minkä takia Sikalla keittää yli.

Tiistaina käytiin nopeesti ekana SIkan kanssa tekemäs muutaman puomi-treenin ja tehtiin tokoa. Nyt ollaan tehty pieni korjauksia vähä jokapaikkaan. Nyt ollaan pääsääntösesti palkkailtu hiljaa olemisesta sillä edelleen ne kokeet on tulossa. tehtiin myös kapulasta luopumista. Muutenki oon tarkotuksella tiputellu Sikan virettä tuon ääntelyn takia. Ja toko on tokoa, eli senki takia on ollu ihan hyvä laskee tuota virettä näin yleisesti.
Illasta pääsi Aava vielä kisaamaan 2 starttis HAU:n kisoihin Purinalle (tai siis nykyään Hurtta-areenalle). Täytyy myöntää, että kyllä sitä pari kertaa mietti että mitä mä täälä teen sillä kylma halli ja mittari näytti -11 astetta. Tuomarina oli Ritva Herrala. Sieltä käytiin hakemas 2x hyl. Purinan pohja, hitto mä vihaan sitä. Enpä muistanu että se on noin inhottava. Aavaki tuntui tosi kummalliselta, okei ollaan koko talvi treenattu tekonurmilla, joten ero on suuri. Putket jotenki hukkuu sinne ja tuntui ettei Aava nähny niitä: ekalla radalla lähetin suht läheltä putkeen mutta Aava pokkana juoksi putken ohi ja jäi hölmistyneenä kattomaan mun päälle että missä täälä mikää putki on. Jos jotain hyvää nii kontaktit oli hienot.

Eileen käytiin kans tokoilemassa molempien kanssa. Sikan kans jatkettii kaikkee turhaa : perusasentotreeniä, edestä perusasentoon tuloja, suoruutta pa:sta maahanmenoon, pitoon rauhallisuutta. Tais Sikka päästä tekemään muutaman ruudun, jokka oli sangen hyviä. Aava teki ruututreenin ja seuruuta.

Tänään sai tytöt pitää vapaapäivän ja käytiin vaan hiihtelemässä järven jäällä.

Keppitreenejä ja tokon hinkkausta

Maanantaina oli taasen Saijan treenit mihin tällä kertaa Sikanen pääsi mukaan. Rata oli sangen mukava, taas semmonen vauhtirata, ettei taaskaan mitään tekniikkahinkutusta. Ihan alun Sikanen tuli sangen hienosti, pikkusen jouduin kalastelemaan vitosputken jälkeen ku ei tullu mun putkijarruun ihan niin hyvin, kolmannella toistolla meni ihan superisti. 9-14 välillä ei mitää ihmeellistä: tuli sangen nätisti päällejuoksuun esteelle 12 (kuka on opettanu tuolle malille nuin hyvät päällejuoksut?? se en oo ollu minä!!) toki jouduin saattaa aika lähelle keppejä sillä ei vielä kovinkaan kaukaa hae kepeille. Eikä kyllä olla kovinkaan hirveesti treenattu ansaesteitäkään kepeille mennessä. Paikka missä jouduttiin hinkkaamaan oli 14-17. Mietin kauan kummalta puolelta ees ohjaan, sillä tämmösiä paikkoja ei olla Sikasen kanssa kovin hirveesti (tai siis ollenkaa) tehty, päätin ottaa keppien puolelta. Hankaluuksia  meinas olla hypyn 15 päällejuoksussa, sillä se oli vielä vinompi mitä tuossa alla olevas raassa. Sikka ei vielä hae kovinkaan helpostinoin vinoista hypyistä päällejuoksuun vaan juoksi monta kertaa pokkana ohi. Nototta kai ku jäin varmistelemaan että hyppää nii olihan mun persjättö sitte myöhässä. Ja voin rehellisesti sanoo että mä oon aina vihannu (ja tuun vihaamaan) tämmösiä päällejuoksu + persjättö ohjauksia, samoin japanilaisia. Ne vaan ei multa onnistu, eikä ne mee mun aivakapasiteettiin ei sitte millää. Joten eipä näitä tuu hirveesti treenattuakaa (ihan sama Aavan kanssa). Enempää ei sitte kereettykkää. Mutta yleisesti tykkäsin Sikasesta hyvinki paljo: se kuunteli ja tuli tavallista paremmin ohjauksiin , ja se kääntyi paljo paremmin mitä normaalisti. Kummallista!

Tiistaina oli omat ohjatut treenit mihin pääsi Aava aksaamaan. Rata oli mukava vauhtirata, jossa oli muutama hankalampi paikka. Meilkein koko porukka ollaan menossa nyt vklp kisaamaan joten sen takia Hanna oli tehny meille radan missä oli myös kaikki kontaktit. Aavalle putki-puomi-erottelussa ei ollu mitää ongelmaa, haki nätisti hypyt ja irtos tavallista paremmin. Eli mun irtoomis-operaatio rupee tuottaa tulosta, enää ei tartte juosta "käsi kädessä". Aava oli sangen vauhdikkaalla päällä ja teki ihan saakelin hienoja pätkiä.

Keskiviikkona käytiin ekaa kertaa Tiltun opeissa tokoilemassa. Tällä kertaa pääsi Sikanen sillä sen kanssa meillä tuppaa noita ongelmia olla. Ja varsinki ku oon ilmottanu sen kokeeseen. Ekana katottiin meijän seuruuta, sillä jotenkikaa en oo siihen tyytyväinen. Seuruutin aluksi normaalisti ja Tiltu toteski heti että Sikanen pitää takapään, lavan ja kyynärät hyvin hallinnassa, mutta kyynärästä alaspäin etujalat menee kuinka sattuu. Eli Sikka seuraa kirjaimellisesti löysin rantein, jolloin etujalat säätää ja häseltää aikas paljon. Näytettiin meijän jäävät, mutta ku annan käskyn niissä Sikka käyttää ranteitaan tosi hyvin ja tekee hyvät stopit. Tiltu sanoiki että mun pitää ruveta käyttämään noita stoppeja hyväksi, sillä heti stopin jälkeen käyttää ranteitaan paremmin. Mutta toki samaan hengen vetoon Tiltu lisäs että tuo on Sikan tyyli, ja toisaalta sille ei oikeestaan voi tehä mitää. Joten me nyt tyydytään noihin löysiin ranteisiin. 

Seuruun jälkeen katottiin meijän kakeja, sillä mun pitäis saada Sikanen paremmin keskittymään juurikin noihin tassuihin että ne pysyis paikoillaan. Nyt Sikanen liikuttaa toista etutassuaan aina kakejen aikana ja toinen pysyy paikallaan (meillä siis edelleen etujalkakaket). Otetaan nyt askel taakse päin ja ruvetaan jumppaamaan niitä nyt olkkarissa. Eli itte istun lattialla ja Sikka joutuu tekemään kaket hyvällä tekniikalla. Ja niin että mä kiinnitän vain huomion pelkkiin etujalkoihin. Eli palkka ku tekee hyvällä tekniikalla, ingnoorataan ku tekee huonosti. Ja sanoin että ku SIkka rupee sähläämään ja turhautuu, nii Tiltu vain sanoi että anna sen sählätä, ja vain hyvistä kunnon palkka. Myös Tiltu ehdotti että ku mä avaan suuni nii Sikka nostaa kierrokset ja on sillee mitä tehään, mitä tehään, mitä tehään, niin että jos jättäisin käskyt pois ja tekisin pelkillä käsimerkeillä nii vois toimia Sikasen kanssa.

Muuten saatiin palautetta, että Sikka tekee erittäin hyvällä mielentilalla seuruuta ja on hyvässä seuruussa (jos noita löysiä ranteita ei lasketa), meillä on erittäin hyvät jäävät ja niitten erottelut. Ja se mistä Tiltu oli hyvin yllättyny että Sikka pystyy menemään oikeeseen mielentilaan noin nopeesti (nytki korkeesta vireestä seuruussa teki hyvällä mielentilalla kakeja). Sikka <3

Eileen ja tänään käytiin Katilla treenailees vähä sitä sun tätä. Sikka pääsi eileen ja tänään tekemään puomia (ylläri pylläri) ja tehtiin vähä seuruutaki. Tänään tehtiin Sikasen kanssa keppitreeni lisäksi. Nykyään SIkka hakee jo tosi nätisti hankalistaki kulmista kepeille ja kestää kaikenmaailman ohjauksia niin ennen ku jälkeenki keppejen. Ja olihan pakko myös testata leijeröintiä, joka onnistui toisella yrittämällä!! Jess!! Kävi jo tuos ittellä mielessä että pitäsköhän mennä testaamaan Sikasen kanssa mennä jo hyppärille...

Aava teki eileen muutaman kontaktin, ja ollaan jatkettu meijän projektia takaakiertojen kanssa. Me alotettiin tää joskus viime syksynä, mutta se on vähä jääny. Eli menin seisomaan vaan hypyn eteen ja pelkällä suullisella käskyllä Aava hakis takaakiertoon. Näin parin treenin jälkeen Aava taas muisti, ja kuunteli tosi hyvin ja lähti hakemaan takaakiertoon vaikka seisoin vaan eleettömänä. Toki tää vielä tarttee paljo treeniä. Jatkettiin myös tänään meijän irtoomis-kuunteöutreeniä. Mä istuin keskellä hallin lattiaa ja lähettelin siitä Aavaa eri putkiin ja kontakteille. Vähän neiti kyseli että mitä hittoa ku toinen vaan istuu ja lähettelee eripaikkoihin. Mutta ku tajus jutun juonen nii hienosti haki kaukaaki!! On se vaan pätevä karvakasa. Näitä mun pitää teä joskus toistekki!!

Sikan keppitreenit:

Ja tästä tulee Sikan treeni-biisi seuruuseen, tai sen kertosäe ;)

Aksakisoja ja kuuntelutreeniä

Viime viikolla tuli jonku verran tokoiltua molempien tyttöjen kanssa. Tulipahan todettua että oon saanu jotenki pilattua myös Aavan ruudun. Hyvä minä!!! Sain pilatuksi molempien tyttöjen ruudun.  Sikasen kanssa ollaan jatkettu meidän ruutuprojektia: eka tein targetin kanssa, mutta nyt mali-neiti on jääny aikas pahasti kiinni siihen joten oon nyt vaan tehny pelkkiä näyttöjä ja lähettäny sitte. Tää versio tuntuu toimivan kaikkista parhaiten putkiaivolle.

Sunnuntaina kävin eka aamusta hiihtämässä järven jäällä tyttöjen kans. Oli muuten Sikasen eka hiihtolenkki . Kyllä siitä saa mitä mahtavimman hiihtokaverin. Tosin neiti yritti syödä mun sukset ensimmäiset 200 m :) . Aava se ei edeelleenkään arvosta suksia, vielä vähemmän sauvoja, eikä tuu 10 metriä lähemmäs mua.
Iltapäivästä käytiin kisaamassa Aavan kanssa kolme starttia Ojangossa. Tuomarina oli Seppo Savikko. Eka rata agirata. Ihan mukavan olonen rata. Tehtiin sangen siisti rata, mutta. En tiiä mikä jäätävä arviointi virhe Aavalle tuli ku hyppäs ihan täysin ekan riman päälle. Ihan kummallista ku Aava normaalisti on niin erityisen tarkka rimojen suhteen.
Toisena hyppäri. Sieltä haettiin Aavan kanssa nollalla voitto kotiin. Okei, se oli kaukana siististä nollasta: pientä pelastelua ja huonoja linjoja. Mutta nolla on aina nolla. Ja saatiin samalla meidän toinen luva.
Vika rata, oli hieman hankalampi, mutta siitä ei jää jälkipolville kerrottavaa: Aava porsasteli huolella kontaktit, ja mä oli välillä pahasti hukassa kartalta.  Mutta saatiin silti 15 vp.
Oikeitten kisojen jälkeen oli vielä epikset, mihin jotenki kummasti oilin ilmottanu Sika-possun niihin supermölleihin. Suuria odotuksia mulla ei ollu ja toisaalta halusin vaan nähdä kuinka malinaattori toimii kisatilanteessa. Täytyy myöntää että olin sangen positiivisesti yllättyny, sillä Sikanen odotteli sangen nätisti, eikä vetäny mitää ihan jäätäviä kierroksia. Ohjauksiin tuli sangen hyvin , eikä ampunu läpi (niin ku kuvittelin). Mutta hyvää kokemusta saatiin.
Ja Aavan hyppäristä video (oli siinä ja siinä kehtaako ees julkasta ;) )

Ma oli taas Saijan treenit. Tällä kertaa mulla oli Aava treeneissä. Rata oli tällä kertaa sangen mukava, ja huomattavasti vauhdikkaampi. Ei mitään kauheeta tekniikkarataa. Mut hei saatiin tehtyä nollana rata läpi. Ainoo missä piti vähä enemmän hinkata oli tuo aa. Sillä Aava ei meinannu vaihtaa laukkaa millään ja sen takia hyppi aina kontaktin yli. Mutta parin kerran jälkeen ku kerroin että vaihda se laukka nii johan rupes kontaktitki osumaan kohdalleen.

Maanantaina oli myös meidän tottisvuoro akatemialla. Sikanen pääsi tekemään kunnon kuuntelu- ja luopumis treenin. Ekaks tein kuuntelutreeniä noutokapulan kanssa. Nyt kuunteli hyvin nouda-käskys, vaikka sanoin vääriä käskyjä. Sitte jätin kapulan ja pallon maahan ja seurrutin niiten vierestä , kiusasin pallolla ku Sikka oli seiso-käskyn alla yms. yllättävän hienosti Sikanen skarppas.

Tiistaina oli omat treenit mihin menin Sikasen kanssa. Teemana oli takaaleikkaukset. Todellaki takaaleikkaustreeni: esteitä tais olla 19 ja niistä tais olla vain 2 estettä mihin ei tehty takaaleikkausta. Voin sanoo että se oli sangen painajainen meille. Sikalla on muutenki eikas heikot takaakierrot, mutta sitte ku niitä on noin monta peräkkäin. Joten kyllä takaakierrot menee treeniin, mutta ei tuolla tavalla.

Tänään kävin treenaamassa halilla. Niin mahtavaa ku sielä on peilit nii oli hyvä treenata tokoa. JOten hinkattiin molempien tyttöjen kans seuruuta peilien edessä. Niin luksusta ku voi pitää pään suorassa! Toki huomas että molemmilla tytöillä paikka siirtyy liika eteen. Mutta aikas nopeesti sai molemmilta korjattua. Tehtiin myös ruutua toki Sikalla paremmalla menestyksellä mitä Aavalla. Joten töitä riittää sillä saralla.

Kansainvälistä settiä

Tänään oli tietyllä tavalla odotettukkin saksalaisen Peter Scherkin tottis-seminaari Riihimäellä. Joten nyt on niin sanotusti takki tyhjä, ja saanu (jälleen kerran) todeta kuinka väärin onkaan kouluttanu koiransa , että tehdään sitte seuraavan koiran kanssa oikein. Paljon äärettömän hyviä juttuja taas on paljon vinkkejä.

Alotetaan ihan vaan siitä, että kuka Peter edes on. Näin pienesti sievästi sanottuna, hän on kolmin kertainen maailmanmestari ipossa, Saksan mestaruuksia jäätävänmoinen kasa, edustanu Saksan joukkuetta monen monena vuotena, ja harrastanu koiraurheilua yli 30 vuotta. Eli lyhyesti tiivistettynä: ei ollenkaan paskempi kaveri. Peter kouluttaa hyvin vahvasti positiivisen kautta ja menee puhtaasti mielentila edellä, ei käytä kovinkaan suuresti suoranaisia pakotteita (tästä olin yllättyny sillä olin kuvitellu että saksalaiset menis vähä kovemman käden kautta, mutta tässäkin suhteessa näyttää koulukunta muuttuvan).
Koska tottis on niin laaja käsite jossa on niin paljon elementtejä, että menis monta päivää aikaa , joten Peter oli valinnut meille aiheeksi kaks tärkeintä: seuruu ja noudot, sillä melkeen kaikki pisteet tulee niistä. Vaikka aikaa oli näihinki varattuna 7 tuntia, nii ei se riittäny millää. Itse jouduin valitettavasti lähteä vähä kesken koska olin luvannu mennä illasta kouluttamaan yhen yksärin, joten veikkaan että seminaari venyi aikataulusta n. 3 tuntia. Peterin tyylistä seminaarissa, niin hän käytti hyvin plajon videoita tukenaan, ja selitti hyvin selkeesti ja yksityiskohtasesti asiat, ja antoi esimerkkejä elävästä elämästä. Eli niin että varmasti kaikki ymmärsi mitä hän ajoi takaa. Kirjottelen tästä jonkin näkösen tiivistelmän ranskalaisilla viivoilla mitä tuli taas opittua.

- Ihan ensimmäisenä: meistä kaikista ei oo maailmanmestareiksi, mutta meilla silti voi olla kivaa, ja me pärjätään sillä tasolla mitä me osataan. Eli esimerkkinä: ei meistä kaikista oo viiden tähden kokeiksi, mutta kun me noudatetaan oikeeta reseptiä, niin me saadaan siitä ruuasta hyvää että sitä voi syödä. Ja se riittää. Sama pätee koiraurheilussa
- Suurimmalla osalla (oikeestaan kaikilla) on yks suuri ongelma kouluttamisessa: kun koira tekee töitä (esim. seuraa) nii me ollaan usein hiljaa tai sanotaan silloon tällöön vain jotain, mutta kun me annetaan palkka niin ruvetaan hihkumaan. Ei näin. Vaan meidän pitäis kehua koko ajan kun koira tekee töitä, mutta kun koira saa palkan, meidän pitäisi vaieta kokonaan. Tää perustuu sosiaaliseen palkkaan: kun me kerrotaan koiralle eetä nyt sä teet oikeen se vahvistaa tekemistä (eli koiran aktiivisuutta esim. seuruu), mutta jos me ruvetaan hihkumaan palkan jälkeen se ei vahvista niin vahvasti sitä yhdessä tekemistä. Tähän palataan myöhemmin tekstissä.
- Peter opettaa jo pennun heti uuteen kotiin tullessa että ruuan saa tekemällä vaan töitä. Ja ensimmäiset 2 kk pentu saa ruuan vain omistajan kädestä.
- Mitä parempi on koiran mielentila ja halu tehdä töitä niin sitä vähemmän joudut käyttää pakotteita. Eli jos ajatellaan kellon viisareita se paras, turvallisin ja mahtavin juttu on se kello ysin kohdalla ja se pakotteitten paskin on kolmen kohdalla. Se kohta/sektori missä koira tekee töitä on aina vakio. Eli jos koiran mielestä parhaita os sielä kello ysissä nii koiran oman sektorin huonoin on klo yhdessä jolloin ei joudu käyttää kovinkaan paljoo pakotteitä. Mutta jos koiran motivaatio on suurimmillaan esim kello yhdessätoista on huonoin kello kolmen kohdalla, eli vaatii paljon pakotteita. Eli koiran motivaatio sektori pysyy samana mutta sä voit itte valita missä kohtaa se on ysin ja kolmen välillä. Hieman hankala selittää.

SEURUUN OPETTAMINEN:
- STEP 1:Heti ekana päivänä ku pentu tulee uuteen kotiin hän aloittaa mielentila treenin seuruuseen ruuan avulla. Hän ottaa yhden nappulan, pistää sen peukalon ja etusormen väliin sanoo että tehdäänkö tottista ja seuruuttaa imuuttamalla max. 2 askelta -> palkka koko ajan hyvin vahvasti kehuen. Kun koira sai namin hän kävelee hiljaa takasi ruokakipolle ottaa uuden nappulan, kun pentu tulee luokse kysyy taas tehdäänkö tottista ja taas sama max. 2 askelta hyvin vahvasti kehuen -> palkka ja hiljaa kävelee ruokakipolle ja toistaa tätä joka ikisellä ruualla. Muutaman päivän päästä koiralla on se halu että tehdään tehdään ja askelmäärää pitennetään. Peter painotti siihen että koiralla pitää nimenomaan olla halu tehdä töitä = me ei kysytä koiralta voisikko tulla, vaan koiralle annetaan lupa tehdä töitä. Samoin Peter painotti siihen kehumiseen: hoe kokoajan vaikka hyvä hyvä hyvä hyvä, jolloin koira saa jo rytmin seuruuseen. Eli hyvä rytmi tulee siinä samassa "vahingossa". Jos koira lähtee haahuilemaan muualle esim. toiseen huoneeseen, pistetään ruoka pois -> se pennun päätös ja ongelma, ei ohjaajan. Eli palkitaan siitä että koira on jo aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Älä koskaan näytä koiralle eetä SÄ haluat sen luoksesi (vaikka kuinka vaikeeta se onki) vaan koiran pitää ite haluta tulla sun työ ja sit tehdään jotain kivaa (=seuruu).
Tällä tyylillä pentu saa juuri ne ne asiat mitä pentu tarvitsee elääkseen: ruoka ja sosiaalinen kanssakäyminen (positiivinen). Eli tässä vahvistetaan että sitä yhdessä tekemistä nimenomaan liikkeessä-> seuruu on pennun mielestä maailmasta parasta -> sen pitäisi olla pennun päivän highlight-kohta. Mitään hyvää ei tapahdu ku ei tehdä mitään -> neutraalia.
- STEP2: Kun pentu rupee syömään / tuhoomaan siirrytään vaiheeseen 2. Eli kun koira syö esim. tuolin jalkaa sille sanotaan napakasti ei (ja vaikka kevyesti ravistetaan sitä niskasta) eli tehdään asiasta epämiellyttävä, sen jälkeen sanotaan tehdäänkö tottista ja seuruutetaan niinku tähänki asti. Eli aina korjauksen jälkeen tehdään töitä. Tää auttaa tulevaisuudessa että jos joudut korjata koiraa treeneissä esim edistämisestä nii korjauksen jälkeen koirasta tulee erityisen aktiivinen tekemään töitä (ei passivoidu vaikka sanotaan)
- STEP3: ruvetaan häivyttämään käsiapua: ensin suljetaan kättä sormi kerrallansa jolloin koiran nenä ei oo kiinni kädessä, sen jälkeen ruvetaan nostamaan kättä nopeesti ja siitä pidennetään aikaa. Kun koira kestää käsi ylhäällä 3 sekuntia niin että seuruun rytmi pysyy ja koira tekee silti hyvää seuruuta (kädestä huolimatta) siirretään käsi pois. Ensin koira perusasentoon, siirrä käsi ylös ja pistä se kylkeen kiinni -> kontaktista palkka Kun koira kestää hyvin että sun käsi käy kyljessä kiinni nii siirretään se alas = normaaliasentoon. Mutta tää tehdään aina ropottina takasi käsi ylös- kylkeen alas-kylkeen-ylös -palkka eli palkka tulee silti aina samasta paikasta mistä tähänki asti. Sen jälkeen opetetaan häiriöt vahvasti, jonka jälkeen ruvetaan ottamaan seuruuasekelia. Samalla opetetaan rytmin vaihtelut. Tärkeää tässä vaiheessa: 1. Kun koiran nenä on vielä kiinni kädessä omalla rintamasuunnalla ei oo väliä, mutta kun käsi irtoaa koiran nenästä pidä rintamasuunta suorana!!!2. kun koira on suora se pystyy pitää rytmin. Jos koira rupee poikittamaan jompaan kumpaan suuntaan SIIRRÄ PÄÄTÄ!!! Eli älä rupee korjaamaan takapäätä, vaan kaikki riippuu koiran pään paikasta!! 3. Kun koira seuraa imuuttamalla nenä kädessä kiinni niin älä vaadi tässä vaiheessa minkäälaista vartalokontaktia! Siinäkohtaa tulee ongelmia kun häivytetään kättä jolloin koira automaattisesti tiivistää vartalokontaktia (rupee painamaan). On epäreilua koiralle ensin opettaa että koske mun jalkaan, sitä tehdään useempi kk, ja sen jälkeen sanotaan että älä koskekkaan.
-STEP4: käännökset. Ensin koira opetetaan peruuttamaan sillä pyrkimys on että käännöksessä koira painaa päätä alaspäin-> painopiste siirtyy etutassuille jolloin takapään on helpompi heittää käännös. Käännöksissä EI istuta koskaan!! Eli periaate on peruutus + nopee sivulletulo = nopea käännös. Anna koiralle jokin signaalikäännöksestä jolloin koira voi ruveta ennakoimaan käännöstä ennen ku itte teet mitää jolloin käännöksistä tulee erittäin nopeat ja näyttävät. Vasta kun koira osaa täydellisen hyvät käännökset , sen jälkeen rupee treenaamaan täyskäännöksiä

Älä koskaan käytä palloa kanalossa!!! Koska
1. pallon odotus on aivan liian iso
2. se kyttää sun kainaloa, ei kasvoja. miten saat koiralle signaalin esim käännöksestä!!
Sen takia Peter käyttää AINA magneetti palloa joka on selän takana

Yleisesti vielä muutama juttu: Peter ei koskaan käytä palloa alle vuotiaalle seuruun treenaamisessa, ei koskaan. Tämän hetkinen koira oli jo yli 2 vuotta, eikä koskaan tehty vielä seuruuta pallopalkalla. Eli se kaikki mielentila ja tekniikka tehdään puhtaasti nameilla. Tästä hyvä käytännön esimerkki miksi: eli jos lapsi piirtää piirrustuksen ja tuo sen vanhemmille näytille sitä kehutaan että onpa hieno. Lapsen kehuminen innostaa lasta piirtämään lisää ja taas kehutaan , jolloin innostus kasvaa lisää. Tätä vaan jatketaan nii piirrustuksia vaan kertyy melkoinen kasa. Kun lapsi tekee jonku oikeen hienon spessu-piirrustuksen saa hän palkaksi suklaanpalan. Eli saa lisä palkkion. Toiselle lapselle näytetään suklaan palaa ja annetaan kynä ja paperia, että piirräppä niin saat tän suklaan. Lapsi piirtää vähän ja kysyy riittääkö, saanko suklaan?, Ei vaan pitää piirtää lisää ja taas kysyy saako nyt suklaan palan. Eli pointti on siinä että ensimmäisellä lapsella on JO se innostus piirtämistä kohtaan (kehut) ja suklaa on vaan lisämotivaatio innostuksen päälle, extraa. Kun taas toiselle lapsella on motivaatio vaan se suklaa mutta sillä ei oo innostusta itse piirtämiseen. Ku tää siirretään koiraurheiluun se lapsi on se koira ja suklaa on se pallo. Eli meidän pitäisi koulutta koira niin että koiralla on se innostus sitä itse töitten tekemiseen (seuruuseen Peterin tyylillä) ja se pallo on extraa. Mutta jos sen pallon otta liian aikaisin käyttöön koira kysyy joka mä saan pallon, joko, joko joko joko. Ei sillä oo innokkuutta läheskään niin paljoo itse työn tekoon!

Tästä tuli sen verran pitkä sepustus että en viitti kirjottaa perään noudoista, joten teen siitä täs joku päivä uuden postauksen :)

Mutta toivottavasti valkeni jotain. Itte tykkäsin kovasti ja koin todellaki uusia asioita!!

Aksaa ja tokoa, muuhun ei ookkaa aikaa

Aika vaan taas juoksee nii ei oo ollu tänne aikaa päivittää. Mutta tehdään pientä kertausta mitä ollaan saatu aikaseksi. Aksapuolella Sikan kanssa on ollu pientä ongelmaa. Välillä pienen mali-nulikan viretila on niin sfääreissä ettei Sikapossu kykenen   y h t ä ä n  mihinkään, juoksee hullun lailla. Ja välillä neiti toimii ku unelma. Ja ittellä ku menee mieli sen mukaan: välillä tekis mieli lopettaa koko saakelin aksa tuon malinöössin kanssa. Mutta välillä, hitto ku se onki hienoo. Eli hieman ristiriitaista. Viime Saijan treeneissä neiti oli taas sillä tuulella että hohhoijaa. Ei vaan tullu mitää, sitä edellis kerralla Sikanen oli ihan super. Suurn ongelma on siinä, että mä en tiiä koska se on ja milläki päällä. Tuosta koirasta vaan ei sitä näe. Oon yrittäny miettiä pääni puhki, johtuuko se joistain tietyistä asioista, mutta meillä on jo tietyt rutiinit. Ja niillä ei oo välilä. Eli siis siinä vesiperä että tietäsin millä päällä tuo hunsvotti on. Sen verran mäki oon jo oppinu, että jos hinkataan jotain teknistä juttua, tai mitä vaan missä tulee epäonnistuminen, nii siinä kohtaa Sikka iskee kutosen silmään ja juoksee niin lujaa eikä meinaa tulla ohjauksiin millää. Sitte taas ku saadaan hyvä rytmi meidän tekemiseen niin homma menee ku siivillä. Eli mitenkä viet koiraa eteenpäin ilman virheitä, mission impossible...

Aavan kanssa aksailu on jääny vähemmellä, mutta sen kanssa ei oo ollu mitää ongelmaa. Vielä toistaiseksi.

Tokopuolella ollaan nytte käyty välillä ittekseen treenailees ja välillä Katrin ja Unon. Sikan kanssa ollaan hinkattu seuruuta, joka taas on saatu kuntoon. Mutta ruudun kans onki nyt tekemistä. Oon nimittäin jotenki tyyllikkäästi saanu sen epävarmaksi paikasta ruudussa. Ollaan tehty sillee että jätän Sikasen ruudun sisällä johonki nurkkaan tai ihan reunaan ja siitä ruutu-käsky niin että korjaa keskelle. Eipä oo ennemmin tullu mieleen että jättää koiran ruudun sisään. Sitä varte on mahtavat treenikaverit :).  Ohjattuun ollaan saatu jonkuverran varmuutta, mutta siinä on vielä paljo tekemistä. Ihan ei vielä Sikanen luota että löytää kapulan

Aava on päässy kans jotain tekemään, mutta ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Ollaan tehty zetaa, missä se ei oo mukannu kertaakaa. Ollaan tehty myös maahan menoihin vauhtia ja kakeja.

Marin valmentajakurssin harkkaporukkaan liittyen saatiin muutama kotiläksy. Meidän piti opettaa sheippaamalla koiralle joku temppu. Mä opetin saman minkä Aavalle ja Nipsuki sen jossain vaiheessa osas.  Eli opetin Sikan kattomaan molempien olkiensa yli taaksepäin. Alapuolella videolla joutuu kattomaan molempiin suuntiin ennen ku saa palkan, mutta opetin myös Sikasen erottelemaan oikeen ja vasemman.

Toisena tehtävänä oli tehdä oma rata ja meille annettiin kolme mahdollisuutta saada nolla omasta radasta. Käytiin tänään tekemässä se kotiläksy. En viittiny tehä mitää maailmasta hankalinta rataa, sillä onnistumisia me tarttetaanki Sikasen kanssa. Mutta ihan mitää putkiralliakaa en viittiny tehä. Joten pistän tänne vielä kuvan meijän radasta ja videon. Ekalla toistolla saatiin melkeen nolla, mutta tokalla onnistuttiin :)   Okei ja sanon jo suoraa että tuo kuva radasta on tehty erittäin nopeesti joten mittasuhteet ei täsmää ihan taydellisesti. Mutta saa jotain osviittaa. Mutta täytyy hehkuttaa että molemmilla kerroilla meni kepit. Niihin oon supertyytyväinen, ja samoin otti hienosti mun putkijarrun ysiputkelle :)