Samalla ku eepeellä kävin nii pitihän sitä ottaa kuva mun kaikista kolmesta karvakorvasta. Vaikka Nipsusta on tullukki jo oikeestaan kokonaan äitin koira, niin aina ku käyn kotona, nii mun perässä se kulkee ja näyttää hapanta naamaa ku lähetään Sikan ja Aavan kans takas pääkaupunkiseudulle.
Täytyy myöntää. Tänään ku olin tyttöjen kans mettäs lenkillä rupesin miettimään taas kaikkee mitä tyttöjen kans tehään, siis treenirintamalla. Rupesin miettimään samalla mikä on kohtuullinen määrä eri lajeja mitä treenaa?? Kuinka paljon tulee treenattua mitäki lajia?? Entäs ylikunnon vaara? MIssä kohtaa tulee raja vastaa myös koiraharrastuksessa?? Missä kohtaa treenaaminen menee överiksi?? Mikä mut saa treenaamaan?? Oon oikeestaa viimeset pari kuukautta ollu suht väsyneenä, koska eka oot töis , siitä juokset treeneihin tai pitämään treenejä siitä lenkin kautta nukkumaan ja taas mennään seuraavana päivänä tukka putkella. Missä kohtaa tulee tässäkin raja vastaan?? Jäin oikeen miettimään että vaikka itte olisin kuinka väsyny tahansa , silti mä meen treenaamaan tottiksia tai tallomaan jälkiä. Toki kun ajattelee, niin eipä niissä treeneiissä yleensä oo ollu ei päätä ei häntää ja samalla kriteeritki on tippunu ihan hurjasti. Missä on se tavoitteellisuus?? Ja treenit että saan oikeesti vietyä koiria eteenpäin?? Jos ihan rehellisiä ollaan niin näillä mun treenimäärillä, nii molempien koirien pitäis olla maajoukkuetasosia koiria, mutta ne on kaukana siitä. Junnataan paikoillaan. Kaavoidutaan samoihin kaavoihin. Hinkataan hinkkaamisen ilosta (ko?)
Joten jospa nyt ihan oikeesti otan itteeni niskasta kiinni ja rupeen oikeesti treenaamaan tavoitteellisemmin ja ihan oikeenti rupeen pitään ees jonkin näköstä treenipäiväkirjaa. Ja muutenki oon miettiny että ihan kaikkiin lajeihin en kerkee panostmaan niin plajoo mitä haluaisin. Joten oon päättäny että keskityn niin mihin pystyn itte ja joita osaan itte kouluttaa eli keskitytään nytte jälkeen, aksaan ja ruvetaan hinkkaamaan tokoa :) . Montsu, noh vaikka SIkka siitä tykkää ja olis päteväki siinä , mutta just nyt ei itteä nappaa. Ittellä on hirmu ristiriitaset fiilikset kyseisestä lajista: toisaalta kiinnostais , mutta toisaalta on vähä paska maku suussa. Eipä taida olla se meitä varten, ainaskaa nytte. JOten sen takia keskitytään siihen mitä me osataan tyttöjen kans ja panostetaan niihin oikeen kunnolla :)
Voi nenä, mihin nää päivät vaan katoaa??? Taas on tullu tehtyä ja touhuttua kaikenlaista ja kalenteri näyttää täyttyvän ihan samalla tahdilla kokoajan.... Mutta pientä päivitystä meijän treeneihin:)
Viime viikonloppu meni molempien tyttöjen kanssa leirillä. Mitään suurta ja ihmeellistä en itte saanu mutta tulipa oltua. Tyttöjen käytökseen olin super-tyytyväinen. Sikkaki pystyi yllättävän hyvin rauhottumaan vaikka paljo kaikkee uutta ja ihmeellistä. Että kyllä tuosta pikku-hunsvotista vielä hyvä leirikoira tulee. Leirin jälkee suunnattiin kotia eli pitihän sitä äitiä käydä muutaman päivän verran moikkaamassa. Tytöt ne on touhusi pihalla päivät läpeensä ja nauroinki ettei Sikka malttanu ees nukkua päivällä yhtää ku piti vaan päästä Aavan kaa painimaan pihalle. Niin paljo sain aikaseksi treenien suhteen, että käytiin Saaran ja koirien kans treenailees tiistaina. Harmi ku vaan pääsee niin harvoin treenaamaan yhessä. Mutta iso kiitos Saaralle treeniseurasta :)
Ajettiin tyttöjen kaa tiistai illalla takas kotiin että kerkesin Aavan kaa keskiviikko aamuksi ohjattuihin aksatreeneihin ennen iltavuoroa. Tällä kertaa oli kunnon tekniikan hinkkaamis treeni!! Jaettiin rata kolmeen osaan: esteet 1-7 tehtiin serpentiiniä ja testailtiin eri ohjauksia/ohjaamattomuutta siihen. Itte olin varma että tää on vaikee Aavalle ku ei ihan niin hyvin poimi esteitä, mutta hitto kaveri pääsi yllättämään!! Tarkotus oli että juoksen vain vieressä "pikajuoksijana käsillä" eli en ohjaa yhteenkään hyppyyn ja silti kaveri hyppäs kaikki hypyt niin ku piti :) Testattiin myös että menin kolmannen hypyn taakse ja siitä lähettelin hypyille mutta todettiin että joo toimii, mutta Aava tulee puolet kovempaa jos mä itte liikun kokoajan . Tää sama myös lähdöissä, mun ei kannata mennä minnekkää kaus ohjaamaan vaan jäädä lähelle Aavaa. Toinen osa oli esteet 8-15 teemana niistot ja oli sielä mummopyöräytys. Näis Aavalla ei ollu mitää ongelmaa. Vikana oli esteet 16-25 ja teemana saksalaiset. Näis sitte hinkattiinki. Siis osataan me ne kyllä mutta Mari sanoi hyvin että "te kyllä suoritatte ne niin että selviätte kyllä hengissä, mutta ne ei oo mitään oppikirja esimerkkejä vielä" eli niissä meillä on vielä teknisesti tekemistä ku ruvetaan pilkkua viilaamaan.
Koska Sikka sai keskiviikosta vapaapäivän nii torstai mentiin toiste päin: Sikka pääsi hommiin ja Aava sai laiskotella. Nääs täs ny on tullu miljoona ja yks eri muuttujaa joten vaihdettiin Sikasen kanssa treeniporukkaa. Saatiin tiistai illasta (tai kai se jo yötä oli) tieto että seuraavana päivänä olis treenit Riihimäellä joten suunnattiin sitte sinne heti aamusta :) Sikkanen se oli hieno; eipä oo väliä kuka sielä kentällä heiluu, pikku-hunsvotti kyllä puree :D
Perjantaista taas annoin vapaapäivän sillä molemmat koirat oli jotenki tosi väsyneitä. Varsinki Sikka oli hirmu vaisu.
Eileen ku tulin töistä kotiin nii sain taas todeta että jaahas, normaali kauhukakara-Sikka on tullu takasi, ja käytiinki Heidin kaa Talissa treenailees. Aava oli mahottoman hieno, taas sieltä pohjasta tuon Aavan kans on vähä noustu :) baby´s steps . Ja sikka.... huoh. Kaveri ylityönti itteensä niiiiiin pahasti ettei koko treenistä tullu oikeestaa yhtää mitää, aarrrggghhhhhh!!!!
Tänään kävinki ittekseni viereisen koulun kentällä treenailees, nyt oli Sikka huomattavasti parempi ja oikeesti kuunteli mitä sille sanoin. No veikkaan että huomenna taas hakataan päätä seinään ;D
Voihan nenä. Ollaan nyt ihan oikeesti ruvettu hinkkaamaan Sikalle jäljen ilmasuja. Noh, joka toinen treeni on ollu semmonen fiilis että ehkä tää onnistuuki jollain lailla ja suht helposti. Joka toinen onki semmonen : ei helvetti, tästä ei tuu mitää. Täytyy myöntää, että ittelleni joudun antaa sapiskaa siinä suhtees, että kaikille muille koirille oon ottanu kepit paaaaaaaljo ennemmin jäljelle ku Sikalle. Oma moka..... Viimeks oli jo pientä toivon pilkahdusta ku kävin Riikan ja koirien kans tallomassa jäljen. Tänään ku kävin tekees (taas) keppitreenin nii huomas että kyllä jäljestys menee keppien edelle ihan 100-0. Kyllä Sikka tökkäs nenällänsä keppiä kerran tai kaks ja sitte vauhdilla eteenpäin. Jos estin matkan jatkamisen nii sitte tuli pönöttään perusasentoon, eikä elettäkää että lähtis tarjoomaan mitään muuta. Nimimerkillä neiti pönötti nätisti melkee 15 minuuttia perusasennos ku ei tienny mitä tehä. Ainoo huono puoli ku perusasento on niin vahva, nii sitte ku ei tiiä mitä tehään, nii siinä on hyvä pönöttää, arrrggghhhhhh. Noh, jos jotain hyvää nii voin sanoo että hitto tuon koiruuden kans ei tuu ongelmia jäljellä sillä neidin jäljestäminen on nytte huomattavasti vahvempaa mitä Aavalla tuos iäs. Tänäänki jäljellä oli muutama harha mitkä tiesin, nii ei elettäkää että lähtis harhalle. Nytte tein janan (huimat 5 metriä, mutta alku seki) niii irtos kyllä hyvin. Pitäis vaan ruveta pitentämään ja hankaloittamaan janoja nii hyvä tulee.
Aavaki on luonnollisesti päässy kans jälkeilemään. Ja edelleen neiti ajaa tasaisen varmasti jälkensä. Tänään kävi vähä hassusti ku itte kävin talloos jäljen nii en nähny mettässä muitten merkkejä. Mutta ku ajoin Aavan kaa nii jotenki kummasti sinne oli merkkejä ilmestyny. Joten sen takia jäljelle tuli monta harhaa ja jopa meidän molempien jäljet meni melkee 50 m päällekkäin. (Veikkaan että johtu siitä että ku mä itte tallaan niin merkkaan jäljet todella heikosti koska ne jää mun päähän hyvinki tarkasti, ainaki yleensä) . Mutta, kerran Aava lähti harhalle, mutta muuten pysyi hyvin omalla jäljellä. Nytte nousi kaikki kepit, mutta ei ilmasut oo läheskää sitä luokkaa mitä ne on ollu, joten pitää tehä muutamat hankalat keppitreenit Aavalaiselle.
Tottistelun suhteen, Sikan kaa oon nytte treenannu enempi BH:n juttuja. Ja hyvältä näyttää :) tempomuutoksissa paikka pysyy hyvin , eli saatiin juoksussa irtoominen korjattua. Paikkiksia ollaan tehty ja kyllähän se sielä pysyy. Toki seki ehkä on vaikuttanu meijän paikkiksiin, että on tullu paljo tehtyä niin että toinen odottaa istuen tai maaten ja toinen tekee tottiksia tai esineruutua. Nyt pitäis saada häiriö koirakoita ku Sikka on paikkiksessa (tarkotan muita ku Aava). Samoin agendalle pitää ottaa henkilöryhmä ja ilmottautumiset. Että kuukauden päästä ku neiti täyttää vuode,n nii voidaan hyvinki ruveta kattelemaan kokeita sillä silmällä :)
Aavan kaa ollaan jatkettu mielentilatreeniä ja voin ilokseni todeta että kyllä se siitä pikkuhiljaa. Ruudun paikkaa ollaan tehty ny kuuriin omasesti targetilla ja sen ansiosta rupee paikka pysymään paremmin takareunassa. Mietiskelin vaan että pitäsköhän sitä hitto ilmottaa Aava taas tokokokeeseen vaikka vannoin etten kisaa sillä vuoteen ;)
Loppuun vielä muutama kuva tän päivän hömppäilyistä :)
Me ollaan tyttöjen kanssa ny laiskoteltu oikeestaa viimeset pari viikoa. Olin itte vappuna niin totaalisesti töissä joten tytöt sai sen takia muutamia lepopäiviä. Sen jälkeen tuli nää lämpöset joten totesin että saapi tytöt rauhassa totutella lämpöseen joten eipä olla sen takia suuremmin mitää tehty. Okei myönnän, en itte oo todellakaa mikää lämpösen ystävä joten ittekki oon ollu nii vetämättömällä päällä nii turhaapa sitä rupee koiriakaan "rääkkäämään". Sikkaan lämpö ei oo kyllä vaikuttanu yhtää, mutta Aavaan tuo lämpö otti jotenki tavallista enemmän mitä tähän asti.
Mutta jotain on ees tullu tehtyä. Käytiin ajamassa kahdet jäljet : toinen Heidin kaa ja toisen kävin yksikseni. Voin sanoo että Aavasta näki että meinas olla aikas nihkeetä ku oli lämmin ja hemmetin kuivat mettät. Silti kaikki kepit löytyi ja maaliin päästiin. Sikka ajoi normaaliin hienoon tapaan jälkensä.
Aksa-puolella meillä alkas ulkotreenit Aavan kanssa. Nyt meillä on ollu parit treenit ja voin sanoo että tykkään kyllä Marista hurjasti. Ekalla kerralla tehtiin tekniikka juttuja ja pääpointtina oli valssit ja persjätöt. Aava tuntui vähä tahmeelta mutta toimi ihan kivasti. Viime kerralla Mari vähän suunnitteli meille yksilöllisempää treenisuunnitelmaa, koska saimme kotitehtäväksi miettiä omia tavoitteita niin pitkällä kuin lyhyellä tähtäimellä. Joten se, miten me lähetään tästä Aavan kans eteenpäin, on se että mä rupeen tekemään tästä eteenpäin joka kerta ekana kisamaisen radan , sillä jossain kohtaa mulle tulee epäusko ja/tai tulee lopussa semmonen huh-efekti jolloin en ohjaa koskaa ratoja loppuun asti. Muutenki nyt ruvetaan kaivamaan Aavasta röyhkeyttä esille noilla radoilla. Mä kuulemma ohjaan liian kiltisti kaikki esteet liika tarkkaan eli mun pitää itte ruveta ohjaamaan vain 80% . Samoin se, että pistän oikeesti koiran tekemään töitä itsenäisesti, enkä sillee "kyllä mamma näyttää " -asenteellä. Siinä onki mulla hemmetisti opettelemista :D
Tottis-puoli onki ollu kaikkista heikoimmalla.... No näyttävästi on tehny hyvää sillä äskeen ku kävin tottistelemassa tuos äskeen. Ja Sikka <3 tehtiin Sikasen kanssa BH:n koko seuruukaavio kertaalleen läpi ja teki ihan törkeen hyvää työtä <3 vaikka ei olla tehty hidasta tai juoksua oikeestaan ollenkaa nii hitto ku skarppas niihin hienosti, eikä paikka seilannu yhtää. Ja vaikka viereen tuli pikkupoikia potkimaan palloa nii eipä ollu elettäkään lähteä pallon perään. Nyt vaan vielä hinkataan paikkikset kuntoon nii kyllä me kesällä mennään Sikasen kanssa BH:n :)
Lauantaina ku pääsin töistä nii kävin ittekseni tallaamassa jäljet molemmille tytöille Luukissa. Ja samaan kasaan tuli tallottua esineruutu. Voin sanoo että itte olin jo valmiiksi väsyny ku iltavuoroputken jälkeen olin brekuvuoroissa eli kello soi viikonloppuna aivan liika aikasin puoliviiden aikaan... No ku olin jälkien tallomisen jälkeen kävelin autolle vastaan tuli 4 teinityttöä jolla oli oma kultu irti. No koska mulla oli Sikan jäljellä oli namikasoja nii hitto se saakelin kultsu kävi syömässä osan herkuista. No, sitte ku kävelin Sikan kans esineruutupaikkaan, nii sama teiniporukka tuli vastaan. Nyt vaan jouduttiin yli 5 min että ne sai koiransa haltuun, ja tietenkää niillä ei ollu sille narua tai ees pantaa. Voin sanoo että himppasen meinas suoni kiristyä ottalohkossa. Sikka kyllä teki hienon esineruudun. KOlme hienoo pistoo ja kaikki nousi, mutta yhtenä esineenä mulla oli ihan tavallinen sormikas. Sikka ei millään suostunu pitää sitä suussansa. Tiputteli sika monta kertaa. Yllätyin tästä. Eli treeniä, treeniä. Jälki oli suht hyvä, vähän epäröi ja pyöri siinä missä se kultsu oli syöny namit, mutta muuten ihan ok jälki. Pitutta ei ollu ku 300 m.
Aavalla ei mitää ihmeellistä esineruudussa. Tää oli vähä liika helppo sille selkeesti. Ja jälki, noh... Tein vähä alle 500 m pitkän, 5 keppiä jotka otin maasta just ennen ku lähin tallomaan, ja tein paljon pieni kepposia eli ei todellakaan mitää ennalta-arvattavaa jälkeä. Jana oli vähä epävarma, mutta ei ottanu takajälkeä, kepeistä nousi vaan 3(en ollu niitä merkannu muutenkaa jäljelle joten meni myös vähä omaan piikkiin).
Sunnuntaina meillä oli kevätkauden vikat aksat - ja totta kai Sonja oli keksiny meille kaikkee jäynää... Eli pidettiin vähä niinku kisat mutta saatiin pientä lisämaustetta. Meitä oli vaan neljä joten aikaakin oli, joten tehtiin yhteensä 7 kierrosta:
1. lämmittely kierros , eli testirata. Aavan kanssa meni niiiiiiiiiiiiiin persiille koko rata: neidillä oli liikaa virtaa ja itte en keskittyny en sitte yhtää....
2. Kisamainen. Aavan kanssa meni jo paremmin olisko tullu 15 vp
3. Ilman käsiä = kädet selän takana. Tää oli hauska ja hyvinki silmiä avartavaa. Voin sanoo että tää oli myös meidän paras rata. Eli olnko hieman peiliin kattomista: hosun ja häslään liikaa. Toki pitiän sitä keskittyä rataan ihan eritavalla.
4. Ilman ääntä. lähtölupakäskyn ja kontaktille sai antaa käskyn (jotka ihan ymmärrettäviä). Toisaalta tässä ei niin suurta ongelmaa koska en sano hyppyjä tai takaakiertoja. Voin sanoo että tää oli toisaalta tää oli vähä hankalampi sillä sanon tosi paljo "täälä" tai jotain muuta. Ihan hauskaa tämäki.
5. Lainakoiralla meno. Porukassa oli 2 maksia ja 2 miniä joten totta kai maksiohjaajat sai minikoiran ja toisinpäin. Joten MÄ sain ohjattavakseni Stellan joka on oikeesti pieni kokonen kääpiövillakoira. Ei hitto ku meinasin hukata sen radalle miljoona kertaa vaikka esteitä 19. Mutta tehtiin silti Stellan kanssa hieno nollarata toisiks parhaimmalla ajalla. Ja Stellan omista Elena sai ohjattavakseen Aavan. Mietin aluksi että kuinkakohan käy. Mutta Aava yllätti ihan totaalisesti!!! Sanoin että palkkaile paljo alussa ja viimeset 6 estettä Aava meni niin hienosti Elenan käsissä (toki Elena on ohjaajana hyvin pehmeä nii sopi Aavalle hyvin). Voin sanoo että ihan hauska nähdä oma koira menemässä radalla: näet sen tekniikkaa mitä ei vieressä juostessa näe. Samoin jollain tuli vastaan että jos on ongelmana ollu esim. takaakierrot , lainaohjaajalla ei, nii olisko taas hieman peiliin kattomista... Sen verran helpotettiin että vaihdettiin kepit pois radalta normi hypyksi (rupes koirat väsymään ja kepit nii ei pilata kenenkään keppejä sillä ne oli kaikilla aika epävarmat)
6. Bonus-kierros eli saatiin tietää vasta kierroksen alkuun mitä tehään. Sonja oli keksiny meille häiriötreenit. Eli kun oot normaalisti radalla nii muuta juoksentelee ympärillä (varsinki kontaktiesteitten vieressä tuomarin tavoin). Aavalle helpotettiin huomattavasti että pari ihmistä vaan seisoi ja pari liikkui vähäsen. Se ei Aavaa onneksi haitannu. Muille annettiinkin hyvinkin kovaa häiriötä. Yllättävän vähän se ketään häiritti :)
Mutta summa sumarum, hauskaa ja erilaista. ja hyvin ilmiä avartavaa. Nyt taas tajuaa kaikki omat turhat eeet sanomiset ja kaiken muun turhan sähläämisen . Suosittelen ehdottomasti kaikille aksaajille!!
Kävin vielä Aavan treenien jälkeen aksailees Sikasen kanssa . Ja muistin jopa puolessa välissä kuvata omia treenejä... Mutta nyt oon tajunnu kuinka saan Sikasen toimimaan aksassa: itte oon niiiin hemmetin passiivinen ja naureskelin videolla että näyttää siltä että mulla on semmonen evvk-asenne, namit tiputin vieläkin huonompiin tylsiin kuiviin nappuloihin niin nytte rupee pikku-mali olemaan sen verran tiputtanu kierroksia että voi jotenki ees keskittyä. Tällä kertaa tein semmosen pyörimis treenin sillä ollaan tehty nyt irtoomista nii Sikka ampuu suoraa niiiin täysiä. Alku mitä en kuvannu oli just sellasta, mutta videolla toimi vähä paremmin. Varsinki jos olis suora linja putkeen mutta pyöräytän pois nii se vasta hankalaa onki (videon lopussa). Ihan hyvin kuitenki SIkka jo toimii :) :)
Eilinen oliki sangen koiramainen päivä. Käytiin ekaksi Heidin ja saksalaisten kanssa ajamas jäljet ja esineruudut Kauhalassa. Sikalle esineissä käytin taas samaa sormikasta, edelleen sama ongelma... Joten ens kerralla pitstän vain pelkkiä sormikkaita. Sikan jälki oli super, okei vähä varmistelin ku edellinen meni pieleen eli oli aika tiheästi namiksoja. Harmittelin vaan että tein nuin lyhyen jäljen.
Aavalla ei taaskaa mitää ihmeellistä. Heidi talloi Aavan jäljen 9 keppiä, pituutta n. 500 m. Alussa oli vähä epävarma eli nyt pitää saada Aavalle vaan paljon vieraitten jälkiä. Eli jos jollain on ylimäärästä virtaa/halukkuutta nii saa tulla tallomaan jälkiä, mä voin vastapalvelukseksi tulla tallaamaan jäljen teille!!!! (jäätävä myynti puhe ;D )
Illalla pääsi Sikanen vielä pureksimaan. Tehtiin muutama pako ja uutena tehtiin ohjaajan puollustusta. Täytyy myöntää että oli positiivisesti yllättyny Sikasesta. Se malttoi . Eikä mun tarttenu olla jatkuvasti kieltämässä :)
Täytyy myöntää että melkeen oon jopa hämilläni sillä nyt rupee tuntuun että ihan oikeesti Sikan pääkopassa onkin jonkinnäköistä aivotoimintaa!!! Eipä siihen menny ku 10kk ... Okei ei Sikka oo ollu mulla ku 8 kk. Viimeisen viikon/ puolentoista aikana on treenit saanut vastinetta. Eli jos teen tiettyä asiaa ne homma rupee toimimaan . Pieni lottovoittaja fiilis :) melkeen vois taputtaa itteensä olalle.
Tehdääs taas mun itteni kannalta pieni katselmus missä mennään ja mihin mun pitää taas ruveta panostamaan. Seuruu: teknisesti tekee hyvää työtä ja kestää jo aika pitkälti. Toki häiriöö pitää treenata. Ja mielentila. Oon taas sortunu mun omaan liika pahaan paheeseen eli viilaan pilkkua teknisyyden suhteen aiva överisti jolloin vähä meinaa tuo motivaatio jäädä. Onneks mulla on niiiin paras treenikaveri joka potkii mua tämän suhteen persiille :D Jäävät: näitten treenaaminen on jääny vähälle. Mutta mikäs päivä ku täs niitä testailin nii sekotti ja pahasti. Teknisesti teki hyvää työtä (yllättikö ;) ) Paikkikset: edistyy, ollaan tehty häiriöö jonkuverran mutta silti on vielä paljo tekemistä.... Istuminen edelleen vahvempi ku makuu, hieman on neiti rentoutunu ettei oo ihan niin vietereillä Luoksari: tulee nii hiton kovaa ja lähelle että joudun vielä edelleen ottaa askeleen taakse ku pelkään sen tulevan jarruttamatta jalkoihin. Ollaan paljo tehty kierroista eteentuloja, ja ei tartte enää apuja :) Nouto: ennakoi hemmetin pahasti tai jäi matkanvarrelle , joten vaihdoin taktiikkaa ja päätin ruveta ketjuttamaan takaperin . Aluksi tehtiin pelkästään edessä pitoja. Nytte kapula on jossain parin metrin ulottuvilla ja tuo siitä eteen. Ote sais olla hieman rauhallisempi mutta muuten ihan jees. Tähän varmuutta paaaaaaaljo ja häiriöö (eli mun omien käsien liikkeet). Oon nytte vaan palkannut edessä pitämisestä eli pitäis ruveta jatkan siihen että mä otan kapulan. Ruuasta kieltäytyminen: mä itte voin tiputella herkkuja puolen metrin päähän , eikä ota. Nyt pitää vaan saada joku muu heittelemään nameja ja ruveta pikkuhiljaa pitentämään mun omaa matkaa koiraan. Yllättävän kivuttomasti tää on vielä tähän asti menny Pilli: aika vähä tullu tehtyä. Sillä olin jättäny pillin omaan autoon ja yllätys mulla oli äitin auto 1,5 viikkoo... (oma kävi kotona kotona huollossa ja renkaittenvaihdossa). Joten tuli otettua pitkästä aikaa. Vielä ei ennakoi. Mutta varmuutta vaatii ja paljo :) Objekti: tätä oon nytte ajanu sisään ihan vaa kosketusalustan kautta, eli lähetyksiä ja vähä pyörimistä. Vaihdettiin autonrenkaaseen, sama koske-käsky ja hitto toimi super-hyvin. Sikka jo jopa tarjos renkaalla olemista . Treeniä vaatii, mutta tästä tulee vielä niin hyvä :D Kaket: tekniikkaa ollaa jonki verran tehny. Nyt pitäis ruveta keskittymään erotteluun (sulliset käskyt)
Jäljen puolella oon käyny talloon sikkalaiselle pari mettäjälkee. Eka oli 300 m pitkä, nameja sielä täälä. Toinen lähti multa vähä mopo lapasesta ja oli melkee 700 m pitkä o.O namikasoja sielä täälä eli 10-20 m välein. Yllättävän hyvä neiti on: pysyi aika hyvin jäljellä toki varmuutta tarttee hurjasti. Pitäis myös saada neiti hukkaamaan jäljen että sais opetettua sen myös sen löytämään uusiksi. Samoin kepit on nytte seuraava asia mikä on to do-listalla. Tein molemmilla jälkikerroilla myös esineruudun. Eka kerta oli päämäärätöntä ympäriinsä juoksemista ja sattumalta löysi esineet. Toisella kerralla olin vain yksikseni joten jätin Sikan puuhun kiinni , vein näytöllä kaikki kolme esinettä. Hitto ku teki nätit pistot. Eikä yhtää ylimäärästä juoksemista. Eli näitä nytte lisää
Aavan kans kärsin edelleen motivaatio-pulasta tokon /tottiksen suhteen. Jossain kohtaa kävi jo mieles että jos vaan tekisin pelkkää aksaa Aavalaisen kanssa.... Ja jälkee omaksi iloksi:). Sunnuntain omissa treeneissä teemana oli erilaiset keppikulmat. Mitä vaikeempi kulma sitä paremmin Aava meni, joten pitää ehkä vähä treenata noita ihan suoria menoja..... Mutta oon tyytyväinen että hakee jo oikeeta väliä kepeille mentäessä.
On mulla Aavaki päässy ajaan kaks mettäjälkee. Eka hyvin heikosti merkitty 600 m pitkä viidellä kepillä. Ei mitää ongelmaa. Toinen melkee 2 km pitkä 7 keppiä , kaikki kepit heti ekalla 700 m eli tarkotus oli testata tuleeko uskonpuute. Eipä tullu. Molemmilla jäljillä neiti pysyi NIIIN hyvin jäljen päällä että oksat pois. Edelleen Aavan jälkityöskentely näyttää siltä että kaveri on vaan sunnuntai lenkillä höntsäilemässä ja silti aiva jäljen päällä. Nauroin että tuon pitkän jäljen aikana tasan 2 kertaa oli pois täydellisesti jäljeltä ku kiersi puun toiselta puolelta ku minä..... Ei voi olla ku tyytyväinen. Toista tuommosta jälkikoiraa en tuu varmaan ikää saamaan <3
