BH-Aava

No nyt mäki jopa kerkeen päivittää tänne asti. Mutta meidän eilinen eli tiistai oli melkonen haipakka päivä.  Olin jo aikaa sitte luvannu mennä oman seuran bh-kokeeseen joka pidettiin eileen. Oon jo koko kesän meinannu mennä sinne hiton bh:seen mutta milloin on estäny työt, milloin ei oo ollu ja aina sitä keksii syyn ettei oo ilmottanu tuota hunsvottia kokeeseen. Nyt ku oli "kotikokeet" nii totesin että mennään ny sitte.
Viimeisen viikon olin arponu että meenkö vai en , sillä jokseenki tuo edellinen tokokokeen totaali ahistus-paineistumis-laamailu-ilmiö oli vähä liikaki hyvin mielessä. Mutta treenikaverit totes että helpostihan te sen meette läpi , tai , otat sen treenin kannalta.

Maanantaina otettiin häiriössä (pidin omat treenit leppävaaran urheilupuiston yhellä kentällä, eli häiriöö oli enempi ku laki sallii) vaan hyvän mielen treeni , eikä nillitetty mistää. Illalla vielä tuli äiti ja isi pohjammaalta tänne etelään koska sopivasti tiistaina oli myös mun muutto. Eli roudattiin koko päivä tavaroita uuteen kämppään Vantaalle ja siitä suoraa kokeeseen. Mietin myös että ku Aava tietyllä tasolla stressaa kaikesta muutoksista ja kyllähän ne tietää että jotain tapahtuu, että vaikuttaako se kokeeseen. Mutta ei hirveesti vaikuttanu :)

Ja itte kokeeseen: se järjestettiin mailminkartanon sirkuskentällä eli tuttu kenttä meille. Tuomarina oli Anni Rytkönen. Meitsihän tietysti arpoi ittensä viimeseen pariin, mutta onneks oltiin eka "töitä" tekemässä ja sitte paikkiksessa. Mutta hihnaseuruusta saatiin hyvä ( pari kertaa tipahti kontakti pitkällä suoralla, henkilöryhmässä haisteli ihmisiä o.O   , okei kaikki oli aavalle tuttuja treenikavereita ....) . Seuruu vapaana: vielä erittäin hyvä, tässä kans haisteli ihmisiä henkilöryhmässä ,  juoksussa ja hitaassa käynnissä oli väljä ja täys käännökset olis saanu olla paremmat. Liikkeestä istuminen: valmisteleva osa kunnossa, erinomainen, tässä ei mitää. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: valmistelevaosa kunnossa, erittäin hyvä, tässä tuli suoraa sivulle mistä en ollu yllättyny. Paikkamakuu: erinomainen. Eli hyväksytty. Kaupunkiosuudessa ei mitää ihmeellistä, sillä eihän tuo reagoi mihinkää.... Eli hyväksytty. Joten nyt on Aavasella BH  hyväksytysti läpi :) :)

Voin sanoo että seuruu oli maailmasta paskinta, tai siltä se ainaki tuntui. Kaveri kuvas koko suorituksen nii ei se ny NIIIN hirveeltä näyttäny miltä tuntui. Mutta se on läpi!!! Vireeseen olin supertyytyväinen, sillä neiti ei ollu ollenkaa ahistunu/paineistunu, okei vähä mutta Aavan mittarilla ei ollenkaa.
Varmaan taas puolet unohin mitä suunnittelin kirjoittavani mutta olkoon, se meni silti läpi :) :)

Plaah

Mihinköhän on kadonnu mun motivaatio tuon kokeen jälkeen??? Oikeen ittiäki ärsyttää ku ei olla oikeen tehty mitää. Ollaan vaan tokon/tottiksen suhteen tehty vaan muutamia hyvän-mielen-treenejä ilman mitää suurempaa ajatusta. Mutta koska ainahan tuöee ongelmia nii niin ontullu nykki. Aava, jolla tähän asti on ollu hyvin varmat paikkikset. Ei enää... Nykyään se nousee vähintään istumaan melko nopeasti tai jopa seisomaan. Ei se mihinkään sieltä liiku, mutta hemmetti ku se nousee... Ja aina kun kävelen kohti, ja sen näkee puhtaasti Aavasta että se teki väärin nii rupee neitiä ahistamaan = huulien lipomisen määrä on ihan kiitettävä. Ku on tehny väärin niin oon moittinu mutta eipä oo ollu apua. Yleensä pitää todeta että nyt perkele, nii kyllä se siellä sitte pysyy, mutta näyttää se vähä siltä että olisin hakannu sen.

 Oli eileen töissä ns. tiskivuorossa eli tiskasin vain semmoset 10 tu tuntia, nii siinä kerkee miettimään kaikenlaista ku ei tartte ajatella mitä tekee. Nii siinä mietiskelin paljo mitä tuon Aavan kanssa teen ja kuinka sitä lähen viemään oikeesti kunnolla eteenpäin. Ja samalla mietin tuota paikkis ongelmaa, mutta sehän taas johtuu mielentilasta. Ja muutenki mun pitää tehdä selväksi että ei ole semmoista vaihtoehtoa, että pelkkä höpöhöpö-kielto ei riitäkkää. Mutta fakta on se että jos kiellän Aavaa kunnolla (mikä meidän tapauksessa tarkottaa että sanon vain perkele , naurakaa pois) nii sen jälkeen takutaan tuon saakelin mielentilan kanssa ku ahdistaa....  Hitto ku kaikki pitää tehä niiin monen mutkan kautta... Mutta yleisesti miten lähden viemään Aavaa eteenpäin tuon mielentilan kanssa: hemmetin hyvä kysymys!!!! Koska nyt jo näkee selvästi että kun tuota hemmetin pikku-koiraa joutuu komentaa nii mä oon kusess tuon Aavan kanssa: meillä on tullu paljon ongelmia tän mielentilan kanssa ja epävarmuus on taas nostanu päätään jotenki erityisen paljon....

Taas muuten totesin että pitäsköhän sitä opetella sanomaan ei. Multa se ei näyttävästi onnistu, sillä seuran yhdessä jälkiporukassa käytiin kerran vierailevana tähtenä, nii nyt ku porukan vetäjä sai työkomennuksen loppu vuodeksi rapakon taakse Amerikkaan, nii nyt sitte meikäläinen lupas pitää vielä jälkitreenejäki.... eipä tuu tylsää mulle. Mutta tän porukan kans käytiin eileen treenailees. Tein Aavallekki jäljen, joka oli helppo: vanheni tunnin, 6 keppiä, 1 kulma, ja helppoo sammal-maastoo. Mutta eipä ollu Aavan paras jälki. Toki viimeks Aava on tainnu ajaa jäljen 3 viikkoo sitte, eli tämmöset tauot ei tee hyvää. Tehtiin jälken vanhetessa esineruutu: siinä sama vanha ongelma; juoksi hienosti taakse ja otti takaesineen, mutta takasi tullessa sai hajun toisesta esineestä nii vaihtoi. Ja kun Aava on kerran jo koskenu pudottamaansa esineeseen, nii sen palauttaminen on hieman heikkoa. Tänki pistin sen piikkiin ku ei olla treenattu. Pääsi Sikka-neitiki tekemään ensimmäisen esineruutunsa: Pia vei 5 m päähän lelun ja mentiin näkölähdöllä. Hitto ku neidillä oli vauhtia hakemaan omaa leluansa.

Tänään kävin ahkerasti tekemässä uuden esineruudun tytöille ennen iltavuoroa. Voin sanoo, ettei Aavan kanssa ollu samaa ongelmaa, mutta kaveri vaan juoksi päättömästi alueella, eikä mulla ollu oikeestaan mitää kontrollia koiraan, eli korvat oli taas jossain aiva muualla missä piti. Tällä kerralla olin vaan tallonu pelkät reunat eli en tallonu aluetta sen kummemmin. Ei näyttävästi toiminu. Joten jotaki pitää tähänki keksiä.... huoh... Sikalle heitin lelun ja odotin hetken ja päästin sitte ettimään ja hakemaan lelua. Toimi super hyvin, Että siinä suhteessa Sikka pelasti päivän, vaikka nyt illalla manasin sen jo moneen kertaan alimpaan helvettiin :D :D

And again, voi mielentila

Jaahas ja mistäs sitä nyt alottais koko hässäkän. Jos mä ekana kerron että käytiin Aavan kans tänää tokokokeessa, nii veikkaan että osaatte ehkä jo arvata mikä on ongelma otsikon perusteella. Eli käytiin kattomassa avoimessa luokassa  Lohjalla, tuomarina oli Harri Laisi. Koe oli hallikoe ja mietiskelin Lohjalle ajallessani etten oo käyny hallissa ku viimeks alkutalvesta, oho.
       Jos viime kerralla en ollu muutenkaa varma koirasta nii nytte oli siihen verrattuna paremmalla tolalla, eli menin huomattavasti luottavaisemmin mielin kokeeseen. Aava on nyt tehny jo pitemmän aikaa hyvällä mielentilalla töitä ja keskittyy hienosti. Mutta kuinkas kävikään: käytiin hakees melkosen hieno nolla rivi eli pisteet 150, ja ei tulosta. Eli yllätys, "hieman" taas ahisti neitiä.

Mutta liikkeittän: (pistän samaan järjestykseen ku tehtiin liikkeet)

Paikalla istuminen:  0
Meni samantein maahan ku olin jättäny koiran. Teki hienon paikkiksen jos olis pitäny mennä maahan....

Nouto: 8
Heitin tosi huonosti ja super vinoon. Muutenki keskellä hallia oli tolpparivi (tolpat 3-4 m välein), nii kapula lensi just tolpan taakse että ittekki jouduin kuikuilemaan mihin se lensi. Aava meni hyvällä vauhdilla, mutta palautti ravilla, himmas kunnolla ennen ku tuli mun eteen

Liikkeestä istuminen / maahanmeno: 0
Ylläri pylläri: jäi seisomaan. Takasi ku kävelin koiraa kohti käskin uusiksi maahan, mutta ei elettäkää että olis menny :/

Ruutu: 0
Ruutu oli aseteltu tosi huonosti nii että koira joutui juosta tolppien välistä ruutuun (ei olla harjoteltu tämmöstä), joten ekalla lähetyksellä lähti kiertään tolppaa, sama toisella, kolmannella meni hienosti, mutta vaati toisen käskyn että meni maahan. Tässä kohtaa lohdutan itteeni, että oltiin ainoot avosta jokka löysi ruutuun: kaikki koirat "jäätyi" ku piti juosta tolppien välistä. Voittajan koirille kävi ihan samalla tavalla: kaikki oli aiva kujalla.

Luoksetulo: 0
Vaati kolmannen käskyn että meni maahan, ja eipä se pysyny. Ku itte menin kauemmas ja käännyin nii Aava jo tuli puoles välis laukalla kohti. Tätä ihmettelin suuresti.

Kaukot: 0
Meni vasta toisella käskyllä maahan, ja eipä se sieltä mihinkää noussu.

Merkin kierto: 10
Ihmettelin kuinka saatiin kymppi sillä Aava kiersi ravaten, mutta muuten ihan ok.

Liikkeestä seisominen: 9,5
En tiiä mistä lähti puol pistettä

Seuruu: 8
Olin positiivisesti yllättyny seuruusta, vaikka neitiä ahisti. Teki yllättävän hyvää ja korrektia seuruuta ja tässä mielentila oli huomattavasti parempi ku muissa liikkeissä. Juoksu-osuudessa oli väljä, ja juoksun oikeelle kääntymisessä ei ollu yhtää mukana. Teki kaikki perusasennot, ehkä hivenen hitaasti mutta teki (yleensä jääny tekemättä). Toki vimppaa perusasentoa ei tehny ollenskaa.

Estehyppy: 8
Taas ihmettelin kuinka vaan kasi, sillä mä olisin antanu 9,5. Eteentulo oli vähä vino, mutta muuten super! Nii joo, sanottiin että Aava törmäs muhun ja on liika tiivis ku tuli eteen. OIkeesti: ei törmänny ja se on tiivis ku tulee mulle eteen (toko-puoli ei ymmärrä pk-puolen eteentuloa.....)

Kokonaisvaikutus: 6
Mitäpä tähän voi sanoa...


Niin , mitäpä tähän vois sanoa. Ahdistuksen määrä oli jälleen taas käsinkosketeltava. Sanottaisko näin että ehkä jotain edistystä on tapahtunu, sillä kaikki seuraamiset oli hirmu hyviä (siis mielentilaan nähden): paikka pysyi, ehkä jopa hieman edisti , tähän asti aina jätättäny. Liikkeitten välissä, pystyin hyvin palkkaamaan, otti kehut hyvin vastaan (toki siihen me ollaan nyt panostettukki treenatessa) ja eikä ollu lähdössä kehästä poiskaan, mitä on joskus tehny.
Takapakkia on taas kaikki missä koira jää, tai joutuu irtoamaan. No nyt ku rupeen oikeestaan miettimään nii oon tehny mielentilaa suuresti seuruuseen ja persasentoihin, eli ku koira on lähellä mua nii ilme oli huomattavasti parempi. Eli nyt pitää ruveta keskittymään noihin muihin juttuihin.

Kokeen jälkeen kävin belggareitten ipo:n rotumestiksissä. Sikkanen siis pääsi kattelemaan maailmaa isoihin kisoihin. Sen jälkeen kävin ihan tahalteeni Barona-areenan parkkipaikalla, missä on vilskettä ja vipinää ja vielä muutama jalkapallokenttä vieressä, tekemässä aavalle koko avon liikkeet läpi siinä järjestyksessä missä oli kokeessaki (okei, hypyn jätin pois). Ja tein vielä kokeenomaisena. Teki super hienosti kaikki, ja kerralla oikein, paitsi kaukot mihin tartti jopa kolme käskyä että sain sen ylös. Ahistus ei ollu ihan niin paha mitä tuola kokeessa, mutta vire oli huomattavasti korkeempi,vaikkei ollukkaa ihan sillä tasolla millä ku normaalisti treenaataan. Mutta tuolla olis helposti saanu ykköstuloksen....

Mutta kuinka tuota ny sitte lähtee viemään eteenpäin????? Helvetin hyvä kysymys. Ideoita otetaan vastaan!! Suunnittelin jo että pitää ruveta kaluamaan noita möllikokeita ja tekee sielä vaan superlyhyen pätkän nii (tai vaan pelkän alotus-perusasennon ja pois) että saa sen mielentilan hyväksi myös koetilanteessa. Tai sitte kysästä, että jos jossain on koe nii kävin vaikka luokkien välissä ku on tauko nii vaan tekemässä sen kehään menon ja pois puhtaasti mielentila-treeninä, että ei kerkee/pääse ahistumaan. Siis jos onnistuu, sillä neitiä jo ahistaa ennen ku mennään kehään. Mutta jotain mun on pakko tehä tuolle.

Ja loppuun, anteeksi pieni avautuminen. Täytyy myöntää, että on tuo vaan niiin perseestä ja melkosta paskaa yrittää saada tuommonen ahdistunut ja epävarma koira tekemään jotain koetilanteessa, jossa itte jännität jollain tasolla (tässä kokeessa jännitin super vähä) + kaikki muu häiriö. Ei oo mitenkää helppo nakki. Tässä kohtaa tekis kyllä ittekki heittää kirves kaivoon ja todeta että meijän kokeet oli siinä. Veikkaan että aika moni ja tiiänki että on ihmisiä, jokka olis jo luovuttanu, koska ei voi kisata koska koira paineistuu tai ahistuu. Mutta hitto ku oma pääkoppa ei anna periksi. Kyllä sitä jotain keksii, toivottavasti tai ainaki elän toivossa. Ja jos ei mitää muuta nii ainaki tää vie mua eteenpäin kouluttajana

Epäonnistunu jälki, epäonnistunu jälki, epäonnistunu jälki. voi paskat

Tällä viikolla oon ollu super-ahkera noitten jälkien suhteen. Molemmat on saanu ajaa kolme jälkeä, toki vähä vaihtelevilla menestyksillä....

Tiistaina kävin Luukissa tallomassa pelloille molemmille. Aavalle tein vaan pelkän keppikujan että vaihtaisin ilmasun maahanmenoon. Sanottaisko näin että tuo noudolla ilmaseminen on hyvin vahva ja vaihtamisen kanssa saan tehä ihan pirusti töitä, huoh.  No pitää vaan taas mennä tekeen keppikujia hiekkakentälle että saan sen vaihdettua. Sikan jälki oliki pieni katastrofi... Voin sanoo että jos oot ollu 10 h töis, otat koirat autoon ja siitä suoraan ajaan jälkee nii ei onnistu. Eipä tullu tämmöstä mieleen ku Aava rauhottuu niin hyvin jäljelle, Sikka ei. No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Noitten lyhyitten jälkien jälkeen kävin vielä joksemas sen vitosen lenkin ympäri mikä Luukissa on, silti nuo kaks paini vielä melkeen 2 tuntia ku päästiin kotia. Mistä tuota virtaa riittää??????

Keskiviikkona mulla oli taas treenien pito, ylläri pylläri taas Luukissa. Tehtiin ennen treenejä Heidin kaa jäljet kaikille 4 koiralle. Tällä kertaa juoksutin koirat oikeen kunnolla ennen ku lähettiin tallomaan jäljet. Tällä kertaa Sikka oli parempi, mutta hitto ku siltiki kaahottaa menemään nii pirusti. Sikan jälki oli 20 m pitkä ja nameja joka askeleella kengän kärjessä. Totesin vaan, että askel väli oli tavallista pitempi, että ens kerralla pitää olla lyhempi, jos se vaikka auttais tuohon kaahotukseen. Mutta oli siinä ihan hyvä lyhyt pätkäki.
Aavalle tein taas semmosen keppien vahvistus treenin, eli pitkä jälki missä on vaan 2 keppiä, (pituutta oli 700 m) , vanheni reilun tunnin ja se oli Heidin talloma. Ei ollu ihan parasta Aavaa: välillä meni vähän sivussa, kulmat oli ihan hukassa, suo ja kallio kohissa tarkensi hienosti. Melko alussa jouduinki komentaa että nyt hemmetti, nii rupes ajamaan "normimaastossa" paremmin ja huomattavasti tarkemmin. Ja oli neiti vähä sekasiku ei ollukkaa niitä keppejä, välillä jäi haistelemaan/tarkastamaan kohtaa tarkemmin onko vai ei keppiä. Eli siinä suhteessa treeni meni perille.

Eileen kävin taas tekemässä jäljet, tällä kertaa nurtsille: kävin Sirkuskentän takana olevilla nurtseilla heti aamusta (koska aattelin ettei sielä kukaan oo kasin jälkee vielä kulkenu). Sikalle tein taas about 20 m pitkän nyt lyhyemmällä askelvälillä: silti se kaahottaa ihan hemmetin moista vauhtia, että sitä saa tosisteen pidellä että syö joka namin. Ja nyt uutena juttuna: käytän siis sen ihan omaa ruokaa jäljellä, ja loppupalkka on normaalisti ollu sen loput ruuat mitä jää. Nyt ku se näki sen kipon nii viimesestä 1,5 metristä ei meinannu tulla mitää ku se olis vaa juossu suoraa sille kipolle. Ja ku mä vaadin että se loppukin jäljestetään, nii se oli semmosta yks askel jäljestettiin sitte tuijotettiin kauan kippoo, taas yks askel, ja taas tuijotettiin. huoh.
Aavan jälki oliki taas totaali katastrofi. Jos ny alotetaan siitä että siinä ku ajaoin Sikan jälkee nii paikalle tuli joku mummo joka keräs roskia, no se vei mun jälkikepit ja sain kunnolla suuttua sille että et hitto koske niihin. joten se oli jo repiny aavan lähtökepin pois nii piti itte vähä arpoo mistä se jälki lähti. Samoin joku perhe tepasteli nursilla eli oli taas superisti häiriöö Ja Aavalla oli vaan koko jäljellä 4 keppiä (pitutta oli kuitenki n. 400 askelta ja kulmia oli jopa 6) nii se samainen mummo vei 2 keppiä ku ne oli roskia. Niistä en enää viittiny kilahtaa, ku niitä olis hankala saada paikoilleen. Ja kaiken kruunas ku noilla nurtseilla on aina aiva pirusti hanhia, ja ne ei väistä. Ja on sitä niitten paskaaki ihan kivasti. Mutta jäljen alun oli se saamarin mummo tallon hyvin pahasti että Aavalla oli vaikeuksia ja heti alkuun oli 2 kulmaa. NO niistä selvittiin ihan suht hyvin. NOrmaalisti mulla on sielä täälä nami kasoja että saan Aavan tarkemmaksi ja palkkaantumaan . Tälle jäljelle enollukkaa jättäny niitä ja ei ollu niitä kahta ekaa keppiä että olis saanu palkata koiran. Joten totta kai , hankala jälki, nii Aava meni epävarmaksi ja söi hanhenpaskaa. Tottakai kielsin sitä siitä, mutta sen jälkeen ei Aava enää ajanukkaa jälkee. Se jäi vaan sesomaan, mutta ei elettää että lähtis enää ajamaan. En saanu sitä millään enää jatkamaan vaikka annoin monta kaäskyä yms. jätin sitte jäljen siihen. Jätin aava oottaan ja tein siihen samaan syssyyn  30 m pitkän suoran jäljen, 2 keppiä ja ihan keskelle pahinta hanhenpaskaaluetta. Uus lähetys paalulta, nii ajoi super hyvin, ei kiinnittäny mitää huomiota paskaan ja teki hyvän jäljen. Nyt ens kerralla pitää tehä kunnon hyvän mielen treeni sillä nää pari edellistä on ollu Aavalta melko pohja noteerauksia... paskat...

Pamauksia ja muuta hömpöttelyä

Nyt ku vihdoin sain ittelleni seuran kautta starttarin käyttöön nii on sitä nyt käytetty tällä viikolla jo kahdesti. Toki mä en osaa vieläkää käyttää sitä, mutta onneks on parhaat treenikaverit joilla on enempi insinööri-taitoja ku meikäläisellä :D

Keskiviikkona pidin omat treenit Luukissa nii ammuskeltiin sielä. Toki saatiin tupla-pamaukset ku samaan aikaan sinne tuli Eeva ampumaan Gimmalle paikkiksissa. Mutta mulla oli eka Aava paikkiksessa , nii ei se korvaansa lotkauttanu ampuessa, seuruussa ei mitää suurta: korvat kävi ja tais vilkasi kattomaan mistä se tuli mutta jatkoi hienosti hommia. Sikankin kanssa leikittiin kauempana ku ammuttiin nii eipä ollu mitää ongelmaa, jatkoi leikkiä hienosti.

Torstaina oli toiset Sirken koulutukset. Vaikka oli ilmottnu Aavan sinne, jouduttiin jättää välistä, sillä keskiviikko illalla oltiin tyttöjen kanssa lenkillä nii Sikka teki semmosen hienon täyskaadon Aavalle. Aava vähä varoi ja arasteli etujalkaa, nii sai neiti pitää torstaina vapaa päivän. Mutta tällä kertaa ei oikeestaan mulle tullu mitää uusia ideoita. Se on huono ku muut koulutettavat koirakot on niin puhtaasti pk-puolen koiria, ettei ne tee tämmösiä toko-puolen kuuntelu treenejä, eli kaikki koirakot teki eriasioissa erilisia kuuntelu treenejä. Parillakin koirakolla oli ongelmana että jää kiinni kapulaan heitettäessä. Sirke pisti sen tekemään jotain aivan muuta heiton jälkeen; siis seuruuta ja kakeja ja palkaksi sai noutaa kapulan. (Tämmösiä treenejä oon tehny paljo kyllä Aavalle).  Mutta katsotaan sitte puolentoista viikon päästä tuleeko vielä jotain uutta.

Perjantaista tulikin melkoisen koiratäyteinen päivä! Aamusta mentiin Riikan ja Aarnen kanssa treenaan koirat Viilarintien kentälle. Otettin yhtä aikaa Aavalle ja Dorkalle ampumisia; mulla oli ekana Aava paikkiksessa -> taaskaan ei mitää ongelmaa. Vaihdettiin ja seuruutin Aavaa, mutta ku ammuttiin nii pakka hajos ihan totaalisesti: siitä tuli hirmu väljä ja tuntui niin ku se odottin jotain marssilaisia jokka tulis sen noutamaan sillä sekunnilla..... Mietin vaan etteikö se "osannu valmistautua" noihin pamauksiin vai mikä oli. Sen jälkeen vaan leikittiin ku ammuttiin: aluksi kuunteli hirmu tarkkaan ja jonki verran ahisti, mutta loppua kohde pystyi hyvin leikkimään vaikka kuuluikin pamauksia, toki ihan täysillä ei ollu messissä. Jäin vaan ihmetteleään, ku keskiviikkona se ei tuumannu mitää laukaksista.
Illasta käytiin vielä vähän tekemässä tokoa, sillä Heini ja Lieska tartti "viimeistely treenin" ennen seuraavan päivän koetta. Aavan kans tehtiin vaan jotain pientä. Merkin kierrot rupee olemaan jo suht hyviä, enää ei nii ennakoi ja luule sitä tavan merkiksi. Tehtiin myös ruudun hahmottamis treeniä; ekana lähetin sen normaalisti ruutuun, -> palkka. Sen jälkeen jätin koiran ruudun vasemmalle puolelle (siis ruudun ulkopuolelle) että joutui itse korjaamaan oikeeseen paikkaan. Tehtiin sama myös oikealta puolelta ja edestä -> ei mitää ongelmaa, hienosti korjas oikeeseen paikkaan. Mutta kun jätin koiran ruudun taakse, nii oli hankalaa: Aava tuli aina aivan etureunaan niin että välillä jopa tassut oli jo reunan ulkopuolella. Eli näitä takaa korjauksia pitää treenata vielä. Muttamuuten oon kyllä tyytyväinen, että Aava jo hahmottaa ruudun noinkin hyvin!!

Lauantaina pääsin taas itte leikkimään tokotuomaria möllitokoon Hyvinkäälle. Eli NoBody´s Dog Sports järjesti taas möllitokot (sama yhdistys jonka möllitokoissa olin pari kk sitten kans tuomarina) ja samassa kasassa oli myös mätsärit. Ku mun hommat oli tehtynä nii tein Aavalle keskellä mätsäri vilskettä ihan puhtaasti kontaktitreenin. Otin pelkkiä perusasentoja ja muutaman askeleen seuruita mätsärikehien välissä. Aava pääsi yllättämään, ja näki kuinka se teki töitä aiva pirusti ja keskittyi yli hyvin, ilman että oli aikomustakaan mennä ahdistuskuplaan! Sikkaki pääsi vaan leikkimään keskelle vilskettä, eikä välittäny yhden yhtää. Tein myös penskaselle muutaman kontaki treenin ku se istua tönötti mun edessä -> ei aikomustakaa kattoo muualle. Samalla tein ihan muutaman perusasentoon tulon vilskeessä -> tuon ikäseksi pennuksi keskittyi äärettömän hyvin!!!! Mä oon niin ylpee mun pienestä Vilijonkasta!!
Naureskelin vaan että tuo pikku-koiruus tulee mulle vielä kalliiksi, koska kun vaan höpöttelin Tiinan kanssa Sonarcin ständillä nii Sikka-neiti se meni kattomaan mitä kaikkee kivaa Tiina oli tuono sinne ja vei sieltä muutaman lelun ittellensä (Tiina siis omistaa Sonarcin). Ja eipä siinä kauaa menny ku ne parit lelut oli tuhottu.... Oho. Olin vähä pettyny ku me ei saatu pestiä lelujen kestävyyden testaajina :D :D

Loppuun vielä muutama kuva Sikasta (siis Vilijonkasta) perjantailta. Kiitos Riikalle kuvista :))))

Koulutusta koulutuksen perään vol. 2

Ja jatketaan tätä mun koulutus huumaa. Viime viikonloppuna oltiin Aavan kanssa HSKH:n järjestämällä tokoleirillä Hartolassa. KOirakoita kaikkiaan oli muistaakseni 28, mutta meidät oli jaettu kahteen ryhmään: kisaavat, jolle oli kunnon kouluttajat. ja aloittelijat, joille hskh:n omat kouluttajat kouluttivat. Totta kai oltiin Aavan kanssa kisaavien ryhmässä. Ja nii siis kouluttajina oli Riikka Pulliainen ja Oili Huotari.

Perjantaina illasta aloitettiin Riikka Pulliaisen luoennolla aiheena: Toko tuomarin silmin. Siinä ei itselle tullut oikeastaan mitään uutta ja ihmeellistä, mutta pistän tähän nyt jotain:

• Alemmissa luokissa kannattaa keskittyä iloisuuteen, ylemmissä luokissa tarkkuuteen
• Uusissa säännöissä sanotaan että kaikki elekieli on nykyään kielletty (lukee jopa säännöissä) eli täytyy olla hirmuisen tarkkana siitä mitä tekee ja mitä ei  (eli esim. koiraa ei saa katsoa liikeitten aikana jäävissä, maahanmeno käskyissä moni hieman kääntää hartiasuuntaa....)
• Jos koira poistuu ohjaajan luota kutsuttava takaisin. Alemmissa luokissa saa kutsua koiran max. 2 kertaa muuten hylsy. ylemmissä luokissa hylsy samantein
• Liikkeitten välit on ihan yhtä tärkeitä kuin itse liikkeet
• Kehään mennään yhdessä!!!!!! Samoin kehästä lähdetään yhdessä
• Ota aina ittelles oma-aika ennen kehään menoa (= siis luo se oma kupla) vaikka liikkuri kuinka hätyyttää
• Opeta kehätarkki yhtenä liikkeenä
• Treenatessa ja kokeessa toimi samalla tavalla: samat kriteerit, vaatimustaso, samat eleet, äänenpainot yms.
• Rutiinit, rutiinit, rutiinit ja rutiinit
• Suuurempi palkkaaminen on kielletty (esim. hypyttäminen) nii opeta koiralee palkka temppu joka ei ole "palkkatemppu"
• Pidä kirjaa treeneistä -> näkee mimmonen treeni vie eteenpäin
• Kuvaa kokeita ja treenejä -> näet mitä teet niissä erilailla
• JOs et halua kuulla tuomarin kommentteja liikkeitten välissä, sano se sille!!!!
• opeta koira olemaan käskys alla

Lauantaina alkoikin tositoimet heti aamusta. Ensin kävin OIlin koulutettavana ja myöhemmin ruuan jälkeen pääsin Riikan oppiin.

Oililta kysyin apua tuohon kun Aava menee tuohon ahdistuskuplaansa aina kokeissa, että millä saisin sen pois. No vastaukseksi sain melkoisen tylytyksen...... Oili ensin testasi, että seuruutin Aavaa mitä Oili liikkuroi ja yritti samalla saada Aavan siihen ahdistuskuplaan. No ei se tarttenu ku  10 metriä nii se oli siinä. Ensimmäiset sanat oli: Se on hyvin reaktiivinen koira (okei sen tiesinki jo) ja  Aavalla on kaikessa tekemisessä 2 vaihtoehtoa: 1. on se että se on nätisti kontaktissa ja tekee mun kanssa. Toinen on se että Aava saa kattella muualle ja ja kiinnittää huomioita aivan kaikkeen joten se pystyy näitten takia menemään siihen ahdistuskuplaansa. Eli tehtiin Oilin kanssa ihan puhtaasti häiriötreeniö perusasennoissa. Mun pitää olla kuulemma mustavalkoisempi että kun on antanut käskyn nii sitä PITÄÄ noudattaa. Sitä kautta saa opetettua, että vaikka pommi räjähtäisi vieressä nii kaikki on fine kunhan vaan kattoo mammaa. Joten nyt vaan ruvetaan tekemään ihan pelkkää häiriö treeniä.

Sain myös uusia ideoita kuinka lähden opettamaan merkitöntä merkkiä. Eli alotetaan siitä että ku koira kattoo eteen päin nii palkka -> saa kunnolla fokuksen eteenpäin, siitä lähettää targetille eteen. Ja pidä aina huoi että koira menee suoraa eteenpäin. Suoraan lähetyksiä voi treenata nii että pistää monta targettiä 5 metrin välein toisistaan ja meet itse aina yhden taakse ja lähetät, aina uudelle targetille. Yleensä ekalle koira lähtee hyvin, toiselle kun lähettää nii todennäköisesti lähtee vinoo ekana käydyllä targetilla, mutta korjaa että menee oikealle targetille.. Muutenkin jos ei halua, että koira rupeaa ennakoimaan pysähdystä (=siis merkitöstä merkkiä), niin lähetä koira ensin targetille käske luokse joka on ruudusta lijasta taaempana, sen jälkeen kutsu koira luokse mutta pysäytä ruudun lijaan ja lähetä ruutuun

Ruuan jäkeen menin Riikan oppiin missä saatiin lisää tylytystä. Nimittäin perusasennot , mutta mä en ollu ainoa. Eli tehtiin peili-treeniä: koira perusasentoon ja siitä menet itse seisomaan koiran nenän eteen ja katso eteenpäin ja mieluusti nii että leuka on ylöspäin. Siitä sivulletulo-käsky. Sen jälkeen tiiät tietääkö koira oikeesti oikeen paikan vai kattokko itte koiraa, jolloin koiran on oppinu että näkee sun kasvot nii on oikees paikkaa... 

Tehtiin myös Riikan kanssa tunnaria. Menovauhdissa ja ettimisessä ei mitään ongelmaa, mutta palautuksessa on. Joten tehtiin niin että jätin yhden tunnarin ja koira sen taakse ja itse menit koiran ja tunnarin taakse; eli olitte jonossa : ensin sinä, sitten koira perä suhunpäin ja sitte yksi tunnari. Mutta mun ja tunnarin välillä matkaa oli luoksarin verran. Siitä käskyllä koira ottamaan tunnari ja tuomaan se mulle, eli palautus oli vähä niinku  luoksari siinä samassa jolloin tuli vauhtia. Siitä ruvetaan luhentämään mun ja koiran välimatkaa ensin ja sen jälkeen lisätään koiran ja tunnarin etäisyyttä.

Lauantain loppuun otettiin melkoinen häiriö treeni, sillä Oili pisti meidät kaikki 28 koiraa tekemään töitä yhdessä: ekaksi otettiin tiiviissä rivissä seuruu kaavio mitä OIli meille huuteli, sen jälkeen mentiin 4-5 riviin missä taas tehtiin seuruu kaavioita, Täytyy myöntää että oli ihan sika siistin näköstä!! Sen jälkeen jääviä: kaikki riviin ja siitä ensin kaikki teki saman jäävän käskystä. Sen jälkeen Oili jakoi jokaiselle oman jäävän, nii että viereisillä oli eri ku ittellä, eli samalla kuuntelu treeni. Sen jälkeen tehtiin paikkistreeni, eli kaikki käskytettiin yksitellen maahan, ja totta kai siitä luoksari sattumanvaraisessa järjestyksessä. Loppuun otettiin vielä kake-treeni, eli oltiin taas tiiviissä rivissä mutta joka toinen toisin ja joka toinen toisin päin ja siitä kaukoja. Ekat vaihdot meni Aavalta hyvin, mutta sitte rupes ahistamaan ja pirusti. Se oli todellaki liikaa Aavalle, ja koko neiti veti niin totaali kipsiin ku voi vain päästä. Muuten ei ollukkaa ongelmaa ja Aava skarppasi tosi hienosti!

Sunnuntaina päästiin vielä Riikalle koulutettaviksi. Siinä tehtiin kaikille kehään tuloja, missä on paljon ihmisiä ja tungosta minkä läpi piti mennä. Riikka oli hirmu tarkka siitä tulitteko koiran kanssa yhdessä vai olitteko molemmat erikseen. Opiskeltiin myös peruuttamista. Siihen saatiin vihjeenä, että kun koira kuulee käskyn nii sen pitää ensin nousta seisomaan ja sen jälkeen ruveta peruuttamaan, eli koira ei vain siirrä peppua ja näytä siltä että istuu samantein. Ja jo pelkän fysiikan kannalta paljo järkevämpää. Loppuun tehtiin vähän merkin kiertoa.

Voin sanoo että viikonloppuna tuli niiiiiiin pirusti infoa, uusia ideoita, , keinoja ja aiva kaikkee, että millää kirjota kaikkee. Mutta nyt on taas ittelle virtaa ja innostusta ruveta nillittämään tokossa, on nääs motivaatio ollu hieman hukassa :)

Koulutusta koulutusten perään vol. 1

Täytyy myöntää että nyt on muuten pikkusen pakko jakaa näitä useempaan postaukseen sillä muuten tästä tulis uhtä pitkä  ku viimesin Harry Potteri on. Mutta ihan alkuun, taas kerran. Meille EPK:n kouluttajille oli taas tänä vuonna järkätty Sirke Viitasen kouluts, tai siis koulutukset. Eli Sirke on meitä kouluttamassa tottista kolmena torstaina aina joka toinen viikko. Homma alkoi toissa viikon torstaina ja jatkuu tän viikon torstaina.
Aavan oli ilmottanu näihin kahteen ensimmäiseen koska en tienny pääsisinkö vimppaan omien töitten takia.

Pistän näin tyylikkäästi vaan ranskalaisilla viivoilla asioita mitä pitää itte testata tai josta voi olla joskus hyötyä muille tai ihan miten vaan....

•  Noudon loppu: Monet koirat ei ajattele noutoa loppuun kokonaan, eli juoksee vauhdilla kapulalle joka on just heitetty, mutta sen jälkeen tulee muutaman sekunnin viive että mitäs sitte palauttaa (eli koira menee hyvin vahvasti saaliilla kapulalle, mutta ei siinä kohtaa muista mitä tehdään seuraavaksi). Joten koiran pitäisi jo tietää selkeästi mitä se tekee jo ennen ennen kuin on ottanut kapulan suuhunsa. Tähän vinkkinä, että ekaksi leikit koiran kanssa lellulla niin, että kapula on parin metrin päässä maassa . Yhtäkkiä kesken leikin lähetät koiran kapulalle, ja heti kun koira ottaa hampailla kiinni kapulaan nii vapautus takasi lelulle. Myöhemmin vain pidentäämatkaa kapulalle, ja samalla saa hyvät palautukset sillä koira odottaa lelua vaikka on jo menossa kapulalle.
• Liikkeestä jäävien tarkkuus ja nopeus, sama toimii myös jos koira edistää seuruussa: Jäävissä, koiralla on hihna mistä appari pitää kiinni. Kun ohjaaja antaa käskyn seuruusta nii appari kiskoo koiraa eteenpäin samaan suuntaan minne ohjaajakin kulkee, jolloin koiran pitää vastustaa kunnolla että pysähtyy oikeeseen asentoon. SEuruussa sama, eli jos koira edistää, appari on taas narun päässä kiskomassa sitä eteenpäin, että koira olisi vielä enemmän edessä, jolloin se joutuu ITSE korjaamaan paikkansa oikeeseen kohtaan. Tätä samaa tapaa käytetään myös luoksareitten pysäytyksissä (Norjan tokomaajoullue käyttää tätä tapaa, ja on muuten hyviä tuloksia tullu)
• Eteenmenoihin: Vie kolme palkkaa suoraan linjaan niin että ku lähetät koiran ekan kerran se menee ensimmäiselle, lähetä koira uusiksi samasta paikasta samaan paikkaan niinettä se meneekin toiselle palkalle joka onki pari metriä kauenmpana kun ensimmäinen ja samalla tavalla kolmas. Eli lähetät koiran uudestaan ja uudestaan samasta kohtaa, että koiralle tulee se mielikuva, että vaikka sinne eteen vaan lähtee nii sielä on aina palkka (paitsi kokeessa)

Katsotaan mitää uusia ideoita tulee torstaina :)

Vähä muutakia:

Kävin tuossa viime tortaina tekemässä molemmille tytöille jäljet Malminkartanon Sirkuskentän takana oleville nurtseille. Sikalle tein n. 20 metriä pitkän nami jäljen, mutta totesin tuossa jo enemmin että jos pistän nameja 2 per askelma (kengän kannan ja kärjen kohtaan) nii yli puolet  jää syömättä ja ajaminen on yhtä kaaosta. Sain kaverilta idean että pistä vain kengän kärjen kohtaan mutta jätä siihen pieni namikasa. JOten tein jäljen tällä tyylillä. Näytti toimivan hyvin ja pikkuneiti ruhoittui jäljelle huomattavasti paremmin. Joten jatketaan tällä tyylillä.

Aavalle tein samalla mukamas helpon jäljen, mutta eipä se nii helppo ollukkaa. Ekaksi tallasin Aavan jäljen ja sitte Sikan. Siinä ku Sikan jälkee tallasin nii  kattoin vaan että joku ihana koiranomistaja meni kahen pikku-Fifinsä kanssa juuri Aavan jäljen päältä aikas pitkän matkaa, ja totta kai molemmat koirat oli irti ja näki kuinka ne jollain tyylillä ajoi Aavan jälkeä. Ja mulla oli muutama namikasa hankalissa kohtaa, nii ei ollu enää. Joten siihen nähden Aava teki tosi hyväää työtä, ja pysyi yllättävän hyvin jäljellä.