You can´t be seriously

Kyllähän mulla kerkes aikaslailla olla terveenä huimat 1,5 viikkoo kun TAAS Sikapossu onnistui telomaan kyntensä. Käytiin eileen kuorituttamassa se ja nyt taas ollaan saikulla. Huoh. Täähän oli sama varvas missä se haavaki oli. Juteltiin lääkärin kanssa nii se veikkas että tuo kynsi oli jo saanu osumaa siinä vaiheessa ku haavaki oli tullu, mutta koska kynsi oli ehjä joten ei oo oikeestaan hatannu elämää. Keskiviikkona käytiin aksatreeneissä ja Sikka taas ei meinannu pyöristää omaa linjaansa ja hyppäs päin siivekettä.  Yllättäen sen takia neiti vähä löi jalkansa. Olin menossa omiin tokotreeneihin vielä illalla nii rupesin kattomaan jalkaa nii koko kynsi heilui ja oli sieltä muutama veritippaki tullu. No eihän se auttanu ku soittaa lekurille. Sen verran ajattelin omaa kukkaroa (ku se muutenkaan ei oo kuihtunu näitten ell käyntien takia) nii en viittiny mennä tosrtaina päivystykseen ku oli pyhäpäivä. Joten käytiin siis eilen. Eli nyt meillä ollaan taas tumppujalka ja hoidetaan ja huolletaan tuota jalkaa. taas. Onneks nyt on kuivemmat kelit, mitä viimeks. Mutta näillä mennään. Onhan tää silti suruhupaisaa!!! Ja on tää kyllä saakelin huonoo tuuria. Toisaalta turhaa sitä jäädä kotiin mököttämään ja itkemään ittensä uneen. Me mennään taas sen mukaan mitä kynsi antaa periksi.

Mutta ollaan me jotain saatu aikaseksiki ku oltiin kunnossa. Mulla oli pari viimestä tiistaita iltavuoro että ei päästy Katin treeneihin joten vaihdettiin vuoroa ja mentiin molemmilla kerroilla keskiviikkoina Maiju Korhosen treeneihin. Molemmilla kerroilla pääsi Sikapossu aksaamaan. Ja taas saa olla tyytyväinen mun pieneen possuseen. Se oikeesti kääntyy ja tekee nii saakelin hyvin töitä. Molemmilla kerroilla tehtiin joihinki paikkoihin testauksia mikä toimii possulla parhaiten. viime viikon radalla eniten ongelmia oli esteillä 4-8 ku testailtiin mikä toimi. mutta saatiin hyvin pätkiä ja kyllä se koiruus vaan kääntyy ku sen pistää kääntymään. Olin tyytyväinen rataan

Keskiviikkona Sikka oli ehkä hieman tavallista vauhdikkaammalla päällä, mutta silti oli hyvin kuulolla. Ensin taisteltiin 4-5 väliä sillä Sikkanen kävi helposti hakemassa ykköshypyn. Mutta ku vaan otin kunnolla haltuun nii onnistuihan se. Keppien jälkeen kokeilin eka saksalaista mutta juu ei. Sen jälkeen tehtiin kutoselle pakkovalssi ja kyllähän se toimi. Olin yllättyny kuinka hyvin Sikanen kesti että juksin noinki paljo edelle että kerkesin ohjata. Ysille tein sylkkärin mikä toimi ihan joka kerta niin täydellisesti .  Hypylle 13 tein takaaleikkauksen , mutta Sikanen ei meinannu lukee sitä millää. Se luki sen kokoajan vastakäännöksenä, vaikka kuinka yritin kääntää jo ennen ku neitti hypäs. Palkan kanssa saatiin sitte onnistumaan. Pitemmälle ei tehtykkään. Pätevä pikku-neiti

Aavan kanssa ollaan otettu projekti nimeltä keinu. Pikku hiljaa ruvetaan saamaan semmonen vauhti mitä haluan, mutta töitä on silti tiedossa. Samoin ollaan tehty kaikenlaista kepeille, mutta ne treenit jatkuu.

Mutta onpas tässä taas sattunu muutaki kivaa, sillä me ollaan Sikasen kans käyty muutaman kerran taas puruissa. Hitsit ku on taas ittellä motivaatioo. Toki vaihdettiin mottu-puolelta pipoilemaan mutta ei haittaa. Ja joo oon sanonu että se on tylsää että on saman kaavan mukaan. Ja edelleen oon sitä mieltä ja oon ristiriidassa siinä suhteessa. Mutta näitten muutamien kertojen perusteella Sikka on kyllä saakelin hyvä ja edistyy ihan jäätävän nopeesti. Vaikka viimesistä puruista on melkein vuosi nii neiti on kasvanu ihan jäätävän määrän siitä mitä se oli. Ja en siis mitenkää ettiny ittelleni minkäälaista paikka mihinkää ryhmään vaan tää tuli vähä tällee salakavalasti: olin menossa kattomaan Heidin ja Pojun treenejä sillä Heidi on treenannu sakemannien rohkeuskokeeseen muutaman muun näyttiksen kanssa. Meillä on ollu jokauan puhetta että mun pitöis mennä kattomaan. No kävimpä kattoos ja samalla Kari vähä leikki Sikan kanssa. sen jälkeen mulle vaan sanottiin koska on seuraavat treenit. Joten nyt pitöis vissiin oikeesti ruveta treenaamaan sitä peltojälkee....

Vihoin ja viimein

Todellaki vihdoin ja viimein kerkeen tännekki jotain päivittelemään. Mutta toisaalta eipä oo kovinkaan suuresti ollu mitään päiviteltävää.... Alotetaan Sikan kynnestä. Se jo parani sangen hyvin, mutta. Arvakkaapa päättiikö Sikka sen runnella uusiksi niinkin yksinkertaisessa paikassa kuin rappuralli. Tai ilmeisesti se oli se. Kynsi hajos sen verran pahasti je keräs nestettä joten oli pakko käydä lekurilla sitä näyttämässä. Noh, siitä ei menny ees viikkookaan ku tällä kertaa käytiin uus reissu eläinlääkärillä. Sillä kertaa ei onneks menty kynnen takia, vaan nyt neiti oli saanu takajalan varpaitten väliin kiitettävän reiän. Haava oli selkeesti tullu tikusta joka oli tehny onkalon. Itse haava oli about 1,5 cm iso ja 2-3 cm syvä, mutta seuraava mutta. siinä oli jäätävän moinen palkeen kieli joten se ei olis ittekseen menny umpeen. Joten taas saatiin mukaan seuraava antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Joten yllättäen meijän saikku on jatkunu. Nyt on haava hyvin parantunu, mutta silti varvas missä haavaoikeestaan on hieman paisuksissa, joten seuraan sitä vielä ja jos ei meinaa rauhottumaan niin sitte mennään taas lääkärille.

Mutta mitenkäs treenirintamalla. Sikan kanssa ollaan nyt tehty tokoa sen puitteissa mitä senhetkinen tassu on antanu treenata. Ollaan paljo keskitytty liikkeitten väleihin ja niiden hiljaa oloon. Samalla ollaan ruvettu nostamaan meijän sosiaalista palkkaa koska Sikka on niin paljo pallo-pallo-pallo-pallo, missä mun palkka on- ja sitä myötä turhautuminen - haukkuminen. Eli ollaan opeteltu olemaan hiljaa myös liikkeitten välissä. Meillä oli tuossa seuran tokon valmennusryhmän kanssa Maarit Hellmannin koulutus missä käytiin Sikkasen kanssa. Enempi meillä meni aikaa puhumiseen ku itte treenaamiseen, mutta ihan hyvä niin. Oli puhe juurikin tuosta Sikan turhautumisesta ja hektisyydestä. Puhuttiin siitä kuinka paljon ja mimmosia kokeenomasia treenejä mun pitäis tehä. Maarititn ajatus oli että tuommosen koiran kanssa mieluusti 2, mutta vähintään yks. Toinen selkeesti pidempi eli minimissään teen puoleentoista kertaan luokan liikkeet läpi ja toinen olis selkeesti  lyhyempi missä olis vaan muutamia liikkeitä. Mutta puhuttiin myös siitä että Sikka on sen verran nuori etten sitte vaan pilaa mitää. Kestääkö se sen. Kärsiikö tekniikka.
Mulla on koko kesän joka toinen keskiviikko Antikaisen Tiltulla treenit missä oltiin taas Sikasen kanssa ekaa kertaa viime keskiviikkona. Otin aiheeksi tunnarin ja sen mielentilan. Sikkahan tietää jo sangen hyvin mitä tehään mutta kierrokset on aiva liika korkeella. Oon testannu vähä kaikkee, mutta ne kikat millä oon saanu esin ruudun ja kierron hiljaseksi tai kakejen mielentilan niin ei oo auttanu. Joten todella tarttin apua. Ekaksi kerrottiin mainaattorille missä mielentilassa sen pitää olla ja vasta ku keskittyy hyvin annoin päästä tekemään töitä. tehtiin niin että pistettiin useempi (n. 15) tunnaria isoon ympyrään jonka halkasija oli about 3 m. Sen jälkeen mentiin koira narussa kävelemään tunnareitten ympäri niin että mun ja tunnarien välissä oli 1,5 m, jos Sikka lähti ryykäämään tikuille nii en päästäny. Jos meni rauhallisesti haistellen kepeille nii sai mennä. Käveltiin kerran ympäri ja mentii kauemmas ja siitä lähetys. Jos Sikka nosti jo kierrossa oman nii siitä palkka. Mutta tää lähti toimimaan yllättävän hyvin.
Jonku verran ollaan tehty häiriötreeniä ja niin että joku antaa Sikalle samoja käskyjä ku mitä mä olisin just sanomassa. Sannan kanssa tätä tehtiin viimeks ja oli niin vaikeeta. Huomaa että mulla ja Sannalla on hyvin samanlaiset äänenpainot käskyissä joten sekotti Sikkaa hyvin paljo.  Tänään käytiin muistelemassa ohjattua joka toimi yllättävän hyvin. Joten voittajan liikkeetki rupee olemaan jo jollain lailla kasassa.
Jälkien tallominen on ollu vähä heikolla koska väälillä on tullu räntää ja kaikkee muta pikku-ukoista rakeisiin taivaalta niin en oo viittiny tehä jälkiä. Parit jäljet ollaan tehty joko yksi, Heiin tai Karin kanssa. Mutta yleisesti ottaen nyt otetaan peltojälkikausi ja haetaan jälkiin tarkkuutta, sitte vasta mennään mettään.

Aavan kanssa ollaan tokopuolella opiskeltu oikeen puolen seuruuta sekä erotteluja tullakko vasemmalle vai oikeelle perusasentoon. Eli kuhan on vaan päässy hömppäilemään. Aksa puolella meillä alkas kesän treenikausi eli Kati Immosen treenit. Ainaki näin kerran kokemuksella voin sanoo että tykkään kyllä Katistaki ja Aavan kanssa tullaan varmasti paljo pääsemään eteenpäin :)

Kynnon lyhyt kertaus mitä ollaan tehty. tai oikeestaan mitä ei olla tehty. Mutta nyt ku on saikut takana, okei kisoihin ei päästä varoaikojen takia ku ollaan syöty kipulääkkeitä ja antibioottikuuri, nii nyt pääsee taas treenaamaan :) vihdoin ja viimein. Voin sanoo että kyllä tuohon Sikan tassuihin on kulutettu aikaa ja hermoja

Kun mikään ei mee putkeen

Niin. Aina ei mee kaikki putkeen. Tää on nyt todisteetu jälleen kerran. Alotetaan Sikasesta. Viime viikon maanantaina mulla oli vapaapäivä ja kävinkin tallomassa aamusta tytöille täysmittasen esineruudun. Molemmat teki yllättävän hyvän ruudun siihen nähden että se oli ensimmäinen tälle kaudelle. No ei siinä mitää. Iltapäivällä oltiin menossa Saijan aksatreeneihin nii yllätys yllätys, Sikanenhan oli täysin komijalkainen.. Aamulla ei ollu yhtää mitää. Aattelin että on vaan venähtäny ja käpäilin, venyttelin ja taivuttelin jalkaa enkä oikeen mitää suurempaa löytäny. Annoin olla muutaman päivän. No eihän se auttanu. Neiti oli eelleen vielä perjantainaki täysin kolmijalkanen nii soitin lääkärille. Maanantaille saatiin aika ortobedille joka tutki sikasen jalan. Murtumia ei onneks löytyny mitä itte epäilin, mutta etujalan uloinmmasta varpaasta oli kynsi murtunu ihan tyvestä, joka oli päässy tulehtumaan ja oli sen takia tulehduttanu koko kynnen. Joten kynsi "kuorittiin" ja jäljelle jätettiin vain ydin. Totta kai pitkä antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Eli meillä saikku jatkuu aksan suhteen niin kauan että kynsi on kasvanu takasi. Tokon kanssa voidaan tehdä jotain, mutta rajotetusti. Ollaan me nyt saikun aikana tehty ollari tokoa ja tehty aikas paljo tunnaria ja pelkkää tunnarikapulan pitoa. Sikasella on ongelmana että ei pidä kunnolla tunnaria tai ohjatunnoudon kapulaa. Ne on liian kevyet Sikan mielestä. Mutta ku ottaa pk:n painavamman kapulan ongelma poistuu. Tunnariin tarvitaan vielä rutkasti mielentila treeniä, sillä neiti menee niin vauhdilla aina kapuloille että ne vaan lentelee. Mutta meillähän on aikaa nyt saikun takia :D
Olin tietenki ilmottanu Sikasen nyt pääsiäisenä tokokokeeseen. No eipä päästy. Ja tän varvasepisodin takia meiltä jää myös tokon sm-kisat välistä. Tietyllä tavalla harmittaa, mutta ei vaan mahda mitää.
Voin sanoo, että hitto soikoon tuo varvas vaatii töitä.... se että saan pidettyä sen puhtaana.

Mitäpäs muuta. Noh, jälki kausi on korkattu. Toki jälkimäärillä ei pääse vielä kehumaan. Molemmat tytöt on saanu yhdet mettäjäljet ja Sikaselle kävin tekemäs yhden peltojäljen, nyt saikkuaikana ku se on semmonen mitä voi tehä. Molemmilla huomas että oli taukoa takana ja vauhti oli sitä mukaa. Mollemmilta on toki kaikki kepit noussu. Sikasen peltojäljellä huomas että oli neidillä taas viretaso piiiikkusen liika korkeella, eikä oikeen malttanu mennä rauhas nenä maassa. Suuki oli varmaan puolet matkasta auki. Joten nyt ruvetaan keskittymään siihen.

Aavan kanssa käytiin korkkaamassa kolmoset omissa kisoissa joista tulokseksi saatiin 10 ja hyl x2. Nyt on Aava päässy vähä enempi treenailemaan ku on ollu Sikan puolesta Saijan treeneissä. Mutta ei sielä puolella mitää ihmeellistä. Tokopuolella sen sijaan päätin repästä ja ilmotin Aavan pääsiäisenä yhteen tokokokeeseen. Mulla oli semmonen periaate että jos toimii niii harkitten taas uusiksi että ruvetaan treenaamaan tavotteellisemmin ja voin taas harkita sitä joissain hyvin kaukana olevaa tva-titteliä. tai, jos ei toimi ja paineistuu nii Aavan tokoura olis sitte siinä. Kunnon last chance. Tuomarina oli Pernilla. Toisaalta olin jonki verran toiveikas sillä Aava on noussu hurjasti viimesen puolentoista vuoden aikana ja tekee töitä ihan erilailla. Toki viime tokokokeesta oli melkein 2 vuotta. Noh. kuinka kävi. Paskan vitut. Sanotaan näin että paineistuminen ja ahdistuminen oli vielä hieman pahentunut. eli kyllä mulla oli kehässä taas sama laama joka ei oikeen kyennyt tekemään mitään. Neiti ei vastannu sosiaaliseen palkkaan millään lailla yms. Ainoo missä Aava yllätti oli seuruu, sillä sen jälkeen ku Aava oli päässy "tarkistamaan" kehän ja sen jälkeen teki yllättävän hyvää ja korrektia seuruuta. Mutta taas se meijän peri-ongelma: kaikki missä koira jää tai lähetän nii Aava ei vaan kykene. Eli kyllä se on siinä.

Taas tämmönen pikakertaus mitä ollaan tehty. Ja taas varmaan puolet unohtui. Mutta ei se mitää :)

Sikan varvas tällähetkellä

Sika the tumppujalka

Hankalia keppikulmia ja jumivapaa koira

Mun tuurilla kuSikka sai varpaansa anturansa ees jollain mallille nii neiti liukasteli sangen tyylikkäästi ja on ontuillu melkeen viikon vasenta takajalkaansa. Tai siis ekana päivänä selkeesti ontui, ja sen jälkeen kevensi ja otti selkeesti takapäällä lyhyempieä askelia. Tuo ontuilu ei meinannu antaa periksi millää, joten sain onneksi tälle päivälle Sikalle jäsenkorjaaja ajan heti aamupäivälle. Onneksi. Löytyi samantien syy kankeuteen: koko neiti oli kyljistä ja vyötärön kohalta totaalisen jumissa ja ihan joka suuntaan. Jaanaki naureskeli ettei oo hetkeen nähny noin vahvasti jumiin mennyttä koiraa kyseisestä paikasta. Koko väli vimpasta kylkiluusta lonkkaan asti oli jumissa joka veti jumiin niin koko kyljen, sisäreidet ja pitkät selkälihakset. Eli ei ihme että käveli lyhyellä askeleella. Mutta nyt on taas neiti jumi vapaa. Toki Sikka oli niin jumissa että nyt vaan pitää olla tarkkana ettei vedä uusiksi noin jumiin, eli pitää pitää erityisen hyvä huoli lämppä- ja jäähkälenkeistä sekä venytellä ja hieroo koiraa ennen suoritusta.

Tämän takia Sikkalainen on ollu aksa-vapaalla nyt reilun viikon verran. Tokoa ollaan tehty eileen ja tänään aamusta (ennen jäsenkorjaajaa) sen mukaan miltä Sikkasen jalka näytti ja kesti. Voin sanoo että myös melkeen viikon tokotauko alla nii meno oli just semmosta. Huh huh. Tänään Neiti oli vähän enempi lapasessa ja teki hyvällä moodilla töitä. Joten eiköhän tämä tästä taas. Toki sunnuntaina pitäis mennä kokeeseen, joten tämmönen viikon tauko tähän väliin ei todellakaan tehny hyvää..... Noh nytlevätään käsittelyn jälkeen pari päivää ja sit otetaan hyvän mielentreenejä parit ja kokeeseen. Itte oon suht luottavaisin mielin sillä tiiän että Sikkanen osaa kyllä liikkeet. Nyt ehkä enempi huolettaa tuo mielentila, että kuinkapahasti neiti kiehuu yli....

Siitä onki hyvä siirtyä Aavalaiseen. Perjantaina käytiin ottaa keppitreenit Hannan ja Tiko-miehen kanssa. Tikotin teki keppejä ja kontakteja mutta me keskityttiin Aavan kanssa vaan keppeihin. Nyt seuraava projekti meillä on itsenäiset(mmät) kepit, sillä Aava on vielä hyvin paljo kiinni mun liikkeessä. Tehtiin hankalia sisään menoja : poikkarilla jyrkkiä avokulmia, vahvoja päälle juoksuja, ja vielä niin että oi hyppy keppien puolessa välissä jolle takaakierto, eli lähetin kepeille mutta jäin itte hypylle pakkovalssiin. Ja kyllähän ne toimi!! Poikkareissa Aava vaatii tosi paljo tilaa mutta kääntyy jos vaan ohjaan hyvin.
Kepit pääsi teho treeniin myös eileen maanantaina. Saija oli vielä lomailemassa joten meijän treenit piti Otto Niinikoski. Muuten ei radassa ollu Aavan kanssa sen suuremmin mitää ihmeellistä mutta nuo kepit oli hankalampi. Aava haki kyllä nätisti kepeille eikä kattonukkaan putkeen mutta tuo poikkari putkeen oli hankala. Okei ei olla tehty noin pitkälle olevaa poikkaria, sillä se putki oli suht kaukana eikä Aava meinannu millää tajuta että minne pitää mennä. Siitä olin tyytyväinen ettei menny keinulle, sillä poikkariin nähden keinu oli heti hollilla ja ekana minkä koira näki. Mutta ihan hauskat treenit!!

Pääsi vielä Aava tänäänki aksailemaan omiin treeneihin. Hanna oli tehny meille ihan superkivan radan missä pääsi juoksemaan, mutta missä ihan oikeesti piti juosta. Mietitytti vaan että kerkeenkö kaikkin paikkoihin kuten kutosen päälle juoksuun tai kerkeenkö tehä persjätön 18 putken jälkeen. Perhana soikoon mä kerkesin ja helposti. Nyt oli semmonen rata että ihan oikeesti pääsi hastamaan itteensä, lähettää koira ja juosta. Tämmöset radat sopii vaan niin hyvin mulle, koska mulla ei oo mahollisuutta jäädä turhia varmistelemaan. Sen näkee Aavassaki. Eilinen oli enempi pyöritystä nii juoksen Aavan kans yhtämatkaa ja vauhti on hitaanpaan. Juosuradoilla, pistän itteni paljon paremmin likoon ja sen näkee meijän vauhdissa JA ASENTEESSA!! Ihan mahtavaa, harmittaa että talvikausi loppuu pian sillä meillä on niin saakelin hieno ryhmä!!  Mutta rataan kutosen päälle juoksuun kerkesin hyvin, 10-12 väliä mietin mutta päätin tehdä tehä poikkarin tyylisesti kepeille ja toimi meille hyvin. Toisena mietin kummalta puolelta aata juoksen 15-19 välin. Päätin juosta kuitenki keinun puolelta, poikkari 17 ja silti kerkesin hyvin tosiaan siihen persjättöön, hitto oon tyytyväinen. On se vaan niin paras aksakoiruus tuo Aava <3

Kolmosluokkalainen ja sairastupa

Viime viikolla lomailtiin joten ei tehty suuremmin mitää. Toki sunnuntaina vietettin molempien tyttöjen kanssa kunnon aksailtapäivä. Mentiin nimittäin Aavan kanssa kisaamaan HSKH:n kisoihin. Tarkotus oli juosta 3 starttia, mutta meille riitti vain yks. Sillä juostiinAavan kans hieno nollarata, sijalla 1. ja saatiin vimppa luva ja menolippu kolmosiin. Hitsit soikoon, nyt vain kattelemaan kisakalenteria ja nokka kohti kolmosia. Harmittaa ettei tullu videolle Aavan rataa. Mutta tuomarina oli Arto LAitinen joka oli tehny aikas kiemuraisen rdan, mutta se sopii meille paremmin. Nääs, itte keskityn rataan huomattavasti paremmin, ja se että en ressannu siitä että pakko saada se vimppa luva nii johan lähti homma luistamaan.

Kisojen jälkeen oli vielä epikset mihin ilmotin Sikkalaisen. Mietin pitkään että mentäisiinkö supermölleihin vetämään putkiralli vai ilmottaisinko mölleihin. Päätin sitte ilmottaa Sikasen mölleihin jo ihan vaan noitten kontaktien takia. Ja kiitettävän hyvin ne toimiki. Otettiin Sikan kans 2 strattia. Ekalla radalta käytiin hakees hylly ja oli kartturiki vähä kujalla ku piti vaihtaa ohjaustyyliä Aavasta Sikkasenn. Toisella radalla oltiin Sikasen kanssa samalla radalla ja tehtiin nolla ja sijotuttiinki toisiksi. Toki huomasin että mä varmistelin ihan törkeen plajo ja saatoin esteille ja putkiin ihan saakelin pitkään, sillä kyllähän tuo mali irtoaa. Sen takia oli paikka paikon myöhässä ja ihan saakelin paljo. Mutta mielentila oli sangen hyvä. Joten kyllä sitä varmaan pitää ruveta kattelemaan myös Sikasen kanssa kisakalenteria.

Sikan epirata jolta haettiin nolla:

Maanantaina oli Saijan treenit mihin mun oli alun perin tarkotus ottaa Aava, mutta minä ku fiksuna tyttönä sunnuntai illalla leikkasin tyttöjen kynnet nii sain tyylikkäästi Aavan varpaasta tulemaan verta. Jaun pohja on niin saakelin pitävä nii sai Aava jäädä ilman treenejä ettei kynsi aukee taas. Joten Sikanen pääsi. Rata oli tällä viikolla hankalampi joten Saija keksi meille vähän helpomman oman radan jolla pieni mali oli sangen pätevällä tuulella.

Mutta nytte mulla on molemmat tytöt saikulla. Hitto soikoon. Alotetaan Aavasta. Oltiin normaalisti tyttöjen kanssa lenkillä mettässä. Tytöt leikki ja paini normaalisti kunnes meni leikki vähä totisemmaksi ja leikistä tuli heikki. Sikka kaatoi Aavan kunnolla. Ku Aava nousi ylös niin ontui vuoron perään jokasta jalkaansa ja kävely oli erittäin hoippuvaa, niin ku olis ollu humalassa tai unilääkeen teho olis loppunu. Käveltiin joku 20 m kunnes Aavalta petti takapää. Mä hieroin aluksi mutta neiti oli niin jäykkä ku vaan olla voi pystyy ja kykenee. No ei auttanu muutaku koira kantoon. Kannoin sitä muutamia satoja metrejä jonka aikana Aava rentoutui kunnolla. Päästin Aavan takas maahan ja neiti käveliki suht normaalisti, toki ei ihan niin rennosti mitä normaalisti mutta käveli ja ravas pois tiehensä. Pelolla Aava hyppäs ojan yli minkä yli mä pääsin vain astumalla (eli kyseessä oli hyvin pieni oja) nii sen jälkeen Aavalta meni taas takapää totaalisesti alta. Neiti yritti nousta seiomaan mutta ei vaan pystyny, ei millää. Taas hieroin ja otin Aavan kantoon ja taas neiti oli sangen jykkänä. Tällä kertaa rentoutui nopeemmin ja laskin sen taas sen jälkeen maahan, ja taas neiti käveli ihan normaalisti. Nyt sytetään muutamat päivät kipulääkkeitä mutta nyt Aava on ollu jo huomattavasti parempi. Itte epäilen jotain hermoperästä tai toisena vaihtoehtona tuli mieleen nivunen. Mutta saa neiti lepäillä tän viikon.
Ja että varmasti pääsisin helpolla nii Sikka teki tiistaina sangen hienon syöksyn joten meillä on tällä hetkellä kolmesta jalasta anturat auki tuon jään takia. Mutta ongelmana on ollu töppöset jokka pysyis tuon malin vauhdissa. Parhaimmaksi on todettu perinteiset lasten kurahanskat. Ne on halvat ja pysyy jaloissa yllättävän hyvin. Teippasin vielä "pohjaosan" joka osuu maahan nii varmasti kestää. Voin suositella kaikille :) Joten nyt parannellaan nämä nii sitte pääsee Sikanen taas treenaamaan.

Sikan aksauran korkkaus

Tänään käytiin olempien tyttöjen kanssa kisaamassa Kirkkonummen Kennel Kerhon kisoissa Niinulassa. Tuomareina toimi Vesa Sivonen ja Rauno Virta. Sikkanenki alotti kisauransa hyppärin verran, hitsi vieköön.

Ekana oli Sikanen kisaamassa Vesan radalla Käytiin hakemassa hieno hylly. Voin sanoo että ei jumatsuka mimmonen rata!!! Se oli oikeestaan helpohko kolmsten rata, oli kaaaaauuuuuukana ykkösten radasta. Toisaalta olin tyytyväinen että rata ei toellakaan ollu mitään kentän päästä päähän juoksemista sillä se olis mulle ihan tappo rata. Mutta rata. Tokalta hypyltä hyppäs tosi pitkäksi, mutta sain sen pelasteltua renkaan jälkeen sain Sikasen kääntymään ihan saakelin hienosti!!! Moni epäili vielä mun valssia ennen putkea mutta kerkesin senki sinne tehä. Putki ei osottanu todellakaan kepeille päin joten Sikka kävi hakemassa yhen extra hypyn. Keppien jälkeen tuli nätisti lopussa taas oli hieman hankalaa. Mutta näin kokonaisuutena Sikka an en voisi olla tyytyväisempi!!!! Se teki just sen osaamistason mukaan ja tuo mielentila <3 Neiti tuli niiin nätisti ohjauksiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Ens kerralla kisoissa mun pitää vaan enempi uskaltaa , eikä epäröidä.

Aavan saldona oli  hyppäriltä 10 ja kolmas sija, ja 2x hylly. Hyllyt oli ihan hyviä, mutta Aava se possuili ja kävi hakemassa muutamat ihan ihme esteet. Pitää vissiin kisoissa ruveta enempi ottaan haltuun eikä vaan mennä ja uskoo siihen että se kilttinä koirana tulee. Mutta monta hyvää pätkää oli silti Aava agiraoista videot: Ekalta radalta haki muurin ylimääräsenä, ja tokalla meni putkeen   o . O

Mestareitten opeissa

Nyt on taas panostettu Sika-possuun. Nimittäin viime perjantaina käytiin Katrin ja Unon sekä Sinin ja Ässän kanssa Jessica Svanljungin ykäritunnilla. Sikasen kanssa kattottiin meidän seuruuta. ja sen mielentilaa. Saatiin Yllättäen taas hyviä neuvoja joista on ollu heti suuresti apua. Nimittäin tuo vire nousee hyvin helposti liian korkeeksi ja sen takia Sikanen ei kykene vastaanottamaan minkäänlaista informaatiota. Ja tuo lähdöissä olevaan pilli-piipariin puututtiin. Jätin koiran maahan, ja muutama nami koiran eteen, siitä vapautus että sai syödä herkut ja sen jälkeen käsky perusasentoon. Tällä tyylillä Sikanen oli heti perusasentoon tulossa huomattavasti paremmassa mielentilassa: rento mutta silti hyvin keskittyny, ja se oli hiljaa. Ollaan jatkettu näitä niin eetä nytte Sikanen on jo samassa mielentilassa vaikken pistäkkään neitia aahan namejen kanssa. Muutenki mun pitäisi vaihdella palkkaustapaa:usein annan palkan (herkun kädestä) nii välillä tiputella ja vaatia kontakti ja sen jälkeen vasta vapauttaa. Sikka lähti näihinki hyvin vastaamaan ja teki hyvää sen mielentilalle. Näitten jälkeen katottiin meijän ruutua, koska välillä tuo näytttäminen ei toimi, välillä toimii. Jessica käski meidän ottaa taas targetti käyttöön mutta ei todellakaan saa käyttää viikkoa enempää. Ollaan tehty nyt kolme treeniä targetin kanssa ja kolme ilman ja hitto soikoon, nyt meijän ruutu on taas kasassa!!! Hitsit niin miksen en oo tehny tätä ennemmin... Muuten jessica kehui meijän seuruuta että se on hyvän näköstä ja Sikka on tosi aktiivinen ja tekee äärimmäisen hyvin töitä. Eli ei meidän seuruu sitte ookkaa ihan huono jos mestarilta saa tuomosta palautetta.

Lauantaina oli taas Marin valmentajakurssin harkkaryhmän treenit. Aluksi puhuttiin kisajännityksestä  ja muusta menttaalipuolesta. Samaan kasaan saatiin kotitehtävksi miettiä meidän kilpailurutiineja : kirjoittaa ne ylös, ja miettiä toimiiko ne vai voisiko joku muu toimia paremmin. Tuli ihan hyvääs saumaan miettiä minkälaiset kilpailurutiinit haluan/toimii Sikkalaisen kanssa. No päästiin me aksaamaankin!! Mari oli tehny esteille kolme erilaista rataa mistä kaikki sai valita omansa. Mä valittin meille sen suoraviivaisimman radan ja hyvä valinta oli. Sikanen oli sangen hieno ja oli mielentilaltansa sangen hyvä. Saatiin paljon hyviä kohti kuten keppien jälkeinen valssi yms.

Maanantaina oli Saijan treenit mihin pääsi Sika-possu aksaamaan. Tällä viikolla oli hieman helpompi rata, jonka takia menin Sikasen kanssa. Tein kepeille pakkovalssin mihin tuli tosi nätisti. palkkasin keppien jälkeen sillä jatko olis ollu liika hankala. 4-6 väliä mietin että kuinka ohjaan sillä se 7 putki oli siinä houkuttelevana. päätin kuitenki tehä takaa leikkauksen vitoselle ja se toimi, Sikka lähti hienosti kutoselle , eikä vilkasukkaa putkea. 7-16välissä ei ollu mitää ihmeellistä teki erittäin hyvää työtä, toki ekalla kertaa ei ottanu aan kontaktia joten tehtiin niin että Saija meni aan viereen ja palkkas kontaktit. Ekalla kertaa jouduin vahvasti ottaa hypyn 13 jälkeen, mutta silti malinaattori haki hienosti seuraavat hypyt. Tehtiin niin että tein liikkuvan vastakäännöksen 13 nii oli linja huomattavasti parempi. 16-20 väliin olin positiivisesti yllättyny. olin nääs sata varma että en saa possua kääntymään 17 hypylta että se olis 20 putkessa, mutta kertaakaan se ei ees meinannukkaa mennä. Ekalla toistolla mun vastakäänös 18 hypylle oli totaalisen myöhässä. Toisella kertaa oli ajotus huomattavasti parempi ja toimi hyvin. Tehtiin loppu 21-29 jossa hieman takuttiin puomin jälkeisen käännöksen kanssa, tein vastakäännöksen ja Sikka meinas mennä pari kertaa puomille, joten kun vaan ohjasin sen selkeemmin putkeen nii toimi taas. Sikanen oli sangen hyvällä mielentilalla, ja moni mulle toteski että mitä mä oon tehny malinaattorille ku se oli niin super!! Ja jopa vain muutama rima tuli alas, jess :)

Keskiviikkona käytiin Tiltulla tokoilemassa. Tällä kertaa otin aiheeksi meijän noudon. Jatkettin taas meidän irti kapulasta-projektia. Ja samalla tehtiin hyvin erilaisia noutoja. Esim. tehtiin niin että jätin Sikasen niin ku luoksariin mutta heitin noutokapulan Sikkaa kohti siitä suoria luoksareita ja välillä noudon kanssa. Tehtiin myös että heitin kapulan mutta käännyinki ympäri ja tehtiin kaket yms. saatiin taas hyviä uusia juttuja noihin luopumisiin kapulasta. Muutaman kerran Sikanen meinas laiskotella eteentulon kanssa joten puututtiin niihinkin. Jätin koiran 45 asteen kulmaan ja kapula sen eteen, ja otin siitä eteentuloja jolloin joutui tehä enemmän töitä eteentulon kanssa. Näihinki lähti hyvin vastaamaan, ja loppua kohde paransi eteentuloja huomattavasti.

Tässä taas hyvin lyhyt kertaus meijän viikosta :)