Sikan sairaalareissu

Huoh, mistäs sitä alottais... No yllättäen alotetaan ihan alusta :)
Oltiin pe illalla ihan normaalisti tyttöjen, ja, Jannin ja koirien kanssa treenailemassa aksaa ku tavallista. Aavalle sain taas muutaman hyvän hienon nollaradan, ja Sikan kanssa opiskeltiin esteille hakemista serppenttiini-hypyillä.
Perjantai-lauantai yönä sain juosta parin tunnin välein Sikan kanssa pihalla ku oli vatta "hieman löysällä". Ja samalla Sikka rupes oksentelemaan. Lauantai aamusta rupes ripulin seassa olemaan verta ja ainaku neiti joi nii tuli pian toisesta päästä pihalle kaaressa. Mietin jo siinä kohtaa että vienkö jo neidin lääkriin mutta ei vielä lähetty ku oli sillee suht pirtee (kaukana normaalista duracell-Sikasta, mutta ei ihan pahassakaan kunnossa). Sunnuntaiaamuna neiti oli menny jo sen verran heikkoon kuntoon ja oksennuksenki seassa oli verta joten pakkohan se oli lähtee ees nesteyttämään jos ei muuta. Sen verran heikossa kunnossa neiti oli että Sikka käveli juomakupin luokse ja jäi vaan seisomaan koska tuli sen verran kipeetä vatsaan. Ja ne jokka Sikan ruokahalun tuntee, nii ees mun antamat herkut ei kelvannu vaikka tarjosin. Siinä kohtaa on asiat todella pahasti pielessä.
Lääkärissä otettiin lämpö joka oli normaali, otettiin laajat verikokeet ja pistettiin neiti tippaan , niin että meni suoraan suoleen. Verikokeissa ei ollut mitään muuta kuin viitteitä kuivumiseen, myös tulehdusarvot oli ihan normaalit. Tämän jälkeen päätettiin että otetaan röntgenkuva että nähdään onko sielä jotain vierasesinettä. Röntgenissä näkyi että paksusuolessa oli muutama paisunut kohta. Siinä kohtaa lääkäri sanoi että maanantaina tulee aamuvuoroon "spesialisti" joka kattoo kuvat mutta näyttää vahvasti siltö että ne laajentuneet kohdat pitää leikata.  Itse sain lähtee kotiin ja Sikanen jäi sairaalalle vielä tippaan ja seurantaan.
Illalla lääkäri vielä soitti mulle että Sikka oli oksennellut muutaman kerran ja oli edelleen vesiripulilla, joten Sikka oli saanut lääkehiiltä, mahansuojalääkkeitä, pahoinvoinnin estolääkettä, kipulääkettä ja alotettiin antibiootti, kaikki suonen sisäsesti. Lääkäri oli myös ultrannut Sikan joissa näkyi että niin paksu- kuin ohutsuolessa oli nestettä (ilmeisesti vttä, koska virtsaa se ei ainakaan ollut), samoin sielä oli myös ilmaa. Paksusuolessa oli jotain mitä lääkäri ei osannu sanoa mitä se oli, joten saisi aamulla spesialisti tutkia Sikan uudestaan. Yön aikana oli lääkkeet sen verran auttanu että Sikka oli jo huomattavasti paremmassa kunnossa ja olivat jopa tarjonneet ruokaa minkä SIkka oli syöny hyvällä ruokahalulla.
Aamulla soitti kyseinen spesialisti ja sanoi että Sikka on jo huomattavasti parempi, että hän teki vain normaalitutkimukset ja totesi, että ei lähdetä leikkaamaan ja katsomaan mitä sielä paksusuolessa on. Kuitenki koira suht hyvässä kunnossa joten turhaa ruvetaan avaamaan. Kun itse töistä pääsin niin kävin hakemassa Sikan kotiin. Täytyy myöntää että on kyllä niiin ihanaa ku se tuossa makaa kylki kyljessä kiinni. Oli jotenki niin hiljasta ku Sikkaa ei ollu.
Mitään lääkkeitä ei saatu kuitenkaan kotiin ku oli saanu kaikki suonenkautta, nyt tarkkailaan ja syötän sille seuraavat paivät vaan keitettyä kanaa, riisiä ja raejuustoa. Neiti kuitenki menetti parin päivän aikana melkeen 3kg painostansa parin päivän sisällä, joten pääsee Sikka lihotuskuurille. Okei, kaveri on kyllä näyttääki jostain katuojasta pelasastetulta ku on sen verran laihas kunnos.

Ja mites Aava? Aavaa kyllä kävin munki sääliksi sillä eileen ku käytiin sen kans mettäs lenkillä nii se vain kyttäili taakse päin "että mihinkä piruun se Sikka jäi"-tyylillä, Kotiin ku tultiin nii käveli kämpän ympäri aika monta kertaa ku etti Sikkaa. Eli eipä oikeen nautittu kovinkaan ihmeellistä laatuaikaa Aavan kans.

Mutta pääasia on että Sikka on parempaan päin :D

Sikan kanssa odotetaan verikokeitten tuloksia

Kimppa tokoilua ja onnistuneet jäljet

Eilisestä elikkäs siis keskiviikosta sain jotenki kumman kaupalla vapaapäivän mikä ei haitannu kyllä yhtää. Otettiin tyttöjen kans kaikki ilo irti siitä. Aamuksi oltiin sovittu kimppatreenit Malminkartanon Sirkuskentälle. Alkuun otettiin alokkaan paikkis mihin otin Sikan. Itte jätin koiran ensimmäisenä maahan ja kävin liikkuroimassa muille. Hienosti neiti makasi, kerran korjasi asentoa sillä jäi vähä hankalaan asentoon maahan mennessä. Vaikka vierestä lähti koira nii sielä se pönötti eikä ollu elettäkää että lähtis , jesssss :) ainoo miinus oli että ku lähin kävelemään Sikkaa kohti nii nousi istumaan, eli takasin tulot menee treenilistalle. Sen jälkeen tehtiin vähä seuruuta ja henkilöryhmä. Itte henkiläryhmä oli hieno, piti hyvin kontaktin . Tehtiin muutama nouto jokka oli hienoja, ja jopa eteentuloissa ei jääny kauas. Tein muutaman kierron, jokka ei ollu ihan hyviä. Okei 5 m pääs tötsästä oli koira tekees kakeja joten ihmetteli hieman, eteentulot jäi kauas. Elikkäs häiriötreeniä kiertoon niin hyvä tulee. Kun oikeestaan kaikki oli jo treenannu koiransa otin vielä Sikalle pari eteen lähetystä, ja hyvin irtos. On se hieno pieni elukka joka keskittyi super hyvin häiriöstä huolimatta. Tuo tais olla ensimmäinen tuommonen kunnon häiriötreeni Sikaselle.
Aavan kans tehtiin muutamat ruudut, mitkä löysi hienosti, toki jäi edelleen liika eteen, eli töitä on vielä siinä tehtävä. Tein myös tunnarin, lyhyen seuruun ja muutamia liikkeestä maahanmenoja. Kaikissa Aava teki hyvällä mielentilalla, eikä ahistunu / paineistunu yhtää. Tuntuu kyllä niiin hienolta että mun pitkä työ rupee oikeesti teettämään tulosta :)

Tänään aamusta kävin tallaamassa molemmille tytöille jäljet jonnekki Sipoon mettikköön. Eli jätin vaan auton tien varteen ja lähin tallaamaan jälkiä, jotta saisin uusia mettiä molemmille tytöille.
Sikan jälki oli Sport Trackerin mukaan 320 m pitkä, 2 keppiä, vanheni tunnin verran. Jana oli n. 10 metriä. Jana oli hieno, tarkisti takajäljen mutta lähti silti hienosti oikeeseen suuntaan. Alussa oli melkeen 50 m pitkä kallio pätkä mikä meni yllättävän hyvin, sillä en oo vielä tallonu jälkee kalliolle. Muuten hirmuisen hieno jälki. Viimoinen keppi oli kyllä pelkoisessa pätsissä, siihen aurinko paahtoi , eikä tuulisopinut yhtään pienelle heinikko kohdalle, siinä oli selkeesti hankalaa, mutta löytyi se viimeinen keppi. Pitää ens kerralla tehä suurinpiirtein saman tyylinen jälki :)
Aavan jäljestä tuli vähä pitempi mitä meinasin... 970 m, 6 keppiä, vanheni kans reilun tunnin, janalla pituutta 15 m. Jana oli hieno ja lähti heti oikeeseen suuntaan!! Muuten jäki oli ihan ok, vähän tarkasteli turhankin tarkasti, mutta uus paikka joten ihan ymmärrettävää. Ja mikä parasta, kaikki kepit nousi vaikken merkannu niitä mitenkää :) :)

Vielä loppuun muutama kuva meijän vapaapäivältä :)

Jonkin sortin jälkihommeleita ja tottistelua

Mulla oli viime viikolle suuria treenisuunnitelmia, mutta jotenki homma vähä niinku kusi.... välillä työt venähti "hieman" ja välillä jonkin pilas mun päivän sen verran pahasti että v-itutti sen verran ettei olis tullu mieleenkään lähtee treenaamaan. Noooo semmosta se välillä on. Toki loppuviikosta sain treenailtua hyvinki :)

Torstaina kävin ittekseni ajamassa tytöille jäljet. Aavalle tein merkkaamattoman, 5 keppiä, pituutta 400 m , ja janan pituus oli n. 20 m, vanheni reilun tunnin. Ekan kepin jätti nostamatta, ja yhessä kulmassa vähä sekoili mutta muuten hieno siisti jälki :) ja nyt rupee näkymään meijän janatreenit koska janalla oli huomattavasti varmempi  :) Sikalle tein pikkusen vajaa 400 m pitkän , 6 keppiä, vanheni reilun tunnin ja jana tais olla jonku 7 m. Tällä kertaa testasin oikeesti Sikan jäljestystä ja otin vaan jälkiliinan päästä kiinni eli en pääse missään kohtaa auttamaan koiraa, paitsi ku on sen jälkilliinan verran menny pieleen, eli samalla saa testattua kuinka lähtee korjaamaan jos hukkaa jäljen. Noh... mitenkään super hieno se jälki ei ollu, ja kerran astuin liinan päälle, eli Sikka sai pienen pakotteen sitä kautta ja  yllätys- rupes ettimään jälkee vähä erisuunnasta kunnes jatoi jäljestämistä. Ai että kuinka niin autan...... No jotain hyvää nii kepit oli super hienot.
Jälkien vanhetessa tein esineruudun. Sikalle kolme hienoo pistoo ja kaikki löytyi heti. Sikkaa ei ees haitannu vaikka ihan ruudun vieressä oli ihminen mustikassa koiran kanssa. Hieno pieni Sikanen!! Aavaa meinas marjastaja haitata aikas paljon, ja muutenki yks esine ei meinannu nousta ei millää. Muutenki oli Aavalta tosi huono esineruutu.

Lauantaina käytiin Heidin ja Pojun kans tallomas jäljet. Paikkana oli Luukki. Sikalle talloin itte lyhyen ja helpon n. 200 m pitkän 5 keppiä , yhdellä kulmalla, jana oli n. 5 m. Tein taas samalla tyylillä. Mutta nyt saatiin uus ongelma. Alku oli jäätävää kaahotusta, josta loppua kohti rauhottui hyvin jopa jäljestämään, mutta se meijän ongelma: saakelin kepit!!! Tällä hetkellä meillä meinaa nuo kepit olla huomattavasti kivemmat ku koko jälki konsanaan. Neiti iski alusa nenän ylös ja etti sitä kautta missä on seuraava keppi, eikä puhettakaan että olis jäljestäny. Samoin tuli toinen ongelma vastaan: yleensä kepin jälkeen ku Sikka on jatkanu jäljestämistä nii pistän kepin taskuus, siis samaan taskuun missä on loppupalkaksi pallo. Sillä kertaa Sikka näki että mun käsi oli (tai siis otin käden pois taskusta) ja jäikö pikku neiti   p i k k u s e n  kiinni siihen palloon. 5 minuuttia neiti tarjos vähä kaikkee ennen ku jatkoi ittenäisesti jäljestämistä. JOten nyt tehään muutamat jäljet ilman keppejä , paitsi vika keppi. Ja jätetään se saakelin pallo pois kokonaan nytte!!
Ja Aavan jälki *syvä huokaus*.  Heidi talloi Aavalle merkkaamattoman 650 m pitkä 6 keppiä, eli kunnon kokeenomaisen jäljen , mutta , saakelin marjastajat pilas sen aikas huolella. Jana oli hieno, ja ekat 50-70 m , mutta sitte alkoi ongelmat: keskellä Aavan jälkeä seisoi 3 marjastajaa jokka oli sotkenu aikas hemmetin pahasti Aavan jäljen. Ja yhdellä niistä tietysti oli jäätävä sadekaapu, joka totta kai oli Aavasta "hieman" epäilyttävä. Väistettiin marjastajat ja nostatin jäljen uudestaan mutta olisko 30 m matkalla Aava tarkisti 5 harhaa ja sen jälkeen hukkas jäljen.  Vaikka mulla Aava on varma ajaja mutta kyllä tuommonen on jo kaikes suhtees liikaa vaadittu kyllä koiralta sillä niitä harhoja meni ihan hemmetin paljo ja sen näki Aavasta. Käveltiin mettässä ja katteltiin saisko Aava jostain kauempaa nostettua jäljen. Nostijhan Aava jäljen kaikenkaikkiaan 4 kertaa mutta tuommonen määrä harhoja oli liikaa Aavalle. Nostin ihan lopusta vielä jäljen että ajoi jäljestä viimeset 70 m hyvin (vaikka siinäki oli 3 harhaa) mutta pääpointtina siinä kohtaa oli että sain Aavan löytämään ees sen vimpan kepin että sain palkattua sen ees jostain. No pitää kattoo että saa seuraavasta jäljestä onnistuneen.

Tottista oon tehny itteseni perjantaina, eileen ja tänään  ja kaikissa tehtiin samalla teemalla Sikan kans: häiriööööö. Kaikilla kerroilla mulla oli heittotyyny maassa, ja voin sanoo että kyllä kuulkaa oli pienellä malilla hankalaa. Ai että kuinka nii jää kiinni kaikkeen..... Kontaktit tipahteli pahasti, ja katteli kaikkee muuta ku tyynyä sillä tiesi että siihen ei saa koskea. Eli jaketaan tämmösiä treenejä. Ja paljon!!! Tehtiin Sikan kans myös jäävien erottelua joissa nytte on taas ruvennu kuuntelemaan hyvin, eipä mokannu ku kerran :) Luoksarien loppuja hinkattiin sillä on meinannu jäädä vähä liika kauas. Loppuun ollaan tehty aina eteenmenot jokka on ihan hyvällä mallilla. Aavan kans ei olla kovinkaan suuresti mistää tehty, kuhan vaan on päässy höntsäileen. Sen verran että merkkiä ollaan tehty muutamia kertoja ja ohjatun suuntia. Aava on ollu joka treenissä sitä mieltä ettei oo koskaan ikinä milloinkaa kuullukkaa koko ohjatusta. Huoh....

Juhannuksen hömpöttelyt ja jälkeinen elämä

Alotetaan tärkeimmistä uutisista eli mun molemmilla tytöillä oli Juhannuksena synttärit: Aavalle tuli 23.6. täyteen 3 vuotta, ja mun pikku Sikka vietti 1-vuotissynttäreitä 26.6 .

Mutta palataan astialle. Juhannuksen sainki loppupeleis vapaaksi , toki sunnuntaiksi lupauduin mennä vanhalle työpaikalle tekemään aamuvuoron. Mutta Riikka se oli heti kytiksellä ja keksi mulle varmasti tekemistä perjantaiksi ja lauantaiksi. Iso kiitos siitä Riikalle :) mutta Riikan montsu-porukalla oli juhannus-leiri Jämsässä, eli niin vain munki auton nokka suuntasi kohti Längelmäkeä. Kerran tehtiin tottiksia: Sikalla meinas olla melkonen joulu sillä Markuksen kentällä ku on (tai tässä tapauksessa oli) hiiiiirveesti kaikkee tavaraa. Silti yllättävän hyvin Sikanen keskittyi. Koko parinpäivän aikana Sikkan kans puruissa tehtiin niin keppihyökkäyksiä kuin pakoja joka toinen toiseen jalkaan ja joka toinen toiseen. Tehtiin op:seen spinnauksia , jokka vihdoin ja viimein alkaa menemään perille pienen paskiaisen päähän. Tehtiin myös hyökkäyksiä esteen yli (tässä tapauksessa agilityputken yli) ekalla kertaa Sikka kiersi. Ei tyhmä elukka ... Sen jälkeen kyllä hyppäs ylitte. Taittiin myös tehä välineistä viuhkaaki. Yleisesti ottaen Sikkanen oli ihan hyvä :)  Pääsi Aavaki sen verran hömpöttelemään, koska Markun kentällä oli myös aksaesteistä putki ja puomi, joten jatkettiin meijän puomisulkeisia alastulolle. Tein eka muutaman niin että en himmannu yhtää ja hyvin Aava sinne pysähtyi. Tein myös niin että irtosin sivuttais suunnassa mutta tää oli selkeesti hankalaa eli se pistetään treenilistalle. Muuten mukava leiri!! Osaavia ihmisiä joilta sai paljon neuvoja :)

Sunnuntaina käytiin Heidin ja Pojun kans treenailemassa Talissa. Sikan kans tehtiin sivulta maahanmenoja ja siitä takas perusasentoon. Samoin alotettiin opiskelemaan hyppyä, ja huoh, ei menny ihan putkeen... Neiti jää sen verran pahasti kiinni kaikkeen että on hyppää niin vahvasti saaliilla että ei keskity yhtään hyppäämään. Saatiin onneks muutama onnistuminen, mutta silti täs suhtees töitä riittää.
Aava sen sijaan yllätti todella positiivisesti. Ku mentiin kentälle nii lähin kävelemään kohti hyppyjä että jätän noutokapulan hypyn päälle odottamaan, mutta ennen ku kerkesin tajuta mitää nii karvakasa hyppäs ihan nätisti metrisen. Jäin ittekki ihan monttu auki nii hyppäs vielä pari kertaa lisää... Täh... oho. Toki ekalla kerralla hieman kolhi itteensä, toinen hyppy oli puhdas, kolmannella taas kolhi joten hyppyytin vielä neljännen kerran joka oli taas puhdas. Voin sanoo että hitto, voitaisko me ehkä sittenki harkita vielä pk-uraa....

Maanantaina heti mun aamuvuoron jälkeen suunnattiin auton nokka kohti länsi-Suomee eli suunnatiin kotia päin. Eli tytöt  sai maanantaista keskiviikkoon asti lomailla oikeen kunnolla. Kävin samalla reissulla kattomas 2,5 viikkoo vanhoja shelttipentusia. Ne vasta söpöjä kavereita oliki, mutta eipä oo kyllä mun rotu, sorry.

Torstaina ennen iltavuoroo kävin ittekseni treenaamassa Heurekan nurtseilla. Aava teki tunnaria, ruutua ja  seuruuta. Aava teki hienoo työtä ja tykkäsin kuinka hyvin se oli taas mukana. Sai muuten Aava vielä yhen eteenmenon joka oli ihan super :)  mutta tuo saakelin sikanen, kirjaimellinen sikanen. On nääs pini likka keksiny tän heitän homman vähä leikiksi-idean.... "läälääläää, mulla ei oo korvia, enkä tottele ja juoksen ympyrää mamman ympärillä niin että mammalta menee hermo" aaaaarrrrgggghhhhhhhhhh....... Ku sain koiran kiinni nii meni koiruus   a i k a s   vauhdilla autoon. Otin Sikan uudestaan nii sitte oli neiti kyllä kuulolla ja teki mitä sanoin. Tehtiin seuruussa ja paikoillaan oikeelle käännöksiä (tais olla eka kerta ku ihan oikeesti niitä treenasin... hups) nii noin puolet paikallaan olevista käännöksistä jäi vajaiksi ja seuruussa käännökset oli jäätävn rumia... Siirsin nyt myös meijän tunnarin ulos, ja seuraava huoh. Sikka oli sitä mieltä ettei oo koskaan ikinä milloinkaan kuullukkaan koko tunnarista ja oli sitä mieltä että me tehään jälkikeppien ilmasutreeniä, eli kyllä, kaveri meni tunnarien päälle makaamaan..... Ai että mä omistan fiksun koiran....

Eileen käytiin Riikan kans illasta treenailees. Aava se pääsi höntsäileen eli ei tehny oikeestaa mitää. Sikan kans tehtiin taas oikeelle käännöksiä mikkä nyt oli hyvät.Tehtiin myös paikkiksia ja varsinki niitä jättämisiä sillä Sikka on noussu istumaan superhelposti, pysyy kyllä mutta vaan nousee. Nyt oli superhieno paikkiksissa vaikka Riikka teki samaan aikaan Muikun kans piilonkiertoja ja Muikku juoksenteli pallo suus. Mun hieno pieni Sikanen <3

Go big, or go home

Tää viikko onki menny taas toisaalta harakoille mutta toisaalta on silti jotain saatu ainaki aikaan. Nääs maanantaina töis päätin teurastaa oman pikkuvarpaani eli mursin sen ja smalla sain kynnen pitkittäis suunassa kahteen osaan . Eli varvas on ollu "hieman" kipee ja "hieman" paisuksis. Että se on ollu jonkiverran haittaava tekijä, vaikka mun tapauksessa ei se mun menoo haittaa.

Maanantaina sai tytöt yllättäen vapaapäivän mutta tiistaina taas mentiin treenaamaan. Tällä kertaa mentiin Meten, Lauran , Ariittan ja jäätävän kasan sakemanneja kans treenaamassa HVK:n kentällä Kauklahdessa. Sikka noh.... voin sanoo että siitä treenistä ei tullu sitte lasta, ei paskaa. Seuruussa paikka liikkui ihan hemmetisti, se oli jotain aika jäätävän näköstä. Eteentuloissa kaikki aiva hemmetin vinoja. Eikä neiti olu vissiin koskaan kuullu jäävistä liikkeistä. Mutta eipä taas oo ku peiliin kattomista. Sillä Sikka on siitä kummallinen kaveri että jos treenissä palkkaan huomaamattani esim huonossa kohtaa seuruussa tai eteentulosta ku se on vino, eli muutama kriteeri on vähä heikko nii seuraava treeni on sitte aika jäätävää. Se tekee just niin ku oon viime treenissä palkannu, ja yleensä tajuan virheeni siinä kohtaa. Ja siinä kohtaa mikää hinkkaaminen ei auta. seuraavassa treenissä tehdään korjaussarja ja siitä seuraavassa treenissä homma toimii taas niin ku pitää. Eli nii ärsyttävää mutta onneks asiat saa korjattua yhessä treenissä. Mutta pitäiskö hieman ruveta olemaan tarkempi kriteereistä. Mutta se on vaan SIkka ja Sikan tyyli toimia <3

Keskiviikosta tuli taas tytöille vapaapäivä, mutta sen verran että Aava pääsi hierojalle. Tää oli nytte toinen kerta ku käytiin Anitan käsittelyssä. Eka kerta oli about viikko tästä toisesta koska silloon Aava oli hyvin jännittyny eikä rentoutunu oikeestaa ollenkaa. Nyt toisella kerralla oli jo huomattavasti rennompi mutta ei täysin kuitenkaan ihan täysin. Sen takia Aavalle tehtiin nytte vain venyttävää hierontaa, ettei ruvettu vielä muokkaavampaan hierontaan. Mutta mennään Aavan ehdoilla ja sen ehdoilla kuinka Aava rupee luottamaan uuteen ihmiseen.

Torstaina käytiin Jannin ja Floun kanssa aksaamassa lepakkovuorolla. Sikka pääsi tekemään eteenlähetyksiä niin suoralla linjalla, tässä ei ollu mitää ongelmaa koska Sikanen kyllä irtoo. Sitte tein niin että yks este ei ollu ihan suoralla linjalla, hyvin haki silti eteenpäin ja hyppi kaikki hypyt. Loppuun otin vielä niin että eka ja vika este ollu täysin linjassa, hyvin siltiki haki. Jessss, joku rupee menee perille pienen malin päähän. Aava sai kontakti sulkeiset puomille tai jos tarkkoja ollaan nii puomin alastulolle. Ongelmana on että jos en himmaa yhtää ku juoksen puomin ohi nii Aava pysähtyy niin että sen takakarvojen karvat just ja just osuu kontaktiin eli pysähtyy mutta hieman pitkäksi menee. Nyt mulla oli Janni namikoneena nii saatiin paaaaaljo hyviä onnistumisia :)

Perjantaina tehtiin Sikalle nopee ja ytimekäs korjaussarja. Sen jälkeen kävin tallomas tytöille pellolle jäljet koska oma varvas ei vielä oikeen kestä mettässä kävelyä (tasasella maalla kestää jo hyvin). Tein jäljet tuohon Tikkurilan urheilupuiston vieressä olevaan puistoon missä kulkee muutamat lenkkipolut mutta on paljo nurtsia (ei semmosta istutettua nurtsi nurtsia vaan semmonen vähä kesanto tyylinen joka ajetaan about kerta kuuhun) . Sielä oli jo ku verran harhoja ja tuuli aika voimakkaasti. Molemmilla tytöillä jäljen pituus oli about 500 m ja molemmilla 6 keppiä. Jäljet ei vaan kereenny vanhentua yhtää sillä sadepilvet lähestyi sen verran uhkaavasti... Mutta hitto, kyllä ne ne molemmat ajoi mutta mitää kovin nättiä peltojälkityöskentelyä se ei todellakaan ollu :D on ne vaan mettäjälkikoiria. Mutta maaliin selvittiin molempien kanssa helposti ja kaikki kepit löytyi. Eiks se oo pääasia!! Tää oli myös tämmönen että saapa jotain uutta ja erilaista jäljille.

Sikkasen menoa (pahoittelut huonosta laadusta, mun bloggeri näytti "raiskaavan" kuvan aikas pahasti)

Lauantaina oliki belgi-erkkari . Oltiin Riikan kans sovittu jo aikaa sitte meijän projektista Rumat harmaat belgit kehässä, eli olin ilmottanu Aavan näytelmiin. Voin sanoo että oli sangen märkä erkkari. Mutta Aavan kanssa saatiin eri ja oltiin jopa 7 parhaan seassa. Avoimia narttuja oli 28. Tuomarina toimi ranskalainen Dominique Arsene. Kirjottaisin tähän Aavan arvostelun mutta se on kirjotettu ranskaksi joten ... mun ranskankielen taito on "himppasen heikko". Mutta jotain mitä sain selvää: Kaunis hiekan värinen hyvällä turkilla, Selkä hieman pitkä, Hyvin kulmautunut. Korvat hieman isohkot. Erinomainen pää, erittäin kauniilla ilmeellä.  Ja lopuista ei ookkaa mitää käryä :D eli jos on ranskankielentaitoisia nii saa tulla suomentamaan :D :D   Tuomari oli muutenki hyvin kummallinen, hän välillä kävi arvostelemassa tervu-uroksia viereisessä kehässä vaikka mäki seisotin Aavaa. Niin kävin lähestulkoon kaikille. Ja arvosteli muutenki ihan hemmetin hitaasti, eikä tuo naapuri kehässä käyminen yhtää nopeuttaminen asiaa.... Sangen ärsyttävää ja epäkunnioitettavaa.

Kuva: Tom Suoranta

Sunnuntaina lapsoset saiki taasen vapaapäivän :)

Mun tytöt ...

Samalla ku eepeellä kävin nii pitihän sitä ottaa kuva mun kaikista kolmesta karvakorvasta. Vaikka Nipsusta on tullukki jo oikeestaan kokonaan äitin koira, niin aina ku käyn kotona, nii mun perässä se kulkee ja näyttää hapanta naamaa ku lähetään Sikan ja Aavan kans takas pääkaupunkiseudulle.

Täytyy myöntää. Tänään ku olin tyttöjen kans mettäs lenkillä rupesin miettimään taas kaikkee mitä tyttöjen kans tehään, siis treenirintamalla. Rupesin miettimään samalla mikä on kohtuullinen määrä eri lajeja mitä treenaa?? Kuinka paljon tulee treenattua mitäki lajia?? Entäs ylikunnon vaara? MIssä kohtaa tulee raja vastaa myös koiraharrastuksessa?? Missä kohtaa treenaaminen menee överiksi?? Mikä mut saa treenaamaan?? Oon oikeestaa viimeset pari kuukautta ollu suht väsyneenä, koska eka oot töis , siitä juokset treeneihin tai pitämään treenejä siitä lenkin kautta nukkumaan ja taas mennään seuraavana päivänä tukka putkella. Missä kohtaa tulee tässäkin raja vastaan?? Jäin oikeen miettimään että vaikka itte olisin kuinka väsyny tahansa , silti mä meen treenaamaan tottiksia tai tallomaan jälkiä. Toki kun ajattelee, niin eipä niissä treeneiissä yleensä oo ollu ei päätä ei häntää ja samalla kriteeritki on tippunu ihan hurjasti. Missä on se tavoitteellisuus?? Ja treenit että saan oikeesti vietyä koiria eteenpäin?? Jos ihan rehellisiä ollaan niin näillä mun treenimäärillä, nii molempien koirien pitäis olla maajoukkuetasosia koiria, mutta ne on kaukana siitä. Junnataan paikoillaan. Kaavoidutaan samoihin kaavoihin. Hinkataan hinkkaamisen ilosta (ko?)

Joten jospa nyt ihan oikeesti otan itteeni niskasta kiinni ja rupeen oikeesti treenaamaan tavoitteellisemmin ja ihan oikeenti rupeen pitään ees jonkin näköstä treenipäiväkirjaa. Ja muutenki oon miettiny että ihan kaikkiin lajeihin en kerkee panostmaan niin plajoo mitä haluaisin. Joten oon päättäny että keskityn niin mihin pystyn itte ja joita osaan itte kouluttaa eli keskitytään nytte jälkeen, aksaan ja ruvetaan hinkkaamaan tokoa :) . Montsu, noh vaikka SIkka siitä tykkää ja olis päteväki siinä , mutta just nyt ei itteä nappaa. Ittellä on hirmu ristiriitaset fiilikset kyseisestä lajista: toisaalta kiinnostais , mutta toisaalta on vähä paska maku suussa. Eipä taida olla se meitä varten, ainaskaa nytte. JOten sen takia keskitytään siihen mitä me osataan tyttöjen kans ja panostetaan niihin oikeen kunnolla :)

Vauhdikas viikko taas takana

Voi nenä, mihin nää päivät vaan katoaa???  Taas on tullu tehtyä ja touhuttua kaikenlaista ja kalenteri näyttää täyttyvän ihan samalla tahdilla kokoajan.... Mutta pientä päivitystä meijän treeneihin:)

Viime viikonloppu meni molempien tyttöjen kanssa leirillä. Mitään suurta ja ihmeellistä en itte saanu mutta tulipa oltua. Tyttöjen käytökseen olin super-tyytyväinen. Sikkaki pystyi yllättävän hyvin rauhottumaan vaikka paljo kaikkee uutta ja ihmeellistä. Että kyllä tuosta pikku-hunsvotista vielä hyvä leirikoira tulee. Leirin jälkee suunnattiin kotia eli pitihän sitä äitiä käydä muutaman päivän verran moikkaamassa. Tytöt ne on touhusi pihalla päivät läpeensä ja nauroinki ettei Sikka malttanu ees nukkua päivällä yhtää ku piti vaan päästä Aavan kaa painimaan pihalle. Niin paljo sain aikaseksi treenien suhteen, että käytiin Saaran ja koirien kans treenailees tiistaina. Harmi ku vaan pääsee niin harvoin treenaamaan yhessä. Mutta iso kiitos Saaralle treeniseurasta :)

Ajettiin tyttöjen kaa tiistai illalla takas kotiin että kerkesin Aavan kaa keskiviikko aamuksi ohjattuihin aksatreeneihin ennen iltavuoroa. Tällä kertaa oli kunnon tekniikan hinkkaamis treeni!! Jaettiin rata kolmeen osaan: esteet 1-7 tehtiin serpentiiniä ja testailtiin eri ohjauksia/ohjaamattomuutta siihen. Itte olin varma että tää on vaikee Aavalle ku ei ihan niin hyvin poimi esteitä, mutta hitto kaveri pääsi yllättämään!! Tarkotus oli että juoksen vain vieressä "pikajuoksijana käsillä" eli en ohjaa yhteenkään hyppyyn ja silti kaveri hyppäs kaikki hypyt niin ku piti :) Testattiin myös että menin kolmannen hypyn taakse ja siitä lähettelin hypyille mutta todettiin että joo toimii, mutta Aava tulee puolet kovempaa jos mä itte liikun kokoajan . Tää sama myös lähdöissä, mun ei kannata mennä minnekkää kaus ohjaamaan vaan jäädä lähelle Aavaa. Toinen osa oli esteet 8-15 teemana niistot ja oli sielä mummopyöräytys. Näis Aavalla ei ollu mitää ongelmaa. Vikana oli esteet 16-25 ja teemana saksalaiset. Näis sitte hinkattiinki. Siis osataan me ne kyllä mutta Mari sanoi hyvin että "te kyllä suoritatte ne niin että selviätte kyllä hengissä, mutta ne ei oo mitään oppikirja esimerkkejä vielä" eli niissä meillä on vielä teknisesti  tekemistä ku ruvetaan pilkkua viilaamaan.

Koska Sikka sai keskiviikosta vapaapäivän nii torstai mentiin toiste päin: Sikka pääsi hommiin ja Aava sai laiskotella. Nääs täs ny on tullu miljoona ja yks eri muuttujaa joten vaihdettiin Sikasen kanssa treeniporukkaa. Saatiin tiistai illasta (tai kai se jo yötä oli) tieto että seuraavana päivänä olis treenit Riihimäellä joten suunnattiin sitte sinne heti aamusta :) Sikkanen se oli hieno; eipä oo väliä kuka sielä kentällä heiluu, pikku-hunsvotti kyllä puree :D
Perjantaista taas annoin vapaapäivän sillä molemmat koirat oli jotenki tosi väsyneitä. Varsinki Sikka oli hirmu vaisu.
Eileen ku tulin töistä kotiin nii sain taas todeta että jaahas, normaali kauhukakara-Sikka on tullu takasi, ja käytiinki Heidin kaa Talissa treenailees. Aava oli mahottoman hieno, taas sieltä pohjasta tuon Aavan kans on vähä noustu :) baby´s steps . Ja sikka.... huoh. Kaveri ylityönti itteensä niiiiiin pahasti ettei koko treenistä tullu oikeestaa yhtää mitää,   aarrrggghhhhhh!!!!
Tänään kävinki ittekseni viereisen koulun kentällä treenailees, nyt oli Sikka huomattavasti parempi ja oikeesti kuunteli mitä sille sanoin. No veikkaan että huomenna taas hakataan päätä seinään ;D

Loppuun vielä muutama kuva :)

Kuvat: Noora Ruuhimäki

Jaa-a, mikä hyppytekniikka....