sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Kadoksissa ollut toko-innostus

Nipsun selkävaivojen myötä totaaliseen kadotukseen joutunut toko-innostus on löytänyt kotiin!!!! Eli routa porsaan kotiin ajaa, vaikkei pakkasesta ole tietoakaan.

Viime postauksessa mietiskelin, että jos Aavan kanssa menisin tänä vuonna ekaan tokokokeeseen, myöhemmin tuli epäilys että mitähän sitä taas oikeen ajatteli... No siitäpä "väkipakosta" raahasin itseni naapurissa olevalle hiekkakentälle ja rupesin treenailemaan. Ja hitto ku tuo tokon treenaminen onkin superkivaa!!!!! Sen jälkeen ollaanki treenailtu vaan tokoa.

Aavan kanssa ollaan nytten reenailtu paljon seuruuta, jossa rupeaa olemaan aika hyvin pituutta. Istu-maahan-seiso -käskyt Aava erottaa toisistaan tosi hyvin ja niitä onkin tullut reenailtua leikin ohella. Toki tekniikkaa pitää vielä vähän hioa. Sivulle Aavan tulee nätisti, vaikkakin se pompahtaa sivulle, joten tähän pitää panostaa.  Viime treeneissä opiskeltiin liikkeestä seisomista, ja hienosti koiruus sen oivalsi. Toki tuossa paikalla pysymisessä on vielä rutkasti treenattavaa niin liikkeistä jäävissä kuin paikkiksessa. Paikkiksen ongelmaksi meinaa koitua jatkuvasti liika korkea viretila, jolloin Aava ei malta pysyä paikoillaan. Välillä paikkiksessa ryömitään eteenpäin tai nenä käy koko ajan... Kaveri on niin innoissaan aina treenatessa, että nyt pitäisi opettaa sitä rauhottumaan, että saisin viretilan huomattavasti matalemmalle. 
     "Alkuanalyysissä" veikkaisin että tuon viretilan kanssa saadaan tehdä tulevaisuudessakin vielä paljon töitä. Onneksi se on pysynyt vielä siinä hilkulla että Aava jaksaa keskittyä hyvin, ettei meni överiksi koko touhu. Muuten Aavan kanssa on todella mukava treenata; palkkaantuu helposti nameilla ja leluilla ja vire on aina hyvä!!! Ja Aava kestää toistoja yllättävän hyvin (varsinkin viretilaan nähden). Hienointa on kun itse näkee kuinka Aavan pään päällä syttyy lamppu ja samalla häntä nousee korviin asti ja keverin on niin kuin olisi osannua sian aina! Super-pätevä pikku koira. Joten ehkä tavoitteena olis tälle vuodelle TK1.

Nipsun selkä on nyt taasen paremmassa kunnossa ja sen kanssa ollaan otettu kanssa "kevyitä" tokotreenejä. Ja mikä viretila ja motivaatio kaverilla on tehdä töitä!!!! Nipsu ei oo ikinä ollut nuon innokas tekemään töitä!! No, ehkä tuo n. 3 kk mittainen toko-tauko vaikuttaa asiaan... Itse olen nyt pyrkinyt pitämään Nipsun vireen mahdollisimman ylhäällä ja tehty paaaaaaljon pelkkiä onnistumisia; eli ollaan leikitty paljon ja tehty Nipsun mielestä kivoja temppuja kuten jalkojen välistä pujottelua yms.
Nipsukin on nyt yhtäkkiä oivaltanut liikkeestä seisomisen (se on aina ollut meidän akilleen kantapää). Ja seuruuseen opiskeltiin askeleet vasemmalle, oikealle ja takaperin. Nyt pitäisi keksiä Nipsulle uusia juttuja tuohon treenaamiseen (uusia turhia temppuja ja uusia toko-liikkeitä) niin saisin tuon motivaation pidettyä yllä!!

Tyttöjen pään menoksi hain molemmat (varsinkin Aavan) EPK:lle (Espoon palveluskoiraklubi) toko- ja jälki ryhmiin. Nyt vain toivotaan että päästään mukaan. Toki myös mulle luvattiin jo treenipaikka  HPH:n (Helsingin palvelukoiraharrastajat)  tottis-ryhmästä, kun tapasin sen seuran porukoita Talin PK-kentällä. Joten treenien täyteinen vuosi tulossa, harmi vain kun ryhmät alkavat vasta maaliskuussa... 
Aava joskus pienenä
Kuva: Jenny Yliollitervo
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti