Inkeri-postaus

Meidän Inkeri <3

Rakas siskoni jo kyselikin, että koska mä teen hänen koirastaan postauksen, joten tässä se tulee... Niin että ole hyvä vaan Miisa!!!!

Iines, Inkeri, Inkku, Inkkersson, Ahmatti, Laiskimus... rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta virallisesti Iines :) . Mulla ja pikkusiskollani on oikeastaan yhteishuoltajuus Iinekseen: välillä Iines on asunut mun luona, välillä siskoni luona ja välillä asuttiin siskon kanssa yhdessä joten Iines oli molemmilla. Joten Iineksen kanssa on tullut touhuttua hyvinkin paljon :)

Inkeri on pk collien ja nöffin (newfoundlandinkoira) sekotus ja se täyttää tänä vuonna 7 vuotta. Inkeri on laiskimus, mutta sen saa innostumaan hyvin helposti ja se on innokas tekemään lenkkejä ja muutenkin se nauttii suunnattomasti kun joku tekee sen kanssa jotain. Inkku on myös todellinen ahmatti, joka vie sormet mennessään kun palkkaa koiraa. Inkerin suosikkeja on keppien/lumipallojen heittely, jota se jaksaisi vaikka millä mitalla. Samoin uiminen on Iineksestä hirweeen hauskaa.

Hei kuuraparta....

Itse Iineksen kanssa treenasin tokoa, ja ollaan me muutamat agi-treenitkin otettu. Mutta sori Miisa haukun sua nytte... Kun Iineksen kanssa rupesin treenaamaan kunnolla ja tavoitteellisemmin, Inkku osasi jo ALO- ja AVO liikkeet jotenkin; toki perusasento oli vino, seuruussa edisti, noudossa jäyhäsi kapulaa eli paljon pieniä asioita... , mutta se suurin ongelma... siskoni oli treenannut seuruuta (ja monia muita muita liikkeitä) AINA NAMI KÄDESSÄ...  Aluksi Inkeri ei suostunut tekemään mitään, koska itse jätin namin pois kädestä. Itte tein n. 1,5 vuotta töitä että sain koiran tekemään töitä myös palkkaamattomana/kisanomaiseksi ja että se nami ei ollut kädessä. Lopputulos oli että sain tehtyä vain 2-3 liikettä etten palkannut, joten kisakuntoon en palkkaamattomuuden vuoksi Iinestä koskaan saanut. Toki liikkeet Iines osaa voittaajaan asti.

Parhaat kaverit ikinä!!!

Miisa-sisko ja Iines

Kun itse muutin Helsinkiin, niin Iines jäi siskolleni Seinäjoelle. Siskoni treenaa tällä hetkellä pääsääntöisesti agilityä, jossa uskon heidän starttaavan vielä ensimmäiset kisat vielä tänävuonna. Vaikka Iines on iso, ja  eikä ketterimmästä päästä, se on aivan eri koira kun rupiaa treenaamaan agilityä... pölvästi mikä pölvästi ;D Toki siskoni ei olisi antamutkaan Iinestä mulle tänne, mutta toisaalta Iineksen kannalta parempi, sillä se on melkein aina irti menit minne tahansa (lenkeille yms.) ja tätä täällä päin ei voi tehdä...

Inkeri ja Nipsu vähän leikki...

Inkeri ja Nipsu on aina olleet mitä parhaimmat kaverit!!! He leikkivät/painivat paljon yhdessä, ja hauskinta on että Iines ei oikein muitten kanssa leikikkään. Usein jos toisen siskon koirista joku tulee lähelle, niin Inkku irvistelee, että meneppäs pois. Jos Iineksen kanssa on vain yksi koira niin Inkku voi ehkä jopa leikkiä, mutta kun tulee enempi, niin Iineksen ilme muuttuu hieman happamaksi. Muuten Iines on kaikista koko meidän 11 koiran koiralaumasta helpoin koira!! Inkku toimii kuin ajatus, jos Inkku tekee jotain väärin niin ei tartte ku kattoa päälle niin se tietää, eli koskaan ei tartte nostaa ääntään yms.
Iines on itse rauhallisuus, no ehkä tuo nöffin laiskuus puskee sen verran läpi... Mutta kaiken kaikkiaan mitä parhain koira monessa suhteessa!!