Jälkeilyä ja tokoilua

Otettiin vähän tokoilua alkuviikosta edelleen samalla hiekkakentällä. Tässä kohtaa voisin hehkuttaa kuinka Aava tulee jo tosi hienosti sivulle :) ja ilman käsiohjausta... Eli supertokokoiran alku :) sitten ei niin hyviin uutisiin. Vaikka kirjoitinkin torstaista, niin Nipsun selkä oli jo parempi. No pitihän sitä mennä tikulla jäätä kokeilemaan ja ottaa vähän Nipsunkin kanssa. Otettiin muutama liikkeestä seisominen (tarkemmin tarkkuutta seisomiseen takapalkalla) ja pari seuruun täyskäännöstä. Nipsun selkä oli taas totaalijumissa. Hieromalla ja venyttelemällä + Back On Trackillä se on nyt taas parempi... edelleen maanantain osteopaatin aikaa odotellessa. Täytyy myöntää, että Nipsu on nyt 1 1/2 vuotta kulkenut joka toinen kuukausi osteopaatilla, ja selkä on silti huonossa kunnossa. Kaippa seuraava keino tuohon selkään on jonkun sortin kansanparantaja eli vissiin virallisesti pehmytkudos... jotain :) . Täytyy myöntää että himppasen ottaa päähän jos meidän tokoura oli tuon seljän takia tässä, senverran kovan työn ja kivisen polun tuon karvakorvan kanssa on tehty: palvelushaluttomasta ja minkään laista motivaatiota olevasta koirasta oon saanu, superinnokkaan treenaajan, joka oli koevalmiina alokkaaseen. Huoh... No mulla on Aava josta tulee vielä superpätevä :)

Keskiviikkona käytiinkin tekemässä jäljet tytöille Luna-koiran kanssa. Aavalle tein melkopitkän (n. 30m) pitkän peltojäljen. Sen se ajoikin tooooosi hyvin. Aavalla on nyt käynyt totaalinen ahaa-elämys tuon jäljen kanssa ja se tekis töitä vaikka kuinka. Nyt erona oli että viimeksi pistin makkaran vaihdellen joka toiselle tai joka kolmannelle askeleelle, nyt oli 1-1 1/2 metriä makkaroita joka askeleella ja sitten 2-3 metriä ilman. Tämä näytti toimivan suht hyvin vaikkakin makkaroita jäi jonkin verran syömättä. Ens kerralla ajattelin pistää sinne tänne makkaran paloja, testataan kuinka käy :)
Sitten operaatio Nipsu. Nipsunen on viimeaikoina ajanut peltojäljet huonosti, tai vain paikoin, joten ajoin Nipsulla ensin lyhyen suoran pätkän jossa oli tosi tiheesti herkkuja, eli tein pomminvarman peltojäljen, joka onneksi meni hyvin. Tein vielä metsään suht lyhyen (n. 50m) pitkän jäljen. Voin sanoa että se jos mikä meni perseelleen, koska kun jäljet oli tehty niin totta kai alotettiin penskasista. Siinä kun Luna ajoi omaa jälkeänsä niin sen metsäjäljen päältä meni 4 metsäkauriin porukka. Nipsu joka on todellakin riistaviettinen.... lopun voitte varmaan arvata. Mutta täytyy todeta, että empä uskonu näkeväni bambeja kehä II:n sisäpuolella 8)

Ja taas Aavan koottuja... voisin todeta, että pikku-koira ei oikeen oo aamuihminen, tai siis koira. Ittelläni on ollut pari aamuvuoroa ja totta kai ollaan lähetty juoksulenkille 5.30, Aava on ollut "hieman" vedettävää mallia... Ehkä mä saan siitä vielä "aamukoiran" :)

Viikonloppu vieras

Tänä viikonloppuna saatiin koirakaveri hoitoon, koska omistaja lähti käymään Tallinnassa. Vieraaksi saapuikin Aavan sisko Chida (Hard Candy´s Charming Star). Voin sanoa, että vilskettä on ollut riittämiin... ja Nipsun hermot on ollut koetuksella. Narulenkit oli tuhoontuomittuja heti alkuunsa, koska rakkaat pikkujunnut leikki jatkuvasti... Uskonpa että maanantaina Aava nukkuu koko päivän... ehkä...

Tytöt löysi hirween kivan kuralammikon... autoki näyttää siltä...

Tortaina käytiin tyttöjen kanssa tokoilemassa. Viereiseltä hiekkakentältä kotiin kävellessäni huomasin, että Nipsu kävelee hyvin tönkösti ja varoi selkäänsä. Mietiskelin, että voi p*aska, nykkö se selkä meni lopunki... Mutta onneksi hieroin ja venyttelin Nipsua niin selkä on nyt hieman paremmassa kunnossa. Vielä viikko pitäisi sinnetellä että Nipsu pääsee osteopaatin käsittelyyn...

Vetokoira vol. 2

Aluksi pulloanalyysi: uuteen pulloon pistin ensin pohjalle kirkasta "ilastointiteippiä" joka ei ole niin vahvaa kuin oikea jesari, mutta vahvempaa kuin pakkausteippi. Harmittelinkin kun tuota kirkasta/läpinäkyvää ei ollut enempää... siis shoppailemaan. Mutta, asiaan :) pullo kesti huomattavasti paremmin teipattuna, joka nyt ei sinänsä ole ihme... Toki pistin kyllä helkkarin monta kerrosta teippiä, oikein teippauksen ihme ;)  mutta parhaimman tuloksen saa kun pistää pohjalle tavallista jesaria, ja päälle sitä kirkasta ja kestävämpää pakkausteippiä. Eli ongelma ratkaistu :)

Itse treeniin: tänään Nipsu veti n. 3,5 km matkan pulloa. Nipsu veti hirmu hyvin, mutta kaverilla oli nenä maassa noin puolet matkasta. Toki olimme lenkillä hyvin yleisillä koirien lenkityspoluilla, joten ihmekkös tuo. Itse en ole koskaan antanut koirien jäädä haistelemaan (siis pysähdyksiin asti), joten matka jatkui haisteluista huolimatta. Tähän pitää ens treenissä puutua.

Koiran vedättäminen on koiralle raskasta puuhaa, joten muistakaahan ihmiset pitää koirastanne huolta. Alkuun ja loppuun  k u n n o n  verryttelyt ettei tule venähdyksiä/ muita jumeja. Eikä kannata unohtaa venyttelyjä koiralle (eipä se tee pahaa ihmisellekkään). Samoin koiran nesteytys on hirveän tärkeää treenin jälkeen. Itse käytän Nipsulla FitDogin  palautusjuomaa  (http://www.fitdog.fi/tuotteet/fitdog-recovery/) . Jos ei halua ruveta hifistelemään, voi koiralle antaa vaikkapa tonnikalavettä, jossa on hieman suolaa (koira saa vettä, proteiiniä tonnikalasta, ja suolaa).






Ilmoitin tänään Aavan ensimmäisiin  näyttelyihin... Vielä on armonaikaa marraskuun loppuun opetella seisomista ja hampaisiin kattomista...

Vedettävä ja vetämätön vetokoira

Näin heti alkuun pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta. Kävin illalla pimeellä lenkillä ja otin kuvat puhelimeni kameralla. Ens lenkki pitänee tehdä valoisaan aikaan, niin saadaan kunnon kuveja :D

Ja se kuvamateriaali :) Valjakossa juoksee Nipsu, Selma kärjessä,
Tuuli ja Mopo keskiparina, ja Viivi ja Neve pyöräparina

Nipsu veti viimetalvena siskoni samojedien kanssa valjakossa. Tai siis Nipsu vetää jos huvitta....  No joka tapauksesta siitä on jopa kuvamateriaalia... Mutta taasen asiaan... Pistinpä sitte kesätauon jälkeen Nipsulle vetovaljaat päälle ja lähdin tyttöjen kanssa lenkille. No, pieni itku-potku-raivari siitä tuli, nimittäin mun vetävä koira kulki nätisti tuossa vieressä tai sitte Nipsu kulki perässä eli ei puhettakaan vetämisestä saati edessä kulkemisesta. No se lenkki menikin mun edessä kävelemisen opetteluun sekä siihen että opeteltiin käskystä lähtemään eteenpäin (siis mun eteen). Kotiin päästyä meinasin heittää hanskat tiskiin, mutta pentele hitto niin jääräpäinen oon että kyllä mä siitä vielä vetokoiran teen.

Nipsu ja pullo...

No minäpäs aloitan  (taasen) alusta tuon vedon treenaamisen Nipsun kanssa. Tai siis Nipsu alottaa... Käytiin tuossa pari päivää sitten taas hieman "muistelemassa" mitä se vetäminen onkaan eli viettin Nipsun kanssa yhdessä namialusta n. 80 metrin päähän alkupisteestä nameineen päivineen. Ja ei muutaku takasi alkuun ja Nipsulle lupa otta namit, niin pikku-koirahan lähti namialustaa kohti, itse olin kevyenä jarruna. Näitä tehtiin muutamat kerrat. Tänään pistin Nipsulle taas vetovaljaat päälle ja lähdettiin lenkille, mutta nyt pistettiin  vetovaljaitten päähän painoksi 1,5 litran limppapullo, joka oli täynnä hietaa. Se on kevyt Nipsun kuntoa ajatellen, mutta kuitenkin painona perässä.  Ekat 5 metriä Nipsu ihmetteli mikä sielä takana rämisi, mutta veti n. 3 km matkan tosi hyvin. Yllätykseksini Nipsu muisti, että kun on vetovaljaat päällä niin pitää mennä mamman edellä, JESS!!!!! Aava pelkäsi aluksi pulloa, jota Nipsu veti perässään, sille piti murista ja haukkua ja vahtia... Aava ja suuri ja                                                                                  ihmeellinen maailma....

Pullo treenin jälkeen... Ei mitää kestävää laatua

Tämä ei ole kokiksen mainoskamppanja, mutta täytin sitte kokispullos, jota Nipsu veti. Treenin jälkeen totesin, että kokispullot ei oikein kestä hiekalla vetämistä ( ainakaan pitkiä matkoja), joten kaippa mun pitää pistää Coca-Colalle pientä palautettä niitten pullojen kestävyydestä. Suunnitelinkin, että seuraavaan treeniin mun pitää varmaan pistää rullallinen ilmastointi teippiä pullon ympärille, jos se sitten kestäis... Mutta toisaalta, jesari on epätasainen pinnaltansa, eli jos mä pistän vaikka rullallisen ruskeaa pakkausteippiä (jossa on silee pinta) niin siitä syntyy pienempi kitka joten ehkä se kuluu vähempi... Todennäköisesti joku joka on lukenu fysiikka,  nauraa vedet silmissä mun analyysille... Pitää siis testata...


Näin loppuun voisin antaa julkisen anteeksipyynnön Helsingin kaupungilta, koska hain yhdeltä leikkipaikan hiekkalaatikolta hiekkaa 1,5 litraa

, että sain limppapullon täyteen. Ja en kadu omaa tekoani... Sori Helsingin kaupunki...
Mutta koska edelleni limppapulloni meni rikki ja hiekat valui lenkkipolulle, niin joudun käydä hakemaas uudet 1,5 litraa hietaa uuteen pulloon     ...en kyllä kadu tätäkään. Joten käynpä täyttämässä uuden pullon yön pimeinä tunteina ;)

Pudotus maanpinnalle ja muutamia onnistumisia

Viikonloppuna en treenannut (... ehkä hieman laiskuutta havaittavissa...) koiria, koska pikkusiskoni tuli Seinäjoelta viettämään viikonloppua. Toki pitihän sitä koiramaisuutta saada viikonloppuun. Joten käytiin Tuusulassa kattomassa belgianpaimenkoirien rotumestaruuksia IPO:ssa ja Mondioringissa. Ipojen tottisosuutta kattellessa tuli kyllä totaalinen "eihän mun koira osaa yhtää mitää" -fiilis. Hattua nostan kuinka pienillä asioilla koirat tekee töitä, ja kuinka innoissaan ne on. Siihen on vielä pyrkimys tuon pikku-Aavan kanssa ...ehkä :)  . Muutenkin kaikille koirakoille ( ja etenkin voittajille) onnea hienoista suorituksista.

Maanataina käytiin tekemäs Luna-koiran kanssa tekemässä peltojäljet. Täytyy myöntää, että tuo pimeys pääsi "pikkusen" yllättämään. Ongelmaksi koitui ettei meinannut löytää lähtöpaikkaa, koska sopivasti rupes nousemaan myös sumu. Joten rakkaan pimeyden takia kusin tuon Aavan jäljen alun, koska ettiessäni jäljen alkua talloin sitte tekemääni jälkeä... huoh ja suprise... Loppujäljen ( jota en tallannu itte) Aava ajoi tosi hyvin. Aavalle on tullut tuon jäljen kanssa semmoinen "Ahaa-elämys!" ja se ajaa jälkiä todella hyvin... Jes!!! kyllä siitä jälki koira leivotaan :). Nipsu sen sijaan kans ajoi tosi hyvin jälkensä muutaman huonon jäljen jälkeen. Hieman se meni sik-sakkia jäljellä.

Maanantaina otettiin tyttöjen kans vielä tokoreenit olkkarissa. Aavan kanssa opetellaan käskystä maahan menoja ja sivulle tuloja, sekä tottakai seuruuta (toki sitä on hankala treenata pienessä olkkarissa :) ). Nipsun kanssa ollaan aloitettu tunnarin opettelu, koska Nipsu kyllästyy todella helposti (ei voida tehdä kovinkaan montaa toistoa peräkkäin) joten jotain uutta ja samalla on tuon tilanpuutteen takia reenattu jotain "helppoa olkkaritreeniä".  Alkukankeuden jälkeen sekin rupeaa sujumaan. Itse joskus tein tunnarikapulakeon ja lähdin siitä treenaamaan, mutta se tyyli ei sopinut Nipsulle joten teemme nyt tällä lailla: tunnari

Pitihän sitä yhteiskuva ottaa :)

Tänään käytiin taasen jälkeilemässä Lunan kanssa tuplasti: tehtiin yksi "normijälki" (siis metsäjälki) ja testattiin penskoille verijälkeä. Eli käytännössä käytiin ensin tekemässä verijälki niin sanotusti oleentumaan ja lähdettiin toiseen paikkaan tekemään normijäljet. Aavaan saa taasen olla supertyytyväinen!! Niin hienosti se ajoi normi jälkensä! Niin hienosti nenä kiinni maassa ja voisin hehkuttaa sitä vaikka kuinka. Nipsukin oli taas varma omaittensä jälkeä ajaessa joten pisteet Nipsukalle myös. Verijälki on aina ollut Nipsusta superhauskaa ja se onkin Nipsukkaan pravuuri joten lyhyt verijälki toimi samalla myös "motivaatiojälkenä". Aavalle naurettiin Lunan omistajan kanssa, että se ei ymmärtänyt yhtään  mitään verestä. Se vain ajoin mun oman jälkenä tosi tarkasti hyvin. Siihennähden olen tyytyväinen, koska tähän asti olen tehnyt makkarajälkiä, nyt (veri)jäljellä ei ollut makkaroita ja Aava ajoi sen hyvin loppuun asti :) uskomaton pikku-koira...


Ja taas näin loppukevennykseksi voisin taasen kertoa Aavan älyn väläyksistä... Meillä on nykyään in puhallella ilmakuplia juomakipossa... Älkää kysykö mistä Aava sen on keksiny...

Kun mikään ei onnistu...

Kaikki, jotka treenaa jotain tietää tunteen kun reenit menee päin prinkkalaa ja mikään ei onnistu. Tänään on meillä sellainen päivä. Molempien koirien korvat on jossain aivan muualla ku pitäis + yksi naru purtununa poikki ja mun hermot.... Ehkä voitte päätellä.

Meillä on näin torstai aamuisin varattu koirakavereiden kanssa hallivuoro. Olin jo hienosti suunnitellut treenit ja lähtiessä vielä mietein, että nyt tulee helkkarin hyvät treenit. No kuinkas kävikään... Nipsulla oli "hieman liikaa" virtaa ja se juoksi hallissa pää kolmantena jalkana pitäen omaa kivaa; sarjassamme "lällällää, enpäs annakkaa itseäni kiinni, juoksen tästä äiskän vierestä täysiä..." No pistin Nipsun kiinni naruun joka oli kiinni Aavan häkissä (oma metallihäkkini on Seinäjoella, joten minulla on nyt lainassa siskoni kevythäkki joka on hieman pieni Nipsulle. Tämän takia Nipsunen oli narussa). Lähdin käyttämään Aavaa pihalla ennen sen treeniä. No pihalla ollessani rakas Nipsu-koira juoksee työ naru purtuna poikki. Tässä kohtaa rupesi omassa pääkopassa olemaan sen verran kierroksia, että otin Aavan kanssa muutaman sivulle tulon ja opettelimme kosketusalustaa. Aavallakin oli sen verran vauhtia joten treeni jäi hyvin lyhyeen.

Nipsun kanssa otin vielä lyhyen paikkispätkän, ja samalla se hieman rauhoittui.

No AINA EI VOI ONNISTUA!! Ana nuolla hunsvoteilla ei ole mielenkiintoa, huvitusta tai sitten niillä on liikaa energiaa ja treeni menee ketuiksi.

Jos jotain hyvää tähän päivään, niin käytiin Aavalle hakemassa vahvisterokote. Olen supertyytyväinen pikkukoiraan, koska se oli hirmu reipas eläinlääkärissä. Viime kerralla oli Nipsu henkisenä tukena, mutta nyt pikkuinen joutuikin yksin suureen maailmaan. Toisaalta tässä kohtaa on itselläni peiliin katsomista, sillä yleensä mulla on mukana molemmat koirat. Pitäisi ruveta kulkemaan enemmän erikseen, varsinkin Aavan kanssa, jotta se oppii olemaan yksin ja kohtaamaan uusia asioita ettei aina ole Nipsu tukena ja turvana.

Ja näin loppukevennyksenä voisin todeta, että mä en tiiä onko Aava ateisti vai mitä uskontokuntaa se edustaa, sillä (en tiiä miten) se oli saanut mun kaapista tongittua rippiraamatun. Nyt se on miljoonina paloina... Voin näin käytännön vinkkinä sanoa, että älkää antako koiran tuhota raamattua, koska siinä on niin helkkarin ohuet sivut niin (varsinkaan jos sivut on kuolasta märkänä) sitä on helkkarin ärsyttävä siivota!! :)

Syksyn pakolliset sänkkärikuvat

Ja pitihän niitä kuvia ottaa sänkipellolta kun jäljet saatiin ajettua :) Ja erranki ku arska paistoi niin hienosti : D

D

Operaatio peltojälki

Käytiin tyttöjen kanssa aamupäivästä autoilemassa ja etsittiin hyviä paikkoja joihin voisi reenata jälkeä. Itsestä ainakin tuntuu että niitä on täälä tosi huonosti, koska aina kun näyttää hyvältä metsäpläntiltä niin se on nakutettu täyteen polkuja ...huoh... No nyt löysimme superhyper pätevän paikan johon pystyy tekemään peltojäljen :) Jess huippua !!!

Totta kai se käytiin heti testaamassa :) Aavalle tein noin 20 metrin suoran (makkara)jäljen, jonka se ajoi super hyvin!! Aava senkun vaan parantaa tuota jäljen ajamista, joten kyllä siitä vielä jälkikoira tehdään vaikka millä!!


 Ainoana ongelma peltojäljessä oli, että kun jälki ei ole "suora" eli askeleet eivät ole suorassa jonossa. Aava meni vain vasemmanjalan tallauskohtia pitkin. Tähän pitää siis pureutua paremmin.

Sitten Nipsu, ...*syvä huokaus* ....  Tähän asti hyvinki varma ajaja ei oo enää niin varma. Kaikki alkoi siitä kun ekan kerran joku muu oli tehnyt jäljen ku mä. Silloon se varmisteli paljon multa ja katsoin usein kysyvästi että "teenkö oikein?" ja "oonko vielä oikeassa paikass?" yms. Seuraavalla kerralla taas joku muu teki jäljen, ja koira oli pihalla ku lumiukko; haahuili ympäriinsä ja kadotti jäljen yms. toki positiivista edes vähän: oli siinäki jäljessä pari hyvää pätkää, toki tosi lyhyttä. Viime kerralla ajoin Nipsulle kaksi jälkeä: ekaksi toisen tekemä ja vipaksi omatekemä. Ekalla jäljellä Nipsu oli taas hukassa totaalisesti, ittetehdyllä ajoi hyvin (mutta ei niin hyvin ku se on joskus ajanu).
Tästä pitkästä pohjustuksesta tämänpäivän jälkeen: tein melko pitkän jäljen (n. 200 metriä), mutta helpon (paljo suoria ja loivia mutkia). Alun teki hyvin (siis ekat 15 metriä) sen jälkeen alkoi taasen haahuilu... huoh... ihan niinku se ei olis koskaan ennemmin ajanu jälkeä... Enkä kyllä ajanu jälkeä loppuun asti vaan lopetin jäljen keskellä olevaan "välipalkkaan". Itsekkin tässä ihmeissäni pistin koiran maahan ja tein n. 30 metriä pitkän superhelpon jäljen ja ajoin sen melkein heti tekemisen jälkeen. Tässä Nipsu petrasi huomattavasti vaikkakin oli hieman epävarma. Joten seuraavaan jälki tulee olemaan superhelppo makkarajälki... No ei aina voi onnistua, ja välillä menään vähän takapakkia :)

Koirankoulutus vs. huippumuoti

Käytiin tuossa aamulla tyttöjen kanssa lenkillä, ja totta kai, tuli usea koira vastaa. Ensimmäisellä koiran omistajalla oli naksutin, koira ohitti hyvinki nätisti meidät. Toinen  koiran omistaja käytti Cesar Millanin tekniikoita. Siitä päästäänki hyvällä aasin sillalla asiaan.

On aivan mahdottoman hienoa, että on muotia kouluttaa koiria. Enkä tarkoita, että joka koirasta tulisi tottalevaisuusvaliota yms. vaan kotikoirien koulutusta. Jos tämä on muoti-ilmiö, niin toivottavasti pysyvä semmoinen.  Tästä saamme suurimmalta osalta kiittää Cesar Millania, joka on tullut tunnetuksi omasta tv-ohjelmastaan. Hänen avullaan moni epäileväinen on saanut koiransa toimimaan "kuin unelma", joten tämä varmasti rohkaisee "kotikoiran" koulutukseen. Uskon, että tämäkin tv-sarja on herättänyt ihmisten mielenkiinnon koirankoulutukseen: jokainen koira voi kävellä remmissä rähjäämättä muille koirille tai ihmisille, jokainen koira voi olla syömättä pöydältä.... listasta saisi melko pitkän. Tästä hatun nostu "Koirakuiskaajalle". Toki telkkarista tulee monia muita koirankoulutus-ohjelmia, joillan on oma osuus ihmisten mielenkiinnon herättäjänä.

Samalla monet koirakoulut pursuavat uusia koirakoita, jotka aloittavat koirankoulutuksen alusta. Pentukurssit ovat melkein heti täysiä, samoin arki tottelevaisuus ja tokon alkeet kurssit. Mietin vain, että onko koirakouluja liian vähän Suomessa? Vai puuttuuko meiltä ammattitaitoiset opettajat niihin? Uskon kyllä, että kouluttajien taidot kyllä riittäisivät, mutta suurin osa perustuu vapaaehtoistyöhön. Ihmisillä ei ole aikaa, ja suuremmalla syyllä huvitusta tehdä sitä ilmaiseksi. Minkä takia meidän pitäisi aina hyötyä kaikesta?? Eikös jaettu ilo olekkin monin kertainen? Pitäisi nauttia siitä, että saa jakaa omat taidot muitten kesken ja nauttia toisten onnistumisista. Toisaalta ymmärrän kyllä, että se sitouttaa paljon, ja aina vaan ei huvita viettää iltaansa koulutuskentän laidalla opettaen muita. Toki onhan meillä myös ns. huippu kouluttajia, jotka tekevät sitä työkseen. Useimmat heistä toki kouluttavat "huipputasolla" olevia koiria, tarkoitan että harvemmin näkee ns. kotikoiria huippuvalmentajan opeissa.


Naksutin koulutus on myös kasvanut räjähdysmäisesti. Helppo tapa kouluttaa koiraan positiivista vahvistetta käyttäen. Sitä voi kuka tahansa koiranomistaja, eikä se vaadia suuria satsauksia. Monelle on ollut ongelmana ajoitus, itsekkin olen auttanut kolmea eri koiranomistajaa naksutin koulutuksessa, ja kaikilla on ollut narun toisessa päässä vika: ohjaajan ajoituksessa. Joten peukaloille tarkkuus treeniä ja naksuttelemaan.

Koira innostuksen myötä moneen lajiin on tullut paljon uusia harrastajia. Ja uusien harrastajien myötä paljon uusia lajeja esimerkkinä Fly Ball, Rally-toko. Hienoa, että koiraharrastus kehittyy jatkuvasti :) Mitähän muita lajeja koirille vielä keksitään??

Mietiskelin tuossa vaan, että rupeaako koiraurheilukin olemaan välineurheilua?? Toki itsekkin sorrun siihen ja pahasti!! Mutta pitää olla vermeet ja vemsselit... Vai ollaanko me ihmiset vaan niin ahneita?? Eikö riitä että on herkkuja ja/tai  lelu (ehkä naksutin) jolla treena? Pitää olla treeniliiviä, naksutinta, miljoona lelua, erilaisia herkkuja, kosketusalustoja, merkkejä, noutokapuloita yms. yms. (tämä se vasta pitkä lista onkin :))