2013, eiku 2014

Niin vaan on tämäkin vuosi lusittuna ja uusi vuosi rupeaa kolkuttelemaan ovella. Joten tässä kohtaa on hyvä vetää lyhyesti mennyt vuosi yhteen ja miettiä tulevalle vuodelle omia suunnitelmia ja tavoitteita.

Vuosi sitten tavoitteeksi asetin, että menisin Nipsun kanssa ensimmäiseen toko-kokeeseen (alokas) eli saisin liikkeet koevalmiiksi. Ja samalla samalla opetella avoimen liikkeitä, ja treenailla jälki parempaan malliin.
No, eipä mennyt tavoitteet aiva nappiin. Liikkeet sain kisakuntoon ja olin jo ilmoittamassa Nipsua kokeeseen, mutta se ietunan selkä.... Joten eipä menty kokeeseen. Jäljen osalta Nipsu on edistynyt huimasti, samoin on tullut treenailtua jonkin verran myös hakua ja esineruutua, jota en ikinä kuvitellut Nipsun kanssa treenaavan riistaviettisyyden takia. Joten onhan sitä positiivistäkin tapahtunut Nipsulle!! Ja onhan sitä koettu paaaaljon onnistumisia, mutta , myös epäonnistumisia.
  No on Nipsulla tapahtunut suuria muutoksiakin tämän vuoden aikana; muutto Seinäjoelta Helsinkiin eli sinne jäi metsässä irti juoksemiset (josta Nipsu sai nauttia lähes joka päivä) ja tilalle tuli narulenkit. Ja samalla jäi Nipsun paras kaveri Inkeri-koira Seinäjoelle, mutta Aava-tuhohyönteinen tuli tilalle. BTW Inkeristäkin tulee tässä joskus oma postaus.  Joten paljon on mahtunut Nipsun vuoteen!!!!!
  Aavalle en koskaan tehny virallista suunnitelmaa. Tietysti Aavaa on opetettu "kunnon kansalaiseksi", jossa on vielä työtä. Eiköhän siitä vielä kunnon koira saada :D

Ja ne tavoitteet ja suunnitelmat ensi vuodelle... Tähänhän keksisi vaikka mitä, mutta pitää kuitenkin pysyä realistisissa asioissa...kai...
Aluksikin Nipsun selkä pitäisi saada kuntoon (hyviä ideoita otetaan vastaan). Tai ainakin yrittää. Nipsulle on hankala asettaakkaan suurempia tavoitteita tuon selän takia : /  ; ainakin jäljessä ja haussa olisi päästä eteenpäin, samoin ehkä jopa esine ruudussa. Valitettavasti sekarotuisella koiralla ei saa osallistua kokeisiin, koska ei ole pk-oikeuksia. Hitto soikoon, epäreilua.
Aavan kanssa on huomattavasti suurempia suunnitelmia ja tavoitteita; vuoden aikana (tod.näk. loppuvuodesta) olisi tarkoitus osallistua ensimmäiseen tokokokeeseen. Siihen on paljon töitä tehtävänä, mutta ei todellakaan mikään mahdottomuus :). BH-kokeesta en ole varma mutta sitä(kin) varten ruvetaan treenaamaan huomattavasti tavoitteellisemmin. Samoin (varsinkin) jälkeä ja hakua treenaillaan paremmaksi. Joten Aavan kanssa on paaaaaljon tekemistä!! Aavan näyttely-suunnitelmat ovat vielä hyvin auki. Tällä hetkellä on suunnitelmissa vain Seinäjoella maaliskuun alussa olevat ryhmänäyttelyt. Pitäisi vissiin ruveta täydentämään myös tuota näyttelykalenteria, vaikkakin se ei ole meidän "päälaji" mitenkään. Ja toistan edelleen itteäni, Aavan kanssa jatketaan "normaalinkoiran käytöskoulua" ja totutellaan uusiin asioihin :)

Siinäpä sitä onkin tekemistä ensivuodeksi!!!! Onko teillä muilla suuria suunnitelmia/tavoitteita uudeksi vuodeksi????

Ja nyt jo etukäteen ILOISTA, MENESTYKSEKÄSTÄ JA RIEHAKASTA UUTTA VUOTTA  2014!!!!

Joulu tuli, oli ja meni

Mun piti jo kirjottaa ennen joulua, mutta aina joulun alla on paaaaaaaljon kaiken näkööstä ylimäärästä askaretta. Joten kirjottelen nytten :D

Ennen joulua käytiin ke ja to ottamassa tutulla reeniporukalla haku treenit. Keskiviikon treenit oli kirjaimellisesti extemporee- reissu sillä töissä ollessani tuli viesti että lähetäänkö? No totta hitossa. Oman säväyksen toi reeneihin pimeys, joten siihen nähden kaikkien kolmen suorituksiin oltiin tyytyväisiä :)

Torstain reeneihin mentiin hieman aikaasemmin, ja olihan se mukavempi reenatakki ku näki jotaki :) reenien kohokohta (ehkä?!?) oli se, kun rakas Erja se päätti tulla ottamaan vähä lähi etäisyyttä kun itse olin maalimiehenä, ja vielä kahdesti!!! Olin siis joen törmällä maalimiehenä Lunalle ja se tulikin nätisti työ. Erja tuli ottamaan Lunaa kiinni/lähettämään uudelleen, mutta ei niin ketterästi kuin Luna; sinne se tömpsähti melkein syliin ojanpohjalle käkättäen. No kun Erja yritti mennä ylös niin tulihan se taas syliin asti. Väitti kuulemma liukastuneensa....

Joulu vietettiin rauhallisesti kotona Etelä-Pohojammaalla. ( siis rauhallisuus ja tytöt samassa lauseessa on sula mahdottomuus...) elikkäs tytöt riehuivat ja juoksentelivat, minä en. Tytöt saivat joululahjaksi paaaaaljon luita jyystettäväksi, ja saivatpahan myös uudet narut ja pannatkin (kiitos niistä Mirvalle ja Miisalle) .

"Rauhallisen" joulun jälkeen aloitettiin taas reenaaminen eileen jäljellä ja tänään haulla. Eilinen jälki oli tytöille todella haasteellinen koska (kiitos pakkasukon) tehtiin se vesi/tihkusateessa; eli haastavuutta riitti. Asiaa ei helpota yhtään että tuolla mettässä on vettä ihan riittämiin. Aava ajoi omana varmana itsenänsä oman pitkän puoleisen jälkensä. Nipsulle tein lisää haastavuutta hakkiolle jossa moton jäljet olivat täynnä iiiiisssoooooja vesilammikoita; eli paljon hyppyjä. Märkyyden takia ajoin Nipsun jäljen niin että koira oli irti ( totesin että pitkä naru, hypyt, ja isot vesilaksot ovat liikaa haastavaa jopa mulle!! Sitä samaa tuumasi myös Erja joka tuli perässä kuin aropupu konsanaan). Jäljen haastavuuteen ja siihen nähden että koira oli irti, niin Nipsu teki loistavaa työtä!!!!

Tämän päivän haut olivat totaaliset vesitreenit!! Nipsulle pistotin molemmille suunnille ja nätisti koira toimi ( viimeksi meinasi olla ongelma, ettei meinaa irrota toiselle puolelle kun palaa toiselta puolelta) . Samoin Aava teki hyvät haut vaikka yksi piilo oli liika vaikea : /  

Mietittiin tuossa porukalla, että kyllä tämäkin vaatii hulluutta hillua pitkin metsää ja kastella ittensä siinä samalla....

Loppuun voisin vielä todeta, että kun Aava söi kevythäkki niin otin kotoa oman metallihäkin mukaani. Nytte häkki on puhtaasti Nipsun valtakuntaa, sillä sielä Nipsu makoilee lähes jatkuvasti. Toki viime talvena Nipsunen vietti siinä häkissä paljon aikaa sillä se oli hallilla kun treenasin koiria pari kertaa viikkoon. Ja tovottavasti sitä ei Aava syö nytte.....

Jälkikausi loppuko?!? No ei

 Kun pihalla on 5 astetta lämmintä eikä lumesta tietoakaan niin päätinpä ahkerana likkana käydä ajamassa tytöille jäljet. Ja samaan hengen vetoon voisin lisätä, että on tuo jälki vaan niiiiiin meidän juttu! Vaikka ei haussa mitään vikaa olekkaa ja tuohan se vaihtelua reeneihin. Tämän huomasin niinitsestänikin kuin tytöistä :)

Aavalle tein tauon jälkeiseksi jäljeksi vaikean jäljen; pituutta oli n. 100 metriä, pari ysikymppikulmaa. Ja hommaa vaikeutti myös että maa on hieman jäässä avoimemmilla paikoilla, joten sellaisiakin kohtia mahtui Aavan jälkeen.  Tosi hienosti Aava ajoikin jälkensä, toki avoimemmilla paikoilla meinasi pikku-koira sekoilla jolloin jouduin itse hidastaa koiran matkaa ja hankalatkin paikat selvitettiin kunnialla. 

Nipsulle tein tietoisesti vielä mahdollisimman hankalan jäljen juuri tuota maan jäätymistä hyväksikäyttäen eli tein Nipsulle n. 200 metrin jäljen jossa oli 5 suorakulmaa + pari "hyppyä" eli jälki katkeaa 1,5-2 metriksi ja tein jäljen hakkiolle hyvin epätasaiseen maastoon. Nipsua hakiessani autosta mietiskelin, että tulinkahan liika vaikia jälki.... Nytten jäljen ajettuna voisin ylistää Nipsua vaikka kuinka, nii  hieno jälki se oli!!! Ehdottomasti Nipsun yksi parhaimmista. Nipsusta oikeen näki kuinka se nautti kun jäljessä oli kerranki  haastetta!!! Olen nääs itte sortunu tekemään Nipsulle liika helppoja jälkiä ja totta kai se syö motivaatiota pikku-koiralta jonka nenän käyttö on muutenki uskomatonta!!!! Joten näitä lisää, pitää ruveta keksimään jotain supervaikiaa kesän jälkiä ajatellen.

Tottakai pitihän sitä viikonloppuna käydä kattomassa messareita.  Siskoni koirista ei ollut kuin husky (koska muut ovat karvattomia) ja eikä senkään saavutukset päätähuimaa... Eli ei Liekin paras viikonloppu... 

Itse nimenomaan kävin katsomassa kansainvälisen tokokokeen ja pitihän sielä jännittää kehän laidassa omien kavereitten suorituksia. Onnittelut Heidille ja Hempukalle sekä Susannalle ja Vinkalle hienoista suorituksista!!!! Tulihan siinä semmoinen alemmuuskompleksi , mutta myös samalla into treenata lisää että kyllä meki ollaan vielä joku päivä EVL:ssä Aavan kanssa.

Ainahan tommosista isoista tapahtumista jää monta kassia ja nyssykkää kotiin viemiseksi. Niin myös tällä kertaa: kaiken maailman koiranruoka-näytepussukoita tuli ripakopallinen mukaan, ja samalla kaikkia tarjous koiranruokia joita on hyvä käyttää ei ehkä treenaamiseen mutta lahjomiseen esim. lenkeillä tai aktivointileluihin. No tuli sieltä ostettua Aavalle uusi harja ja nahkainen näyttelytalutin, molemmille tytöille sponssasin fleece-narut jotka toimii tästedes reeninaruina ( sillä niitä voi käyttää myös mitä parhaimpina vetoleluina). Mukaan jäi vielä Berran "treenitasku"- vyöhässäkkä :) No nyt kyllä kelpaa treenata vaikka millä mitalla!!!! 

Alkuviikon kohelluksia

Näin alkuun voisin todeta, että kylläpä Nipsu olikin helppo tapaus pienenä. Nimittäin Aava rupiaa osoittamaan "iki-ihanaa" belgimäistä tuhoamista... kevythäkin etuosa rupeaa olemaan kokonaan syötynä, ohjatun noudon kapuloits kaksi kolmesta on syötynä, listoja on maistettu, kolmet kengännarut oli Aava pistänyt palasiksi, roskis oli levitetty pitkin kämppää (olin vissiin jättänyt vahingossa kaapinoven raollensa) ja Aava oli ottanut treenilaukusta oman lempilelunsa (jota käytetään vain treenatessa) ja nyt se on monena palana roskiksessa. Kaiken lisäksi kun lumetkin suli, niin lenkin jälkeen en ees kerenny kissaa sanoa, niin Aava hyppäsi ensiksi sohvalle ja sen jälkeen sängylle totaalisilla kura-tassuillansa... On se kiva, kun tuo koiruus keksii mulle kaikkea ylimääräistä tekemistä...

Mutta tän viikon treeneihin...
Maanataina käytiin tekemässä hakutreenit Lunan ja sen omistajan Erjan ja Pekan kanssa. Tässä kohtaa voin olla super ylpeä Nipsusta, sillä normaaliin tapaan päästettiin hurpaleet ensin juoksentelemaan, että saadaan enimmät virrat pois koirista. No totta kai sieltä lähti jänis pinkomaan pakoon. Siinä kohtaa ajattelin, että menetetty peli Nipsun kanssa , mutta ei, niin vaan koira tuli luokse ku huusin Nipsua. Ehkä mun parin vuoden toivottomalta tuntunu työ alkaa teettää tulosta. No tämän takia päätin, että teempä Nipsulle vaan esineruutua (pysyy koira paremmin hallinnassa ku haussa, jos tulee jänis vastaan...) hienosti esineet nousivatkin. Tehtiin vielä niin että Erja ja Pekka molemmat veivät esineet mettään meille ettittäväksi. Huomaan usein itte auttavani koiraa ku itte piilottelen esineitä. Joten mukavaa vaihtelua tähänki. Lopuksi otettiin Nipsun kanssa vielä tunnari, mutta se oli liika vaikea. Tehtiin se kokeenomaisena, eli muut pisti kapulat paikoilleen... mutta hyvää reeniä Nipsulle. Aavakin löysi kaikki maalimiehet, joten kukaan ei "kuollut" metsään, toki hommaa vaikeutti pyörivä tuuli.

Tiistaina käytiin treenailemassa tyttöjen kanssa tokoa ja otettiinpä loppuun vielä esineruudutkin lyhyesti. Aavan kanssa opetellaan sivulle siirtymisiä ja opiskeltiin noutoa. Nipsun kanssa jäi tokot taas väliin, koska sen selkä on taas mennyt huonompaan kuntoon :( . Esineruutuunkin Nipsu rupiaa kyllästymään, joten tehtiin siitä motivaatio treeni "etsi namipurkki"-meiningillä. Nipsu on tästä asiasta hankala koulutettava, koska se kyllästyy hyvin helposti asioihin, ja koskaan ei voi tehdä montaa toistoa/samaa treeniä peräkkäin.... no, mielikuvitusta kehiin...
 Mietiskelin tuossa, että ennen uutta vuotta on hankala enää saada aikaa jäsenkorjaajalle Nipsulle, joten sinne asti pitää sinnitellä : /  , toisaalta mietin että jos rupeaisi käyttää Nipsua uimassa säännöllisesti, olisikohan siitä apua?!?

Aavan energisyyden vuoksi sponsoroin tytöille taasen kaikkia uusia hässäköitä (siis lue leluja...) Mulla on ennestään ollu yksi aktovointi pallo (siis vierittäessä tippuu nameja), joka on Nipsun lemppari, niin pitähän mun ostaa Aavalle oma. Toki Nipsuhan omi ne molemmat, eikä Aavaa edes suuremmin kiinnosta koko pallo... Mutta toinen investointi oli Kongin "pyramidi" eli se nousee aina takasin "pystyyn" ja siitä pitää kallistaa tiettyyn suuntaan niin tippuu nami. Tästä tuli Nipsun suosikki. Tästä on jonkin verran kuvamateriialiakin pistän sen videon tännekin kun ehdin :) 

Samassa hötäkässä sponsoroin kosketuskepin, joten nyt alkaa tytöillä kova treeni : D 

Aavan tuhoja.....

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Täytyy myöntää että tytöt on saanu elää koko viikon ku pellossa; ei reenejä, vain tavallista lenkkeilyä. Toki oltiin alkuviikko taas Etelä-Pohojammaalla, jossa tytöt sai juosta vapaana yllin kyllin. Nipsusta varsinki näki kuinka se nautti ku sai juosta pihalla ja mettissä irti, ja se ilme ku lähettiin takasi etelään... No jouluksi mennään taas kotikonnuille niin saa tytöt juosta irti :)
Ilmajoella ollessamme oli "entisellä" hakuporukalla treenit jonne ajattelin mennä ainakin Aavan kanssa. Kaveri oli niin väsyksissä, koska oli juossut pari päivää hullun lailla kotona, että menin vain itse maalimieheksi palelluttamaan varpaitani. HIenostihan nuo kavereitten koirat toimivat :)

No nyt kun tytöt on ollut "lomalla", koska omat työ/muut aikataulut on menny perseelleen, niin sen näkee Aavassa... Kaveri on tuhonnu/yrittäny tuhota vaikka ja mitä: parista kengistä on syöty narut, kevythäkin vetoketju on tuhannen palasina, kaukosäädintä on maistettu (onneksi toimii vielä) yms. joten hieman on saanut olla helisemässä tuon tuhohyönteisen kanssa. Kaiken kukkuraksi Aava päätti eileen lenkillä testata joko lammen jää kestää. Siis käytiin tyttöjen kanssa Luukissa lenkillä aamupaivästä, ja totta kai mulla oli molemmat koirat irti. No se hiton polku menee aiva lammen reunaan ja Aava se päätti juosta suoraa jäälle. Varmaan kaikki kuulivat ku karjasin Aavan pois sieltä. Mutta onneksi jää kesti Aavan painon...  muuten oltais oltu hieman kusessa...

Tänään,  hieman viisaampana kaikkien tuhojen takia, kävin treenamassa tytöt. Aluksi otettiin hieman tokoiluja, mutta liukkauden takia tyydyin reenaileen molempien tyttöjen kanssa esineruutua. Aavan kanssa opeteltiin ihka ekaa kertaa ja hyvin se näytti löytävän tunnarikapulat, joita sille piilottelin. Intoakin näyttilöytyvän. Nipsulle vaikeutin entisestään esineruutua, koska kaveri meinaa kulkea jälkiä pitkin, niin heittelin esineitä kauemmas "puhtaaseen" paikkaan. Alkuvaikeksien jälkeen kyllä ne esineet sieltä mettästä löytyi, nyt vain pitäis ruveta isontamaan aluetta entisestään :) Nipsun kanssa tokoiltiin myös sen verran että siirsin tunnarin pihalle (tähän asti ollaan otettu sitä vain olkkari treeninä) ja hienosti Nipsunen toi oikean kapulan mulle, Super-Nipsu!!!