Kehumisen vaikeus - ja jalotaito

Tämä aihe on jo hetken pyöriskellyt mielessäni, mutta vasta nytten sain sen (vasta) tänne asti. Mutta asiaan: itse kun kuljen niin mulla on lähes aina omat koirat mukanani. Joten aina jossain tulee muita koiria vastaan: mätsäreissä omaa kehävuoroa odotellessa, omissa tottis/toko-treeneissä, ihan vain lenkillä tai lenkillä ollessamme kävelimme kentän vierestä jossa oli pentu-kurssi, mutta yhteissä näissä on, että enimmäkseen kuulee: Ei sinne, älä, ei sitä, ei tätä, ei tuota, älä, ei ja ei ja ei ja ei....... Mutta missä pirussa on kehumiset???!!!!???? Ollaanko me vain niin negatiivisia että unohdetaan yksi tärkeimmistä asioista koiran kanssa tekemisessä? Ei se kehuminen voi nuin vaikiaa voi olla... Ja siitähän on tutkimustuloksia, kuinka koira oppii paremmin positiivisen vahvistamisen kautta . Ja uskon, että aika monella on siitä myös omakohtaista kokemusta. Itse oon saanu jo hullunmaineen, kun höpötän ja kehun koiriani vaikka tilanne ei olisi mitenkään uusi, silti mulla suu vaan käy... Tähän voisin puollustuksekseni sanoa, ettei se positiivinen vahvistaminen pahasta oo tutussakaan tilanteessa. Ja mielestäni  kehumisentaito on tunnusmerkki, mistä tietää että on hyvä koiranohjaaja- ja omistaja.

Mä oon nyt tässä tehny pientä salapoliisi/tutkimustyötä, ja voin todeta että se on hyvin harva joka ihan oikeasti kehuu koiraansa, tai edes tarpeeksi. Mielestäni nuokin paikat joita tuossa luettelin on erilaisia "treenejä" joissa koira opettelee eri asioita. Ja joissa olisi mielestäni tärkeää kehuakkin koiraa. Menee koko treeni perseelleen jos ei kehu tarpeeksi. Jos ajatellaan sitä pentu-kurssia, jossa pennut halusivat mennä muitten luokse tai kiinnostuivat mun koirista, kyllä ne sen sekunnin sadasosan keskittyy siihen jolloin voisi (siis pitäisi) kehua.

Useimmiten juurikin nämä kohdat joissa kielletään koiraa on paikkoja, joissa koira ei tiedä mitä siltä vaaditaan tai sitten kriteerit jotain toimintoa kohtaan on nostettu liian korkealle levelille jolloin koira ei pysty keskittymään. Tässä taasen pitäisi meidän katsoa peiliin; ei meitäkään pistetä tekemään pitkän matikan yo-koetta peruskoulu-matikalla. Välillä kuulee kuinka koira on jääräpää, tai aivoton tai kusettaa tai tai tai tai.... Ensinnäkin tuollaisissa tilanteissa koira hyvin hyvin hyvin harvoin kusettaa. Ja useimmiten moni asia johtuu tuosta narun toisesta päästä (jotka kaikkihan on niin täydellisiä). Moni asia on koulutettavissa koiralle tai pois koirasta; oli koira arka, ylisosiaalinen, vilkas, laiska...... Tämänkin loputtoman listan asioihin pystyy jotain tekemään, jos vain itse viitsii: tai itselle pitäisi saada oma ajatus: No sitte perkele se opetetaan sille tai opetetaan pois siltä!!! So simple is that.

Tuossa kun muitten koiran omistajien kanssa juttelee, niin tuntuu että harva jaksaa panostaa koiran koulutukseen vaan pitää saada heti kaikki äkkiä mulle nyt. Eikö ihmisillä riitä kärsivällisyys?!?  Vai pitääkö kaikki saada valmiina, ettei itse tarvitse liata käsiä? Sen koiran kanssa pitää oikeasti tehdä perkeleesti töitä että siitä saa sen hyvin käyttäytyvän pikku-Fifin, joka ei kisko narussa, tulee aina heti paikalle pelkällä ajatuksen voimalla ja ja ja ja.....  No, noita kriteereistä saisi oman postauksen, joten jätetään se seuraavaan kertaan.

Mutta ihmiset hei, muistakaapas ruveta kehumaan koiria ja pistäkää ne muutkin kehumaan!!!! Eipä siinä mitään ainakaan häviä.

Tyttöjen kanssa touhuilua

Tässä viimeaikoina on tullut tehtyä monen moista tyttöjen kanssa. Itse olen huokaissut helpotuksesta, sillä nyt Nipsu taas juoksee ja leikkii jatkuvasti Aavan kanssa pää kolmantena tai siis viidentenä jalkana.

Käväistiin Vihdissä Kiiran ja Jennyn kanssa testaamassa minkälaisia vinttikoiria meirän belgeistä ja Nipsusta kuoriutuu. Sielä oli Greyhoud yhdistyksen järjestämät "avoimet ovet" jossa sai käyrä kuka vain testaamassa vinttikoirien ratajuoksua vieheen kanssa. Matkaa testiradalla oli reilut 100 metriä.  Aavasta olen totaalisen ylpeä, sillä niin pikku-koiruus säntäsi vieheen perään kuin vanha tekijä. Vaikka ympärillä oli paljon outoja ihmisiä ja "maalissa" oli kaksi vierasta miestä. No problemos, eli kyllä se Aava rohkaistuu jatkuvasti. Etenkin ihmeteltiin Jennyn kanssa sitä, että Aava irtosi musta nuon hyvin, kun yleensä se vain pyörii mun jaloissa eikä lähde kauemmas ( siis jos Nipsu ei mene). Nipsu on loistava vinttikoira, kun viehe lähti liikkeelle, niin Nipsu pisti korvat luimuun ja juoksi sen minkä jaloistaan pääsi. Miehet maalista totesivatkin, että kaveri pinkoi oikeen tosissaan. Ehkä mun Nipsussa onki vinttikoiraa ;) Kiiraa ei niinkään viehe kiinnostanut vaan muut hajut olivat paljon kivempiä.

Ilotin Aavan erkkariin, joka on Tuusulassa 30.5-1.6 joten nyt ollaankin käyty muutamissa mätsäreissä. Pakko yrittää saada kehä-kokemusta ennen niitä karkeloita. Ensimmäisissä mätsäreissä Aava oli sinisten kolmas ja saatiin jotain kotiin tuomisiakin. Sielä Aava väisti hieman tuomaria, mutta olin suhteellisen tyytyväinen kehäkäytökseen. Toisissa mätsäreissä tuli tuttuja vastaan sillä samoissa karkeloissa oli myös Kiira ja Jenny, Viena, Neira ja Erica ja Loltsi, Laika ja Tiina. Sieltä saatiin punainen nauha, mutta ilman sijoitusta... Se ei haitannut yhtään sillä Aavan käytökseen olen super-tyytyväinen. Tuomari sanoi heti alkuun, että anna narun olla löysällä, äläkä kisko mihinkään vaikka koira väistäisi, antaa sen tutustua rauhassa. Muutaman sekunnin haisteltuaan se hyppäsi tuomaria vasten pesemään hänen naamansa. MITÄ?? Oliko se tosiaan Aava?? Hiemanko hienoa. Mutta vielä me keretään treenaileen lisää ennen näytelmiä :)

Ja nopea tokon tilannekatsaus: liikkestä jäävät on lähes valmiit liikkeet, seuruuseen tarvitaan vielä pituutta, sillä jos teen pitempää seuruuta Aava rupiaa keulimaan. Samoin vasemmalle käännöksiin ja täyskäännöksiin (pyörähdän vasemman kautta) tarvitaan vielä treeniä, nääs Aava ei aina muista käyttää sitä takapuolta, painosanalla aina... huoh... Muuten seuruu onkin hyvällä mallilla. Paikkikseen tarvitaan vielä paljon häiriötreeniä, mutta muuten Aava pysyy jo nätisti. Hyppyä olis seuraavaksi opetus vuorossa. Ja seuraava huoh, nimittäin liikkeitten välit, niissä meillä on vielä paljon tehtävää. Mutta kyllä me vielä tänä vuonna kokeeseen mennään :) (kai??)

Vielä muutamat kuvat mätsäreistä Herttoniemestä, kuvat: Jenny Yliollitervo

Nipsun selkäoperaatio

Ja ne toiset kuvat mikkä lupasin tuosta Nipsun selästä. Ensimmäinen kuva on viime syksyltä ja alempi on eiliseltä. Kyllä siinä eron näkee.

Kuva: Jenny Yliollitervo

Lupaamani pääsiäis-kuvat

Nyt vihdoin ja viimein sain käsiteltyä nuo pääsiäisenä ottamani kuvat, joten tässä tulee :)

Kyllä siskoksissa on samaa näköä

Tää kuva piti pistää tuon Chidan ilmeen takia. Tai itse  asia tää kuvasti meirän pääsiäistä oikeen hyvin: Aava ja Chida leikkii ja Nipsu touhuaa omiaan.

Aava <3

Ja Chida

Nipsun selän kanssa valoa tunnelin päässä

Lauantaina tuli käytyä Kokkolassa kauan ja hartaasti odottamallani kansanparantajalla. Nyt voin sanoa että on tuo Anu kyllä semmonen taikasormi, että oksat pois ja pala larvaa. Nykyään mulla on aivan uus koira!!! Ero vanhaan on järjettömän suuri. Se joka vielä väittää tuollaista touhua huuhaaksi, niin voin sanoa että se on kaukana siitä!!

Suurin ero vanhaan on, että koiralle tuli melkein 10 cm lisää pituutta, samoin nykyään Nipsu ei oo enää semmonen pötkökoira, vaan selässä on selkeä s-kuvio eli notko keskellä ja nousee pepun päälle. Samalla Nipsulle taiottiin jostain reisilihakset jotka näkyy, ja koira kantaa häntäänsä aivan erilailla. Tähän asti Nipsu on aina seissyt hirmu kasassa eli takajalat mahan alla, nyt ne on seistessä takana. Ja kun Nipsu istuu niin se vie pinta-alaltaan vain noin puolet mitä se oli. Ja yleensäkkin koko koira on nykyään huomattavasti rennompi joka näkyy liikkeessäkin. Joten nytten takajalkojen askel piteni huomattavasti. Eli niinsanotusti Nipsu tuli rantakuntoon reilun tunnin aikana.

Nipsua siis käsiteltiin n. tunnin verran ja itsekseni nauroin että tähän asti oon manannu tuota selkää. Loppupeleissä seljässä ei ollut mitään vikaa, eikä se ollut ees jumissa. Koko muu koira olikin niin jumissa ja pinkeenä kuin vain ikää voi, pystyy ja kykenee.

Jumeja oli leuoissa ja kallonpohjassa,, samoin oikea etujalkansa oli jumissa mutta oikea puoli oli pahempi: vasen etulapa oli kiinni selkärangassa josta se irrotettiin. Kyljet olivat superpinkeät ja viimeisten kylkiluiden päällä oli mennyt lihakset jotka siirrettiin pois. Suurin syy kipuilua on ollu lonkat jotka on kyllä ollu oikeella paikalla mutta ne olivat molemmilla puolilla väärässä asennossa kääntyneenä, joten ne pistettii  oikeaan asentoon. Vasen takajalka oli myöskin pinkeä ja polvi oli väärässä asennossa. Reisilihas oli jonkinverran kääntyneenä väärään suuntaan, oikea takajalka olikin huomattavasti pahempi: tämänkin puolen polvi oli vinossa ja reisilihas oli väärässäpaikassa joka painoi hermoa pahasti (joka seki  oli väärässä paikassa) ja jokinmuukin hermo oli väärässä paikassa. Anu totesikin että oli likellä ettei koira ontuisi koko aikaa. Myös hännän tyvi oli pahimpia paikkoja jumejen kannalta, vaikka koko häntä oli jumissa. Nyt sitä vasta ittekki ymmärtää kuinka paljon koira tarttee häntäänsä, nimittäin aivan kaikkeen: jarrutamiseen, käännöksiin,vauhdin nostamiseen, tasapainoon............ Ja tästäkin listasta puuttuu jumeja mitä Anu löysi, joita en just tähän hätään muista. Ja kaikki jumit olivat syviä sillä ne olivat vaivanneet niin kauan. Eli kaveri oli totaali jumissa ja silti tehnyt kaiken mitä pyydän vaikka kipiää tuli. 

Anu sanoi että kaikki tämä on tapahtunut yhdestä kolhusta joka on vaikuttanut ketjureaktion lailla toiseen ja siitä seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan. Ja epäili että kaikki on alkanut niinkin yksin kertaisesta asiasta kuin Nipsu on hypännyt ojan yli tai sohvalle tai sängylle tai autoonkin että etujalaton menneet mitta takajalat ovat jääneet ja "tyhjänpäälle" eli takajalat on tipahtaneet alaspäin. Se on  voinu käyrä ihan missä vain....

Anu vielä muistutti, että Nipsu voi olla muutaman päivän kipeä sillä oikomista tehtiin niin paljon. Mieluusti tässä kohtaa ei anneta kipulääkettä ettei kaveri rupea riehumaan. Nyt Nipsulla on operaationa opetella uudet ja oikeat liikeradat, sillä se on joutunut käyttämään niin pitkään vääriä liikeratoja varoakseen itseään, että vanhat ja väärät liikeradat on lihasmuistissa. Tämä menee parissa päivässä ohitte. 

Seuraava aika onkin 4 kuukauden päästä, niin sitte nähdään kuinka jumissa se sitte on :)

Nyt kun vaan saan kameran käteeni niin otan "uudesta Nipsusta" seisoma kuvan ja pistän vertailuksi vanhan kuvan niin näkee eron käsittelyn jälkeen, kunhan vaan kerkeän....

Mihinkä tämä aika oikeen katuaa

Yhtäkkiä oliki pääsiäinen ja siitäki on hitto on jo viikko... Tää aika menee ku siivillä.

Mutta pääsiäisen pika kertaus: lähin to illasta ajamaan kotia päin etelä-pohjammaalle ja tulin takaasi maanantaina illasta. Mukana tällä kertaa oli myös Aavan sisko Chida joka tartti pääsiäiseksi hoitajaa niin reissaamahan ase piti ottaa mukaan. Ja sehän ei Aavaa haitannut yhtään :) belginpörröt leikkivät aamusta iltaan ja oli at koko ajan pihalla temmeltämässä. Siskon koirat joutuivat välillä (varsinki Räpsy) belgihuökkäyksen uhriksi, sillä leikkiessään siskokset pitivät yhtä eli toinen kiusaa toisella puolella ja toinen toisella puolella. Tytöt ottivat myös tarhan niin itselleen, että kun pistettii Räpsy siskosten kanssa leikkimään, niin tytöt rupesi hyökkimään Räpsyä kohti tosissaan ja ahdistivat sen nurkkaan, oli pakko ottaa pikku-sammari pois kun belgit omi kirjaimellisesti tarhan itselleen. Ittekki ihmettelin tyttöjen käytöstä... Muuten Chida tuli yllättävän hyvin ja todella nopeaa sinuksi meirän lauman kanssa.

Kuvia tulee tänne reissusta kun vaan saan ne käsiteltyä , siis lue: kun saan ne ees koneelle asti ;) joten pahoittelen nuotten kuvien laatua, huimaa kännykkälaatua

Käytiin me pääsiäisenä kokeilemassa aksaa tyttöjen kanssa. Eli opeteltiin Aavan kanssa putkea ja hyppyjä matalilla rimoilla. Oon kyllä tosi tyytyväinen Aavaan, sillä parin kerran jälkeen rupesin tekemään putkeen mutkaa ja pituutta. Ja lopuksi putkessa oli 90asteen kulma ja niin vaan Aava sujahti putkeen, no problemos. Siitä tulee vielä superi aksa-koira :) nyt pitäis vaan löytää täältä etelästäki kiva aksa paikka missä ruveta treenaamaan :) BTW, hyviä ehdotuksia tähän????

Muuten treenaamiset on sitte jäänykki ku Aava on ollu väsyksissä tuon pääsiäisen takia. Eileen käytiin ajamassa jäljet molemmille hunsvoteille, joista ei jää kerrottavaa jälkipolville, eli ei siitä sen enempää. Otettiin myös häiriöpaikkis-treeni: Aavan mielestä se oli perseestä ku "mamma vaan leikkii pallolla, enkä mä pääse mukaan. Ja kiusaksi pomputtaa palloa vieressä". Aavan ilmeille kyllä piti välillä nauraa ku kaveria otti "hivenen" päähän tuo treeni :)

Ongelmasta ongelmaan ja siitä uuteen ongelmaan

Meillä on ongelma. Itse asias kaksi ongelmaa, tai siis mulla on ongelma siis ongelmia!! Nimittäin minä itte.... Huoh, ongelma nro. 1: minkä hiton takia siihen koiraan ei voi luottaa treeneissä, vaikka toisaalta tietää että kyllä se osaa. Ja ongelma nro. 2: minkä takia sieltä omalta mukavuus alueelta on niin hankala lähtee pois?!? Menis koiraki eteenpäin huimasti jos vaan itte en viihtyisi sielä. Sitä on vaan niin tosi helppo jumahtaa paikoillensa. Veikkaanpa että en oo ainoa koirantreenaaja joka painii samojen ongelmien vuoksi, kai??

Mutta valotetaanpa hiukan...
Ongelma nro. 1. Tässä parilla viime kerralla kun oon ollu treenaamassa jälkiä molemmille tytöille, niin oon itte kussu tyttöjen treenit. Eli mä merkkaan tyttöjen jäljet nauhoilla mettään että itte tiiän missä menee. Nytten parina kertana on käynyt niin että katton että tuola on seuraava nauha vaikkakin välillä se ei ookkaa se minne pitäis mennä. Koira menis oikeeseen suuntaan, mutta itte "korjaan koiran oikeeseen suuntaan" ja tämän takia koira "oikaisee" palan matkaa mun oman mokan takia. Välillä tämän takia ollaan oikastu 10-20 metriä joka on jo helkkarin paljo. Eipä ihme että tytöt on välillä ollu "hieman" kuutamolla jäljestäessään. Ja se loistava tekosyy: enhän mä voi muistaa ulkoa kummalta puolelta puuta se jälki kiersi, varsinki ku pitää muistaa 2 eri jälkeä.  Eli sarjassamme näin voit pilata oman koirasi...
Ongelman nro. 1 ratkaisu: seuraavia jälkiä en merkkaa ollenkaan (vaan alut ja loput) joten mun on pakko luottaa koiraan. Mutta tässä törmätään ongelmaan nro. 2 ja se toinen loistava tekosyy: sitten mä itte oon epävarma ja se heijastuu koiriin ja ne ajaa huonosti ja ja ja ja ja....
Ja lopullinen ratkaisu: tänään otin itteäni niskasta kiinni ja kävin tekemässä jäljet niin että en merkannu niitä ollenkaan. Okei niin paljon pysyin mukavuus alueellani, että A. en tehny kovin pitkiä jälkiä kummallekaan (n. 200 metriä) B. tein jäljet helppoon maastoon (sammaleikkoon) ja C. en tehny jyrkkiä kulmia / muita käännöksiä, vaan suht suora jälki jossa vähän kaartelin. Eli palattiin ongelmaan nro. 1. Voin sanoa että molemmat tytöt oli super hyviä!!! Aavasta tuli aivan lopussa hieman epävarma mutta silti ajoi hyvin, ja Nipsu oli loistava oma mestari nenänkäyttäjä. Eli kummatkaan ei ollu epävarmoja, eikä muutenkaa mitän mitä epäilin aluksi. Eli tästä on hyvä jatkaa, nyt vaan pitäis se sama saada taottua tuohon omaan päähän. Ja voin sanoa että se rautalanka ei todellakaan riitä, pitää hakea suosiolla ratakiskoa.

Toissa päivänä tein Aavalle esineruudun mallia 30x30 metriä ja 4 esinettä. Esineinä oli tällä kertaa mitä autosta löytyi: jääskraba, hihnan pätkä, hanska ja tunnarikapula. Tuossa alla on jonkin näköinen kuva kuinka esineet oli. taaimmaiset ja oikean laidan esineet löytyivät yllättävän hyvin ja helposti, mutta tuo "ensimmäinen" joka on lähimpänä etulinjaa oli todella vaikea. Joten nyt keskitytään sitten ettimään likeltä :)