No nyt

Vihdoin ja viimein saan tännekki kirjotettua jotaki.....

Kaiken laista sitä on taas tehtykki: käyty lenkillä muitten koira-kaverien kanssa, treenailtu pääsääntösesti tokoa, tottista, ja aksaa ja kyllä mä oon käyny yhen peltojäljen ajamas, ja myös esineruutua on tullu treenattua. Unohtamatta, että pitihän sitä käydä messarissa turistina kattoos kuinka tutuille käy.

Joitain mainitsemis arvoisia juttuja:
   Viime sunnuntaina tein Aavalle kokeenomaisen toko-treenin niin että palkkasin joka toisen liikkeen välissä. Hienosti pysyi vire ja teki superisti töitä.
   Jääviä ollaan ruvettu treenaamaan takapalkalla, joka on toiminu yllättävän hyvin.
   Muutenki oon nyt kiinnittäny paljo huomiota vireeseen ja motivaatioon, joten treenit on ollu 60% leikkiä, 40% töitä ja muutenkin oon pyrkiny pitää treenit mahdollisimman lyhyenä (sillä on ollu taipumusta tehä aivan liian pitkiä treenejä). Motivaatio on parantunut taas sille normaalille asteikolle :)
  Esineruutua ollaan tehty taas "palsta-tyyliin", ja siinä Aava on tehnyt hienot pistot.

Eileen käytiin taasen aksailemassa, ja tuntuu että Aavalla on nyt syttynyt lamppu tuola pään päällä, sillä se rupeaa hakemaan esteitä tosi hienosti; putki on aina ollu varma, mutta nyt myös hakee kepit ja hypyt tosi hienosti. Jesss!!! UUtena otettiin Aavasen kanssa keinua. Tehtiin apparin kanssa, että appari laski keinun varovasti maahan kun annoin Aavaselle herkkuja. Ekat 4 toistoo meni hyvin, sitte Aava rupesi pelkäämään sitä kolahdusta joka kuuluu. Leikitin Aavaa kun Anni kolisteli keinua ja rupesi hieman antamaan periksi. JJätettiin tämä asia muhimaan tuon pienen belgin aivokoppaan.

Tänään aamulla käytiin Klaukkalassa Kennelliiton hallissa treenailemassa tokoa/tottista. Me tosin keskityttiin tuohon vire-tilaan. Saatiin yhdeltä puruja treenaavalta (ja muutenkin puhtaasti pk-ihmiseltä) paljon kehuja Aavan tekemiseen, sillä tekee niin innolla ja häntä heiluen tokokoirakoksi. Puhuttiin pitkät pätkät siitä kuinka esim. tokomaajoukkueen koirien tekniikka on aivan priimaa, mutta se ilo, vire, vietikkyys on ajettu niin matalalle että melkein pahaa tekee kun näkee. Ne on niin kuin robotteja. Ja kaikki pitää tehdä mahdollisimman alhaisessa vireessä. Ja hyvänä esimerkkinä: tokopuolella tehdään hurjasti häiriötreeniä (jota myönnän itsekki tekeväni),  mutta ei pk-puolella tartte tehdä, koska koirat on vietissä niin ei ne keskity muihin asioihin. Tässä kohtaa ittellekki syttyi lamppu, että totta. Ja esim. tänä vuonna kuka voitti tokon mm-kullan oli huomattavasti vietikkäämmässä vireessä kuin esim. meidän koirakot. JOten onko tokossa kokonaan unohdettu vietti ja viettien käyttö ?? Ja miksi tokosta on tullut niin matala viettistä, tietyllä tavalla vireetöntä ja sitä myöten myös suht karutonta?? Toki, on taitolaji kikkailla vieteillä, että tietää koska menee yli ja kuinka paljon voi kiihdyttää koiraa. Mutta eipä se oo rakettitiedettä, varsinkin jos tuntee koiransa ja osaa lukea koiraa.

Itse oon nyt tehny muutamat treenit käyttäen paljon enemmän viettiä, ja voin sanoa että ero on suuri. Joten jopa minä, joka oon ollu puhtaasti toko-ihminen, rupean puhtaasti siirtymään näissä asioissa pk-puolelle. Sangen huolestuttavaa..... Mutta suunnitelmissa on, että rupean enempi käyttämään viettiä treenatessa ja rupeisin myös kanavoimaan ja jollain tasolla patouttamaan koiraa. Siis siinä määrin kuinka Aavan hermorakenne antaa periksi. Enpä usko, että se tulee olemaan ongelma, sillä pikku-neiti omaa yllättävän hyvän pääkopan.

Samalla muuten saatiin palautetta siitä, että leikin koiran kanssa todella hyvin: vetoleikeissä pienillä eleille teen koirasta hyvin aktiivisen. Samalla saatiin kyllä noottia siitä, että leikin väärällä lelulla, sillä Aava on herkkä suustansa. Nyt oon tehny fleecestä palmikon jolla oon leikityttänyt (=vetoleikkejä), mutta Aava korjaa lelua suussansa (eli vähän niikuin mälvää). Joten saatiin vinkki että ottaisin käyttöön todella pehmeän patukan, sillä kun koira saa purtua patukkaan koko hammas-repertuaarinsa, niin se rauhoittaa koiraa (joka on tärkeää vietin laskemisen ja nostattamisen takia) joten nyt vaan patukka kaupoille. Ja ruvetaan treenaamaan viettien käyttöä: laskua, nostatusta yms.