Niin vaan käytiin tänään Aavan kanssa aiva ensimmäisissä tokokokeissa Kirkkonummella. Tuomarina oli Pirkko Bellaoui. Ja täytyy sanoa, oli kyllä mukava tuomari: tarpeeksi tiukka ja perusteli hyvin pistemenetykset joista olen ihan samaa mieltä, mutta oli myös hirmu positiivinen . Itse tykkäsin hyvinkin paljon.
Mutta ettei mennä taaskaan asioitten edelle, palataan pari päivää taakse päin. Perjantaina haku-treenien jälkeen mentiin Puolarmaariin treenailemaan yhdessä Mirjan ja Jedin, ja Tiltun ja Derin (oli tänän vuonna varakoirakkona tokomaajoukkueessa, ja nollakoirana mm-kisoissa). Tein koko Alo:n läpitte niin että Tiltu liikkuroi ja taas ajattelin että ketut me mihinkään kokeeseen voida mennä. Ensinnäkin Aavan mielestä Tiltu syö heti pienen tervu-tytön joten se kyttäili ja oli muutenkin varpaillaan kokoajan. Joten eihän niistä treeneistäkään mitään tullu. Lauantaina ajattelin että otetaan kunnon hyvän mielen-treeni ennen koetta eikä hinkata mitään tekniikkaa. Tehtiinhän me hyvän mielen-treeni.... täydessä kaatosateessa ja ukkosessa, eli eipä mennyt tämäkään treeni putkeen....
Mutta tämän päivän kokeesta hienosti Aavalle 2-tulos pistein 156. Juu kyllä, vain vaivaset 4 pistettä ykköstulokseen.... hieman harmittaa.
Luoksepäästävyys: 9
Aava hieman vetäytyi ja nojasin mun jalkaan kun tuomari koski, joten tämän takia pisteen menetys. Itte olin kyllä super-tyytyväinen pikku-tyttöön, sillä tätä pelkäsin eniten (ei olla tehty hetkeen)
Paikalla makaaminen: 7
Haisteli maata ja Aava mielestä takana olevasta metsästä joku hyökkäisi pikku-belgin niskaan joten kyttäs tätä. Ja lopussa meni lonkalle. Tartti toisen käskyn lopussa perusasentoon.
Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Pysähdyksissä perusasennot oli hitaita (ja itse hidastan niihin liikaa tuomarin mielestä), ja aivan viimeinen perusasento jäi uupumaan. Muuten Aava teki tosi hyvin töitä.
Seuraaminen taluttimetta: 8,5
Tässä ihan sama mikä kytkettynäkin: perusasennot hitaat pysähdyksissä ja viimenen perusasento jäi uupumaan.
Liikkeestä maahanmeno: 0
Jäi seisomaan... huoh, itte kusin: Aava ei ollut selvästikkään valmis kun aloitettiin liike. Ja tämä on ollut meidän murheen kryyninä jo pitemmän aikaa, joten olin itse hirmu epävarma liikettä aloitettaessa/tehdessä, totta kai se tarttuu koiraan!!
Luoksetulo: 9
Tuli hyvällä vauhdilla , mutta suoraan sivulle?!?!? Ja sivulle tulo oli hieman hidas. (Tästä suoraan sivulle on tulossa uusi muoti-ilmiö)
Liikkeestä seisominen: 9
Normi hyvä Aavalta, olisi voinut olla terävämpi pysähdys niin oltais saatu 10.
Estehyppy: 10
SUPER!! Meinas ennakoida hyypyä ja perusasentoa, mutta malttoi :)
Kokonaisvaikutus: 10
Saatiin erityismaininta meidän yhteistyöstä joka on todella hyvää ja sitä on mukava katsella. Tuomarikin harmitteli meidän (siis mun) nollausta, muuten olisi tullut hieno sarja ja hyvä tulos.
Palataan mun mun möhläyksiin: seuruussa tein täyskäännöksen väärään suuntaan mitä normaalisti, ei se Aava näyttävästi haitannut, mutta en todellakaan tiiä minkä takia tein sen niin (ja tajusinkin asian vasta sen tehtyäni). Ja palautettata sain noista hiljentämisistä ennen pysähdystä ja vasemmalle käännöksissä anna pienen käsiavun (en kyllä itse oo noteerannu, mutta todennäköisesti huono tapa jota ei itse huomaa).
Paikkana koe ei ollut missään parhaimmassa paikassa(koulun hiekkakenttä) koska jouduttiin jättää autot "kauas" kehästä, joten mulla (ja muilla) oli koirat kehän laidassa koko ajan eli Aavakin hengasi siinä reilun tunnin, joka ei tehnyt hyvää viretasolle. Itse olisin halunnut ottaa Aavan melkein suoraan autosta päin kehään viretilan takia, mutta se ei nytte onnistunut. Itse leikin ja riehuin sen kanssa ennen kehään menoa että sain hyvän vireen päälle (oli selvästi väsyksissä odottelemisesta ja kaikesta hulinasta ympärillä). Joten itsekkin mietin että milläs pirulla saan Aavan oikeaan moodiin. Kehässä Aava teki tosi hyvällä vireellä töitä, eikä palkkaamattomuus haitannu yhtään.
Nyt vain lisätreeniä ja kahden viikon päästä uuteen kokeeseen ottamaan se ykkönen , siis jos en itte möhli....
sunnuntai 24. elokuuta 2014
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Kuka täyttää mun kalenteria ...salaa?!?
Niin, otsikkohan kertoo jo aika paljon... Kaikkeen sitä lupautuu ja menee mukaan, kun ei osaa sanoa ei. Paljon on viimepäivinä tapahtunut ja paljon tekemistä on edessä, mutta ei mennä asioiden edelle niin aloitetaan menneistä :)
Viime lauantaina oli taasen hakutreenit Latokaskessa. Aavalle tein neljällä pistolla; ensimmäinen ukko oli helppo n. 10 metrissä oikealla, toinen n. 30 metrissä vasemmalla hieman hankalammassa piilossa mitä edellinen, kolmas oli taas oikealla n. 20 metrissä joka oli vaikein piilo ja viimeinen ukko oli (taas) vasemmalla n. 30 metrissä, ja tämä oli taas hieman helpompi. Lähetykset meni vihdoin niin kuin itte haluan: innokas mutta Aava j a k s o i k u u n n e l l a j a k e s k i t t y ä !!!!!! ja toisena positiivisena oli, että tällä kerralla oliki aiva uudet maalimiehet (muutenkin olivat aiva ekaa kertaa maalimiehinä) eikä Aava epäröinyt yhtään mennä ukkojen luokse. Pitäisi pikku hiljaa ruveta opettamaan Aavaselle ilmaisuja, niin kyllä tämä tästä :)
Sunnuntaina käytiinkin häiriötreeneissä, mutta ne oli Aavan kannalta täys katastrofi, huoh. Paikkana oli Martinsilta ja kentän toisessa päässä oli jalkapallotreenit, keskellä oli isä poikansa kanssa potkimassa palloa sekä toinen isä leikkimässä tyttärensä kanssa + viereisellä kentällä pelattiin koripalloa, siihen päälle Aavalla oli viretila taas jossain stratosfääreissä niin eihän siitä mitään hyvää voi tulla. Aloitettiin paikkiksella koirien naamat jalkapalloilijoita kohti: Aava oli hieman täpinöissään mutta pysyi hyvin kunnes treenikaveri maahan makuulle koirien väliin, se oli aivan liikaa pikku-koiruudelle joka lähti ku ammus rivistä, oho.... Muutenki, eipä siinä treenissä oo jälkipolville kerrottavaa.
Maanataina ja tiistaina otettiin taasen tekniikkatreeniä; vasemmalle ja täys-käännöksissä Aava on meinannut edistää joten keskityttiin siihen. Tehtiin namin kanssa paljon toistoja että jotain jäisi tuonne aivokoppaan. Nyt rupean olemaan tyytyväinen meidän käännöksiin. Samaan kasaan ollaan otettu liikkeitten erottelua liikkeestä maahan ja seisomisen välillä. Samoin Aava on taas ruvennut edistämään liikeitten loppuja (taas tämä sama onkelma) joten siihenkin ollaan keskitytty. Ja jottei menisi liian tekniikkatreeniksi ollaan tehty muutamia vauhtinoutoja ja kuolleen kapulan noutoja.
Tänään tehtiin taas jotain uutta. Tilasin Berralta taas kaikkee kivaa, niin pirulaiset lähettivät mun paketin Helsingin Matkakeskukseen (joka on Kampissa), joten käytiin Aavan kanssa junailemassa aamuruuhkassa, ja kun oltiin Narinkkatorilla siinä saamarin ruuhkassa, niin pitihän tilaisuus käyttää hyväksi ja tehdä seuruu-treenit. Hienosti Aava toimi kovasta häiriöstä huolimatta, toki pysähdyksissä kontaktit tipahteli ja sivulle-tulot oli hieman hitaita. Kyllä siinä oli muuten ihmisillä hämmästelemistä.
Tänään (vielä kaupanpäälle) mun belgimäärä lisääntyi kahdella seuraavaksi viikoksi. Naapurin koirakaveri lähti viikoksi Alanyaan, joten mulla on hoidossa Dora (8 v. sekalinjanen) ja Evian (4 v. näyttelylinjanen) groenendaelit. Toki sinänsä pääsen helpolla, että vien mustat kotiinsa aina mun työpäiviksi (tai jos menee hermo), mutta helpolla näitten kanssa pääsee koska molemmat ovat täysiä sohvaperunoita.
Mutta tulevaan!! Perjantaina olisi hakutreenit, ja sunnuntaina (vihdoin ja viimein) me aloitetaan Aavan toko-ura ensimmäisellä kokeella Kirkkonummella. Maanataina olisi EPK:n kouluttajien tottistreenit, tiistaina esineruutu-treenit (siis "valvotut" treenit etten taas treenaa vaan ittekseni) ja kaupan päälle ilmotin Aavan vielä 7.9 tokokokeeseen. Eli vielä pitäisi saada tehtyä parit hyvät treenit ennen kokeita. Joten kiirusta pukkaa ;)
Kuviankin noista kahdesta mustuaisesta tulee kun vaan saan aikaseksi. Tänään tuola vesisateessa ei oikein huvittanut kuvata.
Viime lauantaina oli taasen hakutreenit Latokaskessa. Aavalle tein neljällä pistolla; ensimmäinen ukko oli helppo n. 10 metrissä oikealla, toinen n. 30 metrissä vasemmalla hieman hankalammassa piilossa mitä edellinen, kolmas oli taas oikealla n. 20 metrissä joka oli vaikein piilo ja viimeinen ukko oli (taas) vasemmalla n. 30 metrissä, ja tämä oli taas hieman helpompi. Lähetykset meni vihdoin niin kuin itte haluan: innokas mutta Aava j a k s o i k u u n n e l l a j a k e s k i t t y ä !!!!!! ja toisena positiivisena oli, että tällä kerralla oliki aiva uudet maalimiehet (muutenkin olivat aiva ekaa kertaa maalimiehinä) eikä Aava epäröinyt yhtään mennä ukkojen luokse. Pitäisi pikku hiljaa ruveta opettamaan Aavaselle ilmaisuja, niin kyllä tämä tästä :)
Sunnuntaina käytiinkin häiriötreeneissä, mutta ne oli Aavan kannalta täys katastrofi, huoh. Paikkana oli Martinsilta ja kentän toisessa päässä oli jalkapallotreenit, keskellä oli isä poikansa kanssa potkimassa palloa sekä toinen isä leikkimässä tyttärensä kanssa + viereisellä kentällä pelattiin koripalloa, siihen päälle Aavalla oli viretila taas jossain stratosfääreissä niin eihän siitä mitään hyvää voi tulla. Aloitettiin paikkiksella koirien naamat jalkapalloilijoita kohti: Aava oli hieman täpinöissään mutta pysyi hyvin kunnes treenikaveri maahan makuulle koirien väliin, se oli aivan liikaa pikku-koiruudelle joka lähti ku ammus rivistä, oho.... Muutenki, eipä siinä treenissä oo jälkipolville kerrottavaa.
Maanataina ja tiistaina otettiin taasen tekniikkatreeniä; vasemmalle ja täys-käännöksissä Aava on meinannut edistää joten keskityttiin siihen. Tehtiin namin kanssa paljon toistoja että jotain jäisi tuonne aivokoppaan. Nyt rupean olemaan tyytyväinen meidän käännöksiin. Samaan kasaan ollaan otettu liikkeitten erottelua liikkeestä maahan ja seisomisen välillä. Samoin Aava on taas ruvennut edistämään liikeitten loppuja (taas tämä sama onkelma) joten siihenkin ollaan keskitytty. Ja jottei menisi liian tekniikkatreeniksi ollaan tehty muutamia vauhtinoutoja ja kuolleen kapulan noutoja.
Tänään tehtiin taas jotain uutta. Tilasin Berralta taas kaikkee kivaa, niin pirulaiset lähettivät mun paketin Helsingin Matkakeskukseen (joka on Kampissa), joten käytiin Aavan kanssa junailemassa aamuruuhkassa, ja kun oltiin Narinkkatorilla siinä saamarin ruuhkassa, niin pitihän tilaisuus käyttää hyväksi ja tehdä seuruu-treenit. Hienosti Aava toimi kovasta häiriöstä huolimatta, toki pysähdyksissä kontaktit tipahteli ja sivulle-tulot oli hieman hitaita. Kyllä siinä oli muuten ihmisillä hämmästelemistä.
Tänään (vielä kaupanpäälle) mun belgimäärä lisääntyi kahdella seuraavaksi viikoksi. Naapurin koirakaveri lähti viikoksi Alanyaan, joten mulla on hoidossa Dora (8 v. sekalinjanen) ja Evian (4 v. näyttelylinjanen) groenendaelit. Toki sinänsä pääsen helpolla, että vien mustat kotiinsa aina mun työpäiviksi (tai jos menee hermo), mutta helpolla näitten kanssa pääsee koska molemmat ovat täysiä sohvaperunoita.
Mutta tulevaan!! Perjantaina olisi hakutreenit, ja sunnuntaina (vihdoin ja viimein) me aloitetaan Aavan toko-ura ensimmäisellä kokeella Kirkkonummella. Maanataina olisi EPK:n kouluttajien tottistreenit, tiistaina esineruutu-treenit (siis "valvotut" treenit etten taas treenaa vaan ittekseni) ja kaupan päälle ilmotin Aavan vielä 7.9 tokokokeeseen. Eli vielä pitäisi saada tehtyä parit hyvät treenit ennen kokeita. Joten kiirusta pukkaa ;)
Kuviankin noista kahdesta mustuaisesta tulee kun vaan saan aikaseksi. Tänään tuola vesisateessa ei oikein huvittanut kuvata.
perjantai 15. elokuuta 2014
Aavan matkassa
Niin vaan on viikko huristanut pelkästään Aavan kanssa. Mutta aloitetaan heti niistä hyvistä uutisista: Aava kävi siskon lauman (tai siis vain osan) kanssa yhdessä virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa kun itse lomailin. Keskiviikkona tuli Kennelliitosta viralliset tulokset: lonkat A/A ja kyynärät 0/0, eli wooohoooo, terve pikku-tyttö <3
Mutta Aava on nyt ollut viikon yksikseen ja en voi muuta kun ihmetellä Aavan käytöstä!!! Se ei ole reagoinut Nipsun poissaoloon mitenkään, on ihan tavallisesti niin kuin se olisi Nipsunkin kanssa. Ja kaupan päälle meillä alkoi töissä normaali arki eli mun kesän 4-5h työpäivät normalisoitui tuttuun ja turvalliseen 10-11h päivään, eikä mitään oo vielä tuhottu. No on nuo Aavan päivät ollu suht raskaita: aamulla pitkä lenkki juosten ja illalla tokotreenit (jossa oon paljon juoksuttanut). Onhan Aavanen hieman seurankipeämpi ja kantaa mulle jatkuvasti leluja, että leikitään leikitään! Ja tuo treeni-into, se on aivan uskomatonta..... Aava ei tekisi tällä hetkellä mitään muuta kun treenaisi ja treenaisi ja treenaisi ja treenaisi. Yks syy tähän voi olla se, että leikitän koiria paljon treenatessani, mutta silti tuo on aivan mahdotonta. Sen takia on meidän lenkitkin mennyt aivan "hyödyttömiksi": käytiin tekemässä 5 km kävelylenkki, josta Aava seurasi 4 km (ei puhdasta tokon seuruuta, että oli väljä ja kontakti välillä tipahteli). Mullahan oli Aava irti että saisi juosta, haistella ja touhuta, mutta ei, kaveri se vain seuraa. Normaalisti tulee höpöteltyä välillä jotain tytöille ja sanon suuntia minne mennään (käännytään oikealle tai vasemmalle ja suoraan), nyt ei tarvinnut kun suu avata tai hymähtää niin Aava nakuttaa seuruussa eikä vapautussanat auta mitään. Onneksi tätä ei oo tapahtunut juoksulenkeillä.... onneksi.
Treeneissä ollaan menty aivan mahdottomasti eteenpäin!!! Mä en oikeen tiiä itkeäkkö vai nauraakko sillä tajusin kuinka paljon on tullut lipsuttua kriteereistä Aavaa treenatessa: aivan p*erkeleesti.... Oikeen hävettää. Ja muutenkin en oo vaatinut juuri mitään treenatessa.... Hävettää vielä lisää. Rupesin tuossa miettimään että ihan samalla tavalla lipsuin kriteereistä kun treenasin Nipsua ja Iinestä yhtäaikaa. Eli yhteenvetona : musta tulee hirvee lipsumaan ku treenaan kahta koiraa saman aikaisesti. Tiedän olevani outo....
Mutta palataanpa treeneihin: tääläviikolla teemana treeneissä on ollut eriasioitten tekniikka. Ollaan opiskeltu käännösten (varsinkin vasemmalle) tekniikkaa ja samalla vaihdoin itsekkin tyylin tehdä käännökset: tähän asti oon itte kääntynyt melko vauhdikkaasti enkä niin kovinkaan selkeästi, nyt teen käännökset paljon selekämmin ja puoliksi pysähdyn käännöksessä (että tulee selkeä 90 asteen kulma) ja Aava (pitäisi) heittää se takapää. Ei se nyt vielä täydellinen ole mutta edistys on huomattava (ja kaikki tämä vain siitä kun hutaisin ennen käännökset...).
Eteentulot on myöskin mennyt eteenpäin, sillä ne tulevat n. 70% suoraan!! Tänään saatiin jopa täydellinen luoksari kokeenomaisena niin että Aava tuli kerrasta hienosti eteen. Tätä ollaan treenattu paljon kiertojen kautta (kierrosta eteen, siitä uusiksi kiertoon.). Ja tähänkin ollaan opeteltu tekniikkaa, eli sen eteentullessa etujalat jäävät paikoilleen ja peppu tulee alle istumaan. Toki nyt on taas yksi ongelma: Aavan luoksetulot on loppuunasti hyvin vauhdikkaita niin itse meinaan ottaa askeleen taakse päin koska pelkään itse että pian sattuu.... pitäsköhän sitä vaan ruveta luottamaan tuohon koiraan ?!?
Nykyään myös meidän liikkeestä maahanmenot jää/menee maahan asti eli tässä ollaan tehty läpimurto.... Tässäkin se oli taas mä joka olin kussut tämänki opettamisen: kun on vaan selkeä koiralle niin totta kai se koirakin toimii.
Suuri askel ollaan menty tottiksen hypyssä: Talin kentällä on harjoitus hyppy joka on n. 60 cm korkea, niin Aava ei oo mennyt koskaan edes lähelle sitä. En tiiä onko se vain ollu Aavan itseluottamuksen puutetta hypätä kiinteän esteen yli (agiesteet ja tokon hyppy on helppo nakki) vai johtuuko se siitä että este on niin kiinteä (onhan tokon hyppyki periaatteessa kiinteä). Mutta paljon saadaan tehdä töitä että saan sen hyppäämään sen metrin hypyn...
Nyt pitäisi oikeen oikeasti kattelemaan tokon koekalenteria että saataisiin korkata Aavan kanssa kisakausi :) nyt kun Aavakin on mennyt eteenpäin kun oon tajunnu omat virheeni. Niin kuin joku fiksu joskus sanoi: koira on juuri niin hyvä, kuin sen kouluttaja on kriteerien suhteen.
Mutta Aava on nyt ollut viikon yksikseen ja en voi muuta kun ihmetellä Aavan käytöstä!!! Se ei ole reagoinut Nipsun poissaoloon mitenkään, on ihan tavallisesti niin kuin se olisi Nipsunkin kanssa. Ja kaupan päälle meillä alkoi töissä normaali arki eli mun kesän 4-5h työpäivät normalisoitui tuttuun ja turvalliseen 10-11h päivään, eikä mitään oo vielä tuhottu. No on nuo Aavan päivät ollu suht raskaita: aamulla pitkä lenkki juosten ja illalla tokotreenit (jossa oon paljon juoksuttanut). Onhan Aavanen hieman seurankipeämpi ja kantaa mulle jatkuvasti leluja, että leikitään leikitään! Ja tuo treeni-into, se on aivan uskomatonta..... Aava ei tekisi tällä hetkellä mitään muuta kun treenaisi ja treenaisi ja treenaisi ja treenaisi. Yks syy tähän voi olla se, että leikitän koiria paljon treenatessani, mutta silti tuo on aivan mahdotonta. Sen takia on meidän lenkitkin mennyt aivan "hyödyttömiksi": käytiin tekemässä 5 km kävelylenkki, josta Aava seurasi 4 km (ei puhdasta tokon seuruuta, että oli väljä ja kontakti välillä tipahteli). Mullahan oli Aava irti että saisi juosta, haistella ja touhuta, mutta ei, kaveri se vain seuraa. Normaalisti tulee höpöteltyä välillä jotain tytöille ja sanon suuntia minne mennään (käännytään oikealle tai vasemmalle ja suoraan), nyt ei tarvinnut kun suu avata tai hymähtää niin Aava nakuttaa seuruussa eikä vapautussanat auta mitään. Onneksi tätä ei oo tapahtunut juoksulenkeillä.... onneksi.
Treeneissä ollaan menty aivan mahdottomasti eteenpäin!!! Mä en oikeen tiiä itkeäkkö vai nauraakko sillä tajusin kuinka paljon on tullut lipsuttua kriteereistä Aavaa treenatessa: aivan p*erkeleesti.... Oikeen hävettää. Ja muutenkin en oo vaatinut juuri mitään treenatessa.... Hävettää vielä lisää. Rupesin tuossa miettimään että ihan samalla tavalla lipsuin kriteereistä kun treenasin Nipsua ja Iinestä yhtäaikaa. Eli yhteenvetona : musta tulee hirvee lipsumaan ku treenaan kahta koiraa saman aikaisesti. Tiedän olevani outo....
Mutta palataanpa treeneihin: tääläviikolla teemana treeneissä on ollut eriasioitten tekniikka. Ollaan opiskeltu käännösten (varsinkin vasemmalle) tekniikkaa ja samalla vaihdoin itsekkin tyylin tehdä käännökset: tähän asti oon itte kääntynyt melko vauhdikkaasti enkä niin kovinkaan selkeästi, nyt teen käännökset paljon selekämmin ja puoliksi pysähdyn käännöksessä (että tulee selkeä 90 asteen kulma) ja Aava (pitäisi) heittää se takapää. Ei se nyt vielä täydellinen ole mutta edistys on huomattava (ja kaikki tämä vain siitä kun hutaisin ennen käännökset...).
Eteentulot on myöskin mennyt eteenpäin, sillä ne tulevat n. 70% suoraan!! Tänään saatiin jopa täydellinen luoksari kokeenomaisena niin että Aava tuli kerrasta hienosti eteen. Tätä ollaan treenattu paljon kiertojen kautta (kierrosta eteen, siitä uusiksi kiertoon.). Ja tähänkin ollaan opeteltu tekniikkaa, eli sen eteentullessa etujalat jäävät paikoilleen ja peppu tulee alle istumaan. Toki nyt on taas yksi ongelma: Aavan luoksetulot on loppuunasti hyvin vauhdikkaita niin itse meinaan ottaa askeleen taakse päin koska pelkään itse että pian sattuu.... pitäsköhän sitä vaan ruveta luottamaan tuohon koiraan ?!?
Nykyään myös meidän liikkeestä maahanmenot jää/menee maahan asti eli tässä ollaan tehty läpimurto.... Tässäkin se oli taas mä joka olin kussut tämänki opettamisen: kun on vaan selkeä koiralle niin totta kai se koirakin toimii.
Suuri askel ollaan menty tottiksen hypyssä: Talin kentällä on harjoitus hyppy joka on n. 60 cm korkea, niin Aava ei oo mennyt koskaan edes lähelle sitä. En tiiä onko se vain ollu Aavan itseluottamuksen puutetta hypätä kiinteän esteen yli (agiesteet ja tokon hyppy on helppo nakki) vai johtuuko se siitä että este on niin kiinteä (onhan tokon hyppyki periaatteessa kiinteä). Mutta paljon saadaan tehdä töitä että saan sen hyppäämään sen metrin hypyn...
Nyt pitäisi oikeen oikeasti kattelemaan tokon koekalenteria että saataisiin korkata Aavan kanssa kisakausi :) nyt kun Aavakin on mennyt eteenpäin kun oon tajunnu omat virheeni. Niin kuin joku fiksu joskus sanoi: koira on juuri niin hyvä, kuin sen kouluttaja on kriteerien suhteen.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Niin on lomat lusittu
Tässä viimeaikoina on tullut paljon kirjoiteltua vain meidän treeneistä niin ajattelin tehdä poikkeuksen ja kirjotella meidän arkikuulumisia. Mun supersuuri viikon lomakin oli ja meni. Täytyy myöntää että viikko ilman koiria/ treenejä ynnä muutakaan koiramaisuuksia oli hieman outoa, kun on tottunut että tytöt pyörii jatkuvasti jaloissa ja käydään treeneissä. Toisaalta oli kiva olla välillä ilman koiria. Toisaalta se ei onnistunut, sillä viikon aikana tein jo melkoset treenisuunnitelmat pääsääntöisesti Aavan päänmenoksi. Heh heh ja oho...
Tytöillä viikko meni odotetusti: Nipsu oli ensimmäiset päivät hyvinkin masentuuneena, "saakelin mamma ku jättää mut tänne...". Ja Aavasta taas tuli todisteetua kuinka se on vain yhden omistajan koira: ei meinannu antaa siskoilleni kiinni ja muutenkin oli kuulemma muutama ärräpää päässyt Aavasen takia. Delegoin samalla siskoilleni, että käyttivät Aavan virallisissa lonkka- ja kyynerkuvissa ( on nääs paaaaaaaaljo halvempaa käyttää Etelä-Pohjammaalla ku täälä eteläs). Sanoivat että Aava oli käyttäytynyt hienosti, eikä ollut väistänyt eläinlääkäriä/ hoitajia ollenkaan (wooohoooo, me edistytään!!). Unilääkettä vastaan oli sinnitellyt todella pitkään : vaikka huojui ja jalatkin petti alta, silti ei kaveri suostunut nukahtamaan ja oli kuvia otettaessa puoliksi herännytkin. No ymmärtäähän tuon: herkkä koira, uusia ihmisiä ja uusi tilanne. Kennelliittoon lähti lonkat A/A ja kyynärät terveenä, nyt vain odotetaan virallisia tuloksia. Nyt pitäisi vielä käydä silmät peilaamassa, niin on kaikki "viralliset" asiat hoidettu.
Nipsun kanssa taistellaan edelleen nuotten jumien kanssa :( . Tai itseasiassa ne on menneet vaan huonompaan suuntaan: taaskaan Nipsu ei leiki, ei juokse, takajalkojen askel on on lyhentynyt entisestään, ja muutenkin asento on kummallinen (selvästi varoo takapäätä), ja muutenkin on hyvin vaivalloinen ja hirveän äreä muita kohtaan. Säälittää vain Nipsua sillä näkee että tahtoisi leikkiä ja juosta kilpaa Aavan kanssa, mutta kun ei pysty (= lähtee usein juoksemaan mutta pysähtyy samantien muutaman metrin jälkeen ja kipeän oloinen). Lomalla olessani Nipsunen oli saanut juosta vapaana paljon, jolloin oli vähän mennyt parempaan suuntaan ( silloin parempi kuin itse saa päättää vauhdin), joten Nipsu jäi vanhemmilleni Ilmajoelle pariksi viikoksi "sairaslomalle" ja samalla pääsee kansanparantajalle Kokkolaan (itte en tiiä vielä töistä, niin onpahan koira jo puolesvälis matkaa). Joten nyt me ollaan vain Aavan kanssa kahdestaan. Toisaalta teke molemmille todella hyvää olla erikseen!!! Aava on kyllä yllättäny kun joutuu olla yksin: se toimii ihan samalla tavalla oli Nipsua tai ei; ei hauku , eikä (vielä!!) oo tuhonnu mitään, leikkiin se pyytän enemmän mutta muuten se on aiva normaali, onneksi.
Nyt sitten rupeaakin olemaan treenejä urakalla ja laskulla sillä EPK:n syyskausi starttaa aivan näillä näppäimillä. Musta tehtiin koulutusohjaaja (pentu/alokasryhmään) tottis-puolelle eli pidän treenit kerran viikkoon jossa samalla treenaan omani sekä meidän kouluttajien omat tottistreenit kerranviikkoon. Katsotaan kuinka aika riittää vielä jälki- ja hakuporukkaan (toivottavasti riittää!!). Myös tuo vieti kiinostaisi, sillä sitä en oo koskaan treenannu. Eli kalenteri on melko täynnä kaikenlaisia treenejä + nyt syksylle on tiedossa 4 koulutuspäivää tottiksen/tokon osalta ( 3x Sirke Viitanen, 1x Juha Korri). Niin missäs välissä sitä töissä kerkeääkään käymään ?!? ;D
Tähän loppuun pitäisi pistää joku tosi hieno kuva tytöistä, mutta.... Aava on tällä hetkellä niin ruman näköinen kun tiputtanut (vihdoin ja viimein) kaiken pentukarvansa eikä oo kasvattanu uutta tilalle, ja Nipsu on eepeellä (ja se vihaa kameraa, tai ainakin korvat vihaa, koska siitä on hankala saada hyviä kuvia). joten jätetään ne kuvat sitte myöhemmälle :)
Tytöillä viikko meni odotetusti: Nipsu oli ensimmäiset päivät hyvinkin masentuuneena, "saakelin mamma ku jättää mut tänne...". Ja Aavasta taas tuli todisteetua kuinka se on vain yhden omistajan koira: ei meinannu antaa siskoilleni kiinni ja muutenkin oli kuulemma muutama ärräpää päässyt Aavasen takia. Delegoin samalla siskoilleni, että käyttivät Aavan virallisissa lonkka- ja kyynerkuvissa ( on nääs paaaaaaaaljo halvempaa käyttää Etelä-Pohjammaalla ku täälä eteläs). Sanoivat että Aava oli käyttäytynyt hienosti, eikä ollut väistänyt eläinlääkäriä/ hoitajia ollenkaan (wooohoooo, me edistytään!!). Unilääkettä vastaan oli sinnitellyt todella pitkään : vaikka huojui ja jalatkin petti alta, silti ei kaveri suostunut nukahtamaan ja oli kuvia otettaessa puoliksi herännytkin. No ymmärtäähän tuon: herkkä koira, uusia ihmisiä ja uusi tilanne. Kennelliittoon lähti lonkat A/A ja kyynärät terveenä, nyt vain odotetaan virallisia tuloksia. Nyt pitäisi vielä käydä silmät peilaamassa, niin on kaikki "viralliset" asiat hoidettu.
Nipsun kanssa taistellaan edelleen nuotten jumien kanssa :( . Tai itseasiassa ne on menneet vaan huonompaan suuntaan: taaskaan Nipsu ei leiki, ei juokse, takajalkojen askel on on lyhentynyt entisestään, ja muutenkin asento on kummallinen (selvästi varoo takapäätä), ja muutenkin on hyvin vaivalloinen ja hirveän äreä muita kohtaan. Säälittää vain Nipsua sillä näkee että tahtoisi leikkiä ja juosta kilpaa Aavan kanssa, mutta kun ei pysty (= lähtee usein juoksemaan mutta pysähtyy samantien muutaman metrin jälkeen ja kipeän oloinen). Lomalla olessani Nipsunen oli saanut juosta vapaana paljon, jolloin oli vähän mennyt parempaan suuntaan ( silloin parempi kuin itse saa päättää vauhdin), joten Nipsu jäi vanhemmilleni Ilmajoelle pariksi viikoksi "sairaslomalle" ja samalla pääsee kansanparantajalle Kokkolaan (itte en tiiä vielä töistä, niin onpahan koira jo puolesvälis matkaa). Joten nyt me ollaan vain Aavan kanssa kahdestaan. Toisaalta teke molemmille todella hyvää olla erikseen!!! Aava on kyllä yllättäny kun joutuu olla yksin: se toimii ihan samalla tavalla oli Nipsua tai ei; ei hauku , eikä (vielä!!) oo tuhonnu mitään, leikkiin se pyytän enemmän mutta muuten se on aiva normaali, onneksi.
Nyt sitten rupeaakin olemaan treenejä urakalla ja laskulla sillä EPK:n syyskausi starttaa aivan näillä näppäimillä. Musta tehtiin koulutusohjaaja (pentu/alokasryhmään) tottis-puolelle eli pidän treenit kerran viikkoon jossa samalla treenaan omani sekä meidän kouluttajien omat tottistreenit kerranviikkoon. Katsotaan kuinka aika riittää vielä jälki- ja hakuporukkaan (toivottavasti riittää!!). Myös tuo vieti kiinostaisi, sillä sitä en oo koskaan treenannu. Eli kalenteri on melko täynnä kaikenlaisia treenejä + nyt syksylle on tiedossa 4 koulutuspäivää tottiksen/tokon osalta ( 3x Sirke Viitanen, 1x Juha Korri). Niin missäs välissä sitä töissä kerkeääkään käymään ?!? ;D
Tähän loppuun pitäisi pistää joku tosi hieno kuva tytöistä, mutta.... Aava on tällä hetkellä niin ruman näköinen kun tiputtanut (vihdoin ja viimein) kaiken pentukarvansa eikä oo kasvattanu uutta tilalle, ja Nipsu on eepeellä (ja se vihaa kameraa, tai ainakin korvat vihaa, koska siitä on hankala saada hyviä kuvia). joten jätetään ne kuvat sitte myöhemmälle :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)