Myönnän , on tämän blogin kirjoittaminen vähän jäänyt tässä viimeaikoina. Mutta totta puhuen eipä mitään suurensuurta olla tehtykkään. Varsinkin kun taas tämä "normaali" kesä on palannut tännekkin päin pallonpuoliskoa, niin ollaan kaikki kolme oltu melkoisia laiskamatoja. Ja enpä ole viittinyt kyllä tuonne kuumuuteen mennä treenaamalla tappamaankaan koiria.
Aava teki mulle tässä totaalisen syömislakon, jota kesti n. 2 viikkoa (no söi se silloin tällöin hieman, mutta ei juuri mitään). Molemmat koirat barffaa ja yhtäkkiä mikään liha ei mennyt alas; varsinkaan mikään ruoka (oli se lihaa tai nappuloita) joka oli vähänkään rasvaista ei uponnut. Pidin sille jopa parin päivän paastonkin etten edes tarjonnutkaan ruokaa; eipä auttanut. Nyt (vihdoin ja viimein) oon saanu Aavan syömään Britin hypo-allergikoille tarkoitettua ruokaa, jonka rasva% on vain 10 ja keitettyjä perunoita (valitettavasti niistä ei oikein saa mitään). Tämän takia Aava on superlaihassa kunnossa, että meinaankin olla helisemässä että mitä saisin sen syömään. Jos jotain hyvää koko hommasta pitää löytää niin onneksi nykyään monilla ruuilla on makutakuu. Oon nimittäin käynyt viimeaikoina ostamassa erilaisia muutamankilon ruokasäkkejä Aavalle testattavaksi, mutta ainapa ne on saanut palauttaa. Olen siis ihana asiakas koiranruokien ostajana ;)
Sitten tuo Nipsunen. Tähän asti meillä ei oo tuon ruuan kanssa ollu mitään ongelmaa vaikka onkin steriloitu narttu. Nyt yhtäkkiä, vaikka liikunnan ja ruuan määrä on pysynyt samana, kaveri on lihonut jonkin verran. Joten Nipsu sitten taas on laihdutuskuurilla eli keskivertonahan tytöt on tasapainossa. En kyllä tiiä, mistä moinen lihominen johtuu, toki Nipsu täytti hiljattain 3 vuotta että olisko tuo hermoni-tasapaino muuttunut?!? Maybe.
Tokoa ollaan jonkin verran treenailtu; vaikkakin oon taas laiskistunut enkä oo kunnolla jaksanu suunnitella treenejä, joten eihän me mitään uutta / edistystä saada aikaan. Ehkä enempi takapakkia. Käytiin Aavan kanssa Tammistossa yhteistreeneissä jossa otettiin kokeenomainen paikkis, siinä on tullut edistystä; ei ahdistunut eikä muutenkaan pököillyt. Ainoona niin heti kun tulin viereen niin nousi. Luoksareissa eteen tuloihin uutena villityksenä on että ne on v i n o j a, perkele. Samoin edelleen painitaan ton liikkeestä maahanmenon kanssa; n. 99% varmuudella Aava jää seisomaan, seuraava perkele. Ja kaikkee muutakin pientä; välillä edistää seuruussa, ennakoi liikkeitten loppuja ja ja ja ja... Jossain kohtaa mietin että jos menis kokeeseen jo tän kuun lopussa, mutta katsotaanpa nyt, voi olla että ei mennä.......
Ollaan me muutamat jäljetkin ajettu. Toisella kertaa kova tuuli meinas sekoittaa varsinkin Aavan ajamista (lähti tuulen mukana), kyllä se vaikutti Nipsuunkin jonkin verran josta itse yllätyin. Aava on viime kerroilla saanut paljon varmuutta ilmaisuihin ja aikas hyvin ne kepit sieltä jäljeltä löytyy, Wooohoooooo!! Joten tässä ollaan edistytty (edes tässä).
Ollaan me yhet aksa-treenit jossa treenailtiin välistävetoja ja kaikkee muuta kivaa. Pitäis nyt vaan ruveta treenaamaan enempi tota aksaa, on se vaan niin hienoa menoa pikku-koiralla.
Nooo, onpa tullu aikas paljon myös uitettua koiria, tai siis Aavaa (koska Nipsuhan ei todellakaan ui). Aavasta on tässä viime aikoina tullut melkoinen vesipeto :) ja onhan se kuulunut meidän missioon: liotan aavalta loputkin pohjavillat pois. Niin se on nykyään totaali kalju pikku-koiruus :) no, eipä tartte ilmottaa piiiiitkän aikaan mihinkään näyttelyyn :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti