RotuRace ja jälkeilyä

Viime lauantaina tuli käytyä tyttöjen kanssa aivan uudessa tapahtumassa eli RotuRacessa , jotka järjestettiin Hyvinkään vinttikoiraradalla. Eli ne jotka ihmettelee mikä kumma se on niin selvennetään vähän. Kisassa on neljän hengen (siis koiran) joukkue, jotka täytyy olla samaa rotua, joista joikainen juoksee 80 metriä ja siitä otetaan aika. Joukkueen nopein ja hitain tulos tiputetaan pois ja jäljellejäävien ajat lasketaan yhteen.. Eli eräänlainen viesti, ja totta kai kilpailuhenkeä tarttetaan, sillä eihän sinne häviämään mennä!! Reiluuden vuoksi kilpailusarjoja on viisi: jätit, maxit, medit, minit ja vinttikoirat. Koirilla on mahdollisuus käyttää viehettä juostakseen kuin vinttikoirat konsanaan, mutta kaikkea muutakin saa käyttää hyväkseen; mitä ikinä vaan keksii että koira juoksee lujaa.

Aava juoski Kiiran, Vienan, ja Sonyn kanssa samassa joukkueessa: Hard Candy´s. Aava teki hienon juoksun ja juoksi vähän reiluun seitsemään sekunttiin koko matkan. Ja totta kai maalissa piti se viehe tappaa :) Yhteensä maxi-luokassa oli 29 joukkuetta ja me oltiin sijalla 14. Myönnetään me ei oltu treenattu oikeastaan ollenkaan, joten ensi vuotta varten on tehty loistava treenisuunnitelma, että saadaan parannettua aikaa :). Belgit oli hyvin edustettuna kyseisessä tapahtumassa , sillä meitä oli yhteensä 8 joukkuetta ja melkein kaikki muunoksetkin oli mukana (puuttui vain laket). Belgien malinois-joukkue Malinois keeps you going voitti koko maxi-luokan. Mutta nopeimmasta ajasta vastasi ajalla 6,62 Amerikanbulldoggi. Täytyy myöntää, että yllätyin ittekki kuinka lujaa ne pinkoi kokoonsa nähden (oon nääs pitäny niitä suht kömpelönä rotuna).

Mutta kokemuksena älyttömän siisti: paljon samanhenkistä porukkaa, paaaaljon kivoja koiria ja kaupan päälle vielä pieni kisa. Joten suosittelen kaikille tulemaan ens vuonna. Mä ainaski meen :))

Kuvia löytyy täältä lisää.

Aava oman suorituksensa jälkeen

Meidän loistotiimi sekä maskotti-mali Aruy eli : Aava, Kiira, Sony, Aruy ja Viena

Ollaan tässä käyty ajamassa parit jäljet pienen tauon jälkeen. Aava ajoi molemmat jäljet aiva loistavalla asenteella!! Joten Aavan kannalta pieni tauko teki hyvää. Nipsu ei ollukkaa aiva niin hyvin... Nyt sillä on tapana ajaa jäljet "vähä sinne päin". Pitäisi vain itse vaatia Nipsulta enempi jälkeä ajaessa. Mutta taas tullaan siihen, että kun Nipsu kyllästyy niin se tekee kaiken vain sinne päin. Mutta jos jotain positiivistä niin ilmasut on hyvällä mallilla Nipsun kanssa. Mutta eiköhän se siitä... ehkä :D
   Tokon suhteen ei mitään uutta; nyt ollaan opiskeltu hyppyä. ja Aava "the yksinkertaisuus" tajuaa vain että "mää vaan hypin tän esteen yli koska tää superkivaa ja tästä saa palkkaa" eli nyt pitäisi saada se käsky huomattavasti vahvemmaksi. Eli töitä on vielä paljon edessä.

SE UI!!!!

Nytte kun taas (valitettavasti) nää lämpöset on saapuneet, niin on treenaamiset jääneet huomattavasti vähemmälle, samoin lenkit. Jo pelkästään oma kämppänikin on niin kuuma, etten viitti tappaa koiria vielä lenkeillä.

Mutta ollaan me jotain saatu aikaan: Aavalla rupeaa olemaan tuo peräpään käyttö hyvällä mallilla. Seuruun täyskäännöksen teen pyörähtämällä vasemman kautta, joten Aavalla on ollu nytten paljon takapään hallinta treenejä. Hienosti se jo pyörii, toki tässä(kin) pitää muistaa että se on vasta pentu , ja se kehittyy vielä. Notokapulan pidon kanssa painitaan edelleen ... huoh... Aava kun ei millään malta pitää sitä suussaan vaan sylkee sen heti pois, tai sitte saat keräillä tulitikkuja pitkin lattiaa. Ollaan niin kuin jymähdetty paikoilleen. Ja ylipäätään noudoissa meillä on ongelmana (oli se sitten lelu tai keppi tai pallo) että Aava tiputtaa sen mun jalkoihin ja uudella käskyllä antaa mulle. Tähän pitäisi panostaa huomattavasti. Toinen asia johon me seuraavaksi paneudutaan on maahamenojen nopeus ja tekniikka. Ennen Aava kirjaimellisesti lysähti seisomisesta maahan, nytte se menee istumisen kautta. Tai ei sitä voi istumiseksi sanoa, se on puolesta välistä istumista ja maakaamista, eli pitäisi pistää myös ne kyynerpäät maahan asti. Myönnän, onhan siitä helpompi lähteä pallon perään.... oma moka.

Nytten kun on ollut lämpösiä kelejä, niin on tullut käytyä jonkinverran uittamassa tyttöjä. Nipsuahan ei uimaan saa sitte millään, se vaan kahlailee hieman ja that´s it. Aava on paljon rohkeampi, mutta stoppi on tullut ku jalat ei enää yletä pohjaan. Eileen käytiin Jennyn ja Kiiran kanssa yhdessä uittamassa koiria, ja Aava vihdoin rohkaistui uimaan kun heittelin sille keppiä rantaveteen. Pitkälle se ei vielä uskaltanut lähteä kepin perässä, mutta alku on jo hyvä. Pikku hiljaa :) Pitäisi nyt vain käydä useammin niin saisi tuosta pikku-koirasta melkoisen vesipedon. Toki uimareissujen takia siltä on lähtenyt karvaa (siis loput pohjavillat) mutta eipä tuo haittaa. Nyt vaan pitäisi käydä shoppailemassa leluja jokka kelluu :)

Kuvat (taasen) : Jenny Yliollitervo :)

Älkää kysykö, Aava on Aava...

Sukellus

FMBB 2014

Niin vaan tuli vietettyä viikonloppuna aikaa Tuusulassa jossa oli belgien MM-kisat tokossa, agilityssä, IPOssa, mondioringissa ja samaan kasaan vielä erkkarit ja FMBB speciality eli suoraa suomennettuna koira täyteinen viikonloppu takana. Paljon loistavia ja taitavia koiria ympäri maailmaa eri lajeissa. Ittellekki tuli semmonen fiilis että nytte vaan ahkerasti treenaamaan , niin kyllä me vielä joku päivä ollaan tuola Aavan kanssa (heh heh , ehkä seuraavassa elämässä ;D)

 Lauantaina leikin turistia ja kävin kattelemassa eri lajeja, hitto vain kun piti lähteä iltapäiväksi töihin. Sunnuntaina oltiin Aavan kanssa näytelmissä. Sieltä hienona saavutuksena oltiin Jun Eri4. Oon kyllä tyytyväinen että saatiin sieltä eri mukaan :) Ja muutenkin Aava yllätti positiivisesti käytöksellään tuomaria kohtaan. Vähän väisti, mutta antoi hienosti kattoa hampaat yms. Toki oli kyllä hirmu mukava tuomarikin, joka otti huomioon koiran, ettei suoraan rynnännyt uhkaavana päin koiraa.  Aavan arvostelu oli kyllä hyvä: 

 " Slightly long in body. Head of good leight, well chiseled. Hight masking. Parallel head line, light stop. Eyes of good colour and shape. Ears just a little tall, well set. Good reach of neck. Soft back line. Bit long loin, sloping croup. Sufficient chest for age, good bone. Balanced angulations. Moves very good with good drive. Good coat but sandy coloured. Nice temperament."

Kuvat Tom Suoranta. ja lisää kuvia täältä

Kehumisen vaikeus - ja jalotaito

Tämä aihe on jo hetken pyöriskellyt mielessäni, mutta vasta nytten sain sen (vasta) tänne asti. Mutta asiaan: itse kun kuljen niin mulla on lähes aina omat koirat mukanani. Joten aina jossain tulee muita koiria vastaan: mätsäreissä omaa kehävuoroa odotellessa, omissa tottis/toko-treeneissä, ihan vain lenkillä tai lenkillä ollessamme kävelimme kentän vierestä jossa oli pentu-kurssi, mutta yhteissä näissä on, että enimmäkseen kuulee: Ei sinne, älä, ei sitä, ei tätä, ei tuota, älä, ei ja ei ja ei ja ei....... Mutta missä pirussa on kehumiset???!!!!???? Ollaanko me vain niin negatiivisia että unohdetaan yksi tärkeimmistä asioista koiran kanssa tekemisessä? Ei se kehuminen voi nuin vaikiaa voi olla... Ja siitähän on tutkimustuloksia, kuinka koira oppii paremmin positiivisen vahvistamisen kautta . Ja uskon, että aika monella on siitä myös omakohtaista kokemusta. Itse oon saanu jo hullunmaineen, kun höpötän ja kehun koiriani vaikka tilanne ei olisi mitenkään uusi, silti mulla suu vaan käy... Tähän voisin puollustuksekseni sanoa, ettei se positiivinen vahvistaminen pahasta oo tutussakaan tilanteessa. Ja mielestäni  kehumisentaito on tunnusmerkki, mistä tietää että on hyvä koiranohjaaja- ja omistaja.

Mä oon nyt tässä tehny pientä salapoliisi/tutkimustyötä, ja voin todeta että se on hyvin harva joka ihan oikeasti kehuu koiraansa, tai edes tarpeeksi. Mielestäni nuokin paikat joita tuossa luettelin on erilaisia "treenejä" joissa koira opettelee eri asioita. Ja joissa olisi mielestäni tärkeää kehuakkin koiraa. Menee koko treeni perseelleen jos ei kehu tarpeeksi. Jos ajatellaan sitä pentu-kurssia, jossa pennut halusivat mennä muitten luokse tai kiinnostuivat mun koirista, kyllä ne sen sekunnin sadasosan keskittyy siihen jolloin voisi (siis pitäisi) kehua.

Useimmiten juurikin nämä kohdat joissa kielletään koiraa on paikkoja, joissa koira ei tiedä mitä siltä vaaditaan tai sitten kriteerit jotain toimintoa kohtaan on nostettu liian korkealle levelille jolloin koira ei pysty keskittymään. Tässä taasen pitäisi meidän katsoa peiliin; ei meitäkään pistetä tekemään pitkän matikan yo-koetta peruskoulu-matikalla. Välillä kuulee kuinka koira on jääräpää, tai aivoton tai kusettaa tai tai tai tai.... Ensinnäkin tuollaisissa tilanteissa koira hyvin hyvin hyvin harvoin kusettaa. Ja useimmiten moni asia johtuu tuosta narun toisesta päästä (jotka kaikkihan on niin täydellisiä). Moni asia on koulutettavissa koiralle tai pois koirasta; oli koira arka, ylisosiaalinen, vilkas, laiska...... Tämänkin loputtoman listan asioihin pystyy jotain tekemään, jos vain itse viitsii: tai itselle pitäisi saada oma ajatus: No sitte perkele se opetetaan sille tai opetetaan pois siltä!!! So simple is that.

Tuossa kun muitten koiran omistajien kanssa juttelee, niin tuntuu että harva jaksaa panostaa koiran koulutukseen vaan pitää saada heti kaikki äkkiä mulle nyt. Eikö ihmisillä riitä kärsivällisyys?!?  Vai pitääkö kaikki saada valmiina, ettei itse tarvitse liata käsiä? Sen koiran kanssa pitää oikeasti tehdä perkeleesti töitä että siitä saa sen hyvin käyttäytyvän pikku-Fifin, joka ei kisko narussa, tulee aina heti paikalle pelkällä ajatuksen voimalla ja ja ja ja.....  No, noita kriteereistä saisi oman postauksen, joten jätetään se seuraavaan kertaan.

Mutta ihmiset hei, muistakaapas ruveta kehumaan koiria ja pistäkää ne muutkin kehumaan!!!! Eipä siinä mitään ainakaan häviä.

Tyttöjen kanssa touhuilua

Tässä viimeaikoina on tullut tehtyä monen moista tyttöjen kanssa. Itse olen huokaissut helpotuksesta, sillä nyt Nipsu taas juoksee ja leikkii jatkuvasti Aavan kanssa pää kolmantena tai siis viidentenä jalkana.

Käväistiin Vihdissä Kiiran ja Jennyn kanssa testaamassa minkälaisia vinttikoiria meirän belgeistä ja Nipsusta kuoriutuu. Sielä oli Greyhoud yhdistyksen järjestämät "avoimet ovet" jossa sai käyrä kuka vain testaamassa vinttikoirien ratajuoksua vieheen kanssa. Matkaa testiradalla oli reilut 100 metriä.  Aavasta olen totaalisen ylpeä, sillä niin pikku-koiruus säntäsi vieheen perään kuin vanha tekijä. Vaikka ympärillä oli paljon outoja ihmisiä ja "maalissa" oli kaksi vierasta miestä. No problemos, eli kyllä se Aava rohkaistuu jatkuvasti. Etenkin ihmeteltiin Jennyn kanssa sitä, että Aava irtosi musta nuon hyvin, kun yleensä se vain pyörii mun jaloissa eikä lähde kauemmas ( siis jos Nipsu ei mene). Nipsu on loistava vinttikoira, kun viehe lähti liikkeelle, niin Nipsu pisti korvat luimuun ja juoksi sen minkä jaloistaan pääsi. Miehet maalista totesivatkin, että kaveri pinkoi oikeen tosissaan. Ehkä mun Nipsussa onki vinttikoiraa ;) Kiiraa ei niinkään viehe kiinnostanut vaan muut hajut olivat paljon kivempiä.

Ilotin Aavan erkkariin, joka on Tuusulassa 30.5-1.6 joten nyt ollaankin käyty muutamissa mätsäreissä. Pakko yrittää saada kehä-kokemusta ennen niitä karkeloita. Ensimmäisissä mätsäreissä Aava oli sinisten kolmas ja saatiin jotain kotiin tuomisiakin. Sielä Aava väisti hieman tuomaria, mutta olin suhteellisen tyytyväinen kehäkäytökseen. Toisissa mätsäreissä tuli tuttuja vastaan sillä samoissa karkeloissa oli myös Kiira ja Jenny, Viena, Neira ja Erica ja Loltsi, Laika ja Tiina. Sieltä saatiin punainen nauha, mutta ilman sijoitusta... Se ei haitannut yhtään sillä Aavan käytökseen olen super-tyytyväinen. Tuomari sanoi heti alkuun, että anna narun olla löysällä, äläkä kisko mihinkään vaikka koira väistäisi, antaa sen tutustua rauhassa. Muutaman sekunnin haisteltuaan se hyppäsi tuomaria vasten pesemään hänen naamansa. MITÄ?? Oliko se tosiaan Aava?? Hiemanko hienoa. Mutta vielä me keretään treenaileen lisää ennen näytelmiä :)

Ja nopea tokon tilannekatsaus: liikkestä jäävät on lähes valmiit liikkeet, seuruuseen tarvitaan vielä pituutta, sillä jos teen pitempää seuruuta Aava rupiaa keulimaan. Samoin vasemmalle käännöksiin ja täyskäännöksiin (pyörähdän vasemman kautta) tarvitaan vielä treeniä, nääs Aava ei aina muista käyttää sitä takapuolta, painosanalla aina... huoh... Muuten seuruu onkin hyvällä mallilla. Paikkikseen tarvitaan vielä paljon häiriötreeniä, mutta muuten Aava pysyy jo nätisti. Hyppyä olis seuraavaksi opetus vuorossa. Ja seuraava huoh, nimittäin liikkeitten välit, niissä meillä on vielä paljon tehtävää. Mutta kyllä me vielä tänä vuonna kokeeseen mennään :) (kai??)

Vielä muutamat kuvat mätsäreistä Herttoniemestä, kuvat: Jenny Yliollitervo

Nipsun selkäoperaatio

Ja ne toiset kuvat mikkä lupasin tuosta Nipsun selästä. Ensimmäinen kuva on viime syksyltä ja alempi on eiliseltä. Kyllä siinä eron näkee.

Kuva: Jenny Yliollitervo

Lupaamani pääsiäis-kuvat

Nyt vihdoin ja viimein sain käsiteltyä nuo pääsiäisenä ottamani kuvat, joten tässä tulee :)

Kyllä siskoksissa on samaa näköä

Tää kuva piti pistää tuon Chidan ilmeen takia. Tai itse  asia tää kuvasti meirän pääsiäistä oikeen hyvin: Aava ja Chida leikkii ja Nipsu touhuaa omiaan.

Aava <3

Ja Chida