Maanantaina käytiin Kivikossa Nooran ja Jipin kanssa tokoilemassa. Pitäähän sitä vuosi alottaa treenien merkeissä!!!
Sikan kanssa teemana oli luopumis treeni. Sillä jo edellisellä viikolla totesin että nämä treeni on jääny vähällä (aivan liian vähälle) ja neiti jumittikin pahasti leluihin. Tehtiin jääviä, nii että Noora jäi meidän taakse ja heilutteli leluja. Sikka joutui ihan toden teolla tehdä töitä, sillä ei millään malttanuluopua leluista: korvan kävi ku propellit koko ajan ja vilkuili jatkuvasti. Palkkasin itselläni olevalla lelulla, mutta hyvin monesti meinas mennä Nooralla oleviin leluihin kiinni. (Ja totta kai Noooralla oli Sikan ykkös lelu kädessä). Otettiin vielä luoksareita niin että Noora seisoi matkanvarrella lelut kädessä. Ku lelut oli kuolleita, ei mitää ongelmaa. Pienenstä lelujen heiluttelusta vilkasi ja pienen pieni kaarre meinasi tulla. Otettiin vielä että Noora heilutti leluja enemmän nii se oli jo liian hankalaa pienelle malinoissille. Lelut oli ku magneetti. Mutta "pienen" hinkkaamisen jälkeen saatiin onnistumaan. Näitä treenejä jatketaan ja paljon. Pitää muistaa pitää huolta, että näitä tehdään huomattavasti säännöllisemmin!!
Tiistaina ja eileen eli keskiviikkona hömppäiltiin vain lenkin yhteydessä, sillä mun lähikenttä (valaistu semmoinen) oli täysin peilijäässä nii en viittiny mennä liukastelemaan, saati sitte rikkomaan koiria. Lenkillä löydettiin yks pieni pläntti yheltä hiekkapohjaselta parkkikselta joka ei ollu jääs nii aloin opettaa Sika-Possullekki oikeen puolen seuruuta. Ihan vaan ykspuolisuuden takia. Kivasti saatiin oikeen puolen perusasentoihin toistoja, ja pieniä pätkiä seuruuta. Toki neiti meinaa vaan ylityöstää tässäKIN itteensä ja välillä oli semmosella u mutkalla mun jalanympärillä. Itse seuruu oli ns. maliseuruuta (mitä ei siis ole vasemmalla puolella). Sikan kanssa tehtiin myös muutamat normiseuruun peruutukset, niissä neiti on kivasti suoristunut eikä ryykää enää mihinkään.
Aavaki pääsi hömppäämään ja tehtiin oikeenpuolen seuruuta ja oikeen puolen perusasennoista eteentuloja.
Tänään aamusta kävin heittämässä molempien kanssa lyhyet aksatreenit , eli käytiin tekemässä muutamaan kertaan kontaktit sillä oon ilmonnu molemmat vklp kisoihin. Sieltä mentiikin sitte Jaanan taikanäppien alle. Tarkotus oli varata jo joulukuulle aikaa (Jaanalla on yleensä n. kk jono,) joten varasin jo marraskuussa jäsenkorjausaikaa. Valitettavasti moni muukin halusi koiransa kuntoon ennen joulua, joten meidän aika venähti näin heti tammikuun alkuun. Eipä tuo nyt niin haitannu.
Ekana käsiteltiin Sikka. Sikka ei taaskaan aluksi meinannut malttaa olla paikoillaan sillä samassa tilassa missä Jaana käsittelee on myös hänen verrkokauppansa (www.mahtitassut.fi/) varastot. Eli hirveesti kaikkee kivaa varsinki Sikan mielestä. Mutta , Sikka oli yllättävän hyvässä kunnossa treeneihin nähden. Takapäässä pieniä kireyksiä lantion alueella, etupää hieman enemmän jumissa lapojen kohasta, mutta äärimmäisen vähän ku miettii mitä lajeja neitin kanssa treenataan. Muutenki Jaanan kanssa puhuttiin sitä, että Sikalla on semmonen lihastyyppi että se ei ees mee kovin helposti jumiin. Mun onni!!!
Aava oliki sitte enemmän jumissa. Toki sen jo tiesinki. Pahimmat oli niska ja lavat, varsinki siitä koko oikee puoli. Ja kaikki jumit "veti"/aukes lantion kohasta. Eli sielä oli selkeä piste mikä vaikutti moneen paikkaa. Muutenki koko selkä , ja juurikin tuo lantion kohta oli tosi kireenä. Jaana sanoikin että jossain kohtaa olis hyvä käydä vaikka kuvauttamassa selkä, sillä juuri tuo lantion kohdassa tuntui oudolle näpeissä. Voi olla että ku oli niin jumissa että olis ollu hieman turviksissa, mikä selittäis että tuntui oudolle. Mutta varmuden vuoksi tsekata ettei sielä mitää oo. Jaana kyllä totes, että jos sielä olis jotain, nii tuo on semmoses kohtaa että siinä tapauksessa moni muuki paikka olis totaalisen jumissa, mikkä nyt ei ollu (esmes reidet). Eli seurataan tuota Aavan lantiota ja sen liikettä.
Muuten sain taas olla Aavaan hurjan tyytyväinen, sillä neiti ei oo koskaan tykänny mistää tämmösestä = stressaa aikas paljo ja meinaa jopa jännittää. Nyt meni häntä heiluen sisälle ja ekana Jaanan työ rapsutettavaksi. Aava rentoutuiki ennätysnopeesti käsittelyssä. Naurettiinki että pieni karvakasa rupee oikeesti pikkuhiljaa lämpeemään koko touhulle. Ollaanhan me nyt yli kolme vuotta Jaanalla käytyki :)
Mutta nyt on molemmat tytöt jumettomana ja saavat viettää muutaman vapaapäivän hyvillä mielin :)
