Nipsun selän kanssa valoa tunnelin päässä

Lauantaina tuli käytyä Kokkolassa kauan ja hartaasti odottamallani kansanparantajalla. Nyt voin sanoa että on tuo Anu kyllä semmonen taikasormi, että oksat pois ja pala larvaa. Nykyään mulla on aivan uus koira!!! Ero vanhaan on järjettömän suuri. Se joka vielä väittää tuollaista touhua huuhaaksi, niin voin sanoa että se on kaukana siitä!!

Suurin ero vanhaan on, että koiralle tuli melkein 10 cm lisää pituutta, samoin nykyään Nipsu ei oo enää semmonen pötkökoira, vaan selässä on selkeä s-kuvio eli notko keskellä ja nousee pepun päälle. Samalla Nipsulle taiottiin jostain reisilihakset jotka näkyy, ja koira kantaa häntäänsä aivan erilailla. Tähän asti Nipsu on aina seissyt hirmu kasassa eli takajalat mahan alla, nyt ne on seistessä takana. Ja kun Nipsu istuu niin se vie pinta-alaltaan vain noin puolet mitä se oli. Ja yleensäkkin koko koira on nykyään huomattavasti rennompi joka näkyy liikkeessäkin. Joten nytten takajalkojen askel piteni huomattavasti. Eli niinsanotusti Nipsu tuli rantakuntoon reilun tunnin aikana.

Nipsua siis käsiteltiin n. tunnin verran ja itsekseni nauroin että tähän asti oon manannu tuota selkää. Loppupeleissä seljässä ei ollut mitään vikaa, eikä se ollut ees jumissa. Koko muu koira olikin niin jumissa ja pinkeenä kuin vain ikää voi, pystyy ja kykenee.

Jumeja oli leuoissa ja kallonpohjassa,, samoin oikea etujalkansa oli jumissa mutta oikea puoli oli pahempi: vasen etulapa oli kiinni selkärangassa josta se irrotettiin. Kyljet olivat superpinkeät ja viimeisten kylkiluiden päällä oli mennyt lihakset jotka siirrettiin pois. Suurin syy kipuilua on ollu lonkat jotka on kyllä ollu oikeella paikalla mutta ne olivat molemmilla puolilla väärässä asennossa kääntyneenä, joten ne pistettii  oikeaan asentoon. Vasen takajalka oli myöskin pinkeä ja polvi oli väärässä asennossa. Reisilihas oli jonkinverran kääntyneenä väärään suuntaan, oikea takajalka olikin huomattavasti pahempi: tämänkin puolen polvi oli vinossa ja reisilihas oli väärässäpaikassa joka painoi hermoa pahasti (joka seki  oli väärässä paikassa) ja jokinmuukin hermo oli väärässä paikassa. Anu totesikin että oli likellä ettei koira ontuisi koko aikaa. Myös hännän tyvi oli pahimpia paikkoja jumejen kannalta, vaikka koko häntä oli jumissa. Nyt sitä vasta ittekki ymmärtää kuinka paljon koira tarttee häntäänsä, nimittäin aivan kaikkeen: jarrutamiseen, käännöksiin,vauhdin nostamiseen, tasapainoon............ Ja tästäkin listasta puuttuu jumeja mitä Anu löysi, joita en just tähän hätään muista. Ja kaikki jumit olivat syviä sillä ne olivat vaivanneet niin kauan. Eli kaveri oli totaali jumissa ja silti tehnyt kaiken mitä pyydän vaikka kipiää tuli. 

Anu sanoi että kaikki tämä on tapahtunut yhdestä kolhusta joka on vaikuttanut ketjureaktion lailla toiseen ja siitä seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan. Ja epäili että kaikki on alkanut niinkin yksin kertaisesta asiasta kuin Nipsu on hypännyt ojan yli tai sohvalle tai sängylle tai autoonkin että etujalaton menneet mitta takajalat ovat jääneet ja "tyhjänpäälle" eli takajalat on tipahtaneet alaspäin. Se on  voinu käyrä ihan missä vain....

Anu vielä muistutti, että Nipsu voi olla muutaman päivän kipeä sillä oikomista tehtiin niin paljon. Mieluusti tässä kohtaa ei anneta kipulääkettä ettei kaveri rupea riehumaan. Nyt Nipsulla on operaationa opetella uudet ja oikeat liikeradat, sillä se on joutunut käyttämään niin pitkään vääriä liikeratoja varoakseen itseään, että vanhat ja väärät liikeradat on lihasmuistissa. Tämä menee parissa päivässä ohitte. 

Seuraava aika onkin 4 kuukauden päästä, niin sitte nähdään kuinka jumissa se sitte on :)

Nyt kun vaan saan kameran käteeni niin otan "uudesta Nipsusta" seisoma kuvan ja pistän vertailuksi vanhan kuvan niin näkee eron käsittelyn jälkeen, kunhan vaan kerkeän....

Mihinkä tämä aika oikeen katuaa

Yhtäkkiä oliki pääsiäinen ja siitäki on hitto on jo viikko... Tää aika menee ku siivillä.

Mutta pääsiäisen pika kertaus: lähin to illasta ajamaan kotia päin etelä-pohjammaalle ja tulin takaasi maanantaina illasta. Mukana tällä kertaa oli myös Aavan sisko Chida joka tartti pääsiäiseksi hoitajaa niin reissaamahan ase piti ottaa mukaan. Ja sehän ei Aavaa haitannut yhtään :) belginpörröt leikkivät aamusta iltaan ja oli at koko ajan pihalla temmeltämässä. Siskon koirat joutuivat välillä (varsinki Räpsy) belgihuökkäyksen uhriksi, sillä leikkiessään siskokset pitivät yhtä eli toinen kiusaa toisella puolella ja toinen toisella puolella. Tytöt ottivat myös tarhan niin itselleen, että kun pistettii Räpsy siskosten kanssa leikkimään, niin tytöt rupesi hyökkimään Räpsyä kohti tosissaan ja ahdistivat sen nurkkaan, oli pakko ottaa pikku-sammari pois kun belgit omi kirjaimellisesti tarhan itselleen. Ittekki ihmettelin tyttöjen käytöstä... Muuten Chida tuli yllättävän hyvin ja todella nopeaa sinuksi meirän lauman kanssa.

Kuvia tulee tänne reissusta kun vaan saan ne käsiteltyä , siis lue: kun saan ne ees koneelle asti ;) joten pahoittelen nuotten kuvien laatua, huimaa kännykkälaatua

Käytiin me pääsiäisenä kokeilemassa aksaa tyttöjen kanssa. Eli opeteltiin Aavan kanssa putkea ja hyppyjä matalilla rimoilla. Oon kyllä tosi tyytyväinen Aavaan, sillä parin kerran jälkeen rupesin tekemään putkeen mutkaa ja pituutta. Ja lopuksi putkessa oli 90asteen kulma ja niin vaan Aava sujahti putkeen, no problemos. Siitä tulee vielä superi aksa-koira :) nyt pitäis vaan löytää täältä etelästäki kiva aksa paikka missä ruveta treenaamaan :) BTW, hyviä ehdotuksia tähän????

Muuten treenaamiset on sitte jäänykki ku Aava on ollu väsyksissä tuon pääsiäisen takia. Eileen käytiin ajamassa jäljet molemmille hunsvoteille, joista ei jää kerrottavaa jälkipolville, eli ei siitä sen enempää. Otettiin myös häiriöpaikkis-treeni: Aavan mielestä se oli perseestä ku "mamma vaan leikkii pallolla, enkä mä pääse mukaan. Ja kiusaksi pomputtaa palloa vieressä". Aavan ilmeille kyllä piti välillä nauraa ku kaveria otti "hivenen" päähän tuo treeni :)

Ongelmasta ongelmaan ja siitä uuteen ongelmaan

Meillä on ongelma. Itse asias kaksi ongelmaa, tai siis mulla on ongelma siis ongelmia!! Nimittäin minä itte.... Huoh, ongelma nro. 1: minkä hiton takia siihen koiraan ei voi luottaa treeneissä, vaikka toisaalta tietää että kyllä se osaa. Ja ongelma nro. 2: minkä takia sieltä omalta mukavuus alueelta on niin hankala lähtee pois?!? Menis koiraki eteenpäin huimasti jos vaan itte en viihtyisi sielä. Sitä on vaan niin tosi helppo jumahtaa paikoillensa. Veikkaanpa että en oo ainoa koirantreenaaja joka painii samojen ongelmien vuoksi, kai??

Mutta valotetaanpa hiukan...
Ongelma nro. 1. Tässä parilla viime kerralla kun oon ollu treenaamassa jälkiä molemmille tytöille, niin oon itte kussu tyttöjen treenit. Eli mä merkkaan tyttöjen jäljet nauhoilla mettään että itte tiiän missä menee. Nytten parina kertana on käynyt niin että katton että tuola on seuraava nauha vaikkakin välillä se ei ookkaa se minne pitäis mennä. Koira menis oikeeseen suuntaan, mutta itte "korjaan koiran oikeeseen suuntaan" ja tämän takia koira "oikaisee" palan matkaa mun oman mokan takia. Välillä tämän takia ollaan oikastu 10-20 metriä joka on jo helkkarin paljo. Eipä ihme että tytöt on välillä ollu "hieman" kuutamolla jäljestäessään. Ja se loistava tekosyy: enhän mä voi muistaa ulkoa kummalta puolelta puuta se jälki kiersi, varsinki ku pitää muistaa 2 eri jälkeä.  Eli sarjassamme näin voit pilata oman koirasi...
Ongelman nro. 1 ratkaisu: seuraavia jälkiä en merkkaa ollenkaan (vaan alut ja loput) joten mun on pakko luottaa koiraan. Mutta tässä törmätään ongelmaan nro. 2 ja se toinen loistava tekosyy: sitten mä itte oon epävarma ja se heijastuu koiriin ja ne ajaa huonosti ja ja ja ja ja....
Ja lopullinen ratkaisu: tänään otin itteäni niskasta kiinni ja kävin tekemässä jäljet niin että en merkannu niitä ollenkaan. Okei niin paljon pysyin mukavuus alueellani, että A. en tehny kovin pitkiä jälkiä kummallekaan (n. 200 metriä) B. tein jäljet helppoon maastoon (sammaleikkoon) ja C. en tehny jyrkkiä kulmia / muita käännöksiä, vaan suht suora jälki jossa vähän kaartelin. Eli palattiin ongelmaan nro. 1. Voin sanoa että molemmat tytöt oli super hyviä!!! Aavasta tuli aivan lopussa hieman epävarma mutta silti ajoi hyvin, ja Nipsu oli loistava oma mestari nenänkäyttäjä. Eli kummatkaan ei ollu epävarmoja, eikä muutenkaa mitän mitä epäilin aluksi. Eli tästä on hyvä jatkaa, nyt vaan pitäis se sama saada taottua tuohon omaan päähän. Ja voin sanoa että se rautalanka ei todellakaan riitä, pitää hakea suosiolla ratakiskoa.

Toissa päivänä tein Aavalle esineruudun mallia 30x30 metriä ja 4 esinettä. Esineinä oli tällä kertaa mitä autosta löytyi: jääskraba, hihnan pätkä, hanska ja tunnarikapula. Tuossa alla on jonkin näköinen kuva kuinka esineet oli. taaimmaiset ja oikean laidan esineet löytyivät yllättävän hyvin ja helposti, mutta tuo "ensimmäinen" joka on lähimpänä etulinjaa oli todella vaikea. Joten nyt keskitytään sitten ettimään likeltä :)

"Don´t wait for miracles, do it"

Nytte on tullu vaan Aavan kanssa puuhasteltua kaikenlaista, sillä (yllättäen) Nipsu on taas huonossa kunnossa. Tai nyt se on ehkä kaikkista huonoimmassa kunnossa. Ilkiää ittelle kun näkee että koira on kipeä, silti se vaan yrittää tehdä niin kuin mitään ei olisi. Ajattelin nyt syöttää Nipsulle viikon kipulääkekuurin jos siitä olisi edes vähän apua.

Mutta se Nipsun selästä, joten palataan Aavaan. Tuon pienen ikiliikkujan kans päästiin EPK:n tottisryhmään missä tänään käytiin toista kertaa, eli treenit siis alkoi viimeviikon torstaina.Ongelmana treeneissä meinaa olla se, että koko muu porukka on aika lailla vasta alkutaipaleella, kun Aava jo osaa jotain, niin tämän takia meillä on vain yksi koira kentällä kerralaan. Tämän takia tuo häiriö jää huomattavasti vähemmälle. Toki nyt alkuun on ollut hyvä näin sillä Aava otta tosi paljon häiriötä uusista ihmisistä. Mutta esim. paikkikseen ei meinaa saada kavereita viereen makaamaan. Mutta ekalla kerralla otettiin vaan kotakti treeniä niin perusasennossa kuin seuruussakin. Treenailtiin että takana/vieressä käveli "liikkuri" josta Aava yllättävän vähän otti häiriötä.
Tänään otettiin muutamat motivaatio-luoksetuloja ja samalla sain loistavan vinkin kuinka saan opetettua Aavalle eteentulon!! Luoksetulossa eteentulohan on ehkäpä koiralle yksi vaikeimmista asioista, koska lujaa pitää tulla mutta silti ei saa törmätä ohjaajaan ja vielä pitäisi saada peppu alle (eli ei voi istahtaa pepulle). Tämän takia monet jäävät liian kauas. Monet opettaa sen "penkkitreenin" kautta eli istut tuolin kulmalla ja siitä ottaa koiran eteen. Tänään vinkissä opetettiin eteentulo maahan menon kautta eli koira pistetään maahan makaamaan, menet itse seisomaan koiran eteen varpaat koiran tassuista n. 10 cm. Siitä ohjataan koira istumaan eteen niin että etukäpälät pysyy samassa kohtaa ja peppu tulee "alle". Kun tämä sujuu niin koiran etukäpälistä askeleen päähän ja sama uusiksi, ja loppujen lopuksi sulla on mahtava kiinteä eteentulo, ilman että tarttee pelätä että koira törmää, ja se oppii hallitsemaan takapäätään. Eli mä tiiän mitä me nyt sitte opiskellaan Aavan kanssa :)

Käytiin me ottamassa tuossa välissä parit esineruututreenit. Ongelmaksi meinaa tulla minä, juuuuu myönnän. Teen treeneistä aivan liian pitkiä... Pitäis vissiin välistä muistaa että se on kuiteski vasta pentu!! Mutta yllättävän hyvin Aava tekee töitä :) esinemotivaatio on kohdallansa.

Ja käytiin myös juoksuttamassa koiria Kiiran, Vienan,  Aavan siskon Chidan ja äitin Ninjan kanssa. Iso kiitos taas Jennylle kuvista!! :D

Chida ja Aava

Chida, Aava ja Kiira

Ninja ja Chida + Nipsun (entinen) lempilelu vauhdissa

Siskokset <3

Siskokset ja mamma, eli Chida, Ninja ja Aava

Hard Candy's Charming Star "Chida", Hard Candy's Amazing Dream "Ninja", Hard Candy's Blue Heaven "Kiira" ja Hard Candy's Cindy Lane "Aava" 

Kevät chek, järkyttävä treeni-into chek

Nyt kun säät ovat olleet mitä parhaimpia treenaamiseen, niin sitähän me ollaan tehtykki :) kuinka hienoo. Sitä ittekki on jotenki heränny horroksesta ja totaalinen treeni-into / motivaatio on tääs täälä!!! Sen on valitettavasti tytökki huomanneet; esim. tänäänkin tehtiin jälkitreenit, esineruutu-treenit ja käytiin vielä lenkilläki. Mä aina keksin keksin tytöille paaaljo tekemistä mun vapaapäivinä.

Aava teki keskiviikkona seuraavan läpimurtonsa... Kävin ensin ajamassa molemmille tytöille jäljet ja sen jälkeen otettiin lyhyt toko-treeni Aavan kanssa. Ja siihen läpimurtoon tuon tokon suhteen: tein treenin rakennustyömaan vieressä olevalla pienellä nurmitilkulla. Vaikka työmaa kuhisi ihmisiä kuin muurahaispesä auringossa, paljon yksittäisiä paukkeita / kolinaa + vieressä oli myös vilkas pyörätie jossa myös oli liikennettä. Silti kontaktit pysyi hyvi ja kirsikkana kakun päällä otettiin superhieno kokeenomainen minuutin paikkis :)

Nyt ollaan kolmena viimeisenä päivänä käyty ajamassa jäljet,  ja eileen ja tänään otettiin vielä esineruutu-treenit kaupanpäälle. Nipsun kanssa opiskeltiin toissapäivänä ja eileen jäljellä esineitten/keppien/tikkujen ilmasuja eli mulla Nipsu "noutaa" kepit mulle. On meillä vielä paaaljo tekemistä, mutta yllättävän hyvin Nipsu sen oivalsi, epävarmuutta oli, mutta se annattakoon anteeksi :) . Aava se teki tasasen varmaa hyvää työtä jäljillä, joten tyytyväinen oon, nyt pitäisi vaan ruveta tekemään huomattavasti pitempiä jälkiä. Ongelmana on että ajattelen että teen pitkän jäljen, no sitten ku se ajetaan toteenki, ettei tää ny niin pitkä ollukkaa... Eli pitäis taas saada jotain uudistusta tuonne omaan aivokoppaan tai ehkä mennä pois tuolta mukavuusalueelta....

Eileen tein Aavalle motivaatio-esineruudun eli mettä täynnä leluja. Aavan lempitreeni.... Hitto ku kaveria ei meinannu saada millään pois mettästä, no ainaski treenin tarkotus meni nappiin. Tänään tein esineruudun niin sanotuilla kuolleilla esineillä ja niin vain löytyi kaikki, ja niin loistavalla asenteella!! Tähän asti oon tehnyt treenejä näköärsykkeen avulla, joten tää oli todellinen testi Aavalle!!
Nipsulle kuolleet esineet on tuttuja, joten Nipsunenkin teki loistotyötä. Tuo onki Nipsusen ihan ykköslaji :)

Tänään jäljet olikin peltojäljet, jota ei ollakkaan hetkeen ajettu!! Aavalla meinas olla (taas) teknisiä ongelmia tuon keskittymmisen kans, okei peltotäynnä myyrän koloja... ihan ymmärrettävää, joten tässä onki työsarkaa. Nipsu teki myyristä huolimatta pitkän (about 600 metriä) pitkän jäljen jonka ajoi suht hyvin :)

Tällä viikolla alkaa vielä Aavan kanssa tottisryhmä, jossa treenaillaanki koko kesä. Sitä innolla odottaen :)

Aavan menestystä ja Nipsun selkäongelmia

Sen verran vauhdikas viikko takana ettei tänne ole kerenny päivittää kaikkea mitä on tapahtunu.
Viikko sitten mulla oli koulutus ja tytöt olivat yökylässä, Aavakin ihka ekaa kertaa. Olivat molemmat tytöt olleet jonkin verran levottomia, mutta muuten kaikki oli mennyt hyvin. Nipsu nyt on ollut montakin kertaa porukoilla hoidossa Etelä-Pohjammaalla asuessani, joten sille se oli tuttua kauraa. Mutta huomasin vain Nipsustakin, että viimeiset 7 kk se on ollut tiiviisti vain mun kanssa, niin kyllä se näkyi koirassa kun joutuikin yökylään. Yllättävän paljon koira muuttuu tuossakin ajassa.

Aavan kanssa on tuo tokon treenaaminen jäänyt nyt huomattavasti vähemmälle; ollaan treenattu enimäkseen jälkeä, mutta viikkoon mahtuu myös yhdet esineruutu treenit ja yhdet hakutreenit. Erityisesti hakuun ja esineruutuun olen Aavaan tyytyväinen sillä molemmissa oli viretila kohdallaan ja kaveri tekikin hienosti töitä!! Nämä oli Aavan ehdottomasti parhaat haut, sillä itse pelkäsin Aavan lähtevän herkästi ajamaan jälkeä pitkin maalimiehen luokse. Pitäisi taas ruveta panostamaan tähän(kin) lajiin huomattavasti paremmin. On vähän päässy taka-alalle koko laji. Toki koko haun treenaaminen vaatii aina porukkaa ja näin vuorotyöläisenä se on hieman hankalaa +  Nipsun selkä ei kestä hakua, joten joudun treenata Nipsun vielä erikseen tai käydä edes lenkillä.

Parina viime päivänä ollaan käyty ajamassa jäljet molemmille tytöille. Melkein tanssin mettässä ripaskaa, sillä nyt oon saanu Aavan taas keskittymään jäljen ajamiseen!! Arjen pieniä iloja :)  nooooo, nyt kun hehkutan Aavaa niin todennäköösesti ens kerralla jäljet kusee ja manaan koiran taas jonnekki suohon... Toki tuo keskittyminen pitää vain opettaa koiralle, ei sen kummempaa.

Nipsun selkä se on taas mennyt entistäkin huonompaan kuntoon :( no osa syy on, että tein Nipsulle parina päivänä peräkkäin esineruudut eli se on päässyt juoksemaan irti ja tässä on nyt tulos. Muutenkin Nipsusta on tullut huomattavasti kireämpi muita koiria kohtaan ja se äksyilee hyvin helposti. Onneksi Aavalle se ei oo vielä äksyillyt. Jos jotain positiivista niin sain ajan Kokkolaan kansanparantajalle, jos nyt saataisiin selkä kuntoon. Käsittelyyn on toki vielä kuukausi aikaa.... joten Nipsunen tekee vain nyt narulenkkejä ja sen kanssa ollaan hyvin rauhassa, mikä on lähes mahdotonta. Pyrkimys olisi että kävisin lenkittämässä tytöt erikseen mutta aina se ei onnistu töitten vuoksi.

Aava teki eileen melkoisen läpimurron!!!Käytiin eileen hakemassa Aavalle uudet valjaat lemmikkikaupasta, ekaksi Aava meni itse myyjän työ ja kun myyjä meinasi silittää se ei juossutkaan pakoon henkensä edestä vaan, okei, hieman väisti mutta antoi koskea edes hieman!! Mulla loksahti jo siinä suu auki. No Aava vain petrasi tästä; myyjä laittoi Aavalle valjaat päälle noin vaan!!! Hitsi, siinä kohtaa leukani loksahti vielä enemmän auki. Samoin toinen molemmat tytöt meni moikkaamaan kaupan toista asiakasta ja sitäkin Aava antoi koskettaa, ei suuresti mutta kuitenki. Hitto soikoon, kyllä siitä saadaan vielä kunnon koira.

Ja muuten, ilmoitin Aavan Tampereen KV-näyttelyyn. Se vain että sielä on mies tuomari, joten tarvitsemme nyt paljon miehiä jotka käpälöisivät Aavaa. Eli vissiin saadaan pysäyttää kaikki miehet jotka tulee kadulla vastaan ;D

Voihan viretila, huoh..

Niin vaan on tullut jälkikausi avattua!! Nyt ollaanki käyty kolmena päivänä jälkeilemässä hieman. Se vaan että huomiseksi se taas lumi/räntäsadetta joten se siitä jälkikauden jatkumosta, hittosoikoon. 

Nipsu teki kaikkina kolmena päivänä tasaisen varmaa työskentelyä. Loistavaa nenätyöskentelyä Nipsulta taas jälleen kerran ja motivaatio oli kohdillaan parin kuukauden tauon jälkeen. Noooo, Nipsunen on aina ollu mun luottokoira jäljen ajamisessa: oli keli mikä tahansa, jälki helppo tai vaikea, viretaso mikä tahansa niin aina tekee hyvällä innolla ja motivoituneesti. Varmasti nyt kun kehun Nipsun maasta taivaaseen , niin varmasti seuraavat jäljet kusee totaalisesti :)

Sitten siirrytäänpä tuohon Aavaan , *syvä huokaus*. Kahtena ekana päivänä ongelmaksi kehittyi aaaaivan liian korkea viretila. Tämän meidän pikku-telluksemme korkeimmatkaan pilvenpiirtäjät eivät pärjää korkeudestaan tuolle pikkukoiralle. Se penteleen viretila on jossain kaukana stratosfääreissä. Joten kusihan ne jäljet sen takia.... Joten tänään tein suunnitelman muutoksen ennen kuin ajoin jäljen: jäljelle mennessä otettiin paaaaljon kontakti-harjoituksia; seuruun pätkiä ja muutenki sivulle tuloja. Eli tarkotus oli saada Aava keskittymään vain muhun ettei se menisi siihen että "täysiä ajamaan jälkeen ku se on niin kivaa". Oli mulla vielä taskussa tunnarikapula, jolla otettiin muutamat pitoreenit, ennen ku pistin koiran jäljelle. Itseasias Aava rauhoittui yllättävän hyvin ja ajoikin jäljen huomattavasti paremmin versus edelliset. Eli mulla on vielä hitokseen tekemistä tuon Aavan viretilan kans, mutta parempaan suuntaan ollaan selvästikki menossa :)

Aavan kanssa ollaan tokoiltu melkospaljon. Joten pikakatsaus tokotilanteeseen: seuruu on nyt yhtäkkiä iskostunu tuonne herneaivoihin, sillä se on tähän asti poikittanu tai edistänyt tai sitte se laahustaa perässä. Mutta nyt!!! Wooohooooo, loittovoittaja fiilis. Liikkeestä seisominen menee jo mukavasti. Vaikka tänään tuli uus ongelma vastaan; kun liikkeistä jäävissä ja paikkiksessa palaan koiran viereen niin Aava väistää... En todellakaan tiiä mistä moinen?!? Ittekki sitä tänään ihmettelin, ja mietin että sanonko käskyn liian käskevästi (Aava on kuitenki herkkä kaikelle tommoselle). Nooo, uskon että se ei oo kovinkaan iso ongelma :) 

Paikkiksissa Aava rupiaa pysymään yllävänki hyvin, seuraava lottovoittaja-fiilis. 

Häiriötreeniä pitää vielä ottaa huuuuurjasti. Se onkin seuraava paneutumiskohde tokossa.

Niin meinas jo aiva unohtua!! Ku oltiin tyttöjen kans viime vkl:na Etelä-Pohjammaalla niin pitihän sitä käyrä mumman matonkudevarastossa. Nyt mulla on muovipussillinen matonkudetta mistä mä voin punoo tytöille vetoleluja :)