lauantai 19. toukokuuta 2018

Jälki-Siasta toko-Siaksi

Viime vklp kokeen jälkeen on ietetty kyllä totaalisen hiljais eloa. Itte ku en oo mikää lämpösen ystävä ja koiratkaa ei oo jaksanu mitää nii turhaapa sitä mitää hötkyilemään. Torstaina käytiin Katjan ja Remun sekä Nooran, Jipin ja Hugon kanssa tallomassa jäljet. Itte talloin Aavalle jonku vajaa 400 m pitkän 3 keppiä. Siinä ei mitää ihmeellistä: Aava jäljesti nätisti, ja ajoi jopa kulmat (joita 2) sukkana . Eli Aavaksi perus varmaa hyvää suorittamista. Sikan jäljen kävi tallomassa Noora, pituutta oli n. 500 m, 6 keppiä ja muutama kulma. Alku helpompaa joissa oli slkeesti harhoja ja loppu oli melkoista ryteikköä eli ei mikää helppojälki. Janalta lähtiessä oli aikas epävarma mutta nosti jäljen ja lähti nätisti ajamaan. Sikaksi erittäin rauhallisesti ajettu jälki, mutta joutui kyllä tehä töitä pysyi jäljellä. Yks keppi jäi mettään, mutta muuten oon kyllä tyytyväinen Sika-possun työskentelyyn.
Eileen illasta käytiin Hannan, Tikon ja Mimin kanssa tokoilemassa. Sikalle tein kerran kaikki avon liikkeet läpi. Asia missä hinkattiin oikeen kunnolla oli liikkeestä istuminen. Siinä on tullu ihan pirun paljo epäonnistumisia. Mielentilallisesti Sikka oli sangen pätevä tokokoiruus.

Tänään startattiin aamusta ja lähettiin Riihimäelle tokokokeeseen Sika-Possun kanssa. Tuomarina oli Kaarina Pirilä. (mali-ihminen mikä mali-ihminen nii viitti mennä Sikan kanssa sille ;)  ). Pisteitä mukaan kertyi avoimesta luokasta 267 eli 1-tulos. Yleisesti ottaen Sikan mielentila oli Sikaksi sangen hyvä, eli meijän työ rupee oikeesti tuottaan tulosta. Kyllä sen eteen on nii pirun paljo tehtykki töitä.

Mutta liikkeet:

Paikalla istuminen: 9
Tuomarin mukaan on liian levoton, nosti siis toista etujalkaa kerran ja laski maahan.

Seuruu: 8,5
Tuomarin kommentti: pitää nätisti kontaktin koko ajan, ja paikka on oikein hyvä, hivenen meinaa painaa. Ääntelyn takia joutui tiputtaa arvosanaa. Eli lopussa tuli taas pillipiipari esille, mikä ei yllättäny mua...

Liikkeestä seisominen: 9
Sais olla hieman täpäkämpi seisominen, seuruu oli hyvää ja se oli hiljaa!

Luoksari: 7
Täs Sikalla tuli joku aivopieru ku jätin maahan nii oli ekna noussu seisomaan ja siitä istumaan, eli ku mä käännyin nii oli istumassa (tiputtaa 2 pistettä), eteen liian tiivis ja pa hivenen vino

Liikkeestä maahanmeno: 9
Perus hyvää Sikkaa. Maahan menossa jäi todella vinoon (oli siis melkein 45 asteen kulmassa) josta pistemenetys

Ruutu: 9,5
Meni nätisti vauhdilla, jäi kyllä ihan etureunaan, mikä on kummallinen virhe Sikaksi.

Nouto: 8,5
Rauhaton heitettäessä (eipä varmaan ketään yllätä) ja tuli ääni. Palautuksessa törmäs aika rumasti muhun. Muuten normi hyvä Sikaksi noutona.

Kaket: 7
Eka vaihto hieno, muissa tuli hivenen eteenpäin.

Estehyppy: 9
Tuli eteen suoraa, mutta pa oli vino

Merkin kierto: 7,5
Sikka kaatoi merkin ja eteentullessa taas liian tiivis.

Kokonaisvaikutus: 8
Tuomarin kommenttina oli että äärimmäisen halukas ja hyvää yhteistyötä koiralta. Haluais antaa kympin mutta ääntelyn takia joutui antaa vaan 8

Eli yhteensä 267, 1- tulos ja luokkavoitto
Mun pieni Sika <3




sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Jälki-Sika

Tänään korkattiin Sika-Possun kanssa virallisesti meijn pk-ura. Ja keli oli melkonen. Ku otin koepaikan vastaan nii en olis uskonu että mittari on 27 astees. Jos sen olisin tienny nii en välttämättä olis paikkaa ottanu vastaan. Mutta käytiin siis jälkikokeessa Lempäälässä, jossa tuomarina oli Jani Heinilä. POhjat kokeelle ei ehkä ollu ihan parhaimmat: tottikset jääny hyvin vähälle, ku ollaan hinkattu tokoa, ammuttu ollaan vain kerran tälle kaudelle, kaikki jäljet mikkä Sikka on ajanu on ollu mun itteni tallaamia, esteitä ollaan tehty vain pari kertaa. Eli paljo epävarmoja asioita. Toki tuo oli varapaikka mikä me saatiin ja vahvistus paikan saamisesta kokeeseen saatiin vain n. viikkoa ennen koetta. Eli ei siinä viikossa ihmeitä tehdä. Ja asiaa ei helpottanu että mä olin eileen iltavuorossa, tänään piti kasin jälkeen olla jo Tampereen suunnalla joten yöunet jäi 3,5 tuntiin.
Mutta mennää itte kokeeseen. Alotettiin mettäosuudella ja arvottiinki meille jäljen numeroksi 4.  Jana oli selkeessä paikassa ja jälki lähti oikeelle. Hienosti Sikka irtos ja haisteli jälkee ja lähti hyvin varmasti ajamaan jälkeä. Nopeesti nousi eka keppi. Jäljen puoleen väliin saakka Sikanen ajoi ihan superhienosti, mukaan lukien 2 kulmaa, mutta sitte sielä (mä veikkaan) oli tuore peuran jälki ja se sekotti hollain lailla pakan. päästiin kuitenki loppusuoralle ja nostettiin vika keppi. Eli keppejä nousi 4 (kolme normia ja vika keppi). Tuomarin kommenttina jäljestä: koira lähtee erittäin tarkasti ja itsevarmasti janalle, ei höntyile turhia. Mä lähen kuulemma liika herkästi heti koiran perään eli mun pitäis antaa koiran ensin lähtee lähes liinan mitan ajamaan ennen ku lähen perään. Yritän muistaa ens kerralla :)  Ku kepit palautettiin nii mentiin hyvin pian esineruutuun. Ruutu oli sijoitettu pieneen ylämäkeen mihin aurinko helotti aikas huolella, eli sangen kuuma paikka. Ihan takalaitaa ei nähny mutta muuten kivassa paikassa. Ekalla lähetyksellä Sikka teki aiva törkeen hienon noston, ja eka esine löytyi ihan äärimmäisen nopeesti. Palautus hyvä. Uus lähetys, mutta hieman takareunassa keskilinjalta hieman vasemmalle oli ilmeisesti tuore peuran paska sillä Sikka jäi haistelemaan siihen tosi paljo, mutta näki että sielä ei ollu esinettä. Tuomari ja muut toimihölöt sanoi että muutki edelliset koirat oli kans jääny siihen haistelemaan. Huusin Sikan pois ja lähetin uusiksi.Lähti nätisti ja painui hieman yli ruudust. Kuitenki nosti toisen esineen, siinä palautus ei ollu ihan paras ja Sikka tiputti sen mun eteen. Tuomarin kommenttina että erittäin nättiä työskentelyä, varsinki ensimmäinen lähetys/nosto oli erittäin hieno! Se että meni yli  ja vikan esineen palautuksen takia pisteitä 27.
Sen jälkeen ajeltiin tottispaikalle jossa jouduttiin hieman odotella. Paikka oli todella kuuma sillä se oli mettän keskellä oleva kenttä johon ei tuullu ollenkaan. Aa-esteen joutuivat kääntämään ja pitivät siinä "foliopeittoa" että saatiin se jäähtymään ku se oli niin lämmin ettei siihen voinu ees kädellä koskea. Me ykkösen koirat oltiin vikassa parissa (meitä oli siis 2 koirakkoa), eli saatiin hieman odotella. Arvoin meille numeroksi 6. Eli ensin paikkikseen. Paikkiksessa Sikka tipahti hyvin, mutta ampumisen takia juoksi suoraan mun luokse. Ku mentiin tottisousuuteen nii oli ihan omissa maailmoissa, ampumisista otti ihan hirveesti itteensä ja pälyili kaikkialle ihan hirveesti. Kummallinen virhe koska Sikka on tähän asti noussu vireellisesti aina ampumisista. Siitä jääviin nii Sikka oli ihan eri koira. Liikkeestä istuminen nätti ja siitä arvosanaksi saatiin erinomainen. Liikkeestä maahanmeno ja siitä luoksari: hieman hidas maahanmeno , tuli hieman vinoon eteen, mutta muuten oikein hyvä: erittäin hyvä. Siitä noutoihin: tasamaanoudoissa oli heitettäessä hyvin levoton mutta muuten erittäin nätti nouto, erinomainen. Hyppynoudossa malttoin paljo paremmin heitossa, nätit siistit hypyt ja nätti nouto, erinomainen. Estenouto, taas malttoi nätisti heiton meni nätisti yli, hieno nouto mutta joku aivopieru ja tuli kiertäen takasi, joten arvosanaksi hyvä. Loppuun eteenmeno, se oli hieno!! Tuomari juoksutti ihan törkeen pitkälle ennen ku antoi luvan että sai antaa maahan käskyn koiralle (tosi moni koira etti palloo ja meni vasta toisella tai kolmannella käskyllä maahan), mutta Sikka handlas homma ja nätisti maahan, arvosanaksi erinomainen. Pisteitä yhteensä 72. Eli todellaki meidän vahvat hyvät noudot pelasti meijän tottiksen. Mutta tuomarin kommenttina oli että ei usko että koira reakoi laukauksiin, että niin mulla ku koiralla meni pakka sekasi, ja niinhän se meni. Noudot olivat erinomaiset, tehokkaat ja hyvällä tekniikalla vaikka pieni aivopieru koiralta tuliki. Mainitsi että kun tuon varmuuden saan muuhunki kuin noudoissa nii kovat pisteet tullaan tekemään. Mutta kaikenkaikkiaan 226 pistettä ja JK1. Hieno pieni Sikanen, vaikka keli oli melkoinen. Saan olla ylpee.

Muutama kuva Sikasta kokeessa:









keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Jaakon yksäri, virallisuuksia ja pk-kauden korkkaus

Alotetaan noista virallisuuksista, elikkäs kävin molemine tyttöjen kanssa viime viikon torstaina Ojangossa virallisessa mittaustilaisuudessa aksan takia. Totesin , että tuo heinäkuu tulee sangen nopeesti, joten oli vähä niinku pakko käydä. Mitää ihmeellistä niissä ei ollu, Sikka on nyt virallisesti hieman alta 58cm korkea (eli vuosi sitte mitattu 57.8 cm pitää paikkansa) ja Aava mitattiin hieman reilu 58 cm. Jos saan hivenen avautua näitä pakollisista mittauksista, nii en rehellisesti ymmärrä, koska esim. mulla on selkeästi maksikoirat, eikä niistä saa tekemälläkään pikkumakseja. Joten miksi ne pitää käydä mittauttamassa. Toisaalta ymmärrän, että jos mitataan nii mitataan kaikki. Mutta noin selkeätkin tapaukset. Musta resurssien ja rahan haaskausta (niiin Sagin kannalta kuin mun oman kukkaron). Mutta annetaan olla, sillä onpahan seki asia pois päiväjärjestyksestä!
Sitte jatketaan virallisilla asioilla, nimittäin Sikka kävi tuos viime lauantaina hakemas ittellensä päiväkännit ku käytiin virallisesti kuvaamassa sen selkä päästä häntään. Onhan se kerran jo välikuvattu, mutta nyt lähti kuvat liittoon asti. Ainahan tämmönen on pienen jännityksen paikka, mutta erittäin siistiltä kuvat näytti ku niitä lääkärin kanssa yhessä tihrusteltiin. Nikamia oli oikea määrä ja erittäin siisti selkä, kuin myös niska. Nyt vaan oottelen mitä liitto niistä lausuu , ainakaa vielä tänään ei ollu lausuttu.

Viime torstaina käytiin Allun ja Ralfin kanssa Turussa Jaakon yksärillä. Sieltä suurimmat kotiläksyt on (edelleen) tuo Sikan jarruttainen ja kasaaminen hypyille. Jaakon kanssa siitä pitkään puhuttiin ja nyt mun strategian suunnittelu on vielä hieman vaiheessa, mutta enköhän mä keksi. Ku Sikan ongelma on myös se , että se ei kunnioita verkkoja yhtää jos niitä käyttää. Joten nyt pitäisi tehdä niin että saan sen niitä kunnoittamaan. Toinen selkeä kotiläksy on eriliaset häiriöt kontakteille. Tehtiin testi, nimittäin jos heitän vaikka palloa tai juoksen ohi kontaktilla koirasta, kyllä Sikka pysähtyy eikä oo ongelmaa, mutta jos mä juoksen esteen ohi, se onki paljo vaikeempaa. Kaikkista hankalinta oli ku lähin tekemään ohjausta (esim. valssi, pakkovalssi, persjättö) nii lähti aina samantien kontaktilta. Jaakko sanoi, että monelle koiralle jolla on erittäin hyvä estefocus juuri nuo esteen ohittamiset ja ohjausten tekeminen on kolme kertaa vaikeampia treenejä ku se että heitän lelun yms. Eli, nyt ruvetaan kiusaamaan Sikkaa kontakteilla.
Itse rata mitä tehtiin oli super kiva!! Etenevä, jossa oli paljon haastetta. Itte tykkään Jaakosta hurjasti kouluttajana, joten ihan parhaat treenit hetkeen! Noin kk päästä meillä on taasen Jaakolle yksäri ja ootan sitä innolla :)

Pari viikkoo sitte me periaatteessa alotettiin pk-kausi, sillä lenkin ohessa otin taskuun pari lelua ja pallon. Tallattiin melkein täyskokonen esineruutu, jätin tytöt kiinni puuhun ja kävin viemäs esineet. Molemmat pääsi pariin kertaan ettimään. Täytyy myöntää, että molemmat karvakorvat ei meinannu villahousuissansa pysyä, eli tää on kyllä molempien ihan lemppari puuhaa. Mutta itse treeniin. Molemmat teki erittäin hienoo työtä. Kerran kiusasin Sikkaa ja vein erittäin selkeesti likemmäs 60 m esineen ja hetsasin sen sinne huolella. Mutta, olin jättäny etuesineen ihan juoksulinjalle takaesineen kanssa, joten testasin onko nenä auki. Ja Sikalle se oli , ja sairaan hyvin oliki! Muutenki en voi ku hämmäsetellä varsinki SIkan nenää: se saattaa täydestä juoksuvauhdistä yhtäkkiä kääntyä ympäri ja nostaa esineen. Ja varmasti esine nousee jos vaan juoksee n. 7 m säteellä esineestä. Sillä kertaakaa ei juossu esineestä ohi niin ettei olisi sitä nostamatta jättäny. Aavalla meinas olla sen verran siistii, että nenä ei ihan ollu aina auki, mutta kyllähän seki nosti kaikki esineet sangen hienosti.
Sunnuntaina jatkettiin meijän pk-kautta, sillä tein esineruudun ja Sikalle talloin jäljen. Aava oli päässy heittään nopeen aksatreenin samassa ku kävin koutsaamassa paria kaveria, joten karvasempi belgi sai tyytyä pelkkään esineruutuun. Sikan jälki oli 670 m pitkä, 5 keppiä, 2 kulmaa, vanheni n. 45 min, jana olihieman yli 20 m. Ku olin tallonu jäljen nii vastaan tuli joku mummeli lenkillä ja käveli juurin janan päältä ja jäljen alusta muutaman kerran eli siinä oli pientä lisähaastetta. Jana ei ollu mikää maalimasta parhain, mutta sen jo tiesinki tuon harhan takia. Sikka jäljesti aiva älyttömän hienosti!! Kokoajan pysyi jäljellä, ja tarkisteli nätisti minne jälki menee, sillä se oliki sangen mutkikas ku yritin ettiä sulia kohtia. Toki, ekat 300 m oon saanu pitää molemmilla käsillä kiinni ja nojata taaksepäin jälkiliinassa ku neidillä oli "hieman" vauhtia, sen jälkeen tasaantui. Lopua kohde näki että alun järkky vetäminen uuvutti , eikä lopussa jaksanu olla enää ihan niin tarkka, mutta silti ajoi sangen mallikkaasti. Ja kaikki kepit nousi.
Jäljen vanhetessa tein esineruudun. Tarkotuksella tein niin että lähellä vasenta reunaa meni autotie, jossa oli jonku verran liikennettä, sen takia että sain luotua painetta vasempaan reunaan ja näkisin lähteekö nostamaan sieltä esineitä. Molemmat kävi eka tarkistamassa oikeen puolen jonka jälkeen molemmat kyllä meni vasempaanki reunaan, mutta näki että kyllä se painetta toi molempiin. Ei pahasti. Yks esine oli ihan oikees etukulmas pari metriä reunoista, vaikka itte seisoin lähellä vasenta reunaa, silti molemmat nosti helposti ko. esineen. Eli yhteenvetona hyvä treeni kaikin puolin.

Eileen tiistaina kävin tallaamassa molemmille pelkät jäljet. Sikka sai pitkän 1200m pitkän, 6 keppiä, 4 kulmaa ja 1 piikki, jana oli n. 15 m ja vanheni reilun tunnin. Mukaan mahtui muutamia muutama mettäautotien ylitys. Tää oli SIkalta kummallinen jälki. Tiesin että alussa olisi molemmille tytöille paljo harhoja sillä se on paikka mistä moni lähtee ulkoiluttamaan koiriansa mettään. Sikalla ei janan kanssa ollu mitää ongelmaa, tarkisti nätisti takajäljen ja lähti jäljestämäään, alussa kävi hetken matkaa harhalla ja jouduin hieman auttaa että päästiin omalle jäljelle, Muuten ei mitää ihmeellistä ajoi nätisti. Matkalla tuli ekana pari pyöräilijää joihin meina sjäädä kiinni jonku verran, jouduin sanomaan kunnolla että hei, jatketaanpas matkaa. Sen jälkeen Sikka ajoi mutta ei mitenkää nätisti, mutta sitte: ekana paahtoi kulmasta niin vahvasti yli että oksat pois, ei elettäkää että olis kääntyny. Kiskoi vaan menemään. Puutuin asiaan että keskityppä nyt. Pienen suoran jälkeen oli piikki missä pyöri ja hyöri ja ajoi jälkee tosi huonosti. Noh jatkettiin matkaa, mutta yhtäkkiä SIkka teki kulman vasemmalle, vaikka jälki jatkui loivasti kaartaen oikealle. Sikka jäi tuijottamaan ihan saakelin tarkkana vasempaan ja takajalat tutisi. Vaikka olis halunnu mennä vasemmalle nii jäi lähelle mua ja pyöri ja hyöri ja oli silti skarppina. Ja kuunteli kokoajan erittäin tarkasti. JOtain sielä oli sillä Sikka meni aiva täysin omiin tiloihin eikä kyenny mitenkää päin jäljestämään. Kattoin että maassa oli jonku näkösiä jälkiä, mutta en oikeen osannu sanoa minkä elukan (isompia ku peuran, ja näytti ehkä hieman tassun jäljeltä). Kiskoin Sikan vaan pois ja lähdettiin oikealle päin ja hieman myöhemmin nostatutin kauempana jäljen uusiksi. Siitä loppuun saakka Sikka ajoi ihan saakelin hyvin jäljen niin ku pitääki (ja osaaki). Matkan varrella tuli vielä pariskunta vastaan jolla oli 2 dopperia ja holsku, niistä Sikka ei välittäny tuon taivaanlista. Loppu oli myös erittäin märkää , nii silti ajoi erittäin nätisti kertaakaa jäljeltä eksymättä. SIlti kaikki kepit nousi, vaikka jäljellä oli tuo sekoilu.
Aava sai 870 m pitkän, 5 keppiä, 2 kulmaa, jana oli hieman alle 10 m, ja vanheni miltein 1,5 h. Pienen alkukankeuden jälkeen Aava ajoi tasasen varmaan Aavamaiseen tyyliin jäljen. Toki kahesta ekasta kepistä meni pokkana yli, mutta muuten kepit nousi. Toki ei ollu mitenkää maailmasta vaikein jälki.
Kävin vielä jälkien jälkeen molempien koirien kans lenkilä sielä päin missä Sikka oli kummallinen, ihan vaan koska halusin nähdä Sikan reaktion ku on vapaana lenkki-moodissa. Ku mentiin lähelle ko. paikkaa nii normaalisti SIkalla on perinteinen malinoi-häntä eli joka osottaa puolikaaressa kohti taivasta, nii häntä laski alas, ja en voi sanoo että meni epävarmaksi, enemmänki himppasen varovaiseksi ja asteen verran passiiviseksi. Ku lähettiin kävelemään pois päin nii häntä nousi ja ei yhtää mitää. Mutta sitte taas Aavassa ei tullu mitää reaktiota, Eli jotain sielä oli, näin mun päätelmän mukaan. Mutta Sikalla ei noussu edes karvat pystyyyn, tai jos se olis ollu joku selkee saaliseläin nii Sikka olis lähteny perään, nyt sillä ei ollu halua mennä reilua 5 metriä kauemmas ja jäi siihen pyörimään. Eli hyvin kummallista käytöstä.




perjantai 6. huhtikuuta 2018

Aksaaaaaa

Viime viikon lauantaina oli taasen Saijan treenit Lohjalla. Ku näin radan minkä olin saanu etukäteen nii totesin jo suoraa että tästä ei tuu lasta , ei paskaa.... Rata täynnä takaakiertoja ja jotenki sekava rata *syvä huokaus* . Ku mentiin tutustumaan nii Saijaki totes suoraan, että ei oo teijän rata. Vitsailtiinki että Sikka ei varmaan pääse ees 5 estettä pitemmälle. Rimat oli pääsääntösesti 55, muutama 60. Voin sanoo, että en olis ikinä uskonu Sikasta kuinka hyvin se veti. Ihan sairaan makee!! Yhtäkää rimaa ei tullu alas takaakierroissa. Eli ihan oikeesti meijän työ nuitten takaakiertojen rimojen kanssa rupee tuottamaan tulost. Ihan sama fiilis ku olis voittanu lotossa jättipotin :) :)  Muutenki juteltiin Saijan kanssa että nyt on Sikalla asiat loksahtanu paikoilleen. Osakseen voi olla että hallittee nyt vasta kroppansa kunnolla. Ja ipon kautta hallinta on parantunu myös aksakentillä (tulee todella pienillä jo ohjauksiin , ei tartte runtata). Takaakierrota ku mietittiin nii jötetään ne tuplasiivekkeet pois ku ei auta... eli jatketaan edelleen kaheksikkojen hypyttämistä ja wräppejä.
Ja hei, päästiin kuitenki radan loppuun asti. Se on ennemmän ku ne 5 estettä ;)

Kuva Saijan radasta:



Sunnuntaina oli Sikasen kisapäivä Ojangossa. Tuomarina oli Vaasasta Timo Teileri. Taas tultiin kyllä niiiiiiiin ryminällä alas pilvilinnoista *seuraava syvä huokaus* . 3 starttia josta keskimmäinen hypäri. Ekalla radalla kiehui yli ja hyvin pahasti. Eli ihan täys kaaosta kovko homma. Toka huomattavasti parempi, tuntui hieman tahmaselle joten sen takia yks kielto hypyltä ku ei irronnu niinku kuvittelin ja vika rima alas (voisitko ny hemmetti pitää sen suun kiinni ja antaa koiralle hyppyrauha!!! Siksi rima alas). Eli yhteensä 10 vp, sija 7, etenemä kiellosta huolimatta 4.98 (ja vaikka tuntui tahmaselta. Ei liikkunu nii hyvin). Vika rata oliki taas ihan täyttä kaaosta, ja neitillä keitti ylitte aikas huolella. Hitsit ku tietäis koska kiehuu koska ei... sitä ku ei tiiä yhtää. Sikka siis molemmilla radoilla karkas lähdöistä, porsasteli kontakteilla sen minkä kerkee ja muutenki kaveri ei pysyny yhtää lapasessa..

Maanantaina meillä olis ollu puritreenit Kuusjoella Topin kentällä, mutta ne harmittavasti jäi meiltä välistä. Okei, se maanantain keliki oli ihan hirvee. Mutta suurempi syy oli mun selkä, sillä se oli vihotellu jo perjantaista lähtien , mutta viimenen niitti tais olla 2 perättäistä päivää aksan parissa. Eli mä oon vaan maannu maanantain ku muuhun en oikeen kyenny. Tiistaina selkä oli hieman parempi ja käytiinki tekemäs hallilla Sikalle kerran kontaktit läpi. Ja sen jälkee tehtii tunnria. Niin kontaktit ku tunnarin Sikanen teki törkeen hienosti. Aava pääsi tekemään keppikulmia ja vedätyksiä kontakteilla. Vedätin huolella ja heittelin Aavan lempipalloa eli vedin häiriön överiksi. Aavalle se oli äärimmäisen hankala treeni, ja se meniki vähä epävarmaksi. Eli jatketaan että saadan varmuutta ja vauhtia kontakteille.

Keskiviikkona olin molempien kanssa akatemialla Annan treeneissä. Rata oli ihan super kiva!! Sikka oli kyllä tavallista kuumempi ja ei tullu ohjauksiin niin ku normaalisti. Ku neiti rupes väsymään nii sitte mutta Sikaksi tosi kummallinen... Aava taasen oli sangen pätevällä päällä. Jälleen kerran. Toki kerran Aava teilas mut ihan täysin nii että löysin itteni selälteen makaamasta . Voin sanoo että tuo selkä ei siitä ihan tykänny ja toisessa pakarassa on jätti kokonen mustelma :D mut sen jälkee juostiin nollalla läpi :)



Torstaina käytiin Sinin ja Ässän kanssa hallilla tokoilemassa. Me jatkettiin Sikan kans tunnariprojektia. Yllättäen, mutta se edistyy!! Samalla ku saa kaverin nii Sikka pääsi tekemään pitkää paikkista nii että Ässä teki noutoja ja kaikkee muuta (pk-kautta ajatellen). Hyvinhän maligaattori sielä pysyy, eikä elettäkää että löhtis vaikka tehää noutoja tai heitettiin palloja Ässälle.

Tänää otettiin extemporee purut Sikalle. Tehtiin ihan normi tolppatreeni sillä viime treenistä taitaa olla likemmäs 3 viikkoo. Eli mitää uutta ja suurta ei tehty. Vietin vaihtoja yms. Ei Sikka ollu ollenkaa huono, sen huomas vaan että ku viimeks se vähä "vajos" liikaaki saaliille, nii hieman ku on epävarma nii yrittää hyvin vahvasti vajota saaliille, eikä sieltä sitä nosteta ihan helposti enää puollustukselle. Eli nyt vahvistellaan viettiä puollustuksen kautta, ja niin että seuraavaan pariin treeniin ei pääse puremaan ollekkaa.

Täytyy myöntää, että mä ite koin melkosen ahaa-elämyksen viime viikolla Lotan treeneissä Aavan kanssa. Silloonki treenasin molemmat koirat ja tietysti Sikkasen enstseks. Ku oli Aavan vuoro nii huomasin itte että nyt ku Aavasta(kin) on vihdoin ja viimein tullu irtoova ja siihen on löytyny röyhkeyttä hyvin paljo talven aikana (siis Aavaksi, ei siitä Sikanlaista saa koskaa), nii oon huomannu että oon vähä vajonnu Aavanki kanssa tuohon SIkan tyyppiseen ohjaukseen. Sillä viime viikolla Lotta pisti mut juoksemaan valsseja semmosiin paikkoihin mihin en todellakaan olisi itte juossu niitä tekemään. Ihan sama persjättöjen kans. Eli nyt pitää oikeesti ottaa ittee niskasta kiinni ja ruveta juoksemaan kunnolla ja lujaa Aavan kanssa, eikä mennä helpolla Sikka-tyyliin. Sillä niin mä saan Aavaan huomattavsti enemmän vauhtia
Tuossa alla vielä muutama kuva Sikasta sunnuntain kisoista. Tuo eka kuva kertoo Sikasta hyvin paljo ja sen tekemisestä. Jos mä en oo kertomas että kasaa hypylle, eli aina ku SIkalla on vaan mahollisuus/lupa hypätä este pitkänä, nii se todella tarkottaa sitä. Naureskelin ittekseni että muilla kyseisellä esteellä ponnistuspaikka on nätisti metri, maks puoltoista ennen estettä, mutta ei Sikalla. Mutta silti, laskeutumispaikka oli kaikilla koirilla sama, ku kattelin kuvia muista koirista samassa paikassa...




lauantai 24. maaliskuuta 2018

Epäonnesta epäonneen

Huoh, nyt ollaanki tiputtu taas todellisuuteen sieltä hattaroitten, sateenkaarien ja ykssarvisten vaalenapunaisesta maailmasta. Viime viikon torstaina lenkillä Sikkalainen onnistui saamaan jarruanturaansa kunnon vekin. Ja totta kai, viikonloppuna olis ollu Nextarin seuraava leiri. Eli se siitä mahti seurasta, huipputreenesitä Janitalla, Jaakolla, Timolla ja Tuulialla. Voin sanoo, että  h i e m a n  ottaa aivoon. Mutta sitäpä tämä elämä on tuon Sikkalaisen kanssa. Noh, maanantaina kävin lenkillä tyttöjen kanssa. Sikan haava ei ollu niin paha että hyvin suojaamalla pääsi normaalisti maanantaina jo lenkille kun mentiin paikkoihin missä oli hankikanto. Mutta palataan siihen lenkkiin. Pieni alaspäin viertävä rinne, umpijäässä,
ja Sika-Possu juoksi täysiä mun jalan vierestä niin että osui mun jalkaan. Ja yllättäen kiskasin hienosti nurin , niin että multa meni polvi pois paikaltansa. Joten meikäläinen on ottanu tän viikon sangen rauhallisesti kipulääkkeitä syöden. Ja että mikään ei menisi liian helpoksi, nii keskiviikkona Sikka onnistui lohkaisemaan kynnen niin että siinä näkyy ydin. Muutenki Sikan kynnet on näitten jäätiköitten myötä menny tosihuonoon kuntoon. Niistä irtoilee pieniä "säikeitä" ja niitä saa viilailla vähän väliä ettei lohkeisi paloja. Mä en enää oikeen tiiä mitä mä noitten kynsien kans teen... Nytte meillä syödään jo sinkkiä ja biotiinia lisänä.

Sikanen löysi jättiläismäisen lumipalljon keskeltä järven jäätä
Noh, ku Sikan tassujen kans pitää olla varovainen ja miettiä pohjaa niin ollaan käyty paljo hallilla treenailemassa tokoa. Sikan kanssa ollaan otettu projektisti tunnari, koska mitää vauhtiliikkeitä ei voida tehä. Ei olla tehty tunnaria sitte viime kesän, eli tää viikko on menny siihen että saisin mielentilaa alaspäin ku kierrokset nousee. Ja muutenki varmuutta haettu, sillä epävarmuuden näkee ylimääräsenä sähläämisenä. Nytte ollaan tehty vain monella kapulalla (15-20kpl) jokka on isossa ringissä. Kierrokset nousee jos on rivissä, eli se on vielä "liika vaativaa" Sikan mielelle. Tällä jatketaan vielä treenejä.
Aavan kanssa ollaan tehty muutamat keppireenit: kovasta vauhdista tiukkoja avokulmia sillä ne on Aavalle hankalat. Samoin ollaan tehty hyvin vahvoja päällejuoksuja kepeille. Ja onhan se Aavalainenki päässy höntsäilemään tokoa.

Tällä tyylillä rauhallisella tyylillä jatketaan vielä ens viikko joten jatketaan näillä :)

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Nollavoitto ja puruja

Rähmäkäpälä näitten säitten takia. Ensin on ollu "kovia" pakkasia joten reenit on jääny vähemmälle. Ja nytte on satanu vettä ja heitti vielä pakkaselle... arrgghhh. Mutta alotetaan hyvistä uutisista. Käytiin Sika-possun kanssa sunnuntaina juoksemassa Lägillä kolme aksastarttia. Tuomarina Kari Jalonen. Eka rata oli agirata. Voin sanoo että ikinä en oo juossu Sikan kanssa noin hienoo rataa!! Olin aijjoos joka paikassa. Ei kalastelua/pelastelua missää kohtaaa, kontaktit oli saakelin hienot. Ja ne linjat <3  Sikaksi törkeen hienot. Kyllä, se kasas hypyille ihan oikeesti. Eli ihan täydellinen rata.  Mutta itte menin ryssimään sen kolmanneks viimesellä esteellä; puomin alla oli putki mihin piti mennä. Seisoin putken edessä nii että Sikanen ei sitä nähny nii käväsi puomilla ku ei tienny minne piti mennä. Eli hylly. Toka rata oli myös agirata. Se ei ollu ihan niin puhdasta menoa mitä ekalla radalla. Yks pyörähdys sinne mahtui. Sillä haettiin Sikan kanssa nollavoitto!! Voin sanoo että molemmilla radoilla sai taas itte pistää töppöstä toisrn eteen sillä etenemät huiteli taas yli viidessä. Tokalla jäi hieman alle pyörähdyksen takia. Vikalle hypärille Sikka palauttiki mut takas maan pinnalle sillä tultiin 7 esteen jälkee pois radalta, koska siinä kohtaa lähti mopo lapasesta... mutta kokonaisuutena 2 hyvää rataa nii saan olla tyytyväinen!!
Unohin viime postauksessa mainita että köytiin sikan kans juoksemas muutama startti KKK:n kisoissa Niinulassa josta haettiin 10 ja 10 sijat 2. Ja 3. Eli suunta on todellaki ylöspäin ja asiat rupee oikeesti loksahtelemaan paikoillren Sikkasen kanssa.

Puruissa kerran köytiin viime viikolla hallilla ja jumpattiin vaan lisää viettiä Sika-Possuseen. Eileen käytiin Talissa reenailemassa. Yllättävän hyvässä kunnossa kenttä oli. Ekana pistettiin Sikanen tolppaan mutta mysteeriksi jäi miks ei ollu millään alueella millään lailla. Otettiin neiti pois tolppaliinasta ja kokeiltiin lähettää piilolle ja tehtiin hallintaa ku se yleensä tuottaa. Nytte ei. Ihan samalla tavalla jossain ihme seka-paska tilassa. Otettiin suunnitelmiin muutos ja tehtiin jotain uutta nii sit rupes neiti pääsemään alueille. Otettiin kokonaisuutena kierrot eli lähetin vitospiilolle ja hallinnan kautta vasta lähetin kutoselle haukkumaan. Eka oli hyvä, sen jälkee rupes Sikanen rikkomaan laumaa ja teki mitä itte halus. Ku lähetin piilolle nii lähti mukamas kohti 3 m ja teki uukkarit ja ampui kutoselle haukkumaan. Täähän toistui kolme kertaa. Ja tietenki, ku Sika varasti nii Kari lisäs vettä myllyyn piilolla että jouduin oikeesti tekemään töitä hallinan suhteen. Mutta saatiin hyviä onnistumisia , eikä neiti possuillu enää. Mutta tuossa rupes hallintaki näkymään, eli oli taas normaali pätevä ittensä piilolla, ja alueetki löytyi sangen helposti. Tauon jälkee otettiin vielä lyhyt tolppareeni, ja sitte löytyi alueet sangen nätisti. Kummallinen aivopieru Sikkaselta...

Aava se vaan on saanu hötsäillä. No on se päässy aksaamaanki mutta suurta ihmeellistä sen kans ei olla tehty. Sen verran että ollaan jatkettu meijän olkkaritreeniprojektia eli ostin semmosen lasten lelun missä on "tolppa" johon pitää pujottaa 5 eri kokosta rengasta. Aavan kanssa ollaan aikas hyvällä mallilla, eli ollaan tehty yhellä renkaalla vasta, mutta meijän osuma% on jo lähes tulkoon 50. Sikalla osuma% on 10 luokkaa. Eli treenit jatkuu!

Pistetään loppuun vielä lyhyt video eilisistä puruista. Mullahan on siis lähes tulkoon akikki reenit kuvattuna ja aina lähetän ne myös Karille. Nyt oli herralla lähteny mopo lapasesta ja editoi ISkasta videon. Eli kyllä, mulla ei oo osaa ei arpaa tähän videoon ;) :D


torstai 22. helmikuuta 2018

Ei me kuolleita olla :)

Mulla oli jo montaki luonnosta kirjotettuna mutta mikää niistä ei päässy julkastavaksi asti. Aina jääny kesken ja sitte onki reenit menny niin paljo eteenpäin  ja ja ja ja ....
JOten pientä kertausta mitä kaikkee meille on tapahtunu täs melkee 2 kk aikana: alotetaan siitä että molemmat tytöt kerkes juosta, joka ny ei kovin hirveesti vaikuta mihinkää. Samaan kasaan Sikka onnistui pitää viikon saikun ku meni tölvimään varpaansa. Huomasin jälkiköteen että oli ilmeisesti venäyttäny vasemman takajalan sisimmäisen varpaan. Se oli muutaman päivän turvoksissa, mutta levolla ja tylsillä narulenkeillä meni ohitte.

Toko rintamalla on ollu hyvin hiljasta. Ollaan käyty muutamia yksittäisiä kertoja reenailees. Ihan yhtä hiljasta on ollu myös purupuolella. No varpaan takia tuli taukoa, ja on menny aikataulut pahasti päällekkäin. Mutta tammikuun alkupuolella käytiin Karin kans heittääs yks treeni missä tehtiin uusina juttuina että käskin piilolta haukkumasta viereen, niin ku kokeessa konsanaan. Ja tehtiin pako kokonaan ja mukaan kahtui myös vartiontia.. Sen muistan että Sikka meinas ennakoida vähä kaikkee ja tehtiin myös rutiinien rikkomista: vaihdeltiin haukusta hallintaan, tai pelkkä istu ja siirrätin maalimiehen tai sitte kiinni. Eli kaikkee sekasi. Itse noi piilolla haukusta sivulle tulot oli sangen hyvät. Loppuun otettiin pako. Siinä Sikka ei lähteny ennakoimaan vaikka laitoin maahan ja Kari odotutti aika pitkään ennen ku lähti liikkeelle.
Tällä viikolla käytiin kahdesti heittääs nopeet reenit Sika-Possusen kanssa. Tällä kertaa tehtiin molemmilla kerroilla pöytätreeni. Ekalla kerralla Sikka oli ihan pirhanan hieno!! Oli heti alusta alkaen erityisen aktiivinen ja se haukku!! Hitto ei oo ikinä haukku tullu noin "syvältä". Loppuun tehtiin vielä uutena juttuna sivukuljetuksia. Vaikka tehtiin ekaa kertaa nii ei yhtää mitää ongelmaa. Neiti teki ku vanha tekijä konsanaan. Vartioinnit on aina ollu hyviä, mutta nyt oli vielä entistä painostavampi. Seuraavana päivänä ku käytiin nii ei ollu lähellekkää nii hyvä reeni. Sikka ei millää päästä alueelle, vaan oli saaliilla lähestulkoon koko ajan. Oli muutenki tosi väsyneen olonen, ja meni epävarmaksi tosi nopeesti. Voi olla että edellis päivän treeni vaikutti, mutta ihmeteltiin sitä mistä moinen. Antaa levätä nyt muutaman päivän, ja jos ens viikolla kattois taasen puruja.

Aksapuolella ollaanki oltu sitte super-ahkeria. Päästiin Saijan valmennuksiin nii ollaan käyty niissä nyt pari kertaa. Kerran käytiin Maijun treeneissä Akatemialla. Ja että nää "huipputreenit" ei lopu nii tammikuun puolesvälis oli eka Next Level leiri!
Nextarista sen verran että lauantaina alotettiin Janitan treenillä, jonka aiheena oli kontaktit ja kepit. Sikallahan on molemmat erittäin hyvällä mallilla, joten reenissä ei sen suuremmin ollu mitää ihmeellistä. Asia mikä saatiin opetella/kotiläksyksi: usein ku koira suorittaa kontakteja nii ittellä on vähä semmonen asenne että kattelen kattoon ja pyörittelen peukaloita, ja hölkkäilen vieressä. Eli nyt mun pitäis aina juosta LUJAA sinne paikkaan missä haluan olla seuraavaa ohjausta varte. Janita sanoi, että pitäis ajatella että se kontaktin jälkeinen este olis niiku radan eka este. Minne mä menisin ohjaaman sitä, joten sinne mun pitäis juosta ja sitte vapauttaa koira kontaktilta. Hankalasti selitetty mutta toivottavasti ymmärsitte.
Lauantaina oli vielä Jaakon treenit, jonka aiheena oli ohitukse ja kasaaminen hypyille. Tästä reenistä saatiin paljo kotiläksyja. Ekana tehtiin lepakko-kurssin tyylisesti eli juostiin kentän päästä päähän niin että koira joutui ohitella esteitä (=ohjaajafocus), tässä Sikalla ei ollu mitää ongelmaa. Tokana katottiin koiran kasaamista, tähän saatiin plajo neuvoja kuinka lähen tekemään.Tehtiin jenkkejä, joihin Sikka ei oikeen meinannu tulla. Näitä ollaan tehty jonku verran nytte kotona ja ne on jnku verran menny eteenpäin, mutta töitä on niitten suhteen vielä paljo tehtävänä. Vikana oli kaks hyppyä ja putki, niin että hypyt oli suoralla linjalla putkea kohti, koira tuli hypyt mutta enne ku päästit putkeen sun piti pyöräyttää koira ittes ympäri 360 astetta. Ilman vauhtia me ollaan näitä tehty ja Sikka tuleeki nätisti, mutta ku tuli vauhtia nii sitte se karkaski putkeen muutmia kertoja. Näitä ei olla kereetty tekemään joten nää menee nyt kyllä reeniin.
Sunnuntaina oli Timon ja Tuulian treenie, mutta valitettavasti Tuulia oli koko viikonlopun mahataudissa joten Timo veti meille molemmat reenit. Molemmissa reeneissä tehtiin perusohjauksia: valsseja, tehtiin serppentiiniä, välistävetoja, puolivalsseja. Näissä Sikka oli sangen pätevä. Toisaalta helppoja reenejä noin estehakuselle koiralle ku lukee rataa niin hyvin. Se mitä Timo sanoi, että Sikalla ku on niin hyvä estefocus nii sitte ku saa luukuttaa nii anna mennä se kyllä juoksee (mä en), mutta ku tulee enempi pyöritystä ja hankalempia ohjauksia nii mun pitää olla vielä enemmän koiralle tukena ohjauksessa. Eli periaatteessa mun pitää tehdä ohjaus huolellisesti loppuun saakka, eikä lähtee rynnimään seuraavaan ohjaukseen.

Sen verran vielä ollaan käyty Turussa, että OMD-kouluttajilla oli omat koulutuspäivät . Heille kuului siihen kuului myös "tarkistusharjoitus" eli kouluttaja piti reenin jolla kullakin oli oma aihe. Halusivat muita rtuja ku bortsuja joten käytiin Sikkasen kanssa juoksemassa yks (ilmanen) treeni. Meille kouluttajaksi tuli jenkeistä (muistaakseni Etelä-Califormiasta) Rebecca Trift ja aiheena oli puolivalssit. No totta kai treeni oli englanniksi, mutta eipä tuo ahitannu. Mutta reeni oli sangen toisaalta helppo ja Sikka teki töitä hyvin, vähä meinas lähtee välillä mopo lapasesta. Enemmän ongelmia oli itse Rebecalla. Hänellä ei ollu kokemusta noin kiihkeistä jaj pitkälaukkaista koirista jokka tarttee paljon tilaa ja ohjausten pitää olla niin hiton aikasin. Hän meinas olla hieman helisemässä ku ei oikein osannnu sanoa että miten ja kuinka.  Kouluttajana aivan ihana persoona ja varmasti oikein pätevä, mutta ei meille. Hön tulikin sanomaan mulle reenin lopksi että kiitos ja anteeksi, että ei olu häneltä paras treeni sillä ei oo koskaa ollu tollasta koiraa treenattavana. No mutta tulipahan reenattua...

Lyhysti kerrottuna näin meillä :) jos mä nyt kerkeisin kirjotella tänne vähä useemmin ;)
Loppuun vielä muutama kuva ku tuli piiiiiitkästä aikaa ulkoilutettua kameraa. Mutta saanko mä tehä Sikalle jonku korvien pienennys leikkauksen ku ne on nii jätit . Usein osa korvista jää ulkopuolelle kuvista :D