keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Kakkosten korkkaus

Me tosiaan korkattiin aksassa kakkoset viime lauantaina KATin kisoissa Ojangossa. Tuomarina Ritva Herrala. Eka rata oli hypäri, jolta tehtiin Sikkasen kanssa nollavoitto. Radalle mahtui myösyks pyörähdys, eli ei mikää nätein rata. Mutta kuten sanotaan: nolla mikä nolla. Se oli just semmonen.  ja Sikan video: https://youtu.be/sqjNSvXUKcY
Kiitos Marille videon kuvaamisesta :)
Tokalla radalla oltiin ihan eriradoilla joten puolen välin jälkeen Joutui Sikka tulla nätisti seuruussa pois. Sillä meni niin mulla ku koiralla hermo... eli ei lisättävää
Vikarata oli jo paljon parempaa menoa, kerkesin juosta niihin pariin takaakierto-kohtaan pakkovalssit ihan vaan varmistellakseni ettei rimat tuu alas. Paikka paikoin se oli semmonen pelastelu-rata. HArmittavasti pari rimaa tuli alas joten 10 sija 2.  Ei siis huono kakkosten korkkaus.

Muuten me ei olla oikeestaan tehty yhtää mitää. Mä oon ollu melkosessa flunssassa nii on joutunu Sikkaki olemaan suht rauhallisesti. Toko-puolella käytiin kerran Hannan ja Tikon kanssa, sekä kerran Katrin, Unon ja Hipan kanssa treenailemassa. Ollaan nyt ruvettu jatkamaan tuota "irti kapuloista-ohjelmaa". Heikolta näyttää, mutta kaavoja ollaan rikottu kapuloitten kanssa hyvinki paljon. Tälle illalle mulla on Tiltun treenit nii pitää ruveta sitä sielä purkamaan, ja ottaa järeemmät aseet käyttöön ku tuntuu että mikään ei mee perille asti.

Koska uus vuos ja uudet kujeet nii kaikki(han) tekee hienoja uuden vuoden lupauksia "uus minä"-tyyliin. Vaikka lupauksia en tehnykkää nii käytiin silti Sikkasen kanssa juoksemassa eileen, vaikka flunssa rupee olemaan jo huomattavasti hyvällä mallilla, nii joku fiksu olis jättäy juoksulenkin välistä. Syksyllähän me käytiin paljoki juoksemassa, mutta marraskuun loppu ja joulukuu oli niin kiireisiä meillä töissä että asuin lähestulkoon sielä. Olin hyvin väsyksissä nii eipä paljoo tullu juostua. Nytte oli kiva käydä juoksemas; jalka kulki ja Sikka oli ihan liekeissä. Viime syksynä juostessa meijän ohitukset otti aika paljo takapakkia ku meitä tuli vastaan irtokoira (valkkari) . Mutta nytte oli kiva huomata että vaikka vastaan tuli pahoja remmirähjääjiä nii Sikka ei välittäny vaan oli selkee focus eteenpäin. Voittaja fiilis!

Väsyny koiruus

tiistai 1. tammikuuta 2019

Se perinteinen vuoden kertaus ja tavotteet vuodelle 2019

Mitä tulee mieleen vuodesta 2018. Valitettavasti ekana tulee vaan Aavan menetys ja sen sairastelu. Pitää alkaa oikee miettimään niitä hyviäki asioita, joita kuitenki löytyy: Sikasta on tullu huikee harrastuskoira, joka on menny isoja askeleita eteenpäin monessa asiassa. Ja kuinka helppo koiruus se on arjessa.


Toko:
Tavote tälle vuodelle oli päästäkorkkaamaan voittaja luokka. Se me tehtiinki: toukokuussa käytiin hakees avoimesta tulos vielä ja nytte loppuvuodesta käytiin kahdessa voittajan kokeessa. Toki ekan kokeen keskeytin ja toisesta haettiin III-tulos. Tokopuolella ollaan menty askeleita eteenpäin. Mä oon saanu Sikasta hyvin käskyjä kuuntelevan ja erottelevan iloisen koiran jonka kanssa on kiva tehdä ja touhuta. Nykyään koska perusteet on vahvat pitää treenit miettiä tarkasti ja haastaa koiraa. Paaaaljon ollaan saatu suoritusvarmuutta liikkeisiin ja teknisesti ollaan otettu isoja askeleita. Viretilaa ollaan saatu paljon paremmaksi, mutta vielä siinäkin on tehtävää...

Aksa:
 Laji missä ollaan otettu huimasti isoja askeleita eteenpäi!!!! Se että me tehdään yhdessä sitä rataa on jo suuri saavutus meille. Siitä isoin kiitos kuuluu Turkuun Janitalle ja Jaakolle, sekä vielä isompi kiitos Saijalle. Keväällä käytiin Nextareilla, muutamia yksäreitä ja irtovuoroja ostin Turkuun. Keväällä oltiin myös Saijan ison radan treeneissä, ja syksy jatkettiin samoilla ison radan treeneillä. Nyt loppuvuodesta tuli aika paljon ostettua irtovuoroja Saijalle. Tavotteena oli saada Sikka kakkosiin vuoden aikana. No sain, mutta viime tipalle meni. Kyllä me aika paljo niitä vitosia keräiltiinki...
 Nykyään Sikalla rupee pakka pysymään kasassa, eikä se enää sinkoa maata kiertävän radan ylitte. Ollaan muutenki keskitytty paljo että saataisiin este- ja ohjaajafocus balanssiin siinä hyvin onnistuen. Sikka ei todellakaa oo se kaikista helpoin aksakoira, mutta kyllä tuo mali-aksa on niiiin vieny mun sydämmen <3
Koska tilastoja on hauska tehä nii pakkohan niitäki oli päästä tekemään ;)
Sikalle startteja kertyi tasan 40, Aavalle vain 10.
Sikalle  0 vp    3 kpl ja nousu kakkosiin vuoden vikoissa kisoissa
             5 vp    9
             10 vp   5
             15 vp  1
Joten Sikka sai tuloksen 45% radoistansa. Siihen mä oon tyytyväinen
Aava tosiaan juoksi 10 starttia , joista tuloksen sai 3, eli tulos % on 33,3

PK:
Alotetaan jäljestä. Isompana saavutuksena oli toukokuussa tehty JK1, kakkosiin ei päästy ku ei saatu koepaikkaa. Jäljistä tein jo omat hienot taulkot jokka kirjottelin jo ennemmin tänne nii en sen suuremmin lähde enää niitä tänne uudemmin kirjottelemaan. Mutta jälken osalta paljon mentiin eteenpäin joten tästä on hyvä jatkaa kohti uutta kautta.
Puruissa kevät treenattiin hyvinki ahkerasti, ja Sikka olikin jo kisavalmis. Kesällä ei treenattu yhtää ja ipo puoli kuoli kokonaan meidän osalta. Syksyllä käytiin joitain kertoja treenailemassa montsupuolella, mutta nyt on seki määrittelemättömällä tauolla.

Muuta:
Näyttelyissä ei olla käyty. Nose Workkia alotettiin Sikan kans hömppäilemään mikä onki osottautunu ihan hauskaksi puuhaksi. Terveydestä sen verran että tää vuosi ollaan päästy Sikan kanssa suer helpolla. Pitää koputtaa puuta, ei ollu lohjenneita kynsiä tms. Aava piti meiän taloudessa huolen tosta sairastelusta.

Tavotteet:

Toko: Jos kaivais näin aluksi sen vanhan tokoinnostuksen jostain kaapin pohjalta. Kisataan mitä kisataan, mutta evl siintää jo silmissä.
Aksa: Jos mä sanon että tän vuoden aikana kolmosiin, nii todennäkösesti se jää taas niihin vuoden vikoihin kisoihin missä noustaan. Eli jossain kohtaa olis kiva päästä kolmoset korkkaamaan.
PK: JK2, ehkä jopa kolmosiin tässäkin.

Ens vuotta odotan hyvinkin innolla: Sikan kanssa jatketaan hommia ja kisataan. Ja nautitaan kisaamisesta! Totta kai ootan innolla että jos ja kun vain saan sen pennun keväällä nii sitte on taas töitä tiedossa :) Toivotaan että pysytään molemmat Sikan kanssa terveinä :)

Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2019!!

maanantai 31. joulukuuta 2018

Nollien keräilyä

Tälle vuotta oli vielä mahollisuus kisata joten otettiin viikonloppuna kaikki hyöty irti siitä!
Olin yrittäny saada paikkaa tokokokeeseen lauantaina  29.12, joka oli FMBB: n tokojoukkueen varainkeruu koe. Tietenki siinä kohtaa ku sain työvuorolistan (että tiesin pääsenkökää edes osallistumaan) koe oli jo täys ja saatiin varapaikka numero 4 tai 5. Aattelin että ei me sieltä enää mihinkää kokeeseen päästä, joten en treenannu yhtää. No torstaina illalla tuli viesti että pääsisin kokeseen. No, totesin että syteen tai saveen ja päätin mennä kokeesee. Treenit jäi siis äärettömän vähällesillä jouluna Sikan kanssa ei oltu tehty yhtää mitää, ja viimeks ollaan tokoa treenattu joskus joulukuun ppuolenvälin tienoilla.... Perjantaina siis nopeet treenit ja tein kaikkee vähä. Ku sain kisakirjeen niin en suuremmin ilahtunu sillä koe alkas jo klo 8 aamulla, eli paikalla Riihimäellä piti olla jo 7.30 ja totta kai edellisenä iltana iltavuoro. No kolmen tunnin unilla kohti Riihimäkeä. Tuomarina toimi Kaarina Pirilä. Voin sanoo, että tuomari oli syy miks halusin ko kokeeseen. Kaarinalla itellään on maleja ja arvostaa vahvasti ja voimakkaasti töitä tekeviä koiria. Muutku ei nii hirveesti arvosta...
Mutta itse kokeeseen. Mä jo kerkesin hävittää sen lapun jossa lukee mitä numeroita saatiin mistäki liikkeestä joten mulla ei oo oikeen mitää käryä, koska en niitä kehässä kato. Voittaja oli jaettu kolmeen kehään: ekana paikkikset, toisessa ruutu, kaket, tunnari, L, metallihyppynouto. Vikassa kehässä ohjattu, luoksari ja seuruu.

Paikkis: tästä saatiin 9. Oli ollu hivenen levoton joten siitä pistevähennys. Mutta Sikaksi hyvä varma paikkis.
Ruutu: Lähetyspaikalta ruutuun olevalta linjalta n. 5 sivussa oli iso teippihässäkkä maassa. Mennessään ruutuun Sika kävi tarkistamassa ko teiin, eli meni melko banaanin muotosella linjalla ruutuun
Kaket: Sama lähtöpaikka mikä ruudussa. Ekassa vaihdossa hyppäs eteenpäin (oli tekemässä ilmeisesti luoksaria. Muuten muut vaij´hdot ihan ok. Mutta koska koira liikkui puoli koiran mittaa nii meni nollille. Asia mihin oon tyytyväinen että Sikka ei ennakoinu vahtoja ja teki kaikki vaihdot.
Tunnari: Vähä pelkäsin kuinka käy koska viimeks ollaan tehty tunnari liikkuroituna joskus marraskuun puolella. Mutta vireellisesti yks parhaista liikkeistä. Menihn se vauhdilla kapuloille niin että kapulat siirtyilivät, mutta toi oikean. palautus oli hyvä. Tästä muistaakseni saatii 8
L: Asentoina istu ja seiso. Istumisen mokasi, jäi seisomaan ja ku annoin uuden seuraa käskyn että jatketaan matkaa nii jäi edelleen seisomaan. Eli tartti uuden k'skyn seuruuseen. Itse seisominen oli sangen hyvä. Mutta tosi kummalisia virheitä Sikaksi. Mutta väärä asento ja yks lisäkäsky verotti pistesteitä.
Metalli: hallin pohja oli todella kimmoisa eli ku heitin nii kapula pomppasi aika vinoon. Sen takia paluu hyppy tuli erittäin pahalla linjalla että ei saanu itteensä mitenkään päin suoraksi eteentuloon.
---
Ohjattu: Arvottin oikea kapula. Sikaksi ihan hyvä ohjattu. Olihan se levoton koska nouto mikä nouto, mutta ei ihan pahimmasta päästä. Tämän jälkeen meidän koe menikin suht persiillle, sillä kapula joka jäi kentälle oli liikkurin kädessä koko lopun kehää. Ja se kapula minkä koira palautti, nii kukaa ei ottanu sitä, vaan jätit sen sinne kentän laidalle odottamaan. Eli yks kapula liikkurilla, toinen kentällä. Ei  t o d e l l a k a a  meille mikää optimaalein tilanne ku Sikka jää niihin niin pahasti jumiin ja nostihan se kierrosta näitä aika paljon. Tai siis ihan hemmetisti
Luoksari: Jätössä kytisteli taakse jäänyttä kapulaa, stoppi ei mikää parhain, lopussa kytisteli liikkurin kapulaa.
Seuruu: Ihan hirveetä kuraa.... Koko seuruusta n. puolet meni siihen että aina ku pysähyin nii jäi tuijottamaan liikkurin kapulaa, loppua kohde malttoi luopua kapulasta. Teknisesti hyvää seuruuta, ja aina ku liikuin nii kontakti piti. Mutta hiljaa neiti ei pystyny seuruuta tehä noutokapuloitten takia. Tuomarin kommentti oli lopussa että yks hienoinpia seuita mitä hän on koskaa nähny, mutta äänen takia joutui tiputtaa arvosanaa aika rutkasti. Muutenki voittajassa ku äänestä tiputetaan pisteitä aika rankasti, nii monessa liikkeestä lähti pisteitä aika paljo pois äänen takia.
Pisteitä kertyi 195, eli III-tulos

Muutenki Sikalla oli paikkapaikoin sangen kivaa, ja ääntä tuli aikas paljon. Teknisesti teki hyvää työtä, mutta toi perhanan ääni ku nostaa kierrosta ja muutenki.
hauskana lisänä tuli kokeessa, kun olin ilmottautumassa kokeeseen nii Seinäjoelta vanha treenituttu käveli halliin sisään. Saaran kanssa tuli hyvinki paljo treenattua yhdessä ku vielä asuin pohjammaalla. Oli kyllä todella kiva nähdä Saaraa ja koiria. Pitäis nähdä kyllä useemmin! Pientä hilpeyttä aiheutettiin muissa sillä Saaralla on Possu-bc ja mulla Sika. Koirien nimivalinnat kohdillaan :)

Sunnuntaina taasen kolmen tunnin unilla auton nokka kohti Lahtea , sillä olin ilmonnu Sikan aksakisoihin juoksemaan 3 starttia. Nyt ei pitäny olla ku vasta kasilta aamulla Lahdessa! Tuomarina oli Arto Laitinen. Eka rata mukava ykkösmäinen missä oli muutamia putkiansoja. Sikan kanssa juostiin nollavoitto ja sitä myöten saatiin ykkösissä nollat kasaan eli noustiin kakkosiin. Lyhyeksi jäi kisapäivä sillä en jaksanu jäädä odottelemaan että oltais startattu kakkosissa. Jokseenki jäi viime tippaan tää vikan nollan saanti, sillä tavotehan oli saada Sika kakkosiin vielä tänä vuonna. Mutta nyt on Sika-Possu kakkosluokkalainen! Ilmosin Sikan jo ens viikonlopuksi Ojankoon Kat:in kisoihin että sitte korkataan kakkoset!
Sunnuntai illasta käytiin vielä tokoilemassa Sporttiksella Nooran ja Jipin, Marielin ja Muusin, Sinin ja Ässän, sekä katrin, Unon ja Hipan kanssa.  Huomasin vaan että Sikkahan ei oo ollu missää virallisessa ryhmässä treenaamassa viimeseen 2 vuoteen nii nyttekki ku oltiin kaikki kentällä nii meinas nostaa kierrosta. Eli saatiin siinä suhteessa hyvää treeniä. Pitäis siis hommata joku ryhmäpäikka Sikaselle että sais taas rutiinia tuohon hommaan. Mutta muuten tein kuuntelu treeniä ja loppuun vielä häiriö treeniä kapuloilla niin että Noora ja Sini heilui vieressä kapuloitten kanssa. Näitä pitää taas ruveta tekemään huomattavasti enemmän.


Sikka on harmaantunut nytte ihan huimasti! Kaveri näyttää jo vaikka kuinka vanhalta vaikka ikää on huimat 3,5 vuotta

perjantai 14. joulukuuta 2018

Venähtäneitä treenejä

Marraskuun lopulla ajeltiin taas Sika-Possun kanssa Turkuun Jaakon treeneihin. Oltiin vikana koirakkona , joten yllättäen meidän treenit venähti aika pitkäksi. Mutta saatiinpa Sikan takaakierto-ongelmaa taas eteenpäin! Perustreeniä hieman muutettiin eli edelleen hyppyytän kahdeksikkoa takaakiertoina, tähän asti oon Sikan lähettäny takaakiertoon, nyt teen sen backflap-tyyliin jolloin oon jo ennemmin kertomassa sille laukanvaihdosta. Alku oli vaikeeta koska tehtiin erilailla mutta parin toiston jälkeen hyppääminen muttui huomattavasti paremmaksi mitä on ollu. eli jatketaan tähän tyyliin. Samoin tehtiin näitä radan osana. eli aina kun on takaakierto nii pyöritän kahdeksikon kerran tai kaks ympäri ja sitte jatketaan vasta rataa. Tässä huomaa että ku mun liikehäiriö on Sikalle vielä paha sillä aina ku jatketaan, nii herkästi tulee rima alas ku tulee kiire mun perään. Mutta jatketaan näitä treenejä.
Nyt ollaan aksan osalta käyty myös hyvin ahkerasti Lohjalla Saijan treeneissä. työt menny sopivasti nii että on tullu osteltua irtotreenejä. Ja okei, onhan ne  radatki ollu semmosia että on tullu jo senki takia ostettua treenejä. Noissa treeneissä on saanut taas luottoo siihen että me oikeesti pystytään tekemään niitä nollia, sillä ollaan juostu paljo pitempää ratapätkää nollana, ja vielä ekalla yrittämällä. Yhdet Saijanki treenit venähti Sikan kanssa ku oltiin vikana koirakkona ja rata oli helpohko ja suoraviivanen. Muut koirat ei käyttäny koko treeniaikaansa ja siinä kohtaa ku ollaan menty Sikan kanssa radalle nii treeniaikaa oli vielä puolitumtia käyttämättä. Tehtiin eka normaali n. 15 min pätkä, jonka jälkeen jäätiin puhumaan höpöttämään turhuuksia ja kaikkee taivaan ja maan väliltä Saijan kanssa keskelle kenttää, jonka jälkeen juostiin vielä lyhyt n. 5 min pätkä. Pakko vielä hehkuttaa sen verran että varsinki tänä syksynä lähestukoon kaikissa takaakierroissa on tullu rima alas ellen oo käyny puhtaasti vekkaamassa tai tehny sylivekillä. Viimeisimmissä treeneissä tehtiin kaks perättäistä ihan tavallista takaakierto-valssia joissa molemmissa pysyi rima ylhäällä. Ja moneen otteeseen. Eli meidän työ alkaa oikeesti tuottaa tulosta!!

Toissa viikolla. Vai oliko se jo sitä edeltävällä. No, joka tapauksessa käytiin Tiltun treeneissä Espoossa tokoilemassa. Nämäki treenit venähti. No, oltiin ainoot treenajat joten treenattiin sitte koko tunti. Aluksi katottiin jääviä: istuminen menee täydellisellä tekniikalla, eli höllää kontaktia , kokoo ja tekee istumisen niin että etujalat jää paikallansa. Maahan meno on ok, koska menee "napa edellä" maahan, mietittiin jos lähtisin opettamaan sille saman mikä kakeissa eli joutuu mennä taaksepäin maahanmenon eli etujalat pysyis paikoillansa. Mutta meidän suurin ongelma on seisominen. Kyllähän sesen tekee, mutta ongelma on että siinä se ei höllää kontaktia niinku muissa jäävissä. Ja Sikka jää keventämään toisen etutassun painopistettä. Eli paino ei oo tasasesti molemmilla jaloilla, jonka takia joutuu usein korjaamaan asentonsa. Ruvettiin siis treenaamaan niin että Sikka joutui ajatella enemmän painoa myös toiselle etujalallensa. No Sikallahan on hyvin usein ku seisoo tai istuu nii toinen etujalka ylhäällä, joten sitä samaa keventää seisomisessa. Jonku verran ollaan hinkattu ja jo neidillä rupee olemaan ajatusta siitä kuinka se paino pitää olla molemmilla jaloilla. Katottiin myös kirtoa sillä se on  h y v i n  tiivis. Mitään apuhässäköitä en halua käyttää, sillä tiiän että ne toimii niin kauan ku ne on , mutta ku ottaa pois nii Sika ei oo koskaa kuullukkaa moisesta. Nyt oli ajatus että pitäis saada Sikan ajatusmalli moodiin: juokse tötsän ohi ja käänny, ei että kierrä mahollisimman nopeesti. Toki tässä huomaa sen saman ongelman mikä on takaakierroisssa eli menee niin läheltä että tötsä kaatuu/rima tippuu (tiputtaa jo lavallansa). Yritetty on mutta tuota Sikan ajatusmaailmaa on hyvin hyvin hankala muuttaa sillä koska motto on täysia, nii ei ihan meinaa mennä Sikan ymmärrykseen. yritetään vielä hetki ja jos ei nii sitte ei onnistu.

Tässä meijän suurimmat kuulumiset eli vahvasti aksan parissa. Ja tullaan jatkamaanki sillä saatiin kaukoryhmän paikka Janitalle ja Jaakolle, ison radan treeniryhmäpaikka Saijalle, ja jos vielä sais muutaman yksärin Janitalle/Jaakolle nii rupee olemaan kevät aikas hyvin buukattu täyteen.

Pirskatti meinasin unohtaa. Sain jonku ihme päähän pistoksen ja ostin Nose Workin alotus setin. Nyt ollaan Sikan kanssa tehty niitä juttuja. Sikallahan on sen verta hyvä nenä, joten vaati huiman yhden treenin että kaveri olis jo lähestulkoon koevalmis. Ollaan tehty aika vaikeitaki etsintöjä, nii ei mitää ongelmaa. Hauskaa ja nopeita treenejä nii sopii hyvin mun hektiseen ja kellotettuun aikatauluun. Nyt pitäis vaan vahvistaa ilmasua nii kokeeseen vaan. Ainoo mikä mua niissä kokeissa höiritsee on se ku koira tulee olla kytkettynä. Sikka toimii paljo paremmin ku on irti...

Ja toinen pirskatti. Toinen asia minkä meinasin unohtaa nimittäin pentu-hässäkkää. Oon kattelu jo täs pentua ja nyt näyttää vahvasti siltä että mulle tulee keväällä malikka-pentu. Kyseisen nartun pitäis alottaa juoksut näillä näppäimillä. Mutta katsotaan sitte lähempänä jos ja kun narttu on tiineenä. Sitä tässä nyt ootellaan

perjantai 16. marraskuuta 2018

PK-kauden päätös

Me pistettiin Sikan kanssa pk-kausi lopullisesti talvilomalle viime viikolla. Tulipa tehtyä hieno Exel-taulukko meijän jäljistä nii mettässä ku pellolla. JOten meijän jäljet lyhysti:
Metsäjälki: 27 treeni kertaa, yhteensä tallattuja jälkiä oli 25665m , keppejä  nousi yhteensä 142/150. Keppien ilmasu% on 95. Keskiarvo jäljen pituudelle oli 949 m, pisin jälki oli 1450m ja lyhin 470 m.
FH-puolella tuli tallattua ja ajettua yhteensä 14 jälkeö, yhteensä 9055 askelta. Esineitä sieltä nousi 54/59, joten ilmasu% on 92. Keskiarvo jäljen pituudelle oli 647 askelta
Yhteensä molemmat jäljet laskettuna (laskin 1 askel on 0,5m) 31048m , esineet/kepit  196/209 joten ilmasu% 93.  Mukaan mahtui koulari JK1, kakkosta pyrittiin saamaan ja laskin että 12 kokeeseen yritin saada Sikan mutta ei mahduttu. Joten kakkosta ruvetaan tavottelemaan heti keväästä!
Oon kyllä tyytyväinen meijän auteen jäljen osalta. Saatiin paljo vahvistettua kulmia ja piikkejä. Ja muutenki sain nostettua Sikan itsevarmuutta jäljellä. Toki noissa syksyn vikoilla jäljillä Sikka meni vähä takkiauki ja alussa piti aina sanoa että keskityppäs nyt siihe ajamiseen ja sen jälkeen neiti ajoi jäljet sangen korrektisti loppuun. Joten tämänki valossa hyvä pistää jäljet tauolle.

Päätin että nyt oikeesti ruvetaan keskittymään aksaan. Ollaan nyt käyty ahkeraa omalla hallillla tekemässä ihan puhtaasti hyppytekniikkaa, ja tehty kotiläksyjä ja meille vaikeita asioita. Edelleen on paljo tehtävää mutta pientä edistystä on olemassa. Sikan isoin ongelma on se että se ei pyöristä omaa kulmaansa esim takaakierroissa vaan tulee niin läheltä siivekettä että tiputtaa jo lavallansa riman. Sama ongelma meinaa olla vaikeammissa hyppykulmissa. Ollaan Jaakon kanssa tätä katotta ja oon hyppyyttäny Sikalla kaheksikkoa esteen ympäri takaakiertoina, niin että mä oon riman keskikohassa lähestulkoon rimassa kiinni. Alotettiin matalimmilla korkeuksilla. Voin sanoo että meni monen monta treeniä että saatiin sujumaan vain 45 rimalla. Nyt ollaan pikku hiljaa nostettu ja tämä sujuu jo jopa 50 rimalla. vaikka noston jälkeen saatiin tehdä taas paljo töitä. Mutta 50 menee jo paremmin. Eileen kävin treenailemassa ja nostin riman 55. Ihan kaaosta. Joten nyt hinktaan sitä korkeutta. Viime vklp kisoissa joissa ykkösilläki oli joka radalla takaakiertoja (siis ei semmosia mikkä tulee automaattisesti vaan niihin piti oikeesti lähettää) nii ei tullu rimat alas, toki ei se ehkä kaikkista optimaalein hyppy ollu. Hyppyjen korkeus oli 50. Pieni asia mutta jäätävän isoa asia meille. Koska noitten takaakiertojen kanssa me ollaan takuttu koko Sikan agilityura.
Viime viikolle ostin myös Saijan treeneihin paikan koska rata näytti kivalta. Asia mikä myös on ollu meillä kompastuskivenä on välistävedot pitkän laukan takia (ja myös sen että Sikan käntyvyys ei oo ihan bortsun tasolla. Saijan kanssa naurettiin ku edeltävä koira teki välistävedot in-in -käskyllä, nii Sikan kanssa se ei ikinä tulisi onnistumaan. Mutta me saatiin ne silti onnistumaan, okei pitää mun töitä tehä niihin (varsinki jos on semi pienillä väleillä).
ollaan myös käyty parit kisat Sikkasen kanssa. toissa vklp käytiin testaamassa Niinulan uus halli, jossa juostiin 2 starttia (kolmatta ei keretty ku piti lähtee töihi) mutta loton oikee voittorivi niistä kisoista 10 (sija 2.) ja hyl. Tuomarina Itävaltalainen Gabi Steppan. Oli hauskan ja suoraviivaset kunnon ykkösten radat. Ekalta radalta rima ja yks kielto . Toinen rata oliki ihan kaaos ja Sikka oli jo lähdössä niin out of controll että tiesin että ei tuu mitää. Ja niin siinä käviki. Kolmannen esteen jälkeen mä jäin vaan seisomaan ja kattoin ku Sikka juoksi itsekseen seuraavat 5 estettä. Huoh.

Sikan eka rata:

Viime sunnuntaina käytiin Rimalla juoksemas 3 starttia, tuomarina Marjo Heino. Sieltä loton oikea voittorivi: 5, 5, hyl. Nyt ihan oikeesti tää vitosten keräily alkaa riittää....  sijat oli 4, ja 1.  Mutta joudun kyllä sanoa että nuo oli kyllä kaukana ykkösten radoista!! Pakko oli itte piirtää kuva hypäristä (jolla hyllytettiin) , mittasuhteet ei ehkä ihan täysin oo oikein mutta näettepä mimmonen rata oli: äärimmäisen ahdas ja ihan hemmetisti ansaesteitä, puhumattakaan lopun kahesta takaakierrosta?!?



Ja kaikilla kolmella radalla oli tuon 6 metrin putken jälkeen takaakierto. Sai muuten juosta. JOten siihen nähden oon tyytyväinen Sikan tekemiseen. Ja nytte neiti pysyi lapasessa.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Sikan kanssa arjen pyörittämistä

Moni on multa kyselly miten arki on lähteny Sikan kanssa ja onko Sikalle tullu mitää ku on ainoo koira nytte. Voin sanoo että yllättävän vähällä mä oon päässy kyllä sikan suhteen. Pari ekaa päivää Aavan poismenon jälkeen se oli kyllä hieman hukassa , mutta sen jälkeen ei yhtää mitää. Pikku halimali vaan nauttii ku saa kaiken huomion. Muutenki Sikka on rentoutunu silmin nähden. Olihan Aava kipee koko kesän joka näkyi hyvin vahvasti myös Sikan käytöksessä. Nykyään se on semmonen hyvin rento elukka jonka elämää ei hetkauta yhtää mikää. Kaikki turha säheltäminen on jääny pois. Se tulee muitten oirien kanssa huomattavasti paremmin toimeen, vaikka se ei siltikään mikään super koirasosiaalinen koira ookkaa. Eikä tarttekkaa.
Itte oon viimesen kuukauden joutunu lähestulkoon asumaan töissä, mikä on toisaalta ollu harmi ku Sikka on joutunu olemaan paljo yksin, joten sitä kautta siitä on tullu entistä pahempi sylikoiruus. Onhan se aina ollu pieni sylikoira joka tulee lähelle, mutta nyt se puskemalla puskee ittensä nii kiinni ja lähelle ku vaan pystyy.

Muuten Sikan kanssa ollaan jonku verta treenailtu. Jäljestä pidettiin taas kuukauden tauko ja nyt ollaan taas käyty ajamassa useempi jälki. Eka jälki tauon jälkeen oli hyvä, mutta nytte neidistä meinaa tulla vähä ylimielinen ja menee jäljelle takki auki -meiningillä. Joten eileen ja tänää ollaan tiputeltu neitiä taas takasi maan pinnalle. Muutenki oon nytte ettiny uusia paikkoja mihin oon käyny ajamassa jäljen. Täytyy myöntää , että on niiiiiiiin paljo helpompaa ettiä vaan yhelle jäljelle mettää ku se että löytää paikan mihin saa 2kpl kilometrin jälkeä tallattua. Me jatketaan vielä jälkien kans nytte ku kelit pysyy hyvänä. Harmittaa vaan että se jk2 jäi haaveeksi, sillä yritin taas vaikka kuinka moneen kokeeseen. Mutta ei. Ykköseen olis ollu kyllä tilaa mutta kakkoseen ei. Mulle tarjottiin kyllä yhtä paikkaa kokeeseen, mutta arvakkaapa olinko just silloon töis että en päässy. Niin mun tuuria.

Aksapuolella ollaa nytte pysitty käymään kerta kuukauteen Turussa treeneissä. Päätin että en ota ryhmä paikkaa vaan ostelen vuoroja tän talven ja tehään Janitalta ja Jaakolta saatuja kotiläksyjä ittekseen. Nytte on myös ollu kerta kk Saijan ison radan treenit, joissa ollaan käyty. Sikka on ollu niissä kyllä super!! Rimat on pysyny erittäin nätisti ylhäällä.
Kisojaki ollaan tahkottu ja keräilty edelleen nii pirun vitosia. Okei mukaan mahtuu myös 10 tai 15. Miten voi olla mahollista että aina jotain ihan turhaa että ei saada niitä nollia. Mä rupeen olemaan vakaasti sitä mieltä että agilityjumalat pilkkaa mua ihan huolella!!  No sisuuntuneena tästä pitää vaan pistää uutta ilmoo kehiin nii saadaan ne nollat joku päivä.  Oli kyllä lohduttavaa että yksien kisojen jälkeen juttelin Luomalan Henkan kanssa ja se vaan sanoi että olipas hienoo menoo, että ei ollu kaukana. Henkkaki sanoi vaan sitä että viimesen parin vuoden aikana vauhdit on noussu aksassa ihan älyttömästi, joten se vaatii niin täydellisen suorituksen että nollan saa. Mutta oon kyllä samaa mieltä. Sikan kanssa meijän etenemät on 5,0-5,5 välissä eli lujaa mennään (myös agiradoilla jossa kontaktit hidastaa) . Ja eiliset Saviojan Annen radat oli taas osotus siitä että ykkösten radat on nykyään ihan hemmetin vaikeita...

Sitte vielä katsaus tokoon. Tai nyt voisin todeta että v*tun tokoon. Sikka on ollu ihan super treeneissä mielentilallisesti. Vaihdoin sen reilu kk sitte pelkkää namipalkkaan ja se on toiminu hyvin. Koska kaikki oli niin hienosta ja koira toimi nii ilmosin sen sitte kokeseen. Voi vittu mitä paskaa... Keskeytin kokeen kolmannen liikkeen jälkeen. Saakeli ton mielentilan kanssa... Mutta voin sanoo että se söi miestä (tai siis naista) ihan saakelisti ku kaikki oli menny niiiiiin hyvin. JOten nyt pitäis mennä johonki möllikokeeseen että sais oman ja koiran fiiliksen hyväksi ja kattella sitte niitä kokeita. ja nyt ku rupee vitutuksesta selviimään nii ruveta taas treenaamaan tokoa.


Pariin kuvaan oltiin kokeessa päästy, ja mun ilme kertoo kyllä kaiken...



tiistai 2. lokakuuta 2018

Hyvää matkaa

Tässä meni kolme viikkoa aikaa ennen ku pystyin tämän tekstin kirjottaa, koska en oo pystyny ennemmin. Mutta kokeillaan


Hard Candy´s Cindy Lane, "Aava"
 <3  26.6.2013 - 13.9.2018  <3

Virallista diagnoosia siitä minkä Aavan vei ei saatu, mutta erittöin vahva epäilys oli krooninen gastriitti.  Mutta Aavahan oli ollut koko kesän hieman vetemätön ja kireä ku vielun kieli. Sen takia Aavaa ei oo tullu treenattua kovinkaan paljoa. Nuo oireet pistin aina jonkun muun syyn piikkiin: jumit, helle yms. Elokuun alussa Aavan tila romahti. Eli kaikki missä koira kiihtyi/innostui nii muutama tunti sen jälkeen Aava alkoi oksentamaan ja meni hyvin heikkoon kuntoon. Ja närästys oli erittäin voimakasta. Oli hyviä päiviä ja sit ku tuli huonopäivä, nii meni taas muutama päivä että saatiin mahan toiminta tasapainotettua. Sitä vuoristorataa elettiin 5 viikkoa. Aavalle kyllä testattiin erilaisia lääkkeitä, mutta mistään ei ollut apua. Viime postauksessa mainitsin lääkärireissusta perjantaina. No sielä käytiin. Aavalta otettiin laajat verenkuvat, ja muutama röntgenkuva. Kuvista ei suuremmin selvinny mitää, mutta kuvista näki että vatsassa oli runsaasti ilmaa ja vatsa oli hyvin ärtynyt. Veriarvot oli kaikki vielä viitearvojen sisässä. En muista enää mikä arvo se oli mutta oli juuri ja juuri viitearvojen puitteissa, joka voisi viitata addisonin tautiin, mutta lääkärin kanssa ku juttelin niin sanoi että hyvin epätodennäköistä. Haima-arvot olivat hyvät eli haimatulehdus poissuljettiin pois. Kyseisen lääkäri reissun jälkeen Aava meni taas hyvin heikkoon kuntoon (stressin takia). Siihen mennessä olin saanu Aavan palautumaan suht hyvin, mutta tuosta palautuminen kesti huomattavasti pidempään, eikä enää palautunut enää sille "tasolle" mihin oli ennemmin palautunu. Siinä kohtaa päätös oli aika selkeä. Itse ku oon sitä mieltä että mieluummin kuukausi liian ennen ku tunti liian myöhään. Näin jälkikäteen ajateltuna tein päätöksen ihan oikeeseen aikaan. Yhtää myöhemmäksi en olis voinu asiaa lykätä. Vaikka päätös oli äärimmäisen raskas , yks elämäni raskaimmista.

Aavan poismeno on mulle ittelleni ollu äärimmäisen kova paikka. Aava tuli mulle viikko sen jälkeen ku muutin Pohjammaalta Helsinkiin. Eli Aava on kulkenu mun vierellä koko sen ajan mitä me ollaan täälä etelässä eletty. Aava on päässy sen takia joka paikkaan mukaan. Aava oli mulle isossa roolissa silloon ku iskä kuoli. Aavan kanssa ollaan naurettu ja iloittu. Ja välillä itketty.
Terapiakoiruus ku Sikan kanssa ollaan hakattu päätä seinään, niin aksassa, jäljellä ku tokossa. Hyvän tuulinen hömppäilijä, joka oli aina innolla mukana tekemää oli asia mikä tahansa. Ja ihan heti ei löydy koiraa joka osaisi nii paljo turhia temppuja mitä Aava osasi. Aavalle oli maailmasta ihaninta opettaa temppuja.
Se työn määrä mikä Aavan kanssa on tehty on kyllä ihan jäätävä. Ne jotka muistaa mimmonen Aava oli pienenä, nii ei sitä voisi tunnistaa enää. Pienenä se juoksi karkuun jos joku puolituttukin ihminen käveli kohti ja kattoi koiraa Tai yhden lentokeinun takia, tehtiin 1,5 vuotta töitä, tai ku lelu joskus leikkiessä osui viiksikarvoihin nii että Aava säikähti nii tehtiin yli puolivuotta töitä että sain sen leikkimään. Itte an kadu yhtää että tein tuon kaiken. Aava on ollu äärimmäisen opettavainen koira, jonka kanssa on joutunu miettimään ja pohtimaan koulutuksellisia asioita. Mutta mä sain niin ihanan ja varman kaverin, jonka kanssa oli helppo mennä mihin tahansa ja koska tahansa.

Iso kiitos Hannalle, joka on ollu mulle suurena tukena viime aikoina ja silloon ku vein Aava lopetettavaksi.
Aava pääsi vikoina päivinä tekemään kaikkea mitä se on aina rakastanu: se pääsi painimaan parhaan kaverinsa Lunan kanssa. Ja vielä viimeisenä ennen lopettamista käytiin aksaamassa. Aksaillessa tuli kyllä käytyä niin koko tunnekirjo läpi.

Mun luotto aksakoira, hyvänmielen tokottelija, varma jälkikoira. Mun paras kaveri. Jäätävän ison aukon jätit mun (ja Sikan) elämäään. Lepää rauhassa mun rakas karvakasa <3












Nyt ei oo enää kumpaakaan. Sony ja Aava <3