Nipsu teki kaikkina kolmena päivänä tasaisen varmaa työskentelyä. Loistavaa nenätyöskentelyä Nipsulta taas jälleen kerran ja motivaatio oli kohdillaan parin kuukauden tauon jälkeen. Noooo, Nipsunen on aina ollu mun luottokoira jäljen ajamisessa: oli keli mikä tahansa, jälki helppo tai vaikea, viretaso mikä tahansa niin aina tekee hyvällä innolla ja motivoituneesti. Varmasti nyt kun kehun Nipsun maasta taivaaseen , niin varmasti seuraavat jäljet kusee totaalisesti :)
Sitten siirrytäänpä tuohon Aavaan , *syvä huokaus*. Kahtena ekana päivänä ongelmaksi kehittyi aaaaivan liian korkea viretila. Tämän meidän pikku-telluksemme korkeimmatkaan pilvenpiirtäjät eivät pärjää korkeudestaan tuolle pikkukoiralle. Se penteleen viretila on jossain kaukana stratosfääreissä. Joten kusihan ne jäljet sen takia.... Joten tänään tein suunnitelman muutoksen ennen kuin ajoin jäljen: jäljelle mennessä otettiin paaaaljon kontakti-harjoituksia; seuruun pätkiä ja muutenki sivulle tuloja. Eli tarkotus oli saada Aava keskittymään vain muhun ettei se menisi siihen että "täysiä ajamaan jälkeen ku se on niin kivaa". Oli mulla vielä taskussa tunnarikapula, jolla otettiin muutamat pitoreenit, ennen ku pistin koiran jäljelle. Itseasias Aava rauhoittui yllättävän hyvin ja ajoikin jäljen huomattavasti paremmin versus edelliset. Eli mulla on vielä hitokseen tekemistä tuon Aavan viretilan kans, mutta parempaan suuntaan ollaan selvästikki menossa :)
Aavan kanssa ollaan tokoiltu melkospaljon. Joten pikakatsaus tokotilanteeseen: seuruu on nyt yhtäkkiä iskostunu tuonne herneaivoihin, sillä se on tähän asti poikittanu tai edistänyt tai sitte se laahustaa perässä. Mutta nyt!!! Wooohooooo, loittovoittaja fiilis. Liikkeestä seisominen menee jo mukavasti. Vaikka tänään tuli uus ongelma vastaan; kun liikkeistä jäävissä ja paikkiksessa palaan koiran viereen niin Aava väistää... En todellakaan tiiä mistä moinen?!? Ittekki sitä tänään ihmettelin, ja mietin että sanonko käskyn liian käskevästi (Aava on kuitenki herkkä kaikelle tommoselle). Nooo, uskon että se ei oo kovinkaan iso ongelma :)
Paikkiksissa Aava rupiaa pysymään yllävänki hyvin, seuraava lottovoittaja-fiilis.
Häiriötreeniä pitää vielä ottaa huuuuurjasti. Se onkin seuraava paneutumiskohde tokossa.
Niin meinas jo aiva unohtua!! Ku oltiin tyttöjen kans viime vkl:na Etelä-Pohjammaalla niin pitihän sitä käyrä mumman matonkudevarastossa. Nyt mulla on muovipussillinen matonkudetta mistä mä voin punoo tytöille vetoleluja :) 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti