Mutta ollaan me jotain saatu aikaan: Aavalla rupeaa olemaan tuo peräpään käyttö hyvällä mallilla. Seuruun täyskäännöksen teen pyörähtämällä vasemman kautta, joten Aavalla on ollu nytten paljon takapään hallinta treenejä. Hienosti se jo pyörii, toki tässä(kin) pitää muistaa että se on vasta pentu , ja se kehittyy vielä. Notokapulan pidon kanssa painitaan edelleen ... huoh... Aava kun ei millään malta pitää sitä suussaan vaan sylkee sen heti pois, tai sitte saat keräillä tulitikkuja pitkin lattiaa. Ollaan niin kuin jymähdetty paikoilleen. Ja ylipäätään noudoissa meillä on ongelmana (oli se sitten lelu tai keppi tai pallo) että Aava tiputtaa sen mun jalkoihin ja uudella käskyllä antaa mulle. Tähän pitäisi panostaa huomattavasti. Toinen asia johon me seuraavaksi paneudutaan on maahamenojen nopeus ja tekniikka. Ennen Aava kirjaimellisesti lysähti seisomisesta maahan, nytte se menee istumisen kautta. Tai ei sitä voi istumiseksi sanoa, se on puolesta välistä istumista ja maakaamista, eli pitäisi pistää myös ne kyynerpäät maahan asti. Myönnän, onhan siitä helpompi lähteä pallon perään.... oma moka.
Nytten kun on ollut lämpösiä kelejä, niin on tullut käytyä jonkinverran uittamassa tyttöjä. Nipsuahan ei uimaan saa sitte millään, se vaan kahlailee hieman ja that´s it. Aava on paljon rohkeampi, mutta stoppi on tullut ku jalat ei enää yletä pohjaan. Eileen käytiin Jennyn ja Kiiran kanssa yhdessä uittamassa koiria, ja Aava vihdoin rohkaistui uimaan kun heittelin sille keppiä rantaveteen. Pitkälle se ei vielä uskaltanut lähteä kepin perässä, mutta alku on jo hyvä. Pikku hiljaa :) Pitäisi nyt vain käydä useammin niin saisi tuosta pikku-koirasta melkoisen vesipedon. Toki uimareissujen takia siltä on lähtenyt karvaa (siis loput pohjavillat) mutta eipä tuo haittaa. Nyt vaan pitäisi käydä shoppailemassa leluja jokka kelluu :)
Kuvat (taasen) : Jenny Yliollitervo :)
 |
| Älkää kysykö, Aava on Aava... |
 |
| Sukellus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti