Niin vaan käytiin tänään Aavan kanssa aiva ensimmäisissä tokokokeissa Kirkkonummella. Tuomarina oli Pirkko Bellaoui. Ja täytyy sanoa, oli kyllä mukava tuomari: tarpeeksi tiukka ja perusteli hyvin pistemenetykset joista olen ihan samaa mieltä, mutta oli myös hirmu positiivinen . Itse tykkäsin hyvinkin paljon.
Mutta ettei mennä taaskaan asioitten edelle, palataan pari päivää taakse päin. Perjantaina haku-treenien jälkeen mentiin Puolarmaariin treenailemaan yhdessä Mirjan ja Jedin, ja Tiltun ja Derin (oli tänän vuonna varakoirakkona tokomaajoukkueessa, ja nollakoirana mm-kisoissa). Tein koko Alo:n läpitte niin että Tiltu liikkuroi ja taas ajattelin että ketut me mihinkään kokeeseen voida mennä. Ensinnäkin Aavan mielestä Tiltu syö heti pienen tervu-tytön joten se kyttäili ja oli muutenkin varpaillaan kokoajan. Joten eihän niistä treeneistäkään mitään tullu. Lauantaina ajattelin että otetaan kunnon hyvän mielen-treeni ennen koetta eikä hinkata mitään tekniikkaa. Tehtiinhän me hyvän mielen-treeni.... täydessä kaatosateessa ja ukkosessa, eli eipä mennyt tämäkään treeni putkeen....
Mutta tämän päivän kokeesta hienosti Aavalle 2-tulos pistein 156. Juu kyllä, vain vaivaset 4 pistettä ykköstulokseen.... hieman harmittaa.
Luoksepäästävyys: 9
Aava hieman vetäytyi ja nojasin mun jalkaan kun tuomari koski, joten tämän takia pisteen menetys. Itte olin kyllä super-tyytyväinen pikku-tyttöön, sillä tätä pelkäsin eniten (ei olla tehty hetkeen)
Paikalla makaaminen: 7
Haisteli maata ja Aava mielestä takana olevasta metsästä joku hyökkäisi pikku-belgin niskaan joten kyttäs tätä. Ja lopussa meni lonkalle. Tartti toisen käskyn lopussa perusasentoon.
Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Pysähdyksissä perusasennot oli hitaita (ja itse hidastan niihin liikaa tuomarin mielestä), ja aivan viimeinen perusasento jäi uupumaan. Muuten Aava teki tosi hyvin töitä.
Seuraaminen taluttimetta: 8,5
Tässä ihan sama mikä kytkettynäkin: perusasennot hitaat pysähdyksissä ja viimenen perusasento jäi uupumaan.
Liikkeestä maahanmeno: 0
Jäi seisomaan... huoh, itte kusin: Aava ei ollut selvästikkään valmis kun aloitettiin liike. Ja tämä on ollut meidän murheen kryyninä jo pitemmän aikaa, joten olin itse hirmu epävarma liikettä aloitettaessa/tehdessä, totta kai se tarttuu koiraan!!
Luoksetulo: 9
Tuli hyvällä vauhdilla , mutta suoraan sivulle?!?!? Ja sivulle tulo oli hieman hidas. (Tästä suoraan sivulle on tulossa uusi muoti-ilmiö)
Liikkeestä seisominen: 9
Normi hyvä Aavalta, olisi voinut olla terävämpi pysähdys niin oltais saatu 10.
Estehyppy: 10
SUPER!! Meinas ennakoida hyypyä ja perusasentoa, mutta malttoi :)
Kokonaisvaikutus: 10
Saatiin erityismaininta meidän yhteistyöstä joka on todella hyvää ja sitä on mukava katsella. Tuomarikin harmitteli meidän (siis mun) nollausta, muuten olisi tullut hieno sarja ja hyvä tulos.
Palataan mun mun möhläyksiin: seuruussa tein täyskäännöksen väärään suuntaan mitä normaalisti, ei se Aava näyttävästi haitannut, mutta en todellakaan tiiä minkä takia tein sen niin (ja tajusinkin asian vasta sen tehtyäni). Ja palautettata sain noista hiljentämisistä ennen pysähdystä ja vasemmalle käännöksissä anna pienen käsiavun (en kyllä itse oo noteerannu, mutta todennäköisesti huono tapa jota ei itse huomaa).
Paikkana koe ei ollut missään parhaimmassa paikassa(koulun hiekkakenttä) koska jouduttiin jättää autot "kauas" kehästä, joten mulla (ja muilla) oli koirat kehän laidassa koko ajan eli Aavakin hengasi siinä reilun tunnin, joka ei tehnyt hyvää viretasolle. Itse olisin halunnut ottaa Aavan melkein suoraan autosta päin kehään viretilan takia, mutta se ei nytte onnistunut. Itse leikin ja riehuin sen kanssa ennen kehään menoa että sain hyvän vireen päälle (oli selvästi väsyksissä odottelemisesta ja kaikesta hulinasta ympärillä). Joten itsekkin mietin että milläs pirulla saan Aavan oikeaan moodiin. Kehässä Aava teki tosi hyvällä vireellä töitä, eikä palkkaamattomuus haitannu yhtään.
Nyt vain lisätreeniä ja kahden viikon päästä uuteen kokeeseen ottamaan se ykkönen , siis jos en itte möhli....
sunnuntai 24. elokuuta 2014
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Kuka täyttää mun kalenteria ...salaa?!?
Niin, otsikkohan kertoo jo aika paljon... Kaikkeen sitä lupautuu ja menee mukaan, kun ei osaa sanoa ei. Paljon on viimepäivinä tapahtunut ja paljon tekemistä on edessä, mutta ei mennä asioiden edelle niin aloitetaan menneistä :)
Viime lauantaina oli taasen hakutreenit Latokaskessa. Aavalle tein neljällä pistolla; ensimmäinen ukko oli helppo n. 10 metrissä oikealla, toinen n. 30 metrissä vasemmalla hieman hankalammassa piilossa mitä edellinen, kolmas oli taas oikealla n. 20 metrissä joka oli vaikein piilo ja viimeinen ukko oli (taas) vasemmalla n. 30 metrissä, ja tämä oli taas hieman helpompi. Lähetykset meni vihdoin niin kuin itte haluan: innokas mutta Aava j a k s o i k u u n n e l l a j a k e s k i t t y ä !!!!!! ja toisena positiivisena oli, että tällä kerralla oliki aiva uudet maalimiehet (muutenkin olivat aiva ekaa kertaa maalimiehinä) eikä Aava epäröinyt yhtään mennä ukkojen luokse. Pitäisi pikku hiljaa ruveta opettamaan Aavaselle ilmaisuja, niin kyllä tämä tästä :)
Sunnuntaina käytiinkin häiriötreeneissä, mutta ne oli Aavan kannalta täys katastrofi, huoh. Paikkana oli Martinsilta ja kentän toisessa päässä oli jalkapallotreenit, keskellä oli isä poikansa kanssa potkimassa palloa sekä toinen isä leikkimässä tyttärensä kanssa + viereisellä kentällä pelattiin koripalloa, siihen päälle Aavalla oli viretila taas jossain stratosfääreissä niin eihän siitä mitään hyvää voi tulla. Aloitettiin paikkiksella koirien naamat jalkapalloilijoita kohti: Aava oli hieman täpinöissään mutta pysyi hyvin kunnes treenikaveri maahan makuulle koirien väliin, se oli aivan liikaa pikku-koiruudelle joka lähti ku ammus rivistä, oho.... Muutenki, eipä siinä treenissä oo jälkipolville kerrottavaa.
Maanataina ja tiistaina otettiin taasen tekniikkatreeniä; vasemmalle ja täys-käännöksissä Aava on meinannut edistää joten keskityttiin siihen. Tehtiin namin kanssa paljon toistoja että jotain jäisi tuonne aivokoppaan. Nyt rupean olemaan tyytyväinen meidän käännöksiin. Samaan kasaan ollaan otettu liikkeitten erottelua liikkeestä maahan ja seisomisen välillä. Samoin Aava on taas ruvennut edistämään liikeitten loppuja (taas tämä sama onkelma) joten siihenkin ollaan keskitytty. Ja jottei menisi liian tekniikkatreeniksi ollaan tehty muutamia vauhtinoutoja ja kuolleen kapulan noutoja.
Tänään tehtiin taas jotain uutta. Tilasin Berralta taas kaikkee kivaa, niin pirulaiset lähettivät mun paketin Helsingin Matkakeskukseen (joka on Kampissa), joten käytiin Aavan kanssa junailemassa aamuruuhkassa, ja kun oltiin Narinkkatorilla siinä saamarin ruuhkassa, niin pitihän tilaisuus käyttää hyväksi ja tehdä seuruu-treenit. Hienosti Aava toimi kovasta häiriöstä huolimatta, toki pysähdyksissä kontaktit tipahteli ja sivulle-tulot oli hieman hitaita. Kyllä siinä oli muuten ihmisillä hämmästelemistä.
Tänään (vielä kaupanpäälle) mun belgimäärä lisääntyi kahdella seuraavaksi viikoksi. Naapurin koirakaveri lähti viikoksi Alanyaan, joten mulla on hoidossa Dora (8 v. sekalinjanen) ja Evian (4 v. näyttelylinjanen) groenendaelit. Toki sinänsä pääsen helpolla, että vien mustat kotiinsa aina mun työpäiviksi (tai jos menee hermo), mutta helpolla näitten kanssa pääsee koska molemmat ovat täysiä sohvaperunoita.
Mutta tulevaan!! Perjantaina olisi hakutreenit, ja sunnuntaina (vihdoin ja viimein) me aloitetaan Aavan toko-ura ensimmäisellä kokeella Kirkkonummella. Maanataina olisi EPK:n kouluttajien tottistreenit, tiistaina esineruutu-treenit (siis "valvotut" treenit etten taas treenaa vaan ittekseni) ja kaupan päälle ilmotin Aavan vielä 7.9 tokokokeeseen. Eli vielä pitäisi saada tehtyä parit hyvät treenit ennen kokeita. Joten kiirusta pukkaa ;)
Kuviankin noista kahdesta mustuaisesta tulee kun vaan saan aikaseksi. Tänään tuola vesisateessa ei oikein huvittanut kuvata.
Viime lauantaina oli taasen hakutreenit Latokaskessa. Aavalle tein neljällä pistolla; ensimmäinen ukko oli helppo n. 10 metrissä oikealla, toinen n. 30 metrissä vasemmalla hieman hankalammassa piilossa mitä edellinen, kolmas oli taas oikealla n. 20 metrissä joka oli vaikein piilo ja viimeinen ukko oli (taas) vasemmalla n. 30 metrissä, ja tämä oli taas hieman helpompi. Lähetykset meni vihdoin niin kuin itte haluan: innokas mutta Aava j a k s o i k u u n n e l l a j a k e s k i t t y ä !!!!!! ja toisena positiivisena oli, että tällä kerralla oliki aiva uudet maalimiehet (muutenkin olivat aiva ekaa kertaa maalimiehinä) eikä Aava epäröinyt yhtään mennä ukkojen luokse. Pitäisi pikku hiljaa ruveta opettamaan Aavaselle ilmaisuja, niin kyllä tämä tästä :)
Sunnuntaina käytiinkin häiriötreeneissä, mutta ne oli Aavan kannalta täys katastrofi, huoh. Paikkana oli Martinsilta ja kentän toisessa päässä oli jalkapallotreenit, keskellä oli isä poikansa kanssa potkimassa palloa sekä toinen isä leikkimässä tyttärensä kanssa + viereisellä kentällä pelattiin koripalloa, siihen päälle Aavalla oli viretila taas jossain stratosfääreissä niin eihän siitä mitään hyvää voi tulla. Aloitettiin paikkiksella koirien naamat jalkapalloilijoita kohti: Aava oli hieman täpinöissään mutta pysyi hyvin kunnes treenikaveri maahan makuulle koirien väliin, se oli aivan liikaa pikku-koiruudelle joka lähti ku ammus rivistä, oho.... Muutenki, eipä siinä treenissä oo jälkipolville kerrottavaa.
Maanataina ja tiistaina otettiin taasen tekniikkatreeniä; vasemmalle ja täys-käännöksissä Aava on meinannut edistää joten keskityttiin siihen. Tehtiin namin kanssa paljon toistoja että jotain jäisi tuonne aivokoppaan. Nyt rupean olemaan tyytyväinen meidän käännöksiin. Samaan kasaan ollaan otettu liikkeitten erottelua liikkeestä maahan ja seisomisen välillä. Samoin Aava on taas ruvennut edistämään liikeitten loppuja (taas tämä sama onkelma) joten siihenkin ollaan keskitytty. Ja jottei menisi liian tekniikkatreeniksi ollaan tehty muutamia vauhtinoutoja ja kuolleen kapulan noutoja.
Tänään tehtiin taas jotain uutta. Tilasin Berralta taas kaikkee kivaa, niin pirulaiset lähettivät mun paketin Helsingin Matkakeskukseen (joka on Kampissa), joten käytiin Aavan kanssa junailemassa aamuruuhkassa, ja kun oltiin Narinkkatorilla siinä saamarin ruuhkassa, niin pitihän tilaisuus käyttää hyväksi ja tehdä seuruu-treenit. Hienosti Aava toimi kovasta häiriöstä huolimatta, toki pysähdyksissä kontaktit tipahteli ja sivulle-tulot oli hieman hitaita. Kyllä siinä oli muuten ihmisillä hämmästelemistä.
Tänään (vielä kaupanpäälle) mun belgimäärä lisääntyi kahdella seuraavaksi viikoksi. Naapurin koirakaveri lähti viikoksi Alanyaan, joten mulla on hoidossa Dora (8 v. sekalinjanen) ja Evian (4 v. näyttelylinjanen) groenendaelit. Toki sinänsä pääsen helpolla, että vien mustat kotiinsa aina mun työpäiviksi (tai jos menee hermo), mutta helpolla näitten kanssa pääsee koska molemmat ovat täysiä sohvaperunoita.
Mutta tulevaan!! Perjantaina olisi hakutreenit, ja sunnuntaina (vihdoin ja viimein) me aloitetaan Aavan toko-ura ensimmäisellä kokeella Kirkkonummella. Maanataina olisi EPK:n kouluttajien tottistreenit, tiistaina esineruutu-treenit (siis "valvotut" treenit etten taas treenaa vaan ittekseni) ja kaupan päälle ilmotin Aavan vielä 7.9 tokokokeeseen. Eli vielä pitäisi saada tehtyä parit hyvät treenit ennen kokeita. Joten kiirusta pukkaa ;)
Kuviankin noista kahdesta mustuaisesta tulee kun vaan saan aikaseksi. Tänään tuola vesisateessa ei oikein huvittanut kuvata.
perjantai 15. elokuuta 2014
Aavan matkassa
Niin vaan on viikko huristanut pelkästään Aavan kanssa. Mutta aloitetaan heti niistä hyvistä uutisista: Aava kävi siskon lauman (tai siis vain osan) kanssa yhdessä virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa kun itse lomailin. Keskiviikkona tuli Kennelliitosta viralliset tulokset: lonkat A/A ja kyynärät 0/0, eli wooohoooo, terve pikku-tyttö <3
Mutta Aava on nyt ollut viikon yksikseen ja en voi muuta kun ihmetellä Aavan käytöstä!!! Se ei ole reagoinut Nipsun poissaoloon mitenkään, on ihan tavallisesti niin kuin se olisi Nipsunkin kanssa. Ja kaupan päälle meillä alkoi töissä normaali arki eli mun kesän 4-5h työpäivät normalisoitui tuttuun ja turvalliseen 10-11h päivään, eikä mitään oo vielä tuhottu. No on nuo Aavan päivät ollu suht raskaita: aamulla pitkä lenkki juosten ja illalla tokotreenit (jossa oon paljon juoksuttanut). Onhan Aavanen hieman seurankipeämpi ja kantaa mulle jatkuvasti leluja, että leikitään leikitään! Ja tuo treeni-into, se on aivan uskomatonta..... Aava ei tekisi tällä hetkellä mitään muuta kun treenaisi ja treenaisi ja treenaisi ja treenaisi. Yks syy tähän voi olla se, että leikitän koiria paljon treenatessani, mutta silti tuo on aivan mahdotonta. Sen takia on meidän lenkitkin mennyt aivan "hyödyttömiksi": käytiin tekemässä 5 km kävelylenkki, josta Aava seurasi 4 km (ei puhdasta tokon seuruuta, että oli väljä ja kontakti välillä tipahteli). Mullahan oli Aava irti että saisi juosta, haistella ja touhuta, mutta ei, kaveri se vain seuraa. Normaalisti tulee höpöteltyä välillä jotain tytöille ja sanon suuntia minne mennään (käännytään oikealle tai vasemmalle ja suoraan), nyt ei tarvinnut kun suu avata tai hymähtää niin Aava nakuttaa seuruussa eikä vapautussanat auta mitään. Onneksi tätä ei oo tapahtunut juoksulenkeillä.... onneksi.
Treeneissä ollaan menty aivan mahdottomasti eteenpäin!!! Mä en oikeen tiiä itkeäkkö vai nauraakko sillä tajusin kuinka paljon on tullut lipsuttua kriteereistä Aavaa treenatessa: aivan p*erkeleesti.... Oikeen hävettää. Ja muutenkin en oo vaatinut juuri mitään treenatessa.... Hävettää vielä lisää. Rupesin tuossa miettimään että ihan samalla tavalla lipsuin kriteereistä kun treenasin Nipsua ja Iinestä yhtäaikaa. Eli yhteenvetona : musta tulee hirvee lipsumaan ku treenaan kahta koiraa saman aikaisesti. Tiedän olevani outo....
Mutta palataanpa treeneihin: tääläviikolla teemana treeneissä on ollut eriasioitten tekniikka. Ollaan opiskeltu käännösten (varsinkin vasemmalle) tekniikkaa ja samalla vaihdoin itsekkin tyylin tehdä käännökset: tähän asti oon itte kääntynyt melko vauhdikkaasti enkä niin kovinkaan selkeästi, nyt teen käännökset paljon selekämmin ja puoliksi pysähdyn käännöksessä (että tulee selkeä 90 asteen kulma) ja Aava (pitäisi) heittää se takapää. Ei se nyt vielä täydellinen ole mutta edistys on huomattava (ja kaikki tämä vain siitä kun hutaisin ennen käännökset...).
Eteentulot on myöskin mennyt eteenpäin, sillä ne tulevat n. 70% suoraan!! Tänään saatiin jopa täydellinen luoksari kokeenomaisena niin että Aava tuli kerrasta hienosti eteen. Tätä ollaan treenattu paljon kiertojen kautta (kierrosta eteen, siitä uusiksi kiertoon.). Ja tähänkin ollaan opeteltu tekniikkaa, eli sen eteentullessa etujalat jäävät paikoilleen ja peppu tulee alle istumaan. Toki nyt on taas yksi ongelma: Aavan luoksetulot on loppuunasti hyvin vauhdikkaita niin itse meinaan ottaa askeleen taakse päin koska pelkään itse että pian sattuu.... pitäsköhän sitä vaan ruveta luottamaan tuohon koiraan ?!?
Nykyään myös meidän liikkeestä maahanmenot jää/menee maahan asti eli tässä ollaan tehty läpimurto.... Tässäkin se oli taas mä joka olin kussut tämänki opettamisen: kun on vaan selkeä koiralle niin totta kai se koirakin toimii.
Suuri askel ollaan menty tottiksen hypyssä: Talin kentällä on harjoitus hyppy joka on n. 60 cm korkea, niin Aava ei oo mennyt koskaan edes lähelle sitä. En tiiä onko se vain ollu Aavan itseluottamuksen puutetta hypätä kiinteän esteen yli (agiesteet ja tokon hyppy on helppo nakki) vai johtuuko se siitä että este on niin kiinteä (onhan tokon hyppyki periaatteessa kiinteä). Mutta paljon saadaan tehdä töitä että saan sen hyppäämään sen metrin hypyn...
Nyt pitäisi oikeen oikeasti kattelemaan tokon koekalenteria että saataisiin korkata Aavan kanssa kisakausi :) nyt kun Aavakin on mennyt eteenpäin kun oon tajunnu omat virheeni. Niin kuin joku fiksu joskus sanoi: koira on juuri niin hyvä, kuin sen kouluttaja on kriteerien suhteen.
Mutta Aava on nyt ollut viikon yksikseen ja en voi muuta kun ihmetellä Aavan käytöstä!!! Se ei ole reagoinut Nipsun poissaoloon mitenkään, on ihan tavallisesti niin kuin se olisi Nipsunkin kanssa. Ja kaupan päälle meillä alkoi töissä normaali arki eli mun kesän 4-5h työpäivät normalisoitui tuttuun ja turvalliseen 10-11h päivään, eikä mitään oo vielä tuhottu. No on nuo Aavan päivät ollu suht raskaita: aamulla pitkä lenkki juosten ja illalla tokotreenit (jossa oon paljon juoksuttanut). Onhan Aavanen hieman seurankipeämpi ja kantaa mulle jatkuvasti leluja, että leikitään leikitään! Ja tuo treeni-into, se on aivan uskomatonta..... Aava ei tekisi tällä hetkellä mitään muuta kun treenaisi ja treenaisi ja treenaisi ja treenaisi. Yks syy tähän voi olla se, että leikitän koiria paljon treenatessani, mutta silti tuo on aivan mahdotonta. Sen takia on meidän lenkitkin mennyt aivan "hyödyttömiksi": käytiin tekemässä 5 km kävelylenkki, josta Aava seurasi 4 km (ei puhdasta tokon seuruuta, että oli väljä ja kontakti välillä tipahteli). Mullahan oli Aava irti että saisi juosta, haistella ja touhuta, mutta ei, kaveri se vain seuraa. Normaalisti tulee höpöteltyä välillä jotain tytöille ja sanon suuntia minne mennään (käännytään oikealle tai vasemmalle ja suoraan), nyt ei tarvinnut kun suu avata tai hymähtää niin Aava nakuttaa seuruussa eikä vapautussanat auta mitään. Onneksi tätä ei oo tapahtunut juoksulenkeillä.... onneksi.
Treeneissä ollaan menty aivan mahdottomasti eteenpäin!!! Mä en oikeen tiiä itkeäkkö vai nauraakko sillä tajusin kuinka paljon on tullut lipsuttua kriteereistä Aavaa treenatessa: aivan p*erkeleesti.... Oikeen hävettää. Ja muutenkin en oo vaatinut juuri mitään treenatessa.... Hävettää vielä lisää. Rupesin tuossa miettimään että ihan samalla tavalla lipsuin kriteereistä kun treenasin Nipsua ja Iinestä yhtäaikaa. Eli yhteenvetona : musta tulee hirvee lipsumaan ku treenaan kahta koiraa saman aikaisesti. Tiedän olevani outo....
Mutta palataanpa treeneihin: tääläviikolla teemana treeneissä on ollut eriasioitten tekniikka. Ollaan opiskeltu käännösten (varsinkin vasemmalle) tekniikkaa ja samalla vaihdoin itsekkin tyylin tehdä käännökset: tähän asti oon itte kääntynyt melko vauhdikkaasti enkä niin kovinkaan selkeästi, nyt teen käännökset paljon selekämmin ja puoliksi pysähdyn käännöksessä (että tulee selkeä 90 asteen kulma) ja Aava (pitäisi) heittää se takapää. Ei se nyt vielä täydellinen ole mutta edistys on huomattava (ja kaikki tämä vain siitä kun hutaisin ennen käännökset...).
Eteentulot on myöskin mennyt eteenpäin, sillä ne tulevat n. 70% suoraan!! Tänään saatiin jopa täydellinen luoksari kokeenomaisena niin että Aava tuli kerrasta hienosti eteen. Tätä ollaan treenattu paljon kiertojen kautta (kierrosta eteen, siitä uusiksi kiertoon.). Ja tähänkin ollaan opeteltu tekniikkaa, eli sen eteentullessa etujalat jäävät paikoilleen ja peppu tulee alle istumaan. Toki nyt on taas yksi ongelma: Aavan luoksetulot on loppuunasti hyvin vauhdikkaita niin itse meinaan ottaa askeleen taakse päin koska pelkään itse että pian sattuu.... pitäsköhän sitä vaan ruveta luottamaan tuohon koiraan ?!?
Nykyään myös meidän liikkeestä maahanmenot jää/menee maahan asti eli tässä ollaan tehty läpimurto.... Tässäkin se oli taas mä joka olin kussut tämänki opettamisen: kun on vaan selkeä koiralle niin totta kai se koirakin toimii.
Suuri askel ollaan menty tottiksen hypyssä: Talin kentällä on harjoitus hyppy joka on n. 60 cm korkea, niin Aava ei oo mennyt koskaan edes lähelle sitä. En tiiä onko se vain ollu Aavan itseluottamuksen puutetta hypätä kiinteän esteen yli (agiesteet ja tokon hyppy on helppo nakki) vai johtuuko se siitä että este on niin kiinteä (onhan tokon hyppyki periaatteessa kiinteä). Mutta paljon saadaan tehdä töitä että saan sen hyppäämään sen metrin hypyn...
Nyt pitäisi oikeen oikeasti kattelemaan tokon koekalenteria että saataisiin korkata Aavan kanssa kisakausi :) nyt kun Aavakin on mennyt eteenpäin kun oon tajunnu omat virheeni. Niin kuin joku fiksu joskus sanoi: koira on juuri niin hyvä, kuin sen kouluttaja on kriteerien suhteen.
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Niin on lomat lusittu
Tässä viimeaikoina on tullut paljon kirjoiteltua vain meidän treeneistä niin ajattelin tehdä poikkeuksen ja kirjotella meidän arkikuulumisia. Mun supersuuri viikon lomakin oli ja meni. Täytyy myöntää että viikko ilman koiria/ treenejä ynnä muutakaan koiramaisuuksia oli hieman outoa, kun on tottunut että tytöt pyörii jatkuvasti jaloissa ja käydään treeneissä. Toisaalta oli kiva olla välillä ilman koiria. Toisaalta se ei onnistunut, sillä viikon aikana tein jo melkoset treenisuunnitelmat pääsääntöisesti Aavan päänmenoksi. Heh heh ja oho...
Tytöillä viikko meni odotetusti: Nipsu oli ensimmäiset päivät hyvinkin masentuuneena, "saakelin mamma ku jättää mut tänne...". Ja Aavasta taas tuli todisteetua kuinka se on vain yhden omistajan koira: ei meinannu antaa siskoilleni kiinni ja muutenkin oli kuulemma muutama ärräpää päässyt Aavasen takia. Delegoin samalla siskoilleni, että käyttivät Aavan virallisissa lonkka- ja kyynerkuvissa ( on nääs paaaaaaaaljo halvempaa käyttää Etelä-Pohjammaalla ku täälä eteläs). Sanoivat että Aava oli käyttäytynyt hienosti, eikä ollut väistänyt eläinlääkäriä/ hoitajia ollenkaan (wooohoooo, me edistytään!!). Unilääkettä vastaan oli sinnitellyt todella pitkään : vaikka huojui ja jalatkin petti alta, silti ei kaveri suostunut nukahtamaan ja oli kuvia otettaessa puoliksi herännytkin. No ymmärtäähän tuon: herkkä koira, uusia ihmisiä ja uusi tilanne. Kennelliittoon lähti lonkat A/A ja kyynärät terveenä, nyt vain odotetaan virallisia tuloksia. Nyt pitäisi vielä käydä silmät peilaamassa, niin on kaikki "viralliset" asiat hoidettu.
Nipsun kanssa taistellaan edelleen nuotten jumien kanssa :( . Tai itseasiassa ne on menneet vaan huonompaan suuntaan: taaskaan Nipsu ei leiki, ei juokse, takajalkojen askel on on lyhentynyt entisestään, ja muutenkin asento on kummallinen (selvästi varoo takapäätä), ja muutenkin on hyvin vaivalloinen ja hirveän äreä muita kohtaan. Säälittää vain Nipsua sillä näkee että tahtoisi leikkiä ja juosta kilpaa Aavan kanssa, mutta kun ei pysty (= lähtee usein juoksemaan mutta pysähtyy samantien muutaman metrin jälkeen ja kipeän oloinen). Lomalla olessani Nipsunen oli saanut juosta vapaana paljon, jolloin oli vähän mennyt parempaan suuntaan ( silloin parempi kuin itse saa päättää vauhdin), joten Nipsu jäi vanhemmilleni Ilmajoelle pariksi viikoksi "sairaslomalle" ja samalla pääsee kansanparantajalle Kokkolaan (itte en tiiä vielä töistä, niin onpahan koira jo puolesvälis matkaa). Joten nyt me ollaan vain Aavan kanssa kahdestaan. Toisaalta teke molemmille todella hyvää olla erikseen!!! Aava on kyllä yllättäny kun joutuu olla yksin: se toimii ihan samalla tavalla oli Nipsua tai ei; ei hauku , eikä (vielä!!) oo tuhonnu mitään, leikkiin se pyytän enemmän mutta muuten se on aiva normaali, onneksi.
Nyt sitten rupeaakin olemaan treenejä urakalla ja laskulla sillä EPK:n syyskausi starttaa aivan näillä näppäimillä. Musta tehtiin koulutusohjaaja (pentu/alokasryhmään) tottis-puolelle eli pidän treenit kerran viikkoon jossa samalla treenaan omani sekä meidän kouluttajien omat tottistreenit kerranviikkoon. Katsotaan kuinka aika riittää vielä jälki- ja hakuporukkaan (toivottavasti riittää!!). Myös tuo vieti kiinostaisi, sillä sitä en oo koskaan treenannu. Eli kalenteri on melko täynnä kaikenlaisia treenejä + nyt syksylle on tiedossa 4 koulutuspäivää tottiksen/tokon osalta ( 3x Sirke Viitanen, 1x Juha Korri). Niin missäs välissä sitä töissä kerkeääkään käymään ?!? ;D
Tähän loppuun pitäisi pistää joku tosi hieno kuva tytöistä, mutta.... Aava on tällä hetkellä niin ruman näköinen kun tiputtanut (vihdoin ja viimein) kaiken pentukarvansa eikä oo kasvattanu uutta tilalle, ja Nipsu on eepeellä (ja se vihaa kameraa, tai ainakin korvat vihaa, koska siitä on hankala saada hyviä kuvia). joten jätetään ne kuvat sitte myöhemmälle :)
Tytöillä viikko meni odotetusti: Nipsu oli ensimmäiset päivät hyvinkin masentuuneena, "saakelin mamma ku jättää mut tänne...". Ja Aavasta taas tuli todisteetua kuinka se on vain yhden omistajan koira: ei meinannu antaa siskoilleni kiinni ja muutenkin oli kuulemma muutama ärräpää päässyt Aavasen takia. Delegoin samalla siskoilleni, että käyttivät Aavan virallisissa lonkka- ja kyynerkuvissa ( on nääs paaaaaaaaljo halvempaa käyttää Etelä-Pohjammaalla ku täälä eteläs). Sanoivat että Aava oli käyttäytynyt hienosti, eikä ollut väistänyt eläinlääkäriä/ hoitajia ollenkaan (wooohoooo, me edistytään!!). Unilääkettä vastaan oli sinnitellyt todella pitkään : vaikka huojui ja jalatkin petti alta, silti ei kaveri suostunut nukahtamaan ja oli kuvia otettaessa puoliksi herännytkin. No ymmärtäähän tuon: herkkä koira, uusia ihmisiä ja uusi tilanne. Kennelliittoon lähti lonkat A/A ja kyynärät terveenä, nyt vain odotetaan virallisia tuloksia. Nyt pitäisi vielä käydä silmät peilaamassa, niin on kaikki "viralliset" asiat hoidettu.
Nipsun kanssa taistellaan edelleen nuotten jumien kanssa :( . Tai itseasiassa ne on menneet vaan huonompaan suuntaan: taaskaan Nipsu ei leiki, ei juokse, takajalkojen askel on on lyhentynyt entisestään, ja muutenkin asento on kummallinen (selvästi varoo takapäätä), ja muutenkin on hyvin vaivalloinen ja hirveän äreä muita kohtaan. Säälittää vain Nipsua sillä näkee että tahtoisi leikkiä ja juosta kilpaa Aavan kanssa, mutta kun ei pysty (= lähtee usein juoksemaan mutta pysähtyy samantien muutaman metrin jälkeen ja kipeän oloinen). Lomalla olessani Nipsunen oli saanut juosta vapaana paljon, jolloin oli vähän mennyt parempaan suuntaan ( silloin parempi kuin itse saa päättää vauhdin), joten Nipsu jäi vanhemmilleni Ilmajoelle pariksi viikoksi "sairaslomalle" ja samalla pääsee kansanparantajalle Kokkolaan (itte en tiiä vielä töistä, niin onpahan koira jo puolesvälis matkaa). Joten nyt me ollaan vain Aavan kanssa kahdestaan. Toisaalta teke molemmille todella hyvää olla erikseen!!! Aava on kyllä yllättäny kun joutuu olla yksin: se toimii ihan samalla tavalla oli Nipsua tai ei; ei hauku , eikä (vielä!!) oo tuhonnu mitään, leikkiin se pyytän enemmän mutta muuten se on aiva normaali, onneksi.
Nyt sitten rupeaakin olemaan treenejä urakalla ja laskulla sillä EPK:n syyskausi starttaa aivan näillä näppäimillä. Musta tehtiin koulutusohjaaja (pentu/alokasryhmään) tottis-puolelle eli pidän treenit kerran viikkoon jossa samalla treenaan omani sekä meidän kouluttajien omat tottistreenit kerranviikkoon. Katsotaan kuinka aika riittää vielä jälki- ja hakuporukkaan (toivottavasti riittää!!). Myös tuo vieti kiinostaisi, sillä sitä en oo koskaan treenannu. Eli kalenteri on melko täynnä kaikenlaisia treenejä + nyt syksylle on tiedossa 4 koulutuspäivää tottiksen/tokon osalta ( 3x Sirke Viitanen, 1x Juha Korri). Niin missäs välissä sitä töissä kerkeääkään käymään ?!? ;D
Tähän loppuun pitäisi pistää joku tosi hieno kuva tytöistä, mutta.... Aava on tällä hetkellä niin ruman näköinen kun tiputtanut (vihdoin ja viimein) kaiken pentukarvansa eikä oo kasvattanu uutta tilalle, ja Nipsu on eepeellä (ja se vihaa kameraa, tai ainakin korvat vihaa, koska siitä on hankala saada hyviä kuvia). joten jätetään ne kuvat sitte myöhemmälle :)
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
Tuplasti... tai siis triplasti häiriötreeniä
Meillä on ollut nyt paaaljon erilaista häiriötreenejä tai siis sattunut vaan eri porukat treenaamaan samaan häiriöö, mutta meitähän se ei haittaa. Toisaalta esim. kontakti-häiriötreeni ei rasitakkaan koiraa mitenkään supersuuresti näillä helteillä.
Perjantaina käytiin Suurpellossa nurmikentällä ottamassa paikkistreeniä häirittynä sekä kokeenomaisesti x2. Paikkiksissa kun muut koirakot seuruuttivat, leikityttivät yms. Aavan vieressä niin ei tuumannu mitää. Edelleen vai nuo vinkulelut meinas viedä voiton mutta malttoi pikkukoiruus pysyä paikoillaan. Nipsulle tämmöinen treeni oli helppo, sillä se vain makaa möllötti ja tuijotti mua koko ajan korvaakaan liikuttamatta. Molempia seuruutin muitten koirien ollessa paikkiksissa: molemmilla pysyi tosi hienosti kontaktit , eikä ottanut oikeastaan ollenkaan häiriöö. Aavalle otin muutaman luoksarin että juoksi seuraavan koirankon aiva vierestä, tästä ei tuumannut mitää sillä tuli hyvällä vauhdilla luokse (en kyllä ottanu loppuasentoon vaan palkkasin vauhdista). Paikka oli hirmu lämmin sillä siihen ei sopinut tuuli yhtään ja varjojakaan ei juurikaan ollut, silti molemmat teki hyvällä vireellä töitä (jopa Nipsu).
Sunnuntaina mentiin seuraaviin häiriötreeneihin Iivisniemeen. Ja taas otettiin paikkiksia häiriössä; tähän pistin molemmat tytöt ja kaveriksi riviin tuli vielä espanjanvesikoira Rosa kun treenikaveri leikki ja seuruutti villikoiraansa meidän ympärillä, ja taas Nipsu ei korvaansa lotkauttanut ja Aava välillä vähän katteli mutta molemmat oli nätisti ja rauhassa maassa. Päätettiin sitten nostaa panoksia ja pistettiin Rosa ottamaan luoksarin tyttöjen välistä ja vielä takaa päin. Nipsu pysyi tässä hienosti, mutta Aavalle tämä olikin aivan liikaa: lähti myös Rosan tule-käskyllä. Joten Aavalle pitää ruveta treenaamaan että tekee vain mun käsyn saatuaan. Nipsulle vaikeutettiin edelleen tästä; Nipsun ollessa maassa Katri yritti imuuttamalla saada Nipsun liikkeelle/nousemaan. Ei lähtenyt, vaikka kuola valui ja lipoi huuliaan koko ajan. Vähänkö hieno super-Nipsu!! Molemmille otin kontaktihäiriötä pelkässä perusasennossa (se meinaa olla vaikeampaa Aavalle kuin seuruussa) : hienosti rupeaa kestämään ihmisten liikkumiset ja lelut. Loppuun otin vielä Aavalle muutamat luoksarit Rosan ja Katrin kanssa niin, että koirat juoksivat ristiin (eli juoksivat vastakkaisiin suuntiin toistensa vierestä).
Tehtiin vielä treenien jälkeen Aava kanssa alan vaihto, sillä treenien jälkeen Rosa meni nome-treeneihin meren rantaan, ja totta kai mukaan lähdettiin. Ja pitihän sitä testata myös Aavalla. Aava noutaa jo suht hyvin, niin heitin sille veteen dummyn missä oli variksen siivet, toisessa fasaanin sulkia ja vielä oli ankka. Kaikki se toi rannalle hienosti, toki nuo variksen siivet ei vissiin ollu mitenkään mieluiset. Voin todeta ettei tuosta Aavasta tuohon lajiin oo, joten kyllä me se taidetaan jättää noille noutajille/vesikoirille.
Eileen kävin piiiiiiitkästä aikaa tekemässä esineruudut tytöille heti aamusta kun oli viileämpää. Tai siis tarkoitus oli tehdä molemmille tarkkuusruudut että ei tarttisi niin mahdottomasti huhtoa, mutta reisille meni molemmilla: molemmat juoksi suoraan n. 30 metrin päähän niin kuin kyseessä olisi normaali esineruutu... Oho, pitää vissiin ruveta treenaamaan että saan molemmat tytöt pysymään ruudun sisällä (noh, meni se kyllä liian intoilun piikkiin). Loppuun tein sitten molemmille "esineruudun" kahdella pistolla ensimmäinen esineelle ja toinen aamuruualle. hienostihan ne nämä jälkimmäiset pistot tekivätki...
Illalla kun pääsin töistä niin lähdin vauhdilla hakutreeneihin Latokaskeen. Aava teki 4 pistolla. Ensimmäinen oli vain n. 15 metrissä, ja tein näköärsykkeellä. Toinen maalimies oli paljon pitemmällä (n. 35m) maalimies näyttäytyi jonka jälkeen käänsin koiran ja ukko tuli n.5-6 metriä lähemmäs mistä näyttäytyi. Kolmas oli vähän lähempänä (n. 15m) ja sen tein myös näköärsykkeellä. Viimeinen oli sekin kauempana (n. 30m) jossa taas maalimies näyttäytyi, mutta kun käänsin koiran ukko menikin 5 metriä vasemmalle. Aava lähti kun ammus kaikille ukoille ja teki hienot pistot. Viimeistä se vähän ihmetteli, että hetkonen mutta sai hajun ja pääsi herkuttelemaan maalimiehen työ. Nipsulle tein vain 3:lla ukolla (Aavan ekat kolme piiloa). Nyt oli Nipsulla vauhtia konsanaan (vaikka oli taas liinassa, juoksi niin kuin mitään liinaa ei olisiskaan).
Nyt treenaamiseen tulee pieni tauko, sillä jopa mulla on loma!! Okei, vaan viikko mutta onpahan jotai, joten pistän tytöt hoitoon siskoilleni ja lähden itse Lappiin.
Perjantaina käytiin Suurpellossa nurmikentällä ottamassa paikkistreeniä häirittynä sekä kokeenomaisesti x2. Paikkiksissa kun muut koirakot seuruuttivat, leikityttivät yms. Aavan vieressä niin ei tuumannu mitää. Edelleen vai nuo vinkulelut meinas viedä voiton mutta malttoi pikkukoiruus pysyä paikoillaan. Nipsulle tämmöinen treeni oli helppo, sillä se vain makaa möllötti ja tuijotti mua koko ajan korvaakaan liikuttamatta. Molempia seuruutin muitten koirien ollessa paikkiksissa: molemmilla pysyi tosi hienosti kontaktit , eikä ottanut oikeastaan ollenkaan häiriöö. Aavalle otin muutaman luoksarin että juoksi seuraavan koirankon aiva vierestä, tästä ei tuumannut mitää sillä tuli hyvällä vauhdilla luokse (en kyllä ottanu loppuasentoon vaan palkkasin vauhdista). Paikka oli hirmu lämmin sillä siihen ei sopinut tuuli yhtään ja varjojakaan ei juurikaan ollut, silti molemmat teki hyvällä vireellä töitä (jopa Nipsu).
Sunnuntaina mentiin seuraaviin häiriötreeneihin Iivisniemeen. Ja taas otettiin paikkiksia häiriössä; tähän pistin molemmat tytöt ja kaveriksi riviin tuli vielä espanjanvesikoira Rosa kun treenikaveri leikki ja seuruutti villikoiraansa meidän ympärillä, ja taas Nipsu ei korvaansa lotkauttanut ja Aava välillä vähän katteli mutta molemmat oli nätisti ja rauhassa maassa. Päätettiin sitten nostaa panoksia ja pistettiin Rosa ottamaan luoksarin tyttöjen välistä ja vielä takaa päin. Nipsu pysyi tässä hienosti, mutta Aavalle tämä olikin aivan liikaa: lähti myös Rosan tule-käskyllä. Joten Aavalle pitää ruveta treenaamaan että tekee vain mun käsyn saatuaan. Nipsulle vaikeutettiin edelleen tästä; Nipsun ollessa maassa Katri yritti imuuttamalla saada Nipsun liikkeelle/nousemaan. Ei lähtenyt, vaikka kuola valui ja lipoi huuliaan koko ajan. Vähänkö hieno super-Nipsu!! Molemmille otin kontaktihäiriötä pelkässä perusasennossa (se meinaa olla vaikeampaa Aavalle kuin seuruussa) : hienosti rupeaa kestämään ihmisten liikkumiset ja lelut. Loppuun otin vielä Aavalle muutamat luoksarit Rosan ja Katrin kanssa niin, että koirat juoksivat ristiin (eli juoksivat vastakkaisiin suuntiin toistensa vierestä).
Tehtiin vielä treenien jälkeen Aava kanssa alan vaihto, sillä treenien jälkeen Rosa meni nome-treeneihin meren rantaan, ja totta kai mukaan lähdettiin. Ja pitihän sitä testata myös Aavalla. Aava noutaa jo suht hyvin, niin heitin sille veteen dummyn missä oli variksen siivet, toisessa fasaanin sulkia ja vielä oli ankka. Kaikki se toi rannalle hienosti, toki nuo variksen siivet ei vissiin ollu mitenkään mieluiset. Voin todeta ettei tuosta Aavasta tuohon lajiin oo, joten kyllä me se taidetaan jättää noille noutajille/vesikoirille.
Eileen kävin piiiiiiitkästä aikaa tekemässä esineruudut tytöille heti aamusta kun oli viileämpää. Tai siis tarkoitus oli tehdä molemmille tarkkuusruudut että ei tarttisi niin mahdottomasti huhtoa, mutta reisille meni molemmilla: molemmat juoksi suoraan n. 30 metrin päähän niin kuin kyseessä olisi normaali esineruutu... Oho, pitää vissiin ruveta treenaamaan että saan molemmat tytöt pysymään ruudun sisällä (noh, meni se kyllä liian intoilun piikkiin). Loppuun tein sitten molemmille "esineruudun" kahdella pistolla ensimmäinen esineelle ja toinen aamuruualle. hienostihan ne nämä jälkimmäiset pistot tekivätki...
Illalla kun pääsin töistä niin lähdin vauhdilla hakutreeneihin Latokaskeen. Aava teki 4 pistolla. Ensimmäinen oli vain n. 15 metrissä, ja tein näköärsykkeellä. Toinen maalimies oli paljon pitemmällä (n. 35m) maalimies näyttäytyi jonka jälkeen käänsin koiran ja ukko tuli n.5-6 metriä lähemmäs mistä näyttäytyi. Kolmas oli vähän lähempänä (n. 15m) ja sen tein myös näköärsykkeellä. Viimeinen oli sekin kauempana (n. 30m) jossa taas maalimies näyttäytyi, mutta kun käänsin koiran ukko menikin 5 metriä vasemmalle. Aava lähti kun ammus kaikille ukoille ja teki hienot pistot. Viimeistä se vähän ihmetteli, että hetkonen mutta sai hajun ja pääsi herkuttelemaan maalimiehen työ. Nipsulle tein vain 3:lla ukolla (Aavan ekat kolme piiloa). Nyt oli Nipsulla vauhtia konsanaan (vaikka oli taas liinassa, juoksi niin kuin mitään liinaa ei olisiskaan).
Nyt treenaamiseen tulee pieni tauko, sillä jopa mulla on loma!! Okei, vaan viikko mutta onpahan jotai, joten pistän tytöt hoitoon siskoilleni ja lähden itse Lappiin.
tiistai 22. heinäkuuta 2014
Huh hellettä
Ei saisi valittaa, mutta..... Kyllä tämä lämpö rupeaa riittämään niin mulle kuin tytöillekkin. Vaikka sanotaan että koiratkin tottuu, niin tuntuu (varsinkin Aavan kanssa) että ei se todellakaan totu: kaveri rupiaa olemaan niin veltto , eikä sitä oikeen edes huvita treenata vaikka ollaan heti aamusta aikasin tai illalla myöhään liikenteessä.
Torstaina käytiin ajamassa jäljet molemmille. Aavelle tein 535 metriä (Sports Trackerin mukaan) pitkän jäljen 5 kepillä, vahneni 40 minuuttia (en viittiny olla kauempaa hyttysten syötävänä). Tällä kertaa kepeistä nousi 3/5 ja nekin (taas) jyrttiin eka yli jonka jälkeen tuli välähdys mitä pitää tehdä. Muuten ajoi suht hyvin , mutta pari kertaa harhaili ja jouduin uusiksi näyttää ja lähettää takasi jäljelle. Veikkaan että nuo harhailut johtui mustikanpoimijoista jokka olivat yhtäkkiä ilmestyneetki lähelle Aavan jälkeä. Voi olla että olivat kävelleet yli tai jotain. Suht vähän poimijat häiritsivät Aavan työskentelyä josta oon ylpeä! Muuten Aavalle pitäisi saada nenä enempi maahan ja tarkkuutta (varsinkin noitten keppien kanssa).
Nipsulle tein 390 metriä pitkän jäljen 4 kepillä, ja vanheni n. 1h. Paikka paikoin Nipsu ajoi todella mallikkaasti ja intoa oli niin että piti jopa hieman pidätelläkkin koiran meno haluja, silti kepit nousi hienosti. Lopussa Nipsu rupesi harhailemaan pahoin, en tiiä johtuiko lämmöstä vai eikö vaan enää huvittanut . Ihme sinänsä sillä jälki oli suht lyhyt Nipsun jäljeksi.
Sunnuntaina käytiin taasen häiriötreeneissä Puolarmetsässä. Aavan kanssa otettiin häiriöpaikkista leluilla: pallot oli helppo nakki koska tätä oltiin treenattu. Vinkulelu oli vähän vaikeampi rasti, mutta silti malttoi pysyä hienosti. Paikkisten loppuun otettiin vielä pitkä paikkis kokeenomaisena (5 min) , toki muita häirittiin samaan aikaan. Kerran Aava nousi istumaan, mutta muuten pysyi hienosti. Eli woohoooo, aika ei oo suurikaan ongelma meidän paikkiksissa. Seuraavaksi otettiin kontaktitreeni häiriössä, joka meni kyllä niin reisille kun olla ja voi: leluhäiriössä kontaktit hävis täysin. Helpotin treeniä niin että ihmiset kävelee vain ympärillä niin välillä pysyi , mutta ei mitenkään hehkeesti. JOten tähän tarttetaan paljon treeniä!! Loppuun otettiin luoksari häiriössä. Tällä kertaa koiran juostessa joku heitti kolisevan/rämisevän peltipurkin koiran suuntaisesti. Tätä Aava väisti hieman eli suoraan Aava ei juossut, mutta pysyi kuitenkin hienosti laukalla.
Eileen käytiin taas hakutreeneissä: molemmille otin kolmella pistolla, 1 ja 3 piilo oli kauempana (n. 25-30 m) ja 2. oli lähempänä (n.10 m). Aavalle otin näköärsykkeen avulla. Mutta ekalle maalimiehelle Aava teki "Aavat" juoksi hienosti kohti, mutta 2 metriä ennen maalimiestä jarrut pohjaan, siitä juoksenteli muutaman kierroksen päättömästi ennen kuin uskalsi mennä maalimiehen luokse palkattavaksi. Tätä hieman ihmettelin sillä maalimies oli jo tuttu viimekerrasta, no aina ei voi ymmärtää mitä pienen koiran päässä liikkuu. Lopuille maalimiehille Aava juoksi nätisti suoraan, ilman mitään kommervenkkejä. Nipsulle tein samalla tyylillä kuin viimeksi eli jälkiliinassa. Nyt vauhtia oli hieman enemmän kuin viimeksi, ja hienosti ja varmasti Nipsu taas työskenteli. Seuraavaksi pitäisi opetella imasut Nipsulle.
Tänään aamusta käytiin tottistelemassa tyttöjen kanssa Talilla. Aavan seuruut oli ihan ok, välillä meinasi hieman jätättää. Liikkeestä seisomisen seisomiseen haetiin terävyyttä ja tarkkuutta : tämä saatiin jo suht hyvälle mallille ettei Aava valu. Loppuun otettiin muutamat kierrot ja eteenmenot; kierrot meinasi olla hukassa koska ei olla ennen kierretty kokonaista suojelun piiloa (ollaan vain tolppia ja puita). Eteenmenot olivat nyt paljon suorempia mitä viimeksi ja tämä rupeaa Aavasta olla superkivaa. Nyt oon vieny palkaksi patukan ja ongelmaksi voi ehkä muodostua, että aava palauttaa sen samantien. Pitäisi vaihtaa ehkäpä ruokapalkkaan. Nipsun kanssa tehtiin motivaatiotreeninä muutamat kierrot jo vähän kauempaa ja esteen ylityksiä etupalkalla.
Viikonloppuna täällä oli vauhtia enemmän kun laki sallii, sillä Aavan sisko Chida oli hoidossa pe-ma. Kyllä nuo pikku-tytöt onkin sitten leikkineet ja painineet sen minkä jaksaa. Nipsua kävi välilllä sääliksi, kun molemmat kävivät sitä pökkimässä ja härnäämässä. Nyt onkin Aava nukkunut melko paljon, kun vieras vei kaikki voimat.
Torstaina käytiin ajamassa jäljet molemmille. Aavelle tein 535 metriä (Sports Trackerin mukaan) pitkän jäljen 5 kepillä, vahneni 40 minuuttia (en viittiny olla kauempaa hyttysten syötävänä). Tällä kertaa kepeistä nousi 3/5 ja nekin (taas) jyrttiin eka yli jonka jälkeen tuli välähdys mitä pitää tehdä. Muuten ajoi suht hyvin , mutta pari kertaa harhaili ja jouduin uusiksi näyttää ja lähettää takasi jäljelle. Veikkaan että nuo harhailut johtui mustikanpoimijoista jokka olivat yhtäkkiä ilmestyneetki lähelle Aavan jälkeä. Voi olla että olivat kävelleet yli tai jotain. Suht vähän poimijat häiritsivät Aavan työskentelyä josta oon ylpeä! Muuten Aavalle pitäisi saada nenä enempi maahan ja tarkkuutta (varsinkin noitten keppien kanssa).
Nipsulle tein 390 metriä pitkän jäljen 4 kepillä, ja vanheni n. 1h. Paikka paikoin Nipsu ajoi todella mallikkaasti ja intoa oli niin että piti jopa hieman pidätelläkkin koiran meno haluja, silti kepit nousi hienosti. Lopussa Nipsu rupesi harhailemaan pahoin, en tiiä johtuiko lämmöstä vai eikö vaan enää huvittanut . Ihme sinänsä sillä jälki oli suht lyhyt Nipsun jäljeksi.
Sunnuntaina käytiin taasen häiriötreeneissä Puolarmetsässä. Aavan kanssa otettiin häiriöpaikkista leluilla: pallot oli helppo nakki koska tätä oltiin treenattu. Vinkulelu oli vähän vaikeampi rasti, mutta silti malttoi pysyä hienosti. Paikkisten loppuun otettiin vielä pitkä paikkis kokeenomaisena (5 min) , toki muita häirittiin samaan aikaan. Kerran Aava nousi istumaan, mutta muuten pysyi hienosti. Eli woohoooo, aika ei oo suurikaan ongelma meidän paikkiksissa. Seuraavaksi otettiin kontaktitreeni häiriössä, joka meni kyllä niin reisille kun olla ja voi: leluhäiriössä kontaktit hävis täysin. Helpotin treeniä niin että ihmiset kävelee vain ympärillä niin välillä pysyi , mutta ei mitenkään hehkeesti. JOten tähän tarttetaan paljon treeniä!! Loppuun otettiin luoksari häiriössä. Tällä kertaa koiran juostessa joku heitti kolisevan/rämisevän peltipurkin koiran suuntaisesti. Tätä Aava väisti hieman eli suoraan Aava ei juossut, mutta pysyi kuitenkin hienosti laukalla.
Eileen käytiin taas hakutreeneissä: molemmille otin kolmella pistolla, 1 ja 3 piilo oli kauempana (n. 25-30 m) ja 2. oli lähempänä (n.10 m). Aavalle otin näköärsykkeen avulla. Mutta ekalle maalimiehelle Aava teki "Aavat" juoksi hienosti kohti, mutta 2 metriä ennen maalimiestä jarrut pohjaan, siitä juoksenteli muutaman kierroksen päättömästi ennen kuin uskalsi mennä maalimiehen luokse palkattavaksi. Tätä hieman ihmettelin sillä maalimies oli jo tuttu viimekerrasta, no aina ei voi ymmärtää mitä pienen koiran päässä liikkuu. Lopuille maalimiehille Aava juoksi nätisti suoraan, ilman mitään kommervenkkejä. Nipsulle tein samalla tyylillä kuin viimeksi eli jälkiliinassa. Nyt vauhtia oli hieman enemmän kuin viimeksi, ja hienosti ja varmasti Nipsu taas työskenteli. Seuraavaksi pitäisi opetella imasut Nipsulle.
Tänään aamusta käytiin tottistelemassa tyttöjen kanssa Talilla. Aavan seuruut oli ihan ok, välillä meinasi hieman jätättää. Liikkeestä seisomisen seisomiseen haetiin terävyyttä ja tarkkuutta : tämä saatiin jo suht hyvälle mallille ettei Aava valu. Loppuun otettiin muutamat kierrot ja eteenmenot; kierrot meinasi olla hukassa koska ei olla ennen kierretty kokonaista suojelun piiloa (ollaan vain tolppia ja puita). Eteenmenot olivat nyt paljon suorempia mitä viimeksi ja tämä rupeaa Aavasta olla superkivaa. Nyt oon vieny palkaksi patukan ja ongelmaksi voi ehkä muodostua, että aava palauttaa sen samantien. Pitäisi vaihtaa ehkäpä ruokapalkkaan. Nipsun kanssa tehtiin motivaatiotreeninä muutamat kierrot jo vähän kauempaa ja esteen ylityksiä etupalkalla.
Viikonloppuna täällä oli vauhtia enemmän kun laki sallii, sillä Aavan sisko Chida oli hoidossa pe-ma. Kyllä nuo pikku-tytöt onkin sitten leikkineet ja painineet sen minkä jaksaa. Nipsua kävi välilllä sääliksi, kun molemmat kävivät sitä pökkimässä ja härnäämässä. Nyt onkin Aava nukkunut melko paljon, kun vieras vei kaikki voimat.
 |
| Mitä saa kun yrittää itse (yksin) ohjata ja kuvata kolmea koiraa?? Helppo vastaus: paljon epäonnistuneita kuvia. JOten tässä parhaiten onnistunut epäonnistunut kuva ;) |
tiistai 15. heinäkuuta 2014
I don´t mind, I am a superstar
Kun viimeksi hehkutin Aavan jäkityöskentelyä, niin lauantaina eipä ajettukkaan niin hyvin.... huoh. Voi olla että lämpö vaikutti ja se että jäljen vanhentuessa tein suht pitkän tottis-treenin. Tottikset Aava teki hienosti kovasta häiriöstä huolimatta. Jälki kerkesi vanheta 1h , pituutta 520 metriä ja keppejä 4., yhdellä terävällä kulmalla. Kepeistä nousi vain 2. ja nekin aluksi jyrättiin yli ja sen jälkeen Aava palasi ja nosti kepit. Muutenkin jäljissä ongelmana on tuo ennakointi, jonka kanssa ollaan ennenkin painittu; Aava menee hyvin helposti poluille ja muutenkin valitsee omasta mielestä todennäköisimmän reitin , eikä keskity jälkeen. Eli tähän pitää saada paljon treeniä. Nipsusta en viitsi edes mainita; oli semmoista sekoilua koko jälki.
Sunnuntaina meillä on oman porukan kesken kunnon häiriötreenit. Aavan kanssa otettiin enimmäkseen paikkishäiriötä; ihmisiä kulki ympäriinsä kierrellen koirien ympärillä. Kun vieras ihminen oli sivulla tai edessä niin ei mitään ongelmaa ( välillä vähän katseli , että mitäs tuo tekee) , mutta jappajee kun häiritsijä menikin taakse: Aava pomppasi seisomaan ja katsoi aina hyvin epäilevästi. Muutamien kertojen jälkeen rupesi pysymään maassa mutta katsoi tarkkaan missä häiritsijä kulkee. Samoin Aavalle otettiin tokon luoksepäästävyys treeniä, niin että "tuomari" tuli vain viereen seisomaan. Parin väistämisen jälkeen tämä oli helppo nakki. Samalla tuli otettua myös kontaktitreeniä, kun muut halusivat treenailla ohituksia niin ainahan semmoiseen pitää mennä vapaaehtoiseksi. Samaan kasaan tai siis treeniin otettiin vielä kontaktiharjoitus kun joku löi vieressä kattilankansia yhteen ja paukutti metalliesineitä. Tässä Aavalla ei ollu mitää ongelmaan. Nipsun kanssa otettiin kans kontaktitreeniä samoilla kattilankansilla ja metallihässäköillä. Samoin Nipsukin oli apukoirana ohituksissa.
Eileen käytiin ottamassa tokotreenit eräässä porukassa. Aava oli semmoinenkin laiskimus ja vetelys että en oo koskaan nähny sitä noin palvelushaluttomana. Treenit pidettiin asfaltilla että sekin vaikutti paljon ( ei Aavan lempi pinta treeneissä, myönnän ei munkaan) joten senkään takia mitään erikoista ei voitu tehä. Paikkis meni tosi hienosti (tehtiin kokeenomaisesti), tehtiin tekniikkatreeniä avon kaukoihin ja samalla opeteltiin merkkiä josta tuli Aavan mielestä superkiva. Loppuun otettiin vielä muutamat noutokapulan pidot.
Nipsun kanssa tehtiin motivaatiotreeniä + muutamat hypyt ja merkkiä.
Tänään päästiin piiiiiiitkästä aikaa hakuilemaan!! Aavan kanssa tehtiin muutamia hajuhakuja, sillä ollaan niin paljon ojettu jälkiä ( ja onhan noista viimeisistä hakureeneistäkin aikaa). Hienosti Aava muisti kuinka homma toimii ja saatiin paljon motivaatiota maalimiehiä kohtaan, eli tavoitteet saavutettiin . Nipsun selkä on taas sen verran huonossa kunnossa, että aina kun sen päästää haussa irti , kaveri painattaa niin täysiä, että koira ei juokse seuraavaan viikkoon, niin Nipsu pääsi hakuilemaan jälkiliinan päässä. Eipä tuo Nipsua haitannut. Positiivista oli että työskentely oli rauhallista ja todella täsmällistä kun koira oli liinassa ( normaalisti se on niin innoissaan että työskentely on semmoista koheltamista että...) siitä Nipsu saikin paljon kehuja muilta treenikavereilta. Nipsun maalimiehet oli keskilijalta n. 15-25 m päässä ( eli ei mitään vaikeaa).
Ennen hakutreeniä otettiin Aavan kanssa tottistreenit; seuruu pätkä oli loistava!! Piti paikkansa hyvin ja käännöksetkin olivat hyviä: pysyi mukana. Liikkestä seisominen oli loistava. Otettiin muutamia eteenmenojakin, näissä pitäisi keskittyä enempi siihen että Aava juoksisi paremmin suoraan (meinaa kaarrella S:n mallisesti). Loppuun otettiin henkilöryhmä hakuryhmäläisillä: tätä ei olla niin kovin paljoa treenattu joten käveltiin vain lävitte. Parit ekat kerrat kontaktit hävis, mutta saatiin me muutamat hienotkin läpikävelyt, woohoooo :)
Sunnuntaina meillä on oman porukan kesken kunnon häiriötreenit. Aavan kanssa otettiin enimmäkseen paikkishäiriötä; ihmisiä kulki ympäriinsä kierrellen koirien ympärillä. Kun vieras ihminen oli sivulla tai edessä niin ei mitään ongelmaa ( välillä vähän katseli , että mitäs tuo tekee) , mutta jappajee kun häiritsijä menikin taakse: Aava pomppasi seisomaan ja katsoi aina hyvin epäilevästi. Muutamien kertojen jälkeen rupesi pysymään maassa mutta katsoi tarkkaan missä häiritsijä kulkee. Samoin Aavalle otettiin tokon luoksepäästävyys treeniä, niin että "tuomari" tuli vain viereen seisomaan. Parin väistämisen jälkeen tämä oli helppo nakki. Samalla tuli otettua myös kontaktitreeniä, kun muut halusivat treenailla ohituksia niin ainahan semmoiseen pitää mennä vapaaehtoiseksi. Samaan kasaan tai siis treeniin otettiin vielä kontaktiharjoitus kun joku löi vieressä kattilankansia yhteen ja paukutti metalliesineitä. Tässä Aavalla ei ollu mitää ongelmaan. Nipsun kanssa otettiin kans kontaktitreeniä samoilla kattilankansilla ja metallihässäköillä. Samoin Nipsukin oli apukoirana ohituksissa.
Eileen käytiin ottamassa tokotreenit eräässä porukassa. Aava oli semmoinenkin laiskimus ja vetelys että en oo koskaan nähny sitä noin palvelushaluttomana. Treenit pidettiin asfaltilla että sekin vaikutti paljon ( ei Aavan lempi pinta treeneissä, myönnän ei munkaan) joten senkään takia mitään erikoista ei voitu tehä. Paikkis meni tosi hienosti (tehtiin kokeenomaisesti), tehtiin tekniikkatreeniä avon kaukoihin ja samalla opeteltiin merkkiä josta tuli Aavan mielestä superkiva. Loppuun otettiin vielä muutamat noutokapulan pidot.
Nipsun kanssa tehtiin motivaatiotreeniä + muutamat hypyt ja merkkiä.
Tänään päästiin piiiiiiitkästä aikaa hakuilemaan!! Aavan kanssa tehtiin muutamia hajuhakuja, sillä ollaan niin paljon ojettu jälkiä ( ja onhan noista viimeisistä hakureeneistäkin aikaa). Hienosti Aava muisti kuinka homma toimii ja saatiin paljon motivaatiota maalimiehiä kohtaan, eli tavoitteet saavutettiin . Nipsun selkä on taas sen verran huonossa kunnossa, että aina kun sen päästää haussa irti , kaveri painattaa niin täysiä, että koira ei juokse seuraavaan viikkoon, niin Nipsu pääsi hakuilemaan jälkiliinan päässä. Eipä tuo Nipsua haitannut. Positiivista oli että työskentely oli rauhallista ja todella täsmällistä kun koira oli liinassa ( normaalisti se on niin innoissaan että työskentely on semmoista koheltamista että...) siitä Nipsu saikin paljon kehuja muilta treenikavereilta. Nipsun maalimiehet oli keskilijalta n. 15-25 m päässä ( eli ei mitään vaikeaa).
Ennen hakutreeniä otettiin Aavan kanssa tottistreenit; seuruu pätkä oli loistava!! Piti paikkansa hyvin ja käännöksetkin olivat hyviä: pysyi mukana. Liikkestä seisominen oli loistava. Otettiin muutamia eteenmenojakin, näissä pitäisi keskittyä enempi siihen että Aava juoksisi paremmin suoraan (meinaa kaarrella S:n mallisesti). Loppuun otettiin henkilöryhmä hakuryhmäläisillä: tätä ei olla niin kovin paljoa treenattu joten käveltiin vain lävitte. Parit ekat kerrat kontaktit hävis, mutta saatiin me muutamat hienotkin läpikävelyt, woohoooo :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)