Tässä viimeaikoina on tullut paljon kirjoiteltua vain meidän treeneistä niin ajattelin tehdä poikkeuksen ja kirjotella meidän arkikuulumisia. Mun supersuuri viikon lomakin oli ja meni. Täytyy myöntää että viikko ilman koiria/ treenejä ynnä muutakaan koiramaisuuksia oli hieman outoa, kun on tottunut että tytöt pyörii jatkuvasti jaloissa ja käydään treeneissä. Toisaalta oli kiva olla välillä ilman koiria. Toisaalta se ei onnistunut, sillä viikon aikana tein jo melkoset treenisuunnitelmat pääsääntöisesti Aavan päänmenoksi. Heh heh ja oho...
Tytöillä viikko meni odotetusti: Nipsu oli ensimmäiset päivät hyvinkin masentuuneena, "saakelin mamma ku jättää mut tänne...". Ja Aavasta taas tuli todisteetua kuinka se on vain yhden omistajan koira: ei meinannu antaa siskoilleni kiinni ja muutenkin oli kuulemma muutama ärräpää päässyt Aavasen takia. Delegoin samalla siskoilleni, että käyttivät Aavan virallisissa lonkka- ja kyynerkuvissa ( on nääs paaaaaaaaljo halvempaa käyttää Etelä-Pohjammaalla ku täälä eteläs). Sanoivat että Aava oli käyttäytynyt hienosti, eikä ollut väistänyt eläinlääkäriä/ hoitajia ollenkaan (wooohoooo, me edistytään!!). Unilääkettä vastaan oli sinnitellyt todella pitkään : vaikka huojui ja jalatkin petti alta, silti ei kaveri suostunut nukahtamaan ja oli kuvia otettaessa puoliksi herännytkin. No ymmärtäähän tuon: herkkä koira, uusia ihmisiä ja uusi tilanne. Kennelliittoon lähti lonkat A/A ja kyynärät terveenä, nyt vain odotetaan virallisia tuloksia. Nyt pitäisi vielä käydä silmät peilaamassa, niin on kaikki "viralliset" asiat hoidettu.
Nipsun kanssa taistellaan edelleen nuotten jumien kanssa :( . Tai itseasiassa ne on menneet vaan huonompaan suuntaan: taaskaan Nipsu ei leiki, ei juokse, takajalkojen askel on on lyhentynyt entisestään, ja muutenkin asento on kummallinen (selvästi varoo takapäätä), ja muutenkin on hyvin vaivalloinen ja hirveän äreä muita kohtaan. Säälittää vain Nipsua sillä näkee että tahtoisi leikkiä ja juosta kilpaa Aavan kanssa, mutta kun ei pysty (= lähtee usein juoksemaan mutta pysähtyy samantien muutaman metrin jälkeen ja kipeän oloinen). Lomalla olessani Nipsunen oli saanut juosta vapaana paljon, jolloin oli vähän mennyt parempaan suuntaan ( silloin parempi kuin itse saa päättää vauhdin), joten Nipsu jäi vanhemmilleni Ilmajoelle pariksi viikoksi "sairaslomalle" ja samalla pääsee kansanparantajalle Kokkolaan (itte en tiiä vielä töistä, niin onpahan koira jo puolesvälis matkaa). Joten nyt me ollaan vain Aavan kanssa kahdestaan. Toisaalta teke molemmille todella hyvää olla erikseen!!! Aava on kyllä yllättäny kun joutuu olla yksin: se toimii ihan samalla tavalla oli Nipsua tai ei; ei hauku , eikä (vielä!!) oo tuhonnu mitään, leikkiin se pyytän enemmän mutta muuten se on aiva normaali, onneksi.
Nyt sitten rupeaakin olemaan treenejä urakalla ja laskulla sillä EPK:n syyskausi starttaa aivan näillä näppäimillä. Musta tehtiin koulutusohjaaja (pentu/alokasryhmään) tottis-puolelle eli pidän treenit kerran viikkoon jossa samalla treenaan omani sekä meidän kouluttajien omat tottistreenit kerranviikkoon. Katsotaan kuinka aika riittää vielä jälki- ja hakuporukkaan (toivottavasti riittää!!). Myös tuo vieti kiinostaisi, sillä sitä en oo koskaan treenannu. Eli kalenteri on melko täynnä kaikenlaisia treenejä + nyt syksylle on tiedossa 4 koulutuspäivää tottiksen/tokon osalta ( 3x Sirke Viitanen, 1x Juha Korri). Niin missäs välissä sitä töissä kerkeääkään käymään ?!? ;D
Tähän loppuun pitäisi pistää joku tosi hieno kuva tytöistä, mutta.... Aava on tällä hetkellä niin ruman näköinen kun tiputtanut (vihdoin ja viimein) kaiken pentukarvansa eikä oo kasvattanu uutta tilalle, ja Nipsu on eepeellä (ja se vihaa kameraa, tai ainakin korvat vihaa, koska siitä on hankala saada hyviä kuvia). joten jätetään ne kuvat sitte myöhemmälle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti