Aavan matkassa

Niin vaan on viikko huristanut pelkästään Aavan kanssa. Mutta aloitetaan heti niistä hyvistä uutisista: Aava kävi siskon lauman (tai siis vain osan) kanssa yhdessä virallisissa lonkka-  ja kyynärkuvissa kun itse lomailin. Keskiviikkona tuli Kennelliitosta viralliset tulokset: lonkat A/A ja kyynärät 0/0, eli wooohoooo, terve pikku-tyttö <3

Mutta Aava on nyt ollut viikon yksikseen ja en voi muuta kun ihmetellä Aavan käytöstä!!! Se ei ole reagoinut Nipsun poissaoloon mitenkään, on ihan tavallisesti niin kuin se olisi Nipsunkin kanssa. Ja kaupan päälle meillä alkoi töissä normaali arki eli mun kesän 4-5h työpäivät normalisoitui tuttuun ja turvalliseen 10-11h päivään, eikä mitään oo vielä tuhottu. No on nuo Aavan päivät ollu suht raskaita: aamulla pitkä lenkki juosten ja illalla tokotreenit (jossa oon paljon juoksuttanut).  Onhan Aavanen hieman seurankipeämpi ja kantaa mulle jatkuvasti leluja, että leikitään leikitään! Ja tuo treeni-into, se on aivan uskomatonta..... Aava ei tekisi tällä hetkellä mitään muuta kun treenaisi ja treenaisi ja treenaisi ja treenaisi. Yks syy tähän voi olla se, että leikitän koiria paljon treenatessani, mutta silti tuo on aivan mahdotonta. Sen takia on meidän lenkitkin mennyt aivan "hyödyttömiksi": käytiin tekemässä 5 km kävelylenkki, josta Aava seurasi 4 km (ei puhdasta tokon seuruuta, että oli väljä ja kontakti välillä tipahteli). Mullahan oli Aava irti että saisi juosta, haistella ja touhuta, mutta ei, kaveri se vain seuraa. Normaalisti tulee höpöteltyä välillä jotain tytöille ja sanon suuntia minne mennään (käännytään oikealle tai vasemmalle ja suoraan), nyt ei tarvinnut kun suu avata tai hymähtää niin Aava nakuttaa seuruussa eikä vapautussanat auta mitään. Onneksi tätä ei oo tapahtunut juoksulenkeillä.... onneksi.

Treeneissä ollaan menty aivan mahdottomasti eteenpäin!!! Mä en oikeen tiiä itkeäkkö vai nauraakko sillä tajusin kuinka paljon on tullut lipsuttua kriteereistä Aavaa treenatessa: aivan p*erkeleesti.... Oikeen hävettää. Ja muutenkin en oo vaatinut juuri mitään treenatessa.... Hävettää vielä lisää. Rupesin tuossa miettimään että ihan samalla tavalla lipsuin kriteereistä kun treenasin Nipsua ja Iinestä yhtäaikaa. Eli yhteenvetona : musta tulee hirvee lipsumaan ku treenaan kahta koiraa saman aikaisesti. Tiedän olevani outo....

Mutta palataanpa treeneihin: tääläviikolla teemana treeneissä on ollut eriasioitten tekniikka. Ollaan opiskeltu käännösten (varsinkin vasemmalle) tekniikkaa ja samalla vaihdoin itsekkin tyylin tehdä käännökset: tähän asti oon itte kääntynyt melko vauhdikkaasti enkä niin kovinkaan selkeästi, nyt teen käännökset paljon selekämmin ja puoliksi pysähdyn käännöksessä (että tulee selkeä 90 asteen kulma) ja Aava (pitäisi) heittää se takapää. Ei se nyt vielä täydellinen ole mutta edistys on huomattava (ja kaikki tämä vain siitä kun hutaisin ennen käännökset...).
    Eteentulot on myöskin mennyt eteenpäin, sillä ne tulevat n. 70% suoraan!! Tänään saatiin jopa täydellinen luoksari kokeenomaisena niin että Aava tuli kerrasta hienosti eteen. Tätä ollaan treenattu paljon kiertojen kautta (kierrosta eteen, siitä uusiksi kiertoon.). Ja tähänkin ollaan opeteltu tekniikkaa, eli sen eteentullessa etujalat jäävät paikoilleen ja peppu tulee alle istumaan. Toki nyt on taas yksi ongelma: Aavan luoksetulot on loppuunasti hyvin vauhdikkaita niin itse meinaan ottaa askeleen taakse päin koska pelkään itse että pian sattuu.... pitäsköhän sitä vaan ruveta luottamaan tuohon koiraan ?!?
   Nykyään  myös meidän liikkeestä maahanmenot jää/menee maahan asti eli tässä ollaan tehty läpimurto.... Tässäkin se oli taas mä joka olin kussut tämänki opettamisen: kun on vaan selkeä koiralle niin totta kai se koirakin toimii.
   Suuri askel ollaan menty tottiksen hypyssä: Talin kentällä on harjoitus hyppy joka on n. 60 cm korkea, niin Aava ei oo mennyt koskaan edes lähelle sitä. En tiiä onko se vain ollu Aavan itseluottamuksen puutetta hypätä kiinteän esteen yli (agiesteet ja tokon hyppy on helppo nakki) vai johtuuko se siitä että este on niin kiinteä (onhan tokon hyppyki periaatteessa kiinteä). Mutta paljon saadaan tehdä töitä että saan sen hyppäämään sen metrin hypyn...

Nyt pitäisi oikeen oikeasti kattelemaan tokon koekalenteria että saataisiin korkata Aavan kanssa kisakausi :) nyt kun Aavakin on mennyt eteenpäin kun oon tajunnu omat virheeni. Niin kuin joku fiksu joskus sanoi: koira on juuri niin hyvä, kuin sen kouluttaja on kriteerien suhteen.