Sikan kanssa arjen pyörittämistä

Moni on multa kyselly miten arki on lähteny Sikan kanssa ja onko Sikalle tullu mitää ku on ainoo koira nytte. Voin sanoo että yllättävän vähällä mä oon päässy kyllä sikan suhteen. Pari ekaa päivää Aavan poismenon jälkeen se oli kyllä hieman hukassa , mutta sen jälkeen ei yhtää mitää. Pikku halimali vaan nauttii ku saa kaiken huomion. Muutenki Sikka on rentoutunu silmin nähden. Olihan Aava kipee koko kesän joka näkyi hyvin vahvasti myös Sikan käytöksessä. Nykyään se on semmonen hyvin rento elukka jonka elämää ei hetkauta yhtää mikää. Kaikki turha säheltäminen on jääny pois. Se tulee muitten oirien kanssa huomattavasti paremmin toimeen, vaikka se ei siltikään mikään super koirasosiaalinen koira ookkaa. Eikä tarttekkaa.
Itte oon viimesen kuukauden joutunu lähestulkoon asumaan töissä, mikä on toisaalta ollu harmi ku Sikka on joutunu olemaan paljo yksin, joten sitä kautta siitä on tullu entistä pahempi sylikoiruus. Onhan se aina ollu pieni sylikoira joka tulee lähelle, mutta nyt se puskemalla puskee ittensä nii kiinni ja lähelle ku vaan pystyy.

Muuten Sikan kanssa ollaan jonku verta treenailtu. Jäljestä pidettiin taas kuukauden tauko ja nyt ollaan taas käyty ajamassa useempi jälki. Eka jälki tauon jälkeen oli hyvä, mutta nytte neidistä meinaa tulla vähä ylimielinen ja menee jäljelle takki auki -meiningillä. Joten eileen ja tänää ollaan tiputeltu neitiä taas takasi maan pinnalle. Muutenki oon nytte ettiny uusia paikkoja mihin oon käyny ajamassa jäljen. Täytyy myöntää , että on niiiiiiiin paljo helpompaa ettiä vaan yhelle jäljelle mettää ku se että löytää paikan mihin saa 2kpl kilometrin jälkeä tallattua. Me jatketaan vielä jälkien kans nytte ku kelit pysyy hyvänä. Harmittaa vaan että se jk2 jäi haaveeksi, sillä yritin taas vaikka kuinka moneen kokeeseen. Mutta ei. Ykköseen olis ollu kyllä tilaa mutta kakkoseen ei. Mulle tarjottiin kyllä yhtä paikkaa kokeeseen, mutta arvakkaapa olinko just silloon töis että en päässy. Niin mun tuuria.

Aksapuolella ollaa nytte pysitty käymään kerta kuukauteen Turussa treeneissä. Päätin että en ota ryhmä paikkaa vaan ostelen vuoroja tän talven ja tehään Janitalta ja Jaakolta saatuja kotiläksyjä ittekseen. Nytte on myös ollu kerta kk Saijan ison radan treenit, joissa ollaan käyty. Sikka on ollu niissä kyllä super!! Rimat on pysyny erittäin nätisti ylhäällä.
Kisojaki ollaan tahkottu ja keräilty edelleen nii pirun vitosia. Okei mukaan mahtuu myös 10 tai 15. Miten voi olla mahollista että aina jotain ihan turhaa että ei saada niitä nollia. Mä rupeen olemaan vakaasti sitä mieltä että agilityjumalat pilkkaa mua ihan huolella!!  No sisuuntuneena tästä pitää vaan pistää uutta ilmoo kehiin nii saadaan ne nollat joku päivä.  Oli kyllä lohduttavaa että yksien kisojen jälkeen juttelin Luomalan Henkan kanssa ja se vaan sanoi että olipas hienoo menoo, että ei ollu kaukana. Henkkaki sanoi vaan sitä että viimesen parin vuoden aikana vauhdit on noussu aksassa ihan älyttömästi, joten se vaatii niin täydellisen suorituksen että nollan saa. Mutta oon kyllä samaa mieltä. Sikan kanssa meijän etenemät on 5,0-5,5 välissä eli lujaa mennään (myös agiradoilla jossa kontaktit hidastaa) . Ja eiliset Saviojan Annen radat oli taas osotus siitä että ykkösten radat on nykyään ihan hemmetin vaikeita...

Sitte vielä katsaus tokoon. Tai nyt voisin todeta että v*tun tokoon. Sikka on ollu ihan super treeneissä mielentilallisesti. Vaihdoin sen reilu kk sitte pelkkää namipalkkaan ja se on toiminu hyvin. Koska kaikki oli niin hienosta ja koira toimi nii ilmosin sen sitte kokeseen. Voi vittu mitä paskaa... Keskeytin kokeen kolmannen liikkeen jälkeen. Saakeli ton mielentilan kanssa... Mutta voin sanoo että se söi miestä (tai siis naista) ihan saakelisti ku kaikki oli menny niiiiiin hyvin. JOten nyt pitäis mennä johonki möllikokeeseen että sais oman ja koiran fiiliksen hyväksi ja kattella sitte niitä kokeita. ja nyt ku rupee vitutuksesta selviimään nii ruveta taas treenaamaan tokoa.


Pariin kuvaan oltiin kokeessa päästy, ja mun ilme kertoo kyllä kaiken...