Sitte jatketaan virallisilla asioilla, nimittäin Sikka kävi tuos viime lauantaina hakemas ittellensä päiväkännit ku käytiin virallisesti kuvaamassa sen selkä päästä häntään. Onhan se kerran jo välikuvattu, mutta nyt lähti kuvat liittoon asti. Ainahan tämmönen on pienen jännityksen paikka, mutta erittäin siistiltä kuvat näytti ku niitä lääkärin kanssa yhessä tihrusteltiin. Nikamia oli oikea määrä ja erittäin siisti selkä, kuin myös niska. Nyt vaan oottelen mitä liitto niistä lausuu , ainakaa vielä tänään ei ollu lausuttu.
Viime torstaina käytiin Allun ja Ralfin kanssa Turussa Jaakon yksärillä. Sieltä suurimmat kotiläksyt on (edelleen) tuo Sikan jarruttainen ja kasaaminen hypyille. Jaakon kanssa siitä pitkään puhuttiin ja nyt mun strategian suunnittelu on vielä hieman vaiheessa, mutta enköhän mä keksi. Ku Sikan ongelma on myös se , että se ei kunnioita verkkoja yhtää jos niitä käyttää. Joten nyt pitäisi tehdä niin että saan sen niitä kunnoittamaan. Toinen selkeä kotiläksy on eriliaset häiriöt kontakteille. Tehtiin testi, nimittäin jos heitän vaikka palloa tai juoksen ohi kontaktilla koirasta, kyllä Sikka pysähtyy eikä oo ongelmaa, mutta jos mä juoksen esteen ohi, se onki paljo vaikeempaa. Kaikkista hankalinta oli ku lähin tekemään ohjausta (esim. valssi, pakkovalssi, persjättö) nii lähti aina samantien kontaktilta. Jaakko sanoi, että monelle koiralle jolla on erittäin hyvä estefocus juuri nuo esteen ohittamiset ja ohjausten tekeminen on kolme kertaa vaikeampia treenejä ku se että heitän lelun yms. Eli, nyt ruvetaan kiusaamaan Sikkaa kontakteilla.
Itse rata mitä tehtiin oli super kiva!! Etenevä, jossa oli paljon haastetta. Itte tykkään Jaakosta hurjasti kouluttajana, joten ihan parhaat treenit hetkeen! Noin kk päästä meillä on taasen Jaakolle yksäri ja ootan sitä innolla :)
Pari viikkoo sitte me periaatteessa alotettiin pk-kausi, sillä lenkin ohessa otin taskuun pari lelua ja pallon. Tallattiin melkein täyskokonen esineruutu, jätin tytöt kiinni puuhun ja kävin viemäs esineet. Molemmat pääsi pariin kertaan ettimään. Täytyy myöntää, että molemmat karvakorvat ei meinannu villahousuissansa pysyä, eli tää on kyllä molempien ihan lemppari puuhaa. Mutta itse treeniin. Molemmat teki erittäin hienoo työtä. Kerran kiusasin Sikkaa ja vein erittäin selkeesti likemmäs 60 m esineen ja hetsasin sen sinne huolella. Mutta, olin jättäny etuesineen ihan juoksulinjalle takaesineen kanssa, joten testasin onko nenä auki. Ja Sikalle se oli , ja sairaan hyvin oliki! Muutenki en voi ku hämmäsetellä varsinki SIkan nenää: se saattaa täydestä juoksuvauhdistä yhtäkkiä kääntyä ympäri ja nostaa esineen. Ja varmasti esine nousee jos vaan juoksee n. 7 m säteellä esineestä. Sillä kertaakaa ei juossu esineestä ohi niin ettei olisi sitä nostamatta jättäny. Aavalla meinas olla sen verran siistii, että nenä ei ihan ollu aina auki, mutta kyllähän seki nosti kaikki esineet sangen hienosti.
Sunnuntaina jatkettiin meijän pk-kautta, sillä tein esineruudun ja Sikalle talloin jäljen. Aava oli päässy heittään nopeen aksatreenin samassa ku kävin koutsaamassa paria kaveria, joten karvasempi belgi sai tyytyä pelkkään esineruutuun. Sikan jälki oli 670 m pitkä, 5 keppiä, 2 kulmaa, vanheni n. 45 min, jana olihieman yli 20 m. Ku olin tallonu jäljen nii vastaan tuli joku mummeli lenkillä ja käveli juurin janan päältä ja jäljen alusta muutaman kerran eli siinä oli pientä lisähaastetta. Jana ei ollu mikää maalimasta parhain, mutta sen jo tiesinki tuon harhan takia. Sikka jäljesti aiva älyttömän hienosti!! Kokoajan pysyi jäljellä, ja tarkisteli nätisti minne jälki menee, sillä se oliki sangen mutkikas ku yritin ettiä sulia kohtia. Toki, ekat 300 m oon saanu pitää molemmilla käsillä kiinni ja nojata taaksepäin jälkiliinassa ku neidillä oli "hieman" vauhtia, sen jälkeen tasaantui. Lopua kohde näki että alun järkky vetäminen uuvutti , eikä lopussa jaksanu olla enää ihan niin tarkka, mutta silti ajoi sangen mallikkaasti. Ja kaikki kepit nousi.
Jäljen vanhetessa tein esineruudun. Tarkotuksella tein niin että lähellä vasenta reunaa meni autotie, jossa oli jonku verran liikennettä, sen takia että sain luotua painetta vasempaan reunaan ja näkisin lähteekö nostamaan sieltä esineitä. Molemmat kävi eka tarkistamassa oikeen puolen jonka jälkeen molemmat kyllä meni vasempaanki reunaan, mutta näki että kyllä se painetta toi molempiin. Ei pahasti. Yks esine oli ihan oikees etukulmas pari metriä reunoista, vaikka itte seisoin lähellä vasenta reunaa, silti molemmat nosti helposti ko. esineen. Eli yhteenvetona hyvä treeni kaikin puolin.
Eileen tiistaina kävin tallaamassa molemmille pelkät jäljet. Sikka sai pitkän 1200m pitkän, 6 keppiä, 4 kulmaa ja 1 piikki, jana oli n. 15 m ja vanheni reilun tunnin. Mukaan mahtui muutamia muutama mettäautotien ylitys. Tää oli SIkalta kummallinen jälki. Tiesin että alussa olisi molemmille tytöille paljo harhoja sillä se on paikka mistä moni lähtee ulkoiluttamaan koiriansa mettään. Sikalla ei janan kanssa ollu mitää ongelmaa, tarkisti nätisti takajäljen ja lähti jäljestämäään, alussa kävi hetken matkaa harhalla ja jouduin hieman auttaa että päästiin omalle jäljelle, Muuten ei mitää ihmeellistä ajoi nätisti. Matkalla tuli ekana pari pyöräilijää joihin meina sjäädä kiinni jonku verran, jouduin sanomaan kunnolla että hei, jatketaanpas matkaa. Sen jälkeen Sikka ajoi mutta ei mitenkää nätisti, mutta sitte: ekana paahtoi kulmasta niin vahvasti yli että oksat pois, ei elettäkää että olis kääntyny. Kiskoi vaan menemään. Puutuin asiaan että keskityppä nyt. Pienen suoran jälkeen oli piikki missä pyöri ja hyöri ja ajoi jälkee tosi huonosti. Noh jatkettiin matkaa, mutta yhtäkkiä SIkka teki kulman vasemmalle, vaikka jälki jatkui loivasti kaartaen oikealle. Sikka jäi tuijottamaan ihan saakelin tarkkana vasempaan ja takajalat tutisi. Vaikka olis halunnu mennä vasemmalle nii jäi lähelle mua ja pyöri ja hyöri ja oli silti skarppina. Ja kuunteli kokoajan erittäin tarkasti. JOtain sielä oli sillä Sikka meni aiva täysin omiin tiloihin eikä kyenny mitenkää päin jäljestämään. Kattoin että maassa oli jonku näkösiä jälkiä, mutta en oikeen osannu sanoa minkä elukan (isompia ku peuran, ja näytti ehkä hieman tassun jäljeltä). Kiskoin Sikan vaan pois ja lähdettiin oikealle päin ja hieman myöhemmin nostatutin kauempana jäljen uusiksi. Siitä loppuun saakka Sikka ajoi ihan saakelin hyvin jäljen niin ku pitääki (ja osaaki). Matkan varrella tuli vielä pariskunta vastaan jolla oli 2 dopperia ja holsku, niistä Sikka ei välittäny tuon taivaanlista. Loppu oli myös erittäin märkää , nii silti ajoi erittäin nätisti kertaakaa jäljeltä eksymättä. SIlti kaikki kepit nousi, vaikka jäljellä oli tuo sekoilu.
Aava sai 870 m pitkän, 5 keppiä, 2 kulmaa, jana oli hieman alle 10 m, ja vanheni miltein 1,5 h. Pienen alkukankeuden jälkeen Aava ajoi tasasen varmaan Aavamaiseen tyyliin jäljen. Toki kahesta ekasta kepistä meni pokkana yli, mutta muuten kepit nousi. Toki ei ollu mitenkää maailmasta vaikein jälki.
Kävin vielä jälkien jälkeen molempien koirien kans lenkilä sielä päin missä Sikka oli kummallinen, ihan vaan koska halusin nähdä Sikan reaktion ku on vapaana lenkki-moodissa. Ku mentiin lähelle ko. paikkaa nii normaalisti SIkalla on perinteinen malinoi-häntä eli joka osottaa puolikaaressa kohti taivasta, nii häntä laski alas, ja en voi sanoo että meni epävarmaksi, enemmänki himppasen varovaiseksi ja asteen verran passiiviseksi. Ku lähettiin kävelemään pois päin nii häntä nousi ja ei yhtää mitää. Mutta sitte taas Aavassa ei tullu mitää reaktiota, Eli jotain sielä oli, näin mun päätelmän mukaan. Mutta Sikalla ei noussu edes karvat pystyyyn, tai jos se olis ollu joku selkee saaliseläin nii Sikka olis lähteny perään, nyt sillä ei ollu halua mennä reilua 5 metriä kauemmas ja jäi siihen pyörimään. Eli hyvin kummallista käytöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti