maanantai 19. lokakuuta 2015

Plaah

Mihinköhän on kadonnu mun motivaatio tuon kokeen jälkeen??? Oikeen ittiäki ärsyttää ku ei olla oikeen tehty mitää. Ollaan vaan tokon/tottiksen suhteen tehty vaan muutamia hyvän-mielen-treenejä ilman mitää suurempaa ajatusta. Mutta koska ainahan tuöee ongelmia nii niin ontullu nykki. Aava, jolla tähän asti on ollu hyvin varmat paikkikset. Ei enää... Nykyään se nousee vähintään istumaan melko nopeasti tai jopa seisomaan. Ei se mihinkään sieltä liiku, mutta hemmetti ku se nousee... Ja aina kun kävelen kohti, ja sen näkee puhtaasti Aavasta että se teki väärin nii rupee neitiä ahistamaan = huulien lipomisen määrä on ihan kiitettävä. Ku on tehny väärin niin oon moittinu mutta eipä oo ollu apua. Yleensä pitää todeta että nyt perkele, nii kyllä se siellä sitte pysyy, mutta näyttää se vähä siltä että olisin hakannu sen.

 Oli eileen töissä ns. tiskivuorossa eli tiskasin vain semmoset 10 tu tuntia, nii siinä kerkee miettimään kaikenlaista ku ei tartte ajatella mitä tekee. Nii siinä mietiskelin paljo mitä tuon Aavan kanssa teen ja kuinka sitä lähen viemään oikeesti kunnolla eteenpäin. Ja samalla mietin tuota paikkis ongelmaa, mutta sehän taas johtuu mielentilasta. Ja muutenki mun pitää tehdä selväksi että ei ole semmoista vaihtoehtoa, että pelkkä höpöhöpö-kielto ei riitäkkää. Mutta fakta on se että jos kiellän Aavaa kunnolla (mikä meidän tapauksessa tarkottaa että sanon vain perkele , naurakaa pois) nii sen jälkeen takutaan tuon saakelin mielentilan kanssa ku ahdistaa....  Hitto ku kaikki pitää tehä niiin monen mutkan kautta... Mutta yleisesti miten lähden viemään Aavaa eteenpäin tuon mielentilan kanssa: hemmetin hyvä kysymys!!!! Koska nyt jo näkee selvästi että kun tuota hemmetin pikku-koiraa joutuu komentaa nii mä oon kusess tuon Aavan kanssa: meillä on tullu paljon ongelmia tän mielentilan kanssa ja epävarmuus on taas nostanu päätään jotenki erityisen paljon....

Taas muuten totesin että pitäsköhän sitä opetella sanomaan ei. Multa se ei näyttävästi onnistu, sillä seuran yhdessä jälkiporukassa käytiin kerran vierailevana tähtenä, nii nyt ku porukan vetäjä sai työkomennuksen loppu vuodeksi rapakon taakse Amerikkaan, nii nyt sitte meikäläinen lupas pitää vielä jälkitreenejäki.... eipä tuu tylsää mulle. Mutta tän porukan kans käytiin eileen treenailees. Tein Aavallekki jäljen, joka oli helppo: vanheni tunnin, 6 keppiä, 1 kulma, ja helppoo sammal-maastoo. Mutta eipä ollu Aavan paras jälki. Toki viimeks Aava on tainnu ajaa jäljen 3 viikkoo sitte, eli tämmöset tauot ei tee hyvää. Tehtiin jälken vanhetessa esineruutu: siinä sama vanha ongelma; juoksi hienosti taakse ja otti takaesineen, mutta takasi tullessa sai hajun toisesta esineestä nii vaihtoi. Ja kun Aava on kerran jo koskenu pudottamaansa esineeseen, nii sen palauttaminen on hieman heikkoa. Tänki pistin sen piikkiin ku ei olla treenattu. Pääsi Sikka-neitiki tekemään ensimmäisen esineruutunsa: Pia vei 5 m päähän lelun ja mentiin näkölähdöllä. Hitto ku neidillä oli vauhtia hakemaan omaa leluansa.

Tänään kävin ahkerasti tekemässä uuden esineruudun tytöille ennen iltavuoroa. Voin sanoo, ettei Aavan kanssa ollu samaa ongelmaa, mutta kaveri vaan juoksi päättömästi alueella, eikä mulla ollu oikeestaan mitää kontrollia koiraan, eli korvat oli taas jossain aiva muualla missä piti. Tällä kerralla olin vaan tallonu pelkät reunat eli en tallonu aluetta sen kummemmin. Ei näyttävästi toiminu. Joten jotaki pitää tähänki keksiä.... huoh... Sikalle heitin lelun ja odotin hetken ja päästin sitte ettimään ja hakemaan lelua. Toimi super hyvin, Että siinä suhteessa Sikka pelasti päivän, vaikka nyt illalla manasin sen jo moneen kertaan alimpaan helvettiin :D :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti