Mielentilatreeniä

En taaskaan rupee erittelemään meijän treenejä mutta tokon suhteen ollaan Sikan kans paljo tehty töitä mielentilan suhteen. Sikkahan on tarpeeks korkeella, mutta keskittyminen välillä on mitä on. Ja sen takia myös yliyrittää mahottomasti. Usein Sikka myös tärisee hullun lailla ku neiti haluais vaan tehä töitä (totesin että se ei jouhdu palkan odotuksesta vaan ihan vaan siitä että saa tehdä jotain). Joten nyt oon vaan palkkaillu hyvin paljo mielentilasta perusasenossa: rauhallinen, rento mutta silti hyvin keskittyny. Yllättävän nopeesti Sikka on ottanu treenin ja vaikka on taas tärinä-moodissa, nii rauhottuu tosi nopeesti perusasennossa. Nyt ruvetaan pikkuhiljaa siirtämään tuo mielentila kaikkeen muuhunki tekemiseen. Ei oo helppo homma, mutta kyllä se siitä. Hitto ku en oo ennemmin tehny asialle mitää. Mutta eikös treenaaminen oo , lajista riippumatta, omien virheitten korjailua ;D Muuten, me painitaan edelleen tuon ruutu-ongelman kanssa, argh. Välillä treeneissä tekee nättejä ruutuja, välillä ei sitte millä, ei piru vie millää. Sangen turhauttavaa. Ollaan me jatkettu työstämistä myös irti kapulasta -projektia. Se alkaa oikeesti teettämään tulosta!!! Yllättävän nopeesti on saanu tuloksia aikaseksi, mutta tää projekti ei lopukkaan koskaan. Ikinä milloinkaan. Onpas lohduttavaa ;D
Aksan suhteen Sikasen kanssa vihdoin ja viimein on meijänpuomi hyvällä mallilla. Juoksarit unohdin jo kokonaan ku ei ne vaan sovi tuolle pienelle malinoissille, ei se vaan tajua että pitäis osua , saati sitte kasata itteensä koska pieni mali voi myös juosta täysiä... mutta pysärit niin aalla uin åuomilla toimii. Hitto niitten kans tehtiin töitä. Ollaan herätty tyttöjen kans aamulla ennen viittä että ollaan käyty hallilla ottamas Sikaselle nopee kontakti treeni ennen töihin lähtöä, aikas saakelin monena aamuna. Mutta se on kannattanu. Eli voisko sanoa: rakkaudesta lajiin ....

Aavan kans ei oikeestaa mitää ollakkaa tehty.... se on vaan päässy tokossa höntsäilemään. Aksassa, ollaan jatkettu takaakiertojen käskyteeniä, joka pikkuhiljaa rupee onnistumaan. Ja mitä oikeen kunnon treeneihin tulee nii Aava on päässy kahteen kertaan Saijan treeneihin. Aava on ollu sangen hieno, minä en. Yleensä mulla ei oo ollu ongelmia muistaa rataa, mutta en käsitä miten noilla kerroilla on ollu nii saakelin hankala muistaa yhtä 30 estettä.... itteeki naurattaa. Saijaki mulle totes että olisitte tehny helposti hienon nollan jos vaan olisit muistanu radan.  Keskiviikkona käytiin tuuramassa Niinun treeneissä ku Mimi oli saikulla. Kummasti nyt muistin nytte kaikki 40 estettä ;) Tehtiin Aavan kans tosi hienoja paikkoja. Ainoo missä jouduttiin ottamaan uusiksi oli 8-10 väli. Myönnän oli pakko testata ja todeta että en kerkee persjättöön. Eikä päälle juoksukaan toiminu nii tein sitte takaaleikkauksella. Mutta sen kanssaki oli ongelmia. Vaikka itte rytmitin hyvin nii Aava jäi vaan esteen eteen. Kun jätin hyvin hyvin paljon tilaa ja pidin ohjauksen normaaliin nähde huomattavasti kauemmin nii sitte rupes homma toimimaan. Lopuksi mentiin vielä koko rata läpi, sieltä tuli muutama rima alas, mutta ne meni puhtaasti Aavan väsymyksen piikkiin (rimat oli 60)

Käytiin tänään aamusta kameran kanssa pellolla joten muutama kuva tytöistä siltä reissulta:

Pitää pitää Aavaa silmällä ettei se varasta pienen malinoissin palloa :)