tiistai 9. elokuuta 2016

Tokottelua ja maraton-jäljet

Nytten on tullu aikas paljo treenailtua ittekseen , muutaman kerran Heidin kanssa tokoa/tottista Ja kerran käytiin Mirandan ja Ekan kanssa. Mitenkään erityisesti en jaksa ruveta treeneijä erittelemään mutta yleisesti ottaen Sikasen kanssa ollaan saatu seuruu huomattavasti paremmalle mallille: enää ei edistä ja mielentila on noussut mukavasti. Muutamia kertoja ollaan tehty bh:n seuruukaavio kertaalleen läpi palkkaamatta ja hyvin kestää koko kaavion :) . Liikkeestä seisominen rupee olemaan aikas lailla valmis kokonaisena liikkeenä, totta kai varmuutta se vielä vaatii mutta muuten. Vielä ei oo ainakaa tullu mitää ennakoimista, siis nimenomaan vielä. Toki en usko että rupeekaan nii mahottomasti ennakoimaan. Paikkikset on menny eteenpäin, edelleen nousee helposti istumaan mutta ei enää ihan niin helposti. Mutta minnekkään se ei kyllä sieltä lähde :) Nyt pitäis ottaa työn alle muut jäävät. Ja ruveta treenaileen hyppyjä ja pk-aata. Samoin jatketaan kaukojen kanssa painimista, sillä jos teen i-m vaihtoja lähellä nii Sikka rupee tarjoomaan eteentulemista. Jos oon kauempana nii on selkeesti vielä liika hankalaa joten siinä riittää vieä työsarkaa...
Aavan kanssa ollaan vaan vähä höntsäilty ja tehty kaikkee hauskaa niin että saisin sen mielentilan vielä korkeemmalle. Seuruu rupee näyttämään jo vähä paremmalta eli ei enää irtoo niin pahasti ja edistäminenki on vähentyny , jessss :) Pelkkään kiertoon ollaan tehty mielentilan nostatusta ja vauhtia, joka rupee olemaanki hyvällä mallilla. Samoin ollaan tehty muutamat tunnarit jokka ollu ihan ok ja ohjatun suuntiin ollaan tehty varmuutta.

Sunnuntaina oltiin kimppatreeneissä Malminkartanon Sirkuskentällä. Alkuun tehtiin paikkis mihinkä otin Sikasen. Otin neidin aikas lailla suoraa autosta ja oli neidillä kierrokset pikkusen liika korkeella olemaan paikkiksessa varsinki ku vieressä oli myös hyvin rauhaton koira. Aika tais olla 2 min. Pari kertaa nousi istumaan ku seisoin selkä siihenpäin. Muuten oli hieman levoton ja neidin jouset oli niin pingotettuna ku olla ja voi. Muuten Sikanen teki sangen hienosti seuruuta ja muutamat noudot vaikka kentällä oli 7 muuta koirakkoa treenailemassa erilaisia juttuja, keskittyi hyvin siihen mitä mä sanon , eikä kontaktit tipahdellu yhtää :) samaan kasaan tuli tehtyäi kierron ja noudon erottelua , olin ihan varma ettei kuuntele, mutta hyvin kuunteli eikä mokannu kertaakaa , Hieno pieni paskiainen :) Sen verran oli pienellä malilla virtaa että ku pomppi mun edessä nii meillä kolahti päät yhteen , niin multa lohkes etuhampaasta puolet pois. Joten maanataina tuli käytyä sitte hammaslääkärissä paikkaamassa hammas. Tässä kohtaa kiitän onneani että on tapaturmavakuutus, joten meni sen piikkiin vaikka kävin yksityisellä laitatuttamassa hampaan kuntoon. Eli nyt kehtaa taas hymyillä :D
Aavaki pääsi vähäsen treenailemaan kimppatreeneissä. Sen suurempaa ei tehty, vaan keskityttiin siihen että saisin sen pysymään meidän omassa söpössä kuplassamme ku tehään töitä. Aluksi pälyili hirveesti ja vähä meinas neitiä ahdistaa, mutta yllättävän nopeesti sain Aavan taas kuplaan ja tekemään hyvin töitä. Tämmösiä treenejä pitäis vaan ottaa niin plajo enemmän että saisin tuon meijän kuplan huomattavasti vahvemmaksi.

Tänään kävin tallomassa molemmille tytöille jäljet ku meen iltavuoroon. Molemmille tuliki melkoiset maraton-jäljet. Sikalle 1,1 km pitkä, vanheni 1,5 tuntia, keppejä 7 ja jana tais olla vaan 5-6 metriä. Eli nyt on Sikanenki päässy kilometri kerhoon jälkien kans. Jana oli ihan superhieno, ja lähti suoraa ja nosti jäljen ku oppikirjassa konsanaan. Alussa kaahotti ja oli semmosta sähellystä mutta rauhottui jälljelle ihan hyvin. Muutamia selkeesti vaikeempia paikkoja oli sillä jälki kulki pienen pätkän (vähä alta 100 m) avokalliolla ja koska tuuli näin lujaa nii oli pikku-malilla vähä vaikeuksia. Ja samaan kasaan tuli muutama sienestäjä vastaan nii meni neiti vähä sekasi ja hämilleen. Mentiin sienestäjien ohi ja näytin näytin jäljen uudestaan nii lähti taas hyvin jatkamaan hommia. Muuten ajoi ihan ok, ei parasta Sikkaa, ja lopussa meinas tulla jo neidille pieni epäusko että loppuuko tää koskaan. Keppejä nousi 5/7 mikä on Sikaksi tosi vähä... Toki en ollu taaskaa merkannu niitä joten pitääpä ruveta merkkailemaan että saadaan ne kaikki sieltä nostettua.
Ja Aava. Se vasta saiki maraton-jäljen sillä pituutta huimat 2,6 km, keppejä 8, jana ei olu ku vaan 7 m, ja vanheni melkeen 2 tuntia.  Mettät oli mulle uusia ja eipä sitä koskaan tiiä mitä tulee vastaan, joten sen takia Aavan jälki vähä venähti. Tarkotus oli talloo reilun kilsan jälki. Maastollisesti jälki oli hirmu raskas sillä paljo jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, että ittelläki tuli oikeesti hiki ku väänsit ylämäkiä ylöspäin. Ajattelin jo että hitto mitähän tästä tulee ku oli niin pitkä. Niin vaan mun karvaton karvakasa ajoin ihan hemmetin hienon jäljen. 2 kertaa hukkas jäljen (oltiin n. 20-30metriä jäljen sivussa) mutta silti nosti aivan hemmetin hienosti jäljen ylös ja lähti jatkamaan hommia. Mun onneksi molempien hukkaamisien ja nostamisien jälkeen oli kepit josta Aava sai selkeesti ihan mahottomasti itseluottamusta ja kepin jälkeen lähti ihan eri moodilla taas painattamaan jälkeä. Vikat 2 keppiä jäi Aavalta nostamatta joten nostatin  vikan kepin. Tässä kohtaa annan kyllä anteeks koska tokavika keppi oli 2,3 km kohdalla ja näki että koira oli jo hemmetin väsyny eikä tarkkuus enää riittäny nostamaan keppiä.
En voi olla ku tyytyväinen , sillä kumpikaan tytöistä ei oo ikinä ajana noin pitkiä ja maastollisesti suht vaikeita jälkiä. Ja se kuinka sinnikkäästi mentiin loppuun asti vaikka koiruudet oli jo selkeesti väsyneitä. Onne vaan niin hienot jälkikoiruudet <3 no nyt mulla onki kotona kaks raatokoiraa ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti