maanantai 3. elokuuta 2015

Ja lopputulema

Nii, mistäs sitä alottais. Sunnuntaina Aava taas sama laama, enkä meinannu saada sitä ees pissalle aamulla. Juttelin puhelimessa treenikaverin kanssa, ja hän oli sitä mieltä että olisi alkava kohtutulehdus, että vieppä se samantein lääkärille. Myöskin Aava ei juonut oikeastaan koko lauantaina, eikä sunnuntai aamusta. No soitinpa sitte Viikin eläinsairaalaan ja kysyin että tuonko koiran vai odotanko maanantaille. Sanoivat että tuo vaan. No eipä siinä muu auttanu ku lähtee koiran kaa sunnuntaipäivystykseen kuluttamaan aikaa.

No ku päästiin sisälle nii tehtiin normitsekkaukset: kuunneltiin keuhot ja sydän ja otettiin lämpö mikä oli 37.7.Otettiin myös verikoe jossa katottiin munuais- ja maksa-arvot, tulehdusarvot, elektrolyytit, verensokeri, verenproteiini, ja puna- ja valkosulujen osuudet. Mitään normaalista poikkeavaa ei löytyny, mutta tulehdusarvot oli koholla, mutta juuri ja juuri viitearvojen sisällä.Samoin verensokerissa ynnä muissa oli viitteitä kuivumiseen, muttei mitenkään suuresti. Lääkäri teki vielä suppean vatsaontelon ultran missä ei näkyny mitään (eli ei ollu kohtutulehdusta tai voimakkaita muutoksia, jotain pienen pientä). Eli periaatteessa mitää virallista vastausta ei saatu. Ohjeeksi saatiin, että pitää tarkkailla , että mihin suuntaan tuo tuosta menee ja jos menee vielä huonompaan nii uusiksi lääkäriin ja tarkempiin tutkimuksiin. Ja antaa jotain superherkkuruokaa että saan sen syömään + pitää pitää huoli ettei kuivu.

Tänään Aava on jo juonu ihan normaalisti. Ja ollu hieman pirteämpi.

Suunutaina menin vielä iltaan töihin nii sielä oli hyvin aikaa taas pohtia asioita. Kaverin kanssa ku juteltiin nii kysyi voisko olla henkisellä puolella jotain? Tai onko mun elämässä ollu jotain stressiä, väsymystä tai muuta joka vois vaikuttaa? Siinä sitä pohtiessa rupesin oikeen ajattelemaan. Chidan käynnin aikaan Aava rupes syömään huonommin , eikä oo siitä tointunu. Käytiin Maaretin työnä täs yks päivä, ja sillä oli jommalta kummalta sessulta jääny muutamia nappuloita kippoon -> Aava rohmus ne ja murisi jopa Aruylle ku tuli lähelle. Päivystyksessä lääkäri vielä antoi jotain RC:n purkkiruokaa , jonka söi hyvällä ruokahalulla. Nii voisko tästä päätellä, että ku Chida nii pahasti kyttäs Aavan syömistä ja murisi Aavalle vaikka molemmat oli omilla kipoilla, että Aavalta on siitä jääny jotain tuonne takaraivoon. Koska se nyt tiedetään että Aava on herkkä, varsinki ruuan suhteen: pienenä en voinu mennä 5 metriä lähemmäs ku syö, muuten lopetti syömästä. Nykyään tuo raja on "jo" 2 metriä. Tai Chidan aikaan mulla oli tavallisia rullaluita kämpässä (siis Aava piilotellu ja totta kai Chida ne löysi) nii olisko tapahtunu jotain ku oon ollu töis? Helkkarin hyvä kysymys. Itte vaan miettii, että voisko Aava olla noin herkkä.... I don´t know.
Osan voi varmaan pistää ehkä myös valeraskauden piikkiin. Ja mitä tulee muhun itteeni... TYöni takia en osaa enää stressata mistää, sillä se ei hyödytä yhtää mitää (yksinkertaisesti en pystyisi tehdä hektistä kokintyötä, jos stressaisin joka asiasta), joten tuskin Aava voi mun omaan stressiin reagoida. No sen myönnän, että oon tehny viimeaikoina paljo töitä, koska meillä on ollu paljo saikkuja ja oon sen takia ollu jonki verran väsyksis.  Olisko tuo kaikki oireilu kaikkien sattumien summa?? Mene, ja tiedä, mutta nyt vain seuraillaan mihin tuo tuosta kehittyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti