lauantai 28. maaliskuuta 2015

Maalimiehen kanssa leikkimistä

Tänään pääsi Aava testaamaan jotain uutta. Kaveri nimittäin järjesti saalisvietti/purutreeni/leikityspäivän . Maalimiehenä toimi Pekka Haapalainen. Periaatteessa ei mitään uutta tietoo tullu mulle mutta itte tykkäsin kyllä kovaa!! 

Ekaksi vähä Pekasta. Hän on pitkän linjan maalimies ja koulutellu pitkän aikaa IPO-puolella, nykyään treenaa montsua ja on menossa Tsekkeihin edustamaan FMBB:n Suomea mondeoring-joukkueessa. Joten menestystä Tsekkeihin!! Mutta, maalimiehenä hyvin "kiltti", tekee koiran tason ja luonteen edellyttämällä tavalla töitä, tietotaitoa ku pienes kyläs, ihmisenä aivan mahtava. Eli jos joskus on mahollisuutta päästä Pekalle treenattavaksi/leikityttäväksi niin suosittelen suuresti!!

Mutta ekakierros: Aavaa ahdisti suuresti kun useampi ihminen tuijottaa, eikä lähtenyt Pekan kaa leikkimään. Eli leikiten itte patukalla, ja aina ku meinas mennä omaan ahdistuskuplaan niin perusasento ja muutama askel seuruuta, eli sain koiran "auki". Aluksi leikittiin kauempana ja tultiin jatkuvasti lähemmäs ihmisiä. Lopussa Aava leikki vaikka Pekka seisoi aiva vieressä.

Toisella kierroksella oltiin heti ekoja, sillä nää työt haittaa pahasti harrastuksia: eli joo, jouduin lähtee töihi. Mutta muut oli vielä kahvitauolla ja käyttämässä koiria ku menin jo Aavan kaa kentälle: eli kentällä oli vaan mä, koira ja Pekka. Taas alotin leikkimään patukalla ja Aava oli paljo paremmin mukana. Hyvin nopeesti leikittiin ihan Pekan vieressä ja Pekka otti patukan toisesta päästä kiinni. Kolmisten ku leikittiin , niin no problemos. Siitä annoin koko patukan Pekalle ja hyvin Aava leikki. Alussa oli pientä epävarmuutta ja ku voitti patukan niin juoksi kauemmas patukan kans ja jäi kattomaan. Otin taas ittelle leikityttäväksi ja samantien annoin Pekalle koiran. Loppua kohde aava palautti heti patukan Pekalle ja muutenki leikki ihan yhtä hyvin ku munki kans , josta oon todella positiivisesti yllättyny!! Ku varmuus Aavalla kasvoi niin Pekka välillä koski kuonoon ja välillä leuan alta. Kosketuksesta päästi aina heti irti mutta tarras kiinni saman tien. Parin toiston jälkeen kesti kosketuksen ja puri yllättävän hyvällä otteella.

Ja meidän tuomio ;) Pekka sanoi että Aava on nimenomaan pidättyväinen, mutta pidättyväisyyden "määrään" nähden yllättävän hyvä hermoinen. Käsittelen koiraa erittäin hyvin: olin tukena  tai passiivisena ku tarttee,  ja aina ku rupes ahdistaa niin sain hyvin pois kuplasta, ja helpotin kriteeriä automaattisesti. Puruote on vajaa joka ei tullu yllätyksenä. Mä kuulemma luen koiraa erittäin hyvin ja näkee että on tullu ennenki touhuttua koirien kans :)

Varmaan unohin puolet mutta eipä varmaan sekään yllätä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti