Tämä aihe on jo hetken pyöriskellyt mielessäni, mutta vasta nytten sain sen (vasta) tänne asti. Mutta asiaan: itse kun kuljen niin mulla on lähes aina omat koirat mukanani. Joten aina jossain tulee muita koiria vastaan: mätsäreissä omaa kehävuoroa odotellessa, omissa tottis/toko-treeneissä, ihan vain lenkillä tai lenkillä ollessamme kävelimme kentän vierestä jossa oli pentu-kurssi, mutta yhteissä näissä on, että enimmäkseen kuulee: Ei sinne, älä, ei sitä, ei tätä, ei tuota, älä, ei ja ei ja ei ja ei....... Mutta missä pirussa on kehumiset???!!!!???? Ollaanko me vain niin negatiivisia että unohdetaan yksi tärkeimmistä asioista koiran kanssa tekemisessä? Ei se kehuminen voi nuin vaikiaa voi olla... Ja siitähän on tutkimustuloksia, kuinka koira oppii paremmin positiivisen vahvistamisen kautta . Ja uskon, että aika monella on siitä myös omakohtaista kokemusta. Itse oon saanu jo hullunmaineen, kun höpötän ja kehun koiriani vaikka tilanne ei olisi mitenkään uusi, silti mulla suu vaan käy... Tähän voisin puollustuksekseni sanoa, ettei se positiivinen vahvistaminen pahasta oo tutussakaan tilanteessa. Ja mielestäni kehumisentaito on tunnusmerkki, mistä tietää että on hyvä koiranohjaaja- ja omistaja.
Mä oon nyt tässä tehny pientä salapoliisi/tutkimustyötä, ja voin todeta että se on hyvin harva joka ihan oikeasti kehuu koiraansa, tai edes tarpeeksi. Mielestäni nuokin paikat joita tuossa luettelin on erilaisia "treenejä" joissa koira opettelee eri asioita. Ja joissa olisi mielestäni tärkeää kehuakkin koiraa. Menee koko treeni perseelleen jos ei kehu tarpeeksi. Jos ajatellaan sitä pentu-kurssia, jossa pennut halusivat mennä muitten luokse tai kiinnostuivat mun koirista, kyllä ne sen sekunnin sadasosan keskittyy siihen jolloin voisi (siis pitäisi) kehua.
Useimmiten juurikin nämä kohdat joissa kielletään koiraa on paikkoja, joissa koira ei tiedä mitä siltä vaaditaan tai sitten kriteerit jotain toimintoa kohtaan on nostettu liian korkealle levelille jolloin koira ei pysty keskittymään. Tässä taasen pitäisi meidän katsoa peiliin; ei meitäkään pistetä tekemään pitkän matikan yo-koetta peruskoulu-matikalla. Välillä kuulee kuinka koira on jääräpää, tai aivoton tai kusettaa tai tai tai tai.... Ensinnäkin tuollaisissa tilanteissa koira hyvin hyvin hyvin harvoin kusettaa. Ja useimmiten moni asia johtuu tuosta narun toisesta päästä (jotka kaikkihan on niin täydellisiä). Moni asia on koulutettavissa koiralle tai pois koirasta; oli koira arka, ylisosiaalinen, vilkas, laiska...... Tämänkin loputtoman listan asioihin pystyy jotain tekemään, jos vain itse viitsii: tai itselle pitäisi saada oma ajatus: No sitte perkele se opetetaan sille tai opetetaan pois siltä!!! So simple is that.
Tuossa kun muitten koiran omistajien kanssa juttelee, niin tuntuu että harva jaksaa panostaa koiran koulutukseen vaan pitää saada heti kaikki äkkiä mulle nyt. Eikö ihmisillä riitä kärsivällisyys?!? Vai pitääkö kaikki saada valmiina, ettei itse tarvitse liata käsiä? Sen koiran kanssa pitää oikeasti tehdä perkeleesti töitä että siitä saa sen hyvin käyttäytyvän pikku-Fifin, joka ei kisko narussa, tulee aina heti paikalle pelkällä ajatuksen voimalla ja ja ja ja..... No, noita kriteereistä saisi oman postauksen, joten jätetään se seuraavaan kertaan.
Mutta ihmiset hei, muistakaapas ruveta kehumaan koiria ja pistäkää ne muutkin kehumaan!!!! Eipä siinä mitään ainakaan häviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti